Minimieläkekin on 3 kertaavsuurempi, kuin kotiäidin palkka 390e, töitä 24/7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Ruotsissa vanhemmat tekevät osa-aikatöitä vielä lapsen ollessa koulussa. Yhteiskunta maksaa tukea työssäkäyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteiskunnan kannata tukea kotiäitiyttä. Töihin ne pitäisi saada ja lapset päiväkotiin. Ja myöhemmin normaaleissa perheissä koulua käyvät lapset pärjää ilman kotona odottavaa kotiäitiä.

Kotiäitiys pitääkin olla vaihtoehto sellaisissa perheissä, joissa sitten se mies on todella hyvä palkkainen. Ja hän maksaa vaimollensa ja huolehtii myös tavalla tai toisella eläketurvasta, jos vaikka ero tulee.

Siinä ja tässä. Toisaalta kotiäitiys voisi olla ihan hyvä vaihtoehto tällaisessa taloustilanteessa, kun ei kaikille ole kuitenkaan töitä. Siis paino sanalla voisi - jos esimerkiksi eläkekertymät mietittäisi kuntoon, ja jos korvaus olisi samalla tasolla kuin työmarkkinatuki. 

Jotenkin minusta on omituista, että työttömille maksetaan suurempia korvauksia, ja samalla vahditaan, että eivät vain tee mitään. Minusta pitäisi kannustaa enemmänkin tekemään jotain hyödyllistä kuin olemaan vain jouten. Kotiäidit tekevät kuitenkin yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Kun katsot väestön ikärakennetta, niin ei tuossa mitään outoa ole. Maalla asuu enimmäkseen lastentekoiän ohittaneita vanhuksia. Pk-seudulla kotihoidontukea saavat usein juuri monilapsiset perheet, joiden kulttuurissa kotiäitys on yleistä ja naisen asema heikko. Toinen kotihoidontukea saavien ryhmä ovat ne perheet, jotka ovat järjestäneet päivähoidon yksityisesti, esimerkiksi ottaneet au-pairin. Kotihoidon edellytyshän ei ole, että nimenomaan äiti tai isä hoitaisi lasta kotona, vaan se, ettei lasta hoideta kunnallisessa päivähoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Niin se on joskus pk-seudullakin käytännössä ainoa mahdollisuus. Maalta katsottuna voi olla vaikea ymmärtää, mutta esimerkiksi Espoossa kaupunkirakenne on hajanainen ja päivähoitopaikkaan voi olla ajallisesti pitkä matka, joka on eri suuntaan kuin työmatka. Au-pairit eivät ole kovin harvinaisia ratkaisuja, jos perheellä on tilaa ja varaa, ja kotihoidon tuella voi kattaa osan kustannuksista. 

Kotihoidon tuki ei ole kotiäidin palkka, vaan se on nimenomaan korvaus siitä, ettei lasta hoideta julkisessa päivähoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Kun katsot väestön ikärakennetta, niin ei tuossa mitään outoa ole. Maalla asuu enimmäkseen lastentekoiän ohittaneita vanhuksia. Pk-seudulla kotihoidontukea saavat usein juuri monilapsiset perheet, joiden kulttuurissa kotiäitys on yleistä ja naisen asema heikko. Toinen kotihoidontukea saavien ryhmä ovat ne perheet, jotka ovat järjestäneet päivähoidon yksityisesti, esimerkiksi ottaneet au-pairin. Kotihoidon edellytyshän ei ole, että nimenomaan äiti tai isä hoitaisi lasta kotona, vaan se, ettei lasta hoideta kunnallisessa päivähoidossa. 

Miten kommentoisit tätä lausetta, joka oli minua edeltävässä viestissä: "Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt." Tuon edellisen viestin mukaan pääkaupungissa nimenomaan käydään töissä, oli lapsia tai ei, mutta sinä oletat, että kyse on maahanmuuttajaperheistä. Lisäksi edellisessä viestissä oltiin sitä mieltä maalla ei käydä töissä, jonka sinä allekirjoitat, koska siellä asuu vain vanhuksia (jotka ovat jostain syystä työttömiä, mutta saavat kotihoidontukea, koska ei ole asuntolainaa).

Entä jos pitäydyttäisiin faktoissa. Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla ja maalla työttömyys% on matalampi kuin pääkaupunkiseudulla. Väestön ikärakenne ei selitä sitä, että maalla asuvat käyvät useammin töissä kuin pääkaupunkilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Niin se on joskus pk-seudullakin käytännössä ainoa mahdollisuus. Maalta katsottuna voi olla vaikea ymmärtää, mutta esimerkiksi Espoossa kaupunkirakenne on hajanainen ja päivähoitopaikkaan voi olla ajallisesti pitkä matka, joka on eri suuntaan kuin työmatka. Au-pairit eivät ole kovin harvinaisia ratkaisuja, jos perheellä on tilaa ja varaa, ja kotihoidon tuella voi kattaa osan kustannuksista. 

