Lue keskustelun säännöt.
Muita omaa äitienpäivää viettämättömiä (vaikka on lapsia)?
09.05.2026 |
Muita, jotka pitää päivää jotenkin imelänä ja keinotekoisena? Annoin heti jo avioliittomme alussa äitienpäivän estradin anopille, enkä alkanut sitä omakohtaisesti viettää lastemmekaan synnyttyä. Käydään anopillani huomenna. Leivoin viemiseksi kakun ja mies osti hänelle kukkia.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Mies ostaa mulle kukkia ja suklaata, koska arvostaa äitiyttäni. Meille se ei ole päivä, jossa mietitään, kuka kenellekin "saa" jotain antaa tai juhlistaa (se ainainen "vaimo ei ole miehensä äiti"), vaan ÄITEJÄ juhlitaan. Naisia, jotka ovat äitejä.
Just tuo äitien ja äitiyden juhliminen, arvon antaminen sille yhteiskunnallisesti, on jotain, mitä vastustan.
En mä halua tuollaisen asian takia mitään arvostusta keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ostaa mulle kukkia ja suklaata, koska arvostaa äitiyttäni. Meille se ei ole päivä, jossa mietitään, kuka kenellekin "saa" jotain antaa tai juhlistaa (se ainainen "vaimo ei ole miehensä äiti"), vaan ÄITEJÄ juhlitaan. Naisia, jotka ovat äitejä.
Hyvät sulle:) Lähinnä hämmentää koko keskustelu. Jokainen äiti viettää päivänsä miten haluaa. Toki, joka vuosi ns. julkisuudessa olevat itkevät niitä monia keskenmenojaan ja sitten lapsia alkaa tulla..... No sitten on näitä perheitä, jotka elävät uskontoon pohjautuen ja 20 lasta ym. Toki... variaatioita, kuten perheitä löytyy joka lähtöön. Kaikesta huolimatta HYVÄÄ huomista AITIENPÄIVÄÄ kaikille!
En juhli, älä onnittelee minua, se ei ole syy onnitella eikö toivottaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät itse pysty kakkua tms hommaamaan, joten isä tekee kaikki järjestelyt. Ostaa kukat, kakut yms. Lapset kuitenkin haluavat äitienpäivää viettää. Minusta siinä ei ole mitään imelää.
Jos joku on imelää ja teennäistä niin se on ystävänpäivän viettäminen rakastavaisten päivänä, se ei ole osa suomalaista kulttuuria.
On se kuitenkin juhla, johon useammat ihmiset voivat osallistua. Ei tarvii vaan yhtä ihmisryhmää palvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lapset nyt mitenkään pysty järjestää juhlia. Jos isää edes on kuvioissa pakkohan äidin on järjestää kakut, kukat ja lahjatkin.
Yh:na kokisin aika naurettavana alkaa itselleni kakkuja kukkia hommaamaan. En toisaalta kaipaa niitä kyllä keneltäkään muultakaan. Jos mulla olisi mies, en olisi hänen äitinsä, ja lapsilla ei ole minkään sortin velvollisuutta juhlia vanhempiaan.
Se on tapakasvatusta. Lapsistasi voi joskus tulla puoliso jollekin, he saattavat perustaa perheen. On hyvä opettaa lapset huomioimaan muita monin tavoin, niin arkena kuin juhlana.
Itse olen käynyt lasten kanssa kaupassa ja antanut heidän valita minulle jotain, ja aamupalaa on laitettu yhdessä ja leivottu. Tässä karttuu monia taitoja 🙂
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa koko päivä. Mieheni kuolaa somessa joka naista ja miten ovat ihania. Esitän ja kiittelen hänen lässytykistään minulle huomenna.
Luulisi ahdistavan joka päivä. Miksi siedät paskaa ukkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivän ideana on juhlistaa ja kunnioittaa äitejä, milloin isä tietysti juhlistaa ja kunnioittaa lastensa äitiä ja voi tietysti muistaa myös omaansa.
Mulle vanhemmuus on todella merkittävä asia ja haluan vaalia niin äitien - kuin isänpäivääkin. Aamulla meillä on tapana syödä oman perheen kesken yhteinen aamupala ja viettää yhteistä aikaa yhdessä. Illalla vien veljeni kanssa oman äitini syömään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivän rinnalle tuli 2024 läheisenpäivä.
