Lihavuus on sairaus ei omaa syytä

Tarpeeksi monilla lihavuus on kuitenkin tulosta liiallisesta kalorimäärästä ja vähentyneestä liikunnasta. Ja kun edellämainitut korjaantuu, paino laskee. 

Jos annetaan nyt enemmistön luulotella, että lihavuus on sairaus eikä sille itse mitään mahda, liian moni ottaa sen tekosyyksi, vaikka voisi syödä ja liikkua ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Monia asiantuntijoita täällä. Eiköhän lääkärit ja tutkijat tiedä paremmin!

Lääkärit "tietää" mitä niiden käsketään tietää. Eihän heillä ole esim. ravintokoulutusta.

Kyllä se on oma syy varmasti 99 prosenttisesti. Ruoka on niin hyvää ja sitä on aina saatavilla. Kaikenmoinen napostelu on sallittu aina kelloaajasta välittämättä.

 Itsekin olen kärsinyt pienestä ylipainosta koko aikuisuuden ja ihan itse syömällä. Tiedän tarkalleen  miten laihtuisin. Itsekuria ei juuri ole ja ikä tekee sen, että kalorivajeen pitää olla melkoinen laihtuakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus EI OLE sairaus vaan ominaisuus, joka on olemassa jokaisen meidän sukulinjassa, jotka nyt olemme olemassa.

Ihmiskunnan historiassa on ollut lukemattomia nälänhätiä joista on selvinnyt ne joilla on ollut elimistössä vararavintoa.

Huvittaa tuo höpötys 72 tunnin kotovarasta, aikuinen terve ihminen pärjää tuon ajan syömättä mutta vettä nyt kyllä pitää olla juotavaksi. Itselläni on vatsamakkaroissa varmaan kuukauden energiavarasto.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus EI OLE sairaus vaan ominaisuus, joka on olemassa jokaisen meidän sukulinjassa, jotka nyt olemme olemassa.

Ihmiskunnan historiassa on ollut lukemattomia nälänhätiä joista on selvinnyt ne joilla on ollut elimistössä vararavintoa.

Valioyksilöt ennakolta suojataan nääs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kai se jollakin ollakin sairaus, mutta suurimmalle osalle ei.  Itse jos syön liikkaa lihon ja jos syön vähemmän laihdun. Niin simppeliä. Toki olisi kiva mässyttää kaikkea hyvää, mutta kyllä se sitten vyötäröllä näkyy. 

Nuorena ei ongelmaa ollut, silloin sitä pysyi luikkuna ihan tuosta vaan, mutta nyt vanhempana lihoo herkästi joten syömisiä pitää vähentää. 

Suurin osa lihavista vaan syö liikaa ja on venyttänyt mahalaukkunsa niin ,etä se vetää enemmän, kuin ihminen kuluttaa.

Ei silloin ole enää kyse valinnasta, jos nälkä vie keskittymiskyvyn ja unet esimerkiksi. En itse kärsi tuosta, mutta voin hyvin ymmärtää, koska itselläni on lääkityksen takia päinvastoin enkä saa mitään joinain päivinä alas ja olo on suurimman osan ajasta ihan surkea enkä saa mitään aikaiseksi, vaikka olisi töitä miten paljon tahansa. Jos olo korjaantuisi syömällä, varmasti söisin miten paljon vaan, että selviytyisin arjesta paremmin. Lihavana arki varmasti on raskasta, mutta vielä raskaampaa se on nälkäisenä ja lihavan elimistö ei toimi kuten sinun.

Lihavan elimistö on pilattu huonolla ravinnolla ja se kyllä korjaantuu hyvällä ravinnolla. Ilman selittelyjä.

Ehkä se on kuin alkoholismi, ajan kanssa , kun on alkoholin tai ruuan liikakäyttöä, aivot alkavat vaatia alkoholia tai ruokaa  ja toiminta muuttuu pakonomaiselsi.  Siitä sitten on vaikea itse , ilman tukea, päästä irti.

Yksilön oma vastuu unohdetaan nykyisin kaikessa. Aina on joku muu syyllinen oli kyseessä mikä tahansa rahaan tai muuhun elämänhallintaan muuten liittyvä asia.

 Nykyisin on näitä tutkijoiden ulostuloja näistä. Ihan naurettavaa. 

Luulen että taustalla on sairaus nimeltä addiktioherkkyys, joska ilmenee joillain ihmisillä esim. liiallisena syömisenä ja joillain toisilla liiallisena juopotteluna.

Jossain vaiheessa on syönyt itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi ja juonut itsensä rapajuopoksi. Siinä vaiheessa ylensyöminen ja alkoholismi ei ole enää oma valinta vaan se on jo kroonistunut. 

Onpa taas täällä minä minä ajattelua. Monilla on todella vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan. Riippuvuus huumeisiin, alkoholiin tai ruokaan on sairaus, josta ei pidä syyllistää. Itselleni laihdutuslääke tuonut avun. Syöminen vähentynyt. Nyt taidan olla sellainen palstan ”normaali”, jota ei himot kiusaa ruoan suhteen. Ihanaa, kun ruoka ei hallitse elämää. Kiitos mysimbalääke.

