Lue keskustelun säännöt.
Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
04.05.2026 |
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Kyllä pohjallekin voi pudota, monelle käy niin. Ei kannata antaa ap: lle toivoa kun sitä ei ole
Tottakai on toivoa. Mitä sinä oikein horiset?
Tuostahan se elämä alkaa. Oma tupa, oma lupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sama tarina hänen miehen kirjoittamana:
Elin kymmeniä vuosia ilottomassa suhteessa, viimeisinä vuosina meillä ei ollut mitään kosketusta tai seks*ä. Olin todella yksinäinen.
Olin raatanut yksin elannon perheellemme kaikki nämä vuodet, tein sen siksi, että vaimoni saa olka lasten kanssa kotona kuten hän toivoi. Olisin minäkin mielelläni vähän helpottanut työtaakkaani ja ollut enemmän lasten kanssa kotona, mutta pakko oli töitä tehdä jotta saamme tuokaa, katon pään päälle ja mukavan elämän.
En kuitenkaan ikinä valittanut, tein vain mitä piti. Ja olin todella yksinäinen.
Kunnes tutustuin Mayaan, hän oli ensimmäinen ihminen vuosiin joka todella näki minut. Hän kysyi minulta miten MINÄ voin. Hän oli kiitollinen pienestä, en edes muista koska minulle olisi sanottu kiitos aikaisemmin. Rakastuin palavasti, hänkin rakastui. Silloin tajusin mitä ilman olin elänyt jo pitkään. Rakkautta, kosketusta, lämpöä, kunnioitusta ja onnea.
Ero vaimostani ei ole ollut helppo. Vaikka minä tein kaikki perheemme rahat, maksoin talot ja muut omaisuudet, samalla kun elätin vaimoni ja lapseni, niin vaimoni mielestä kaikki omaisuutemme kuuluisi hänelle. Minä tyydyn 50/50 tilanteeseen koska olen kuitenkin kiitollinen vaimoni panoksesta perheemme eteen aikanaan.
En ymmärrä miksi ex-vaimoni on niin vihainen. Hän ei selvästi rakastanut minua enää pitkään aikaan. Enkä minä sille mitään voi, että olen rakastunut. Toivoisin että hänkin löytäisi vielä onnen. Sillä meillä on vielä paljon hyvää elinaikaa jäljellä.
Lapsemme ovat tyytyväisiä että erosimme. He ovat sanoneet että on mukavaa nähdä minut onnellisena. Lapsemme eivät edes muista ikinä nähneensä meitä vanhempia sellaisena keskenään. Heidän mielestä olisimme voineet erota jo paljon aikaisemmin.
Lässyn lässyn. Ei kai kukaan nainen vaatisi kaikkea yhteistä omaisuutta itselleen.
Hyvä homma. Saat pötkötellä rauhassa. Antoihan se mieskin sulle 28 vuotta ja uuden elämän siemenet.
Vähän kunnioitusta nyt. Vai yhdessä rakensitte talon, silviissii, tuliko tikkuja sormiin.
Ihana ideaali tilanne! Olet saanut vuosikymmeniä elää etuoikeutettua äidin elämää, kasvattaa vakavaraisessa ympäristössä omat lapsesi heille antautuen ja kaikkea hyvää tarjoten. Ja nyt saat vielä puolet omaisuudesta ja rauhallisen elämän ilman pettävää miestä.
Toisin se on niillä jotka kituuttavat pienten lasten kanssa työttömyysloukussa, ei ole tarjota mitään ylimääräistä lapsille, eikä tulevaisuudestakaan tietoa .
Älä uhriudu. Anna toisen olla onnellinen ja ole itse myös. Nyt voit viimein tehdä, mitä haluat!
Olet elänyt täyttä elämää, iloitse siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Kyllä pohjallekin voi pudota, monelle käy niin. Ei kannata antaa ap: lle toivoa kun sitä ei ole
Tottakai on toivoa. Mitä sinä oikein horiset?
Tuostahan se elämä alkaa. Oma tupa, oma lupa.
False hope😥
Vierailija kirjoitti:
Ihana ideaali tilanne! Olet saanut vuosikymmeniä elää etuoikeutettua äidin elämää, kasvattaa vakavaraisessa ympäristössä omat lapsesi heille antautuen ja kaikkea hyvää tarjoten. Ja nyt saat vielä puolet omaisuudesta ja rauhallisen elämän ilman pettävää miestä.
Toisin se on niillä jotka kituuttavat pienten lasten kanssa työttömyysloukussa, ei ole tarjota mitään ylimääräistä lapsille, eikä tulevaisuudestakaan tietoa .
Niin ap. Elämäsi on ollut myös sinun valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sama tarina hänen miehen kirjoittamana:
Elin kymmeniä vuosia ilottomassa suhteessa, viimeisinä vuosina meillä ei ollut mitään kosketusta tai seks*ä. Olin todella yksinäinen.