Oikeasti? En ole kuullutkaan.
Entä jos ei ole ketään läheistä?
Tai on ne omat aikuiset lapset jossain muualla, omissa touhuissaan.
Voin tietysti kunnioittaa ja juhlia itseäni.
Kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse? 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lapset nyt mitenkään pysty järjestää juhlia. Jos isää edes on kuvioissa pakkohan äidin on järjestää kakut, kukat ja lahjatkin.
Yh:na kokisin aika naurettavana alkaa itselleni kakkuja kukkia hommaamaan. En toisaalta kaipaa niitä kyllä keneltäkään muultakaan. Jos mulla olisi mies, en olisi hänen äitinsä, ja lapsilla ei ole minkään sortin velvollisuutta juhlia vanhempiaan.
Se on tapakasvatusta. Lapsistasi voi joskus tulla puoliso jollekin, he saattavat perustaa perheen. On hyvä opettaa lapset huomioimaan muita monin tavoin, niin arkena kuin juhlana.
Itse olen käynyt lasten kanssa kaupassa ja antanut heidän valita minulle jotain, ja aamupalaa on laitettu yhdessä ja leivottu. Tässä karttuu monia taitoja 🙂
Mieluummin tapakasvatan lapseni huomioimaan kaikki ihmiset tasa-arvoisesti, nostamatta perheellisyyttä, äitiyttä tmv..erityisasemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivän ideana on juhlistaa ja kunnioittaa äitejä, milloin isä tietysti juhlistaa ja kunnioittaa lastensa äitiä ja voi tietysti muistaa myös omaansa.
Ja juuri sitä monet ei halua tehdä..Mulle äitiys on yksityinen asia ja koskee mua ja lapsiani, mua ja äitiäni. En halua onnitteluja muilta.
Muutama vuosi sitten oli äitienpäiväsunnuntaina suorastaan helle. Muistan, että iltapäivällä aloin sahata pienemmäksi kaatamani koivun rungosta tehtyjä metrin pöllejä. Olin odottanut aamusta asti paria vierasta, jotka sitten pöllähtivätkin vasta illalla, kesken metsurihommieni. Omat lapset tuskin muistivat äitiä. Eikä siinä mitään. Olen yrittänyt päästä jaloilleni ja elää omaa elämääni, kun vihdoin aikuistuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivän ideana on juhlistaa ja kunnioittaa äitejä, milloin isä tietysti juhlistaa ja kunnioittaa lastensa äitiä ja voi tietysti muistaa myös omaansa.
Ja juuri sitä monet ei halua tehdä..Mulle äitiys on yksityinen asia ja koskee mua ja lapsiani, mua ja äitiäni. En halua onnitteluja muilta.
Jep..Äitini kertoi että hänren lapsuudessaan maalla kylän koululla järjestettiin äitienpäivä juhla..Hänen äitinsä ei koskaan osallistunut ja jos joku muu kuin oma lapsi toivotti hyvää äitienpäivää, tuhahti sanoen " en minä kai sinun äitisi ole". Respect mummoni asenteelle.
Kyllä meillä juhlitaan synttärit ja isänpäivät ja äitienpäivät! Lapsuudessa olen tavan oppinut ja jatkan sitä edelleen omassa perheessäni. Juhlia ei ole koskaan liikaa!
Mutta juhlitaan ilman stressiä ja turhaa pönötystä. Sen jälkeen, kun sain oman lapsen, ei enää menty äitienpäivänä kyläilemään kummankaan mummon luo, vaan vietettiin oma päivä. Toki mummoille soitettiin ja lähetettiin onnittelukortit, mutta vierailtiin joskus toisena viikonloppuna; tämä oli etukäteen jo mummojen kanssa sovittu, onneksi eivät olleet marttyyrimummoja.
Ja meille on hyvin sopinut se, että minä ( äiti), hommaan kauneimman kortin, jonka itselleni löydän, ostan joskus jonkun lahjan, josta tykkään, valitsen puutarhalta puun tai pensaan tai kukkia, mitä milloinkin. Joskus ostan kakun, joskus lapset ( jo aikuisia) sen tekevät, joskus ostavat lahjan tai kukkia, mutta en niitä varsinaisesti odota. Ja päivänsankari herätetään aamulla laululla ja aamukahvilla.
