Mitä jos Raisa Räisänen nousikin siihen kaveriporukan autoon?
Räisänen oli viettänyt iltaa samanikäisen naispuolisen ystävänsä kanssa Hämeenkatu 18:ssa sijaitsevassa ravintola Casablancassa noin kello 21.30–22.00. Hieman ennen kello 23.00 Räisäsen ystävä lähti Hämeenkadulta autokyydillä Huittisten Seurahuoneelle, mutta Räisänen ei mahtunut mukaan.
Ystävä näki Räisäsen kävelevän Hämeenkadun yli takaisin Casablancan puolelle, mikä on viimeinen varma havainto hänestä. Sen jälkeen Räisäsestä ei ole yhtään luotettavaa silminnäkijähavaintoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raisa_R%C3%A4is%C3%A4sen_katoamistapaus
Kommentit (11010)
Vierailija kirjoitti:
Katoamislauantaina isä oli tavannut tyttärensä, joka asui tuolloin äitinsä luona. Raisa piti urheiluseuransa kioskia ja oli unohtanut hankkia sinne sämpylöitä. Hän kääntyi isänsä puoleen, joka kävi tuomassa sämpylät.
Niin arkinen asia kuin sämpylät. Ja sen jälkeen 20 vuoden epätietoisuus.
Se on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Raisa Räisäsen vanhemmille se on totisinta totta.
NMKY:n toimitusjohtajana vuosina 1995–2011 työskennellyt Mauri Poussa kertoo, että toivo eli pitkään.
– Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa. Että hän olisi ollut vain jollain reissulla, Poussa sanoo.
Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa.
Seurassa tuntoja purettiin keskustelemalla. Työntekijöitä kävi Raisan kotonakin muutamaan otteeseen.
– Sitten järkytys hiljalleen suureni ja toivon kipinä hiipui, kun aikaa kului. Raisalla oli lahjoja ja kunnianhimoa.
Myös Raisan ystävä kertoo, että kun päivät kuluivat ja henkirikoksen mahdollisuus nousi esiin, tunteet olivat pinnassa.
– Oli se kylmäävä tunne. Raisa hengasi paljon Hämeenpuiston salilla, ja me kaikki namikalaiset tunsimme toisemme, varsinkin samanikäiset. Raisassa oli kaksi puolta: hän oli kova harjoittelemaan ja kurinalainen, mutta toisaalta hän osasi myös irrotella, kuten kaikki muutkin 16-vuotiaat, ystävä kertoo.
– Tapaus on mystinen. Joillekin jopa traumaattinen.
Namikan pelaaja on kuvaillut tuntoja aidon oloisesti ja hyvin ”normaalilla” tavalla haastattelussa tilanteessa, jossa ystävä tai ylipäätään tuttu nuori on kadonnut. Yleensä se koskettaa syvästi ketä tahansa, jolla ei ole aivan kivisydän.
Hyvin erityyppinen kommentti kuin Raisan seurassa katoamishetkellä olleen tytön saati kaunaisen kuuloisen välikäsimiehen.
Vierailija kirjoitti:
Katoamislauantaina isä oli tavannut tyttärensä, joka asui tuolloin äitinsä luona. Raisa piti urheiluseuransa kioskia ja oli unohtanut hankkia sinne sämpylöitä. Hän kääntyi isänsä puoleen, joka kävi tuomassa sämpylät.
Niin arkinen asia kuin sämpylät. Ja sen jälkeen 20 vuoden epätietoisuus.
Se on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Raisa Räisäsen vanhemmille se on totisinta totta.
NMKY:n toimitusjohtajana vuosina 1995–2011 työskennellyt Mauri Poussa kertoo, että toivo eli pitkään.
– Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa. Että hän olisi ollut vain jollain reissulla, Poussa sanoo.
Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa.
Seurassa tuntoja purettiin keskustelemalla. Työntekijöitä kävi Raisan kotonakin muutamaan otteeseen.
– Sitten järkytys hiljalleen suureni ja toivon kipinä hiipui, kun aikaa kului. Raisalla oli lahjoja ja kunnianhimoa.
Myös Raisan ystävä kertoo, että kun päivät kuluivat ja henkirikoksen mahdollisuus nousi esiin, tunteet olivat pinnassa.
– Oli se kylmäävä tunne. Raisa hengasi paljon Hämeenpuiston salilla, ja me kaikki namikalaiset tunsimme toisemme, varsinkin samanikäiset. Raisassa oli kaksi puolta: hän oli kova harjoittelemaan ja kurinalainen, mutta toisaalta hän osasi myös irrotella, kuten kaikki muutkin 16-vuotiaat, ystävä kertoo.
– Tapaus on mystinen. Joillekin jopa traumaattinen.
Hengasi Hämeenpuiston salilla , oliko liikenteessä sieltä ketään salituttuja ravintolassa tai autoilemassa katoamisiltana ?