Olin raatanut yksin elannon perheellemme kaikki nämä vuodet, tein sen siksi, että vaimoni saa olka lasten kanssa kotona kuten hän toivoi. Olisin minäkin mielelläni vähän helpottanut työtaakkaani ja ollut enemmän lasten kanssa kotona, mutta pakko oli töitä tehdä jotta saamme tuokaa, katon pään päälle ja mukavan elämän.
En kuitenkaan ikinä valittanut, tein vain mitä piti. Ja olin todella yksinäinen.
Kunnes tutustuin Mayaan, hän oli ensimmäinen ihminen vuosiin joka todella näki minut. Hän kysyi minulta miten MINÄ voin. Hän oli kiitollinen pienestä, en edes muista koska minulle olisi sanottu kiitos aikaisemmin. Rakastuin palavasti, hänkin rakastui. Silloin tajusin mitä ilman olin elänyt jo pitkään. Rakkautta, kosketusta, lämpöä, kunnioitusta ja onnea.
Ero vaimostani ei ole ollut helppo. Vaikka minä tein kaikki perheemme rahat, maksoin talot ja muut omaisuudet, samalla kun elätin vaimoni ja lapseni, niin vaimoni mielestä kaikki omaisuutemme kuuluisi hänelle. Minä tyydyn 50/50 tilanteeseen koska olen kuitenkin kiitollinen vaimoni panoksesta perheemme eteen aikanaan.
En ymmärrä miksi ex-vaimoni on niin vihainen. Hän ei selvästi rakastanut minua enää pitkään aikaan. Enkä minä sille mitään voi, että olen rakastunut. Toivoisin että hänkin löytäisi vielä onnen. Sillä meillä on vielä paljon hyvää elinaikaa jäljellä.
Lapsemme ovat tyytyväisiä että erosimme. He ovat sanoneet että on mukavaa nähdä minut onnellisena. Lapsemme eivät edes muista ikinä nähneensä meitä vanhempia sellaisena keskenään. Heidän mielestä olisimme voineet erota jo paljon aikaisemmin.
Lässyn lässyn. Ei kai kukaan nainen vaatisi kaikkea yhteistä omaisuutta itselleen.
Suurin osa vaatii, kato se woke nääs
Ei vaan sait mieheltä 28 vuotta ylläpitoa ja kolme lasta. Nyt on jo aika tulla toimeen omillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetus: älä koskaan perusta elämääsi miehen varaan. Pidä oma työ, omat rahat, oma elämä.
Ole tyytyväinen, että pääset eroon. Pidä puolesi ja vähintäin puolet omsisuudesta.
Mies joutuu kuseen sen thaikun kanssa ja menettää lopulta oman osansa. Ne ovat rahan perään. Älä missään nimessä ota miestä enää takaisin kun tulee kerjäämään. Etsi uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina voisi olla omani, mutta muutama pieni yksityiskohta kertoo että juttu ei ole tosi.
Kaikki ystävät ja lapset syöksyivät puolelleni, petturi mies jäi onnensa kanssa yksin/kaksin, jopa anoppi itki onko vika hänessä kun on petturin kasvattanut.
Minun ex-anoppini ihmetteli vastaavassa tilanteessa, mikä minulla oli poikansa uutta naikkosta vastaan. Sehän on ihan mukava tyttö!
No mikä sulla oli häntä vastaan? Ei se että on pitkään jo kun kanssa ja tekee lapsia, tarkoita sitä ettei voisi erota ja löytää uutta. En ymmärrä naisia, jotka katkeroituvat ja alkavat exänsä uutta nimitellä. Vielä vähemmän ymmärrän lapsia tai ulkopuolisia, jotka tekevät samaa.
Samalla tavalla päättyy valtaosa parisuhteista, jossa osapuolet ovat suunnilleen saman ikäisiä. Tämä parisuhteen osapuolten tasa-ikä vaatimus on feministien keskeisiä vaatimuksia.
Naisen seksuaalisuus päättyy jo 5-10 vuotta ennen menopaussia, jossakin 40-49 ikävuoden tienoilla, jolloin mies on vielä elämänsä vedossa. Vanhan pihtaavan naisen parisuhdearvo, miehen kannalta, on siis nolla, yleensä mies silloin hankkii itselleen paremman naisen, joka haluaa tai viitsi tai vielä kykenee peuhaamaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen, että pääset eroon. Pidä puolesi ja vähintäin puolet omsisuudesta.
Mies joutuu kuseen sen thaikun kanssa ja menettää lopulta oman osansa. Ne ovat rahan perään. Älä missään nimessä ota miestä enää takaisin kun tulee kerjäämään. Etsi uusi.
Ei uutta enää löydy yli 50 vuotiaana😥 ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Eläkekertymä ei liity mitenkään ositukseen. Ap on ihan itse valinnut olla kotona eikä ero ja ositus ole mikään ”kumpi on tehnyt enemmän ja mitä” tai korvausasia. Se on ihan suoraviivainen juttu jos siitä ei tee vaikeaa katkeruuttaan tai jotain koston välinettä.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ideaali tilanne! Olet saanut vuosikymmeniä elää etuoikeutettua äidin elämää, kasvattaa vakavaraisessa ympäristössä omat lapsesi heille antautuen ja kaikkea hyvää tarjoten. Ja nyt saat vielä puolet omaisuudesta ja rauhallisen elämän ilman pettävää miestä.