En tietenkään odota, että sitten kun lapseni löytävät oman puolison, he jatkaisivat perinnettä luonani vaan toki mielelläni annan heidän juhlia tai olla juhlimatta omalla tyylillään ilman pakollisia vierailuita tai muita muistamisia.
Aion kuitenkin senkin jälkeen viettää vaikka itsekseni tai lapsettomien ystävieni kanssa äitienpäivää! Kakkua voi syödä yksinkin ja kukkia löytyy kaupasta! Voipa sitten vaikka katsella valokuvia ja muistella menneitä ja olla kiitollinen eletyistä vuosista.
Enkä sen vuoksi äitienpäivää juhlista, että äidit pitäisi korottaa jonnekin pyhimyksenkaltaisiksi, ihmisiä kun vaan ollaan. Mutta en keksi hyvää syytä, miksi en äitienpäivää viettäisi! Vietin sitä puolisoni kanssa jo silloin, kun lapsia ei vielä ollut, ihan vaan siksi, että arvelin olevani potentiaalisesti hyvä äiti sitten joskus, jos lapsia saan. ( …mikä tosin osoittautui vääräksi arveluksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä juhlitaan synttärit ja isänpäivät ja äitienpäivät! Lapsuudessa olen tavan oppinut ja jatkan sitä edelleen omassa perheessäni. Juhlia ei ole koskaan liikaa!
Mutta juhlitaan ilman stressiä ja turhaa pönötystä. Sen jälkeen, kun sain oman lapsen, ei enää menty äitienpäivänä kyläilemään kummankaan mummon luo, vaan vietettiin oma päivä. Toki mummoille soitettiin ja lähetettiin onnittelukortit, mutta vierailtiin joskus toisena viikonloppuna; tämä oli etukäteen jo mummojen kanssa sovittu, onneksi eivät olleet marttyyrimummoja.
Ja meille on hyvin sopinut se, että minä ( äiti), hommaan kauneimman kortin, jonka itselleni löydän, ostan joskus jonkun lahjan, josta tykkään, valitsen puutarhalta puun tai pensaan tai kukkia, mitä milloinkin. Joskus ostan kakun, joskus lapset ( jo aikuisia) sen tekevät, joskus ostavat lahjan tai kukkia, mutta en niitä varsinaisesti odota. Ja päivänsankari herätetään aamulla laululla ja aamukahvilla.
En tietenkään odota, että sitten kun lapseni löytävät oman puolison, he jatkaisivat perinnettä luonani vaan toki mielelläni annan heidän juhlia tai olla juhlimatta omalla tyylillään ilman pakollisia vierailuita tai muita muistamisia.
Aion kuitenkin senkin jälkeen viettää vaikka itsekseni tai lapsettomien ystävieni kanssa äitienpäivää! Kakkua voi syödä yksinkin ja kukkia löytyy kaupasta! Voipa sitten vaikka katsella valokuvia ja muistella menneitä ja olla kiitollinen eletyistä vuosista.
Enkä sen vuoksi äitienpäivää juhlista, että äidit pitäisi korottaa jonnekin pyhimyksenkaltaisiksi, ihmisiä kun vaan ollaan. Mutta en keksi hyvää syytä, miksi en äitienpäivää viettäisi! Vietin sitä puolisoni kanssa jo silloin, kun lapsia ei vielä ollut, ihan vaan siksi, että arvelin olevani potentiaalisesti hyvä äiti sitten joskus, jos lapsia saan. ( …mikä tosin osoittautui vääräksi arveluksi.)
Jos eivät hanki puolisoa ja lapsia, sitkö odotat että tulevat sua juhlimaan?
Äidit tekevät työtään palkatta, kyllä minusta äidit voi kerran vuodessa tästä hyvästä kukittaa ja kakkukahvit järjestää. Sama tietysti isänpäivänä myös. Kun lapset ovat pieniä niin isän tulee opastaa lapset tähän juhlintaan. Kukat ja kakku kaupasta, ei voi olla vaikeaa. Jos on mukava isä niin sitten äidille vapaapäivä kokkausvuorosta olisi reilua myös.