Vierailija kirjoitti:
Maksumuurin takana. Kuvassa revityssä lehtileikkeessä lukee. Kadonneella ei ollut jotakin korttia mukanaan. Pääsispä noita paperilehtiä lukemaan
Metso Pääkirjaston pohjakerroksen mikrofilmihuoneessa on käytössä skannerit, joilla voit selata laajaa paikallisten ja valtakunnallisten lehtien (kuten Aamulehti ja Helsingin Sanomat) mikrofilmikokoelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoamislauantaina isä oli tavannut tyttärensä, joka asui tuolloin äitinsä luona. Raisa piti urheiluseuransa kioskia ja oli unohtanut hankkia sinne sämpylöitä. Hän kääntyi isänsä puoleen, joka kävi tuomassa sämpylät.
Niin arkinen asia kuin sämpylät. Ja sen jälkeen 20 vuoden epätietoisuus.
Se on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Raisa Räisäsen vanhemmille se on totisinta totta.
NMKY:n toimitusjohtajana vuosina 1995–2011 työskennellyt Mauri Poussa kertoo, että toivo eli pitkään.
– Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa. Että hän olisi ollut vain jollain reissulla, Poussa sanoo.
Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa.
Seurassa tuntoja purettiin keskustelemalla. Työntekijöitä kävi Raisan kotonakin muutamaan otteeseen.
– Sitten järkytys hiljalleen suureni ja toivon kipinä hiipui, kun aikaa kului. Raisalla oli lahjoja ja kunnianhimoa.
Myös Raisan ystävä kertoo, että kun päivät kuluivat ja henkirikoksen mahdollisuus nousi esiin, tunteet olivat pinnassa.
– Oli se kylmäävä tunne. Raisa hengasi paljon Hämeenpuiston salilla, ja me kaikki namikalaiset tunsimme toisemme, varsinkin samanikäiset. Raisassa oli kaksi puolta: hän oli kova harjoittelemaan ja kurinalainen, mutta toisaalta hän osasi myös irrotella, kuten kaikki muutkin 16-vuotiaat, ystävä kertoo.
– Tapaus on mystinen. Joillekin jopa traumaattinen.
Hengasi Hämeenpuiston salilla , oliko liikenteessä sieltä ketään salituttuja ravintolassa tai autoilemassa katoamisiltana ?
Seurahuone oli hämeenpuistossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raisan vanhemmat raukat ei oo osanneet pitää tarpeeksi meteliä ja vaatia poliiseilta :( Ja se mikä lie isoisäkin lehdessä, että annetttaisiin asian jo olla. VOi sitä Raisan äiti raukkaa :(
Siskonsa kumminkin antoi jutun kirjaan isoisän jutun jälkeen.
Itsellä ei kävisi mielessä vaatia tutkimusten lopettamista läheisen kadotessa.
Jonkin jutun luin Raisan isoisätä ja tuli fiilis, että onkohan aika jo jättänyt hänet. En tiedä.
Varatuomari hän oli ammatiltaan.
Raisan isä hammaslääkäri ja äitinsä jonkinlainen taiteilija.
Äitinsä oli maalannut taulun, jossa musta spiraali kuilu. Muistan nähneeni kuvia.
Tunsivatko Raisan isä kun oli hammaslääkäri ja Armonkallion baarissa samaisena iltana ollut lääkäri toisensa?
Erittäin hyvä kysymys. Mietin myös tuota isoisää, varatuomari. Olisiko mahdollista että joku henkilö saanut tämän toimesta tuomion, joka ei olekaan sitten miellyttänyt? Kostoksi napattu Raisa. Kaukaa haettua kyllä. Isoisältä oli tullut lausunto medialle jossa toivoi että asian annettaisiin olla ja kaivelu lopetettaisiin. Totta kai hänellä on todennäköisyydet tiedossa että jos tapaus ei ratkea x ajan kuluessa niin todennäköisesti ei ollenkaan ja ehkä menettänyt toivonsa… Mutta silti jos oma läheinen minulta häviäisi, en kyllä haluaisi että kukaan lopettaa kaivelua, vaan päin vastoin. Toki voi käydä ajan kanssa todella rankaksi, mutta silti jopa ammattinsa puolesta luulisi olevan hänelle tärkeää, että tekijä saadaan tuomiolle. Tiesikö isoisä kuitenkin enemmän? Vai näkikö vaan että asia on sitä prosenttia, mikä jää yksinkertaisesti selvittämättä?
Eikös tuo isoisän lausunto tullut sen jälkeen kun poliisi oli yhdistänyt Buttin Raisaan ja kertonut irtopäistä yms. Ehkä isoisä ei vaan kestänyt ajatella sellaista ja mietti että parempi ettei tiedetä enempää.