Toisin se on niillä jotka kituuttavat pienten lasten kanssa työttömyysloukussa, ei ole tarjota mitään ylimääräistä lapsille, eikä tulevaisuudestakaan tietoa .
Enpä usko, että tuollaisen miehen kanssa elämä on ollut ihan ruusuilla tanssimista. Uusi naisvalinta kertoo koruttomasti millaisesta miehestä on kyse.
Mutta nyt on AP:lla elämänsä tilaisuus elää oman näköistä elämää. Kyllä se se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Miehen tutulla on siis marjabisness ja sitä kautta hän oli tutustunut tähän naiseen. Hän oli hoitanut naiselle työpaikan yrityksestään jotta hän saisi työluvan Suomeen. En tunne kuvioita tarkemmin.
Ap
Mä melkein arvasin tämän. Anna hattarapään mennä vaan - ylläri hiipii kun manit on finito.
Sinä saat puolet omaisuudesta - ja vapauden hattarapäästä elää ja tehdä mitä lystää. Miksi valitat? Sulla kävi säkä että tuli tahikku ja vei. Toivota onnea nuorelle parille ---ja ala elää viimein .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ideaali tilanne! Olet saanut vuosikymmeniä elää etuoikeutettua äidin elämää, kasvattaa vakavaraisessa ympäristössä omat lapsesi heille antautuen ja kaikkea hyvää tarjoten. Ja nyt saat vielä puolet omaisuudesta ja rauhallisen elämän ilman pettävää miestä.
Toisin se on niillä jotka kituuttavat pienten lasten kanssa työttömyysloukussa, ei ole tarjota mitään ylimääräistä lapsille, eikä tulevaisuudestakaan tietoa .
Enpä usko, että tuollaisen miehen kanssa elämä on ollut ihan ruusuilla tanssimista. Uusi naisvalinta kertoo koruttomasti millaisesta miehestä on kyse.
Mutta nyt on AP:lla elämänsä tilaisuus elää oman näköistä elämää. Kyllä se se siitä!
Jep - tuo ukkohan kulostaa tosi ärsyttävältä ja itsekkäältä. Bye bye beibi beibi good bye - itke en kun loppuu tää (laulaa catcat )
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiltti ja kunnollinen mies ei vieläkään kelpaa palstamammoille...
Eikä köyhä. Tuon naisen olisi pitänyt ottaa menestyjän sijasta duunari. Tuolloin ei olisi voinut jäädä kotiin lasten kanssa vaan joutuisi tekemään töitä ja samalla turvaa oman uran.
Ja sama tarina hänen miehen kirjoittamana:
Elin kymmeniä vuosia ilottomassa suhteessa, viimeisinä vuosina meillä ei ollut mitään kosketusta tai seks*ä. Olin todella yksinäinen.
Olin raatanut yksin elannon perheellemme kaikki nämä vuodet, tein sen siksi, että vaimoni saa olka lasten kanssa kotona kuten hän toivoi. Olisin minäkin mielelläni vähän helpottanut työtaakkaani ja ollut enemmän lasten kanssa kotona, mutta pakko oli töitä tehdä jotta saamme tuokaa, katon pään päälle ja mukavan elämän.
En kuitenkaan ikinä valittanut, tein vain mitä piti. Ja olin todella yksinäinen.
Kunnes tutustuin Mayaan, hän oli ensimmäinen ihminen vuosiin joka todella näki minut. Hän kysyi minulta miten MINÄ voin. Hän oli kiitollinen pienestä, en edes muista koska minulle olisi sanottu kiitos aikaisemmin. Rakastuin palavasti, hänkin rakastui. Silloin tajusin mitä ilman olin elänyt jo pitkään. Rakkautta, kosketusta, lämpöä, kunnioitusta ja onnea.
Ero vaimostani ei ole ollut helppo. Vaikka minä tein kaikki perheemme rahat, maksoin talot ja muut omaisuudet, samalla kun elätin vaimoni ja lapseni, niin vaimoni mielestä kaikki omaisuutemme kuuluisi hänelle. Minä tyydyn 50/50 tilanteeseen koska olen kuitenkin kiitollinen vaimoni panoksesta perheemme eteen aikanaan.
En ymmärrä miksi ex-vaimoni on niin vihainen. Hän ei selvästi rakastanut minua enää pitkään aikaan. Enkä minä sille mitään voi, että olen rakastunut. Toivoisin että hänkin löytäisi vielä onnen. Sillä meillä on vielä paljon hyvää elinaikaa jäljellä.
Lapsemme ovat tyytyväisiä että erosimme. He ovat sanoneet että on mukavaa nähdä minut onnellisena. Lapsemme eivät edes muista ikinä nähneensä meitä vanhempia sellaisena keskenään. Heidän mielestä olisimme voineet erota jo paljon aikaisemmin.