Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sama tarina hänen miehen kirjoittamana:
Elin kymmeniä vuosia ilottomassa suhteessa, viimeisinä vuosina meillä ei ollut mitään kosketusta tai seks*ä. Olin todella yksinäinen.
Olin raatanut yksin elannon perheellemme kaikki nämä vuodet, tein sen siksi, että vaimoni saa olka lasten kanssa kotona kuten hän toivoi. Olisin minäkin mielelläni vähän helpottanut työtaakkaani ja ollut enemmän lasten kanssa kotona, mutta pakko oli töitä tehdä jotta saamme tuokaa, katon pään päälle ja mukavan elämän.
En kuitenkaan ikinä valittanut, tein vain mitä piti. Ja olin todella yksinäinen.
Kunnes tutustuin Mayaan, hän oli ensimmäinen ihminen vuosiin joka todella näki minut. Hän kysyi minulta miten MINÄ voin. Hän oli kiitollinen pienestä, en edes muista koska minulle olisi sanottu kiitos aikaisemmin. Rakastuin palavasti, hänkin rakastui. Silloin tajusin mitä ilman olin elänyt jo pitkään. Rakkautta, kosketusta, lämpöä, kunnioitusta ja onnea.
Ero vaimostani ei ole ollut helppo. Vaikka minä tein kaikki perheemme rahat, maksoin talot ja muut omaisuudet, samalla kun elätin vaimoni ja lapseni, niin vaimoni mielestä kaikki omaisuutemme kuuluisi hänelle. Minä tyydyn 50/50 tilanteeseen koska olen kuitenkin kiitollinen vaimoni panoksesta perheemme eteen aikanaan.
En ymmärrä miksi ex-vaimoni on niin vihainen. Hän ei selvästi rakastanut minua enää pitkään aikaan. Enkä minä sille mitään voi, että olen rakastunut. Toivoisin että hänkin löytäisi vielä onnen. Sillä meillä on vielä paljon hyvää elinaikaa jäljellä.
Lapsemme ovat tyytyväisiä että erosimme. He ovat sanoneet että on mukavaa nähdä minut onnellisena. Lapsemme eivät edes muista ikinä nähneensä meitä vanhempia sellaisena keskenään. Heidän mielestä olisimme voineet erota jo paljon aikaisemmin.
Lässyn lässyn. Ei kai kukaan nainen vaatisi kaikkea yhteistä omaisuutta itselleen.
Ei kai kukaan nainen vaatisi 😂 voi kuule yllättyisit!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Saat pötkötellä rauhassa. Antoihan se mieskin sulle 28 vuotta ja uuden elämän siemenet.
Vähän kunnioitusta nyt. Vai yhdessä rakensitte talon, silviissii, tuliko tikkuja sormiin.
Juu nää on aina hyviä nää ”yhdessä rakennetut talot”. Nainen on valinnut jotain tapetteja sisällä lämpöisessä ja mies muurannut tiiliä räntäsateessa
Hyvä tarina, Pena. Kirjota kirja seuraavaks?
Vierailija kirjoitti:
Opetus: älä koskaan perusta elämääsi miehen varaan. Pidä oma työ, omat rahat, oma elämä.
Tällä tyylillä et myöskään sitten elä miehen rahoilla! Vaan niillä omillasi, koko liiton ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Eläkekertymä ei liity mitenkään ositukseen. Ap on ihan itse valinnut olla kotona eikä ero ja ositus ole mikään ”kumpi on tehnyt enemmän ja mitä” tai korvausasia. Se on ihan suoraviivainen juttu jos siitä ei tee vaikeaa katkeruuttaan tai jotain koston välinettä.
Tasinkoa voidaan sovitella jos jaon lopputulos on kohtuuton, siihen liittyy monenlaisia perusteita.
Tottakai kaikki on suoraviivaista jos se tehdään suoraviivaisesti. Ei ole pakko tehdä.
