Jos miehesi olisi pettänyt sinua satunnaisen yhden illan seuran kanssa, haluaisitko tietää siitä?
Kommentit (42)
Kantakoot syyllisyydentuntonsa ja pahan olonsa itsekseen. Turhaa minun niskaan sitä paskaa oloa olisi kaataa, että saisi sen pois omilta harteiltaan.
En tosin olisi varmaan edes vihainen.
en ikinä antais uskottomuutta anteeksi, en sitten ikinä. Ihmettelen mitä lampaita te oikein olette?
osata antaa anteeksi ja unohtaa, enkä ole mikään lammas vaan osaan lukea mieheni ajatuksia ja tietäisin kyllä miltä hänestä itsestään tuntuu..
Vierailija:
en ikinä antais uskottomuutta anteeksi, en sitten ikinä. Ihmettelen mitä lampaita te oikein olette?
Ainoa asia johon minun rakkauteni loppuisi kuin seinään olisi uskottomuus!!!! Kaikenlaisen muun hairahduksen voisin antaa anteeksi, mutta en sitä.
Onko teistä uskottomuus normaalia/hyväksyttävää heikolle miehelle?
7.
Vierailija:
Ainoa asia johon minun rakkauteni loppuisi kuin seinään olisi uskottomuus!!!! Kaikenlaisen muun hairahduksen voisin antaa anteeksi, mutta en sitä.
Onko teistä uskottomuus normaalia/hyväksyttävää heikolle miehelle?
7.
Mutta tunnen mieheni sen verran hyvin, että jos sen sattuisi tekemään niin olisi varmasti hulluna humalassa ja katuisi tekoaan hirveästi. En lähtisi sen vuoksi hajottamaan perhettämme.
en tiedä, kun emme käytä alkoa kuin pari kertaa vuodessa.
Tottahan toki vaadit myös mieheltäsi samanlaista suvaitsevaisuutta?
antaisi mieheni minulle anteeksi vaikka varmasti vihainen olisikin. Ja kyllä mies pystyy hulluna humalassakin seksiin ;)
voisikin lopettaa koko alkon käytön :)) Ei vaan, ei me kyllä olla silti koskaan edes kännissä vieraissa käyty mutta uskon, että kännissä siihen saattaisi sortua paljon helpommin kuin selvinpäin.
12
Mutta en antaisi uskottomuutta anteeksi, koska se kertoisi hänestä että hän ei rakasta minua samanlailla kuin minä häntä. Se kertoisi että hän ei rakasta minua enää.
Uskottomuus on aina merkki siitä, oltiinpa sitten suomalaiseen tyyliin humalassa ( no kun mä olin niin kännissä että en edes muista koko tyypin nimee edes ja pläp pläp plää) että liitto ei toimi.
Vielä pettämistäkin loukkaavampaa on valheessa eläminen! Miettikää nyt sitäkin, että vaikka mies ei kertoisi mitään nyt, saattaisi totuus paljastua vaikka 20 vuoden kuluttua. Miltä sitten tuntuisi!!!
Ihminen on erehtyväinen. Suurin osa tällaisista satunnaisista sänkyynhyppäämisistä on oman viehätysvoiman testaamista. Se taas on pitkässä parisuhteessa varsin ymmärrettävä tunne.
Minä en ole mieheni moraalin vartija. Hyppiköön vaan jos pitää valloituksensa omana tietonaan eikä kanna kotiin tauteja.
En halua elää valheessa. Meidän suhde on avoin ja rehellinen, mitä se ei enää pettämisen ja sen salailun myötä olisi.
Satunnainen kännihairahdus voi sattua kenelle vaan (myös minulle, tosin ei ole sattunut -vielä ainakaan) enkä haluaisi menettää hyvää suhdettamme kummankaan kännitörttöilyn takia.
Mies on sanonut minulle, että antaisi anteeksi yhden satunnaisen uskottomuuden. Minä taas olen sanonut hänelle, etten tiedä miten suhtautuisin jos hän pettäisi.
Muuten menisi luotettavuudelta pohja. Haksahduksen voisin jotenkin vielä antaa anteeksi, mutta sen peittelemistä en. Sitäpaitsi niin ison asian pitäminen sisällä tuhoaisi varmasti lopulta koko suhteen :( Ja pahimmassa tapauksessa sen sitten kuulisi jotain muuta kautta... ja sitä en kyllä antaisi ikinä anteeksi!
Jos niin pääsee käymään niin minulla on oikeus tietää siitä ja päättää haluanko antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa.
Minulle siis ei riitä se että mies hiljaa mielessään katuu ja vannoo ettei se tule toistumaan.
Uskottomuutta en antaisi millään anteeksi. Mitkään humalatilat sun muut eivät selitä sitä, miksi tekisi jotain niin toista loukkaavaa.
Aina ennen (nuorempana) ajattelin, että missään nimessä en antaisi anteeksi. Jättäisin heti. Minun ja mieheni suhdetta koetteli toisenlainen suuri kriisi ja erosimme hetkeksi. Nyt olemme palanneet yhteen ja kriisitä on aikaa 4-vuotta. En ole enää kovin sinisilmäinen ja nyt ajattelen, että yhden hairahduksen voisin antaa anteeksi. Toisaalta, koska edellinen kriisimme oli miehestä johtuvaa (ei kylläkään fyysistä pettämistä) niin koen, että hänen mokailunsa tässä suhteessa on tehty ja lisää niitä en enää suvaitse. En siis usko, että antaisin pettämistä tässä tilanteessa ja tässä suhteessa enää anteeksi.
Joku väitti. että ei toista rakasta jos pettää. Voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että ihminen on erehtyväinen ja saattaa hairahtaa pettämään vaikka rakastaakin kumppaniaan yli kaiken. Minulla syy oli ainakin puhtaasti huono itsetunto. Miestäni rakastin silloin kuitenkin ihan täysillä ja rakastan edelleen. Tekoani en voi muuttaa enkä tekemättömäksi tehdä, mutta en todellakaan kaada tätä ikinä mieheni niskaan. Ongelma on minun...ei hänen.
T. 8vuotta yhdessä ollut, kerran pettänyt...eikä enää koskaan!
Mutta vain siinä tapauksessa, että olisi satunnainen hairahdus suhttuntemattoman kanssa ja koko kaupunki ei tietäisi siitä.
Aikoinani sain tietää silloisen mieheni satunnaisesta kännihairahduksesta. Vaikka muuten mies oli mitä kunnollisin ja katui tekoaan syvästi, mietin tuota tapahtumaa pari vuotta. Seksi ei sujunut, läheisyyskään ei onnistunut ja aina epäilin kaikkea. Silloin ja nyt olen sitä mieltä, että satunnaisia pettämisiä ei koskaan tulisi tunnustaa eikä niiden koskaan tulisi mitään kautta tulla kumppanin tietoon.