Vierailija kirjoitti:

Tosin ainoa sairaus missä potilas joutuu ottamaan lainaa ja kustantamaan leikkauksensa itse 

Edes narkkarien ja alkoholistien ei vaadita kustantavan itse katkaisuhoitojaan, vaan kaikki tarjotaan ilmaiseksi. Kuitenkin lihavat ihmiset ovat tärkeitä veronmaksajia ja täysimittaisia yhteiskunnan jäseniä, toisin kuin joku alkkis tai narkki 

Tämä. Totta.

Narkit käy katkaisuissa (useissa) ja pidemmissä kuntouttavissa jaksoissa täysihoidossa (useita kertoja).

Mikään ei maksa mitään. 

Asunnot annetaan (paskottaviksi) häätöihin asti ja taas.  Eikun vaihtoon. Uusi asunto. Häätö. Useita kertoja. Mikään ei maksa mitään. Varastellaan ja myydään omiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että taustalla on sairaus nimeltä addiktioherkkyys, joska ilmenee joillain ihmisillä esim. liiallisena syömisenä ja joillain toisilla liiallisena juopotteluna.

 

Jossain vaiheessa on syönyt itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi ja juonut itsensä rapajuopoksi. Siinä vaiheessa ylensyöminen ja alkoholismi ei ole enää oma valinta vaan se on jo kroonistunut. 

Lisäksi koko aineenvaihdunta ja elimistö sekaisin ylipainoisella. Kroppa taistelee kaikin keinoin, että kilot ei lähtisi. Sitten, kun on kalorivajeella niin jossain vaiheessa elimistö sen takaisin ottaa taas ja kilot tulee takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se oli omaa syytä: selkä sanoi poks ja salipirkosta tuli sohvapirkko. Siihen vielä uusi suhde ja nautiskeltiin hyvästä ruoasta ja juomasta. Nyt on onneksi selkä jo siinä kunnossa, että salille pääsee, kävelyt vielä vähän hankalaa. Kuitenkin suunta parempaan. Mun on pakko liikkua ja katsoa mitä syön, muuten lihon varmasti

Mikä sun nimi on?

Vierailija kirjoitti:

Luulen että taustalla on sairaus nimeltä addiktioherkkyys, joska ilmenee joillain ihmisillä esim. liiallisena syömisenä ja joillain toisilla liiallisena juopotteluna.

 

Jossain vaiheessa on syönyt itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi ja juonut itsensä rapajuopoksi. Siinä vaiheessa ylensyöminen ja alkoholismi ei ole enää oma valinta vaan se on jo kroonistunut. 

On se silti oma valinta ja moni pääseekin eroon, muut se nyt vaatii itseltä sen itsekurin, jota ei koskaan ole ollut, kun on vain syöty tai juotu, kun haluttaa. 

Vähemmän syöminen sinänsä on huono keino. Pitää syödä hyvin, mutta katsoa, mitä syö. Pääsääntöisesti nukkua hyvin ja niin, että olisi mieluummin ajoissa nukkumassa. Sopiva määrä erilaista liikuntaa. Helppoa kuin mikä, mutta ei näytä onnistuvan kovin moneltakaan, jos katukuvaa katsoo.

Syökää vähemmän ja menkää töihin.

Lihavuus itsessään johtuu vain liikaa syömisestä. Mutta siihen johtavat tekijät jostain muusta.

Itse olen koko elämäni seurannut siskojani, joilla on täysin erilainen suhde ruokaan ja herkkuihin kuin minulla, vaikka saatiin tasan sama kasvatus ruoan suhteen. Heillä ei ole mitään rajoja herkkujen ja roskaruoan suhteen. Ja heillä tekee niitä koko ajan mieli. Itse taas pystyn olemaan helposti ilman herkkuja, vaikka niitä olisi päivästä toiseen nenän alla. Ei vaan tee mieli ja mielummin syön makeanhimoon vaikka mangoa, vesimelonia tai pensasmustikoita. Ja näin on ollut ihan pienestä asti. En osaa sanoa miten itse suhtautuisin tai osaisin tehdä hyviä valintoja, jos kaikkea epäterveellistä tekisi mieli 24/7.

Tupakointi on sairaus.

Haha. Hahahahahaha. Lihavuus on tasan, vain ja ainoastaan pläskin omaa syytä. Ei minkään tai kenenkään muun. Ei geenien, olosuhteiden, vartalon mallin, kotikasvatuksen, työn, mikrojen, makrojen, kuluttavan arjen tai hallituksen. Vaan Ihan. Oma. Vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että taustalla on sairaus nimeltä addiktioherkkyys, joska ilmenee joillain ihmisillä esim. liiallisena syömisenä ja joillain toisilla liiallisena juopotteluna.

 

Jossain vaiheessa on syönyt itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi ja juonut itsensä rapajuopoksi. Siinä vaiheessa ylensyöminen ja alkoholismi ei ole enää oma valinta vaan se on jo kroonistunut. 

Lisäksi koko aineenvaihdunta ja elimistö sekaisin ylipainoisella. Kroppa taistelee kaikin keinoin, että kilot ei lähtisi. Sitten, kun on kalorivajeella niin jossain vaiheessa elimistö sen takaisin ottaa taas ja kilot tulee takaisin.

Mutta kun on muutettava myös syömisten sisältöä, ei pelkkä vähentäminen auta. Eikä selittely.