Miehet haluaa nussia aina uusia nuoria naisia. Olet liian vanha ja rupsahtunat ja ennen kaikkea NÄHTY. Mikään ei ole parempaa kuin riisua seksikäs nainen ekaa kertaa ja todeta nainen seksikkääksi ja aloittaa nussinta uuteen pilluun. Kyllä siinä se 28v nussittu pillu jää kakkoseksi. Onhan se lihatiskilläkin aina tuoretta lihaa.
Mutta kiva että teit lapset. Mies kyllä rakastaa lapsia ja sinua mutta haluaa vain nussia seksikkäitä nuoria naisia. Yritä ymmärtää että seksi ja tunteet ovat eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetus: älä koskaan perusta elämääsi miehen varaan. Pidä oma työ, omat rahat, oma elämä.
Tällä tyylillä et myöskään sitten elä miehen rahoilla! Vaan niillä omillasi, koko liiton ajan
Jos liitossa vain yksi tienaa, hän tuo rahat yhteiseen elämään. Se, joka ei tienaa, tuo elatukseen muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Saat pötkötellä rauhassa. Antoihan se mieskin sulle 28 vuotta ja uuden elämän siemenet.
Vähän kunnioitusta nyt. Vai yhdessä rakensitte talon, silviissii, tuliko tikkuja sormiin.
Juu nää on aina hyviä nää ”yhdessä rakennetut talot”. Nainen on valinnut jotain tapetteja sisällä lämpöisessä ja mies muurannut tiiliä räntäsateessa
Ja ne tapetitkin mies joutuu laittamaan uusiksi kun on tyttöjen kanssa viinipäissään talkoilla vähän tapetoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Saat pötkötellä rauhassa. Antoihan se mieskin sulle 28 vuotta ja uuden elämän siemenet.
Vähän kunnioitusta nyt. Vai yhdessä rakensitte talon, silviissii, tuliko tikkuja sormiin.
Juu nää on aina hyviä nää ”yhdessä rakennetut talot”. Nainen on valinnut jotain tapetteja sisällä lämpöisessä ja mies muurannut tiiliä räntäsateessa
Tietäisitpä kuinka avuttomia nämä nykyajan tietotyötä tekevät miehet ovat! Eksä ei omistanut edes vasaraa, kun menimme yhteen. Naiset tekevät näistä niin kutsutuista miesten töistä yleensä valtaosan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Eläkekertymä ei liity mitenkään ositukseen. Ap on ihan itse valinnut olla kotona eikä ero ja ositus ole mikään ”kumpi on tehnyt enemmän ja mitä” tai korvausasia. Se on ihan suoraviivainen juttu jos siitä ei tee vaikeaa katkeruuttaan tai jotain koston välinettä.
Tasinkoa voidaan sovitella jos jaon lopputulos on kohtuuton, siihen liittyy monenlaisia perusteita.
Tottakai kaikki on suoraviivaista jos se tehdään suoraviivaisesti. Ei ole pakko tehdä.
Mutta se että et ole käynyt töissä ja siksi muka saisit enemmän, ei ole kohtuullistamista. Millä tavalla muka suoraviivainen olisi tossa tilanteessa kohtuuton? Miksi pitäisi kohtuullistaa? Nuo tilanteet liittyy avioehtoon, joka saattaisi sen kohtuuttomuuden aiheuttaa. Ei tilanteeseen, jossa naisesta vaan tuntuu muka kohtuuttomalta.
Onko joku nimitellyt? Nämä uudethan ovat ihan sivuhenkilöitä koko asiassa, paitsi tietysti kun alkuperäinen suhde on päättynyt pettämiseen. Silloin huoruleille on ihan omat, ansaitut nimensä.
Ihan tosissasi kysyt? Naik ko nen ja huo ru li Mites olisi katkera ä**ä ja hiekkap**lu? Kehes ne sopisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Eläkekertymä ei liity mitenkään ositukseen. Ap on ihan itse valinnut olla kotona eikä ero ja ositus ole mikään ”kumpi on tehnyt enemmän ja mitä” tai korvausasia. Se on ihan suoraviivainen juttu jos siitä ei tee vaikeaa katkeruuttaan tai jotain koston välinettä.