En mäkään juuri juhli nyt, kun lapset on nuoria aikuisia ja asun itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä juhlitaan synttärit ja isänpäivät ja äitienpäivät! Lapsuudessa olen tavan oppinut ja jatkan sitä edelleen omassa perheessäni. Juhlia ei ole koskaan liikaa!
Mutta juhlitaan ilman stressiä ja turhaa pönötystä. Sen jälkeen, kun sain oman lapsen, ei enää menty äitienpäivänä kyläilemään kummankaan mummon luo, vaan vietettiin oma päivä. Toki mummoille soitettiin ja lähetettiin onnittelukortit, mutta vierailtiin joskus toisena viikonloppuna; tämä oli etukäteen jo mummojen kanssa sovittu, onneksi eivät olleet marttyyrimummoja.
Ja meille on hyvin sopinut se, että minä ( äiti), hommaan kauneimman kortin, jonka itselleni löydän, ostan joskus jonkun lahjan, josta tykkään, valitsen puutarhalta puun tai pensaan tai kukkia, mitä milloinkin. Joskus ostan kakun, joskus lapset ( jo aikuisia) sen tekevät, joskus ostavat lahjan tai kukkia, mutta en niitä varsinaisesti odota. Ja päivänsankari herätetään aamulla laululla ja aamukahvilla.
En tietenkään odota, että sitten kun lapseni löytävät oman puolison, he jatkaisivat perinnettä luonani vaan toki mielelläni annan heidän juhlia tai olla juhlimatta omalla tyylillään ilman pakollisia vierailuita tai muita muistamisia.
Aion kuitenkin senkin jälkeen viettää vaikka itsekseni tai lapsettomien ystävieni kanssa äitienpäivää! Kakkua voi syödä yksinkin ja kukkia löytyy kaupasta! Voipa sitten vaikka katsella valokuvia ja muistella menneitä ja olla kiitollinen eletyistä vuosista.
Enkä sen vuoksi äitienpäivää juhlista, että äidit pitäisi korottaa jonnekin pyhimyksenkaltaisiksi, ihmisiä kun vaan ollaan. Mutta en keksi hyvää syytä, miksi en äitienpäivää viettäisi! Vietin sitä puolisoni kanssa jo silloin, kun lapsia ei vielä ollut, ihan vaan siksi, että arvelin olevani potentiaalisesti hyvä äiti sitten joskus, jos lapsia saan. ( …mikä tosin osoittautui vääräksi arveluksi.)Jos eivät hanki puolisoa ja lapsia, sitkö odotat että tulevat sua juhlimaan?
Sitten kun muuttavat pois kotoa, saavat elää ihan niin kuin haluavat. Olivatpa yksin tai jonkun kanssa kimpassa. Eli en odota juhlijoita.
Eipä ainakaan vielä kukaan kotona asujista ole äitienpäiväjuhlimista jättänyt väliin, tykkäävät ilmeisesti kakusta hekin.
Älkää nyt naiset itse vähätelkö omaa äitiyttänne! On melkoinen urakka kasvattaa sikiö sisällään, synnyttää vauva ja hoivata lapsi, yhteensä n. 20 vuotta, itsenäiseksi aikuiseksi.
Tälle pitää antaa itse arvoa ja lisätä sulka hattuunsa! Nimenomaan nainen eli äiti itse on se sankari, jolla on syytä tuulettaa. Ihan millä tavalla omalle luonnolle parhaiten sopii.
En ota lainkaan kantaa siihen, kenen pitäisi ("pitäisi") juhlat järjestää, enkä ajattele äitiyttä yhteiskunnallisena suorituksena (tuottanut uusia veronmaksajia, elättejä tai tykinruokaa), vaan ihan naisen luomiskyvyn ylistyksenä ja kunnioituksena. Jokainen äiti saa arvostaa itseään, tykönään, vaikka kukaan muu ei huomioisi.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään juuri juhli nyt, kun lapset on nuoria aikuisia ja asun itsekseni.
Osta nyt ainakin itsellesi kakku ja kukkia! Sitä isompi syy juhlia, jos lapset on saatu jo omilleen!
Ahdistaa koko päivä. Mieheni kuolaa somessa joka naista ja miten ovat ihania. Esitän ja kiittelen hänen lässytykistään minulle huomenna.