Oliko hän rikosasioiden Tuomari vai siviilijuttujen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa Raisan kvaerin poikakaverin automerkistä, siis varmaa tietoa?
Peugeot. Tää löytyy YLE:ltä.
Raisa olisi ollut kuudes autossa, eikä pieneen Peugeotiin mahtunut viittä enempää.
”Vuonna 1999 Suomen teillä yleisimmät Peugeot-mallit olivat legendaarinen Peugeot 205 ja uudempi Peugeot 206. Myös hieman isommat perheautot, kuten Peugeot 306 ja Peugeot 406, olivat tuolloin hyvin suosittuja.” Lainaus Googlen tekoälyn koosteena.
Ja itselle kyllä tulee vahvasti tuo 205 mieleen, kun kysytään vuosituhannen vaihteen autoja. Ja tuo auto oli kyllä pieni kuin kirppu. Hyvä, jos viittä on saatu autoon. Mutta ei tuolla autolla myöskään Huittisiin ehdi tunnissa. Iskarit, jousitus, pienet tehot, tarinassa on kyllä jotain mätää.
Matkaan kuluva aika on tasan 56 minuuttia ja 15 sekuntia, jos ajat koko 75 kilometrin matkan täsmälleen 80 km/h keskinopeudella.
Nuoriso ajaa usein lujempaa kuin nopeusrajoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun yhteen autoon on mahtunut 7 miestä ja Raisa ei mahtunut autoon jossa oli 4 henkilöä?
On olleet pieniä miehiä ne sitten.
Mahtuihan siihen 8 jos Raisa nousi kerrotun mukaan 7 miehen autoon oletuksella, että ne 7 olivat siinä kyydissä. Mikähän auto tämä oli?
Takapenkille mahtuu virallisesti 3 henkilöä.
Käytännössä takapenkille mahtuu:
3 lasta suhteellisen helposti.
2 aikuista mukavasti.
3 aikuista vain erittäin ahtaasti
Peugeot 205 on hyvin pieni auto, jonka takapenkki on ahdas jo kolmelle aikuiselle. Tässä ovat tärkeimmät syyt, miksi neljäs aikuinen ei mahdu takapenkille edes syliin:
Kattokorkeus: Auto madaltuu taaksepäin, joten 175-senttisen henkilön pää osuisi kattoon toisen sylissä istuessaan.
Jalkatila: Etuistuinten takana ei ole riittävästi tilaa kahdelle päällekkäiselle jalkaparille.
Turvallisuus ja laki: Autossa saa matkustaa vain rekisteröity määrä ihmisiä (Peugeot 205:ssä yhteensä 5 henkeä). Jokaisella matkustajalla on oltava oma turvavyö. Poliisi määrää tästä ylikuormasta sakot.
Näissä pohdinnoissa kannattaa hyödyntää tekoälyä.
"Matkaan kuluva aika on tasan 56 minuuttia ja 15 sekuntia, jos ajat koko 75 kilometrin matkan täsmälleen 80 km/h keskinopeudella.
Nuoriso ajaa usein lujempaa kuin nopeusrajoitukset. "
Höpö höpö.
1999 ei ollut nopeita liittymiä maantielle, vaan piti ajaa pitempi reitti hitaasti kiemurrellen, ennenkuin edes pääsi valtatielle. Kirppuautolla kuten peugeot 205 ei lujaa ajettu isolla ihmismäärällä pilkkopimessä lokakuun yössä, hyvä kun tien näkee.
Matkaan on mennyt paljon pitempi aika kuin tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoamislauantaina isä oli tavannut tyttärensä, joka asui tuolloin äitinsä luona. Raisa piti urheiluseuransa kioskia ja oli unohtanut hankkia sinne sämpylöitä. Hän kääntyi isänsä puoleen, joka kävi tuomassa sämpylät.
Niin arkinen asia kuin sämpylät. Ja sen jälkeen 20 vuoden epätietoisuus.
Se on jokaisen vanhemman pahin painajainen. Raisa Räisäsen vanhemmille se on totisinta totta.
NMKY:n toimitusjohtajana vuosina 1995–2011 työskennellyt Mauri Poussa kertoo, että toivo eli pitkään.
– Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa. Että hän olisi ollut vain jollain reissulla, Poussa sanoo.
Joka päivä oli toivo, että Raisa palaa.
Seurassa tuntoja purettiin keskustelemalla. Työntekijöitä kävi Raisan kotonakin muutamaan otteeseen.
– Sitten järkytys hiljalleen suureni ja toivon kipinä hiipui, kun aikaa kului. Raisalla oli lahjoja ja kunnianhimoa.
Myös Raisan ystävä kertoo, että kun päivät kuluivat ja henkirikoksen mahdollisuus nousi esiin, tunteet olivat pinnassa.