Tasinkoa voidaan sovitella jos jaon lopputulos on kohtuuton, siihen liittyy monenlaisia perusteita.
Tottakai kaikki on suoraviivaista jos se tehdään suoraviivaisesti. Ei ole pakko tehdä.
Mutta se että et ole käynyt töissä ja siksi muka saisit enemmän, ei ole kohtuullistamista. Millä tavalla muka suoraviivainen olisi tossa tilanteessa kohtuuton? Miksi pitäisi kohtuullistaa? Nuo tilanteet liittyy avioehtoon, joka saattaisi sen kohtuuttomuuden aiheuttaa. Ei tilanteeseen, jossa naisesta vaan tuntuu muka kohtuuttomalta.
No kun pitää maksaaaaaaa!
Niin miehesikin antoi 28 v sinulle, mahtaa miestä v*tuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole tyytyväinen, että pääset eroon. Pidä puolesi ja vähintäin puolet omsisuudesta.
Mies joutuu kuseen sen thaikun kanssa ja menettää lopulta oman osansa. Ne ovat rahan perään. Älä missään nimessä ota miestä enää takaisin kun tulee kerjäämään. Etsi uusi.
Ei uutta enää löydy yli 50 vuotiaana😥 ap
Miksi haluaisit uuden? Pidä oma elämäsi ja tee kaikkea kivaa. Jos seksiä kaipaat, hanki vakisuhde. Ei tarvitse höösätä vanhenevaa miestä vaivoineen, stresseineen ja pyykkeineen, saati siten appivanhempia. Elämä on kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Eläkekertymä ei liity mitenkään ositukseen. Ap on ihan itse valinnut olla kotona eikä ero ja ositus ole mikään ”kumpi on tehnyt enemmän ja mitä” tai korvausasia. Se on ihan suoraviivainen juttu jos siitä ei tee vaikeaa katkeruuttaan tai jotain koston välinettä.
Tasinkoa voidaan sovitella jos jaon lopputulos on kohtuuton, siihen liittyy monenlaisia perusteita.
Tottakai kaikki on suoraviivaista jos se tehdään suoraviivaisesti. Ei ole pakko tehdä.
Mutta se että et ole käynyt töissä ja siksi muka saisit enemmän, ei ole kohtuullistamista. Millä tavalla muka suoraviivainen olisi tossa tilanteessa kohtuuton? Miksi pitäisi kohtuullistaa? Nuo tilanteet liittyy avioehtoon, joka saattaisi sen kohtuuttomuuden aiheuttaa. Ei tilanteeseen, jossa naisesta vaan tuntuu muka kohtuuttomalta.
Ei liity avioehtoon. En jaksa sulle selittää. Hanki asianajaja, hän selittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku nimitellyt? Nämä uudethan ovat ihan sivuhenkilöitä koko asiassa, paitsi tietysti kun alkuperäinen suhde on päättynyt pettämiseen. Silloin huoruleille on ihan omat, ansaitut nimensä.
Ihan tosissasi kysyt? Naik ko nen ja huo ru li Mites olisi katkera ä**ä ja hiekkap**lu? Kehes ne sopisi?
Pettäjää ja hänen petoskunppaniaan on ihan normaalia kutsua pettäjäksi ja huorintekijäksi. Suorastaan raamatullista.
Noista muista nimityksistä vastaat ihan itse.
Yleensäne ovat alimman kastin miehiä, jotka thaikun ottaa kun suomalaista ei saa.
Onko joku nimitellyt? Nämä uudethan ovat ihan sivuhenkilöitä koko asiassa, paitsi tietysti kun alkuperäinen suhde on päättynyt pettämiseen. Silloin huoruleille on ihan omat, ansaitut nimensä.