Maalta katsottuna on vaikea ymmärtää, miten vaikea on asua Espoossa, jossa kaupungin oman selvityksen mukaan keskimääräinen etäisyys lapsen hoitopaikkaan on alle kilometri. Todella hankalaa ja vaikeaa viedä lapsi noin kauas kotoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteiskunnan kannata tukea kotiäitiyttä. Töihin ne pitäisi saada ja lapset päiväkotiin. Ja myöhemmin normaaleissa perheissä koulua käyvät lapset pärjää ilman kotona odottavaa kotiäitiä.

Kotiäitiys pitääkin olla vaihtoehto sellaisissa perheissä, joissa sitten se mies on todella hyvä palkkainen. Ja hän maksaa vaimollensa ja huolehtii myös tavalla tai toisella eläketurvasta, jos vaikka ero tulee.

Siinä ja tässä. Toisaalta kotiäitiys voisi olla ihan hyvä vaihtoehto tällaisessa taloustilanteessa, kun ei kaikille ole kuitenkaan töitä. Siis paino sanalla voisi - jos esimerkiksi eläkekertymät mietittäisi kuntoon, ja jos korvaus olisi samalla tasolla kuin työmarkkinatuki. 

Jotenkin minusta on omituista, että työttömille maksetaan suurempia korvauksia, ja samalla vahditaan, että eivät vain tee mitään. Minusta pitäisi kannustaa enemmänkin tekemään jotain hyödyllistä kuin olemaan vain jouten. Kotiäidit tekevät kuitenkin yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. 

Nämä kotiäidit saa työttömyysetuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei elätä itseään vaan loisii toisten rahoilla. Ruotsissa mennä töihin viimeistään puolentoista vuoden jälkeen kun Suomessa jäädään kotiin makoilemaan viideksi vuodeksi yhteiskunnan rahoilla. Ei ihme että rahat ei riitä kun työtä vieroksuvat eivät maksa osuuttaan veroista. 

Suomessakin tämä on paikkakuntakohtaista. Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt. Jos asuu jossain maaseudulla lähihoitajana ilman painetta asuntolainan maksamisesta, niin helposti jumahtaa kotiin. Ei maaseudulla välttämättä edes ole töitä, joten sama se olla kotiäitinä.

Oudointa tässä on se, että pk-seudulla on enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla (ja huomaathan, nimenomaan suhteellisesti enemmän, vaikka perheitäkin on enemmän). Ja vielä oudompaa on se, että maaseudulla työttömyysprosentit ovat pienempiä kuin kaupungissa, vaikka siellä ei ole töitä.

Maalla kotihoidontuki voi olla ainoa mahdollisuus järjestää lapselle hoito, koska päivähoitopaikaksi voidaan määrätä 90 km päässä kotoa oleva yksikkö vedoten siihen, että teillä on auto, lähempänä ei ole paikkoja ja meillä on kuntien yhteistyösopimus, jonka mukaan voimme antaa paikan muustakin kuin kotikunnasta.

Kun katsot väestön ikärakennetta, niin ei tuossa mitään outoa ole. Maalla asuu enimmäkseen lastentekoiän ohittaneita vanhuksia. Pk-seudulla kotihoidontukea saavat usein juuri monilapsiset perheet, joiden kulttuurissa kotiäitys on yleistä ja naisen asema heikko. Toinen kotihoidontukea saavien ryhmä ovat ne perheet, jotka ovat järjestäneet päivähoidon yksityisesti, esimerkiksi ottaneet au-pairin. Kotihoidon edellytyshän ei ole, että nimenomaan äiti tai isä hoitaisi lasta kotona, vaan se, ettei lasta hoideta kunnallisessa päivähoidossa. 

Miten kommentoisit tätä lausetta, joka oli minua edeltävässä viestissä: "Ei pk-seudulla juuri kukaan oleskele kotiäitinä vaan naisilla on kunnolliset palkkatyöt." Tuon edellisen viestin mukaan pääkaupungissa nimenomaan käydään töissä, oli lapsia tai ei, mutta sinä oletat, että kyse on maahanmuuttajaperheistä. Lisäksi edellisessä viestissä oltiin sitä mieltä maalla ei käydä töissä, jonka sinä allekirjoitat, koska siellä asuu vain vanhuksia (jotka ovat jostain syystä työttömiä, mutta saavat kotihoidontukea, koska ei ole asuntolainaa).

Entä jos pitäydyttäisiin faktoissa. Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän kotihoidontukea saavia perheitä kuin maalla ja maalla työttömyys% on matalampi kuin pääkaupunkiseudulla. Väestön ikärakenne ei selitä sitä, että maalla asuvat käyvät useammin töissä kuin pääkaupunkilaiset.

Huomaa, että opiskelijoiden määrä on suuri. Minäkin nostin kotihoidontukea ja opintotukea yhtä aikaa kun opiskelin yliopistolla. Kotihoidontuen saa, kunhan lapsi ei ole virallisesti missään hoidossa. Lapsien saamien opiskeluaikana ei ole tavatonta.

Ap ei edes tiedä kuinka paljon Kelan eläke on.