– Oli se kylmäävä tunne. Raisa hengasi paljon Hämeenpuiston salilla, ja me kaikki namikalaiset tunsimme toisemme, varsinkin samanikäiset. Raisassa oli kaksi puolta: hän oli kova harjoittelemaan ja kurinalainen, mutta toisaalta hän osasi myös irrotella, kuten kaikki muutkin 16-vuotiaat, ystävä kertoo.
– Tapaus on mystinen. Joillekin jopa traumaattinen.
Hengasi Hämeenpuiston salilla , oliko liikenteessä sieltä ketään salituttuja ravintolassa tai autoilemassa katoamisiltana ?
Seurahuone oli hämeenpuistossa
Ei sitä kysytty missä Seurahuone oli vaan salilta tuttuja henkilöitä joko Raisan kanssa tai autolla liikkuen samaisena iltana. Miten tuo Seurahuone ja kuntosali liittyisivät toisiinsa?
"Turvallisuus ja laki: Autossa saa matkustaa vain rekisteröity määrä ihmisiä (Peugeot 205:ssä yhteensä 5 henkeä). Jokaisella matkustajalla on oltava oma turvavyö. Poliisi määrää tästä ylikuormasta sakot.
Näissä pohdinnoissa kannattaa hyödyntää tekoälyä."
Tekoäly ei taida tietää, että 1999 oli laissa sallittu ottaa ylimääräisiä ihmisiä väliaikaiseen kuljetukseen, joilla ei ollut omaa paikkaa eikä turvavyötä. Syliin sai ottaa ihan laillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Oliko hän rikosasioiden Tuomari vai siviilijuttujen?
Kuka Raisan isoisäkö?
Jaa a enpä tiedä. Tietääkö joku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun yhteen autoon on mahtunut 7 miestä ja Raisa ei mahtunut autoon jossa oli 4 henkilöä?
On olleet pieniä miehiä ne sitten.
Mahtuihan siihen 8 jos Raisa nousi kerrotun mukaan 7 miehen autoon oletuksella, että ne 7 olivat siinä kyydissä. Mikähän auto tämä oli?
Joku vanha iso jenkkiauto ilmeisesti 50-70-luvulta.
Raisan äiti kertoi omin sanoin areenan Inhimillinen tekijä ohjelmassa, että Raisalla oli peli ja hän teki 22 pistettä, kotiin yultua heitti treeni kamppeensa nurkkaan ja meni suhikuun ja rupes laittaa itteensä iltaa varten ja kokeili erilaisia vaatteita ja soitteli kavereillensa ja yritti tavoittaa poikaystäväänsä.
Tässä ei nyt äiti kertonut mitään siitä, että Raisan ystävä olisi ollut heillä, ei mitään. Mutta, ystävä kertoi siinä podcastissa ja että olisivat bussilla tulleet keskuspuistoon?
Entisaikaan valvontakamerakuvia ei julkaistu nykyiseen tapaan, koska siihen ei ollut teknisiä, käytännönläheisiä tai viestinnällisiä mahdollisuuksia.
Tämä selittää varmaan sen, miksi tätä ravintolasta poistumiskuva ei julkaistu koska sitä ei saatu lehteen. Nyt kuitenkin digiaikana on mahdollista julkistaa vaikka koko video. Miksi näitä ei nytkään voida julkaista?
Vierailija kirjoitti:
"Turvallisuus ja laki: Autossa saa matkustaa vain rekisteröity määrä ihmisiä (Peugeot 205:ssä yhteensä 5 henkeä). Jokaisella matkustajalla on oltava oma turvavyö. Poliisi määrää tästä ylikuormasta sakot.
Näissä pohdinnoissa kannattaa hyödyntää tekoälyä."
Tekoäly ei taida tietää, että 1999 oli laissa sallittu ottaa ylimääräisiä ihmisiä väliaikaiseen kuljetukseen, joilla ei ollut omaa paikkaa eikä turvavyötä. Syliin sai ottaa ihan laillisesti.
No mutta jos pää otti kiinni kattoon, olisiko joku mennyt kyytiin pää vinossa istuen?
”Vuonna 1999 Suomen teillä yleisimmät Peugeot-mallit olivat legendaarinen Peugeot 205 ja uudempi Peugeot 206. Myös hieman isommat perheautot, kuten Peugeot 306 ja Peugeot 406, olivat tuolloin hyvin suosittuja.” Lainaus Googlen tekoälyn koosteena.
Ja itselle kyllä tulee vahvasti tuo 205 mieleen, kun kysytään vuosituhannen vaihteen autoja. Ja tuo auto oli kyllä pieni kuin kirppu. Hyvä, jos viittä on saatu autoon. Mutta ei tuolla autolla myöskään Huittisiin ehdi tunnissa. Iskarit, jousitus, pienet tehot, tarinassa on kyllä jotain mätää.