Annoin miehelleni 28 vuotta, kolme lasta ja oman urani. Nyt hän osti tyttäreni ikäiselle naiselle auton meidän rahoilla
Olen 52-vuotias nainen ja ollut naimisissa mieheni, 55, kanssa 28 vuotta. Meillä on kolme aikuista lasta, 26-, 24- ja 21-vuotiaat. Jäin pois opettajan työstä, kun esikoisemme syntyi, jotta mieheni pystyi panostamaan uraansa. Hän oli jatkuvasti työmatkoilla, teki pitkää päivää ja minä hoidin käytännössä kaiken.
Ruoat, siivoukset, lasten harrastukset, lääkärikäynnit, vanhempiemme auttamisen, joulut, syntymäpäivät, laskut, kodin pyörittämisen, kaiken suunnittelun ja muistamisen. Pidin kodin kunnossa, kasvatin lapsemme, olin hänen tukenaan kahden irtisanomisen ja yhden vakavan terveyshuolen aikana. Katsoin jopa vuosia sormien läpi hänen "pitkiä työpäiviään".
Kuukausi sitten hän istutti minut keittiön pöydän ääreen ja sanoi haluavansa avioeron. Hän on kuulemma rakastunut 28-vuotiaaseen thainaiseen, joka on samaa ikäluokkaa kuin omat lapsemme. Hänen mukaansa en ole enää se iloinen ja heittäytyvä nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Hän sanoi myös, että nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, hän saa viimein elää omaa elämäänsä.
Sitten selvisi, että hän on vienyt tätä naista "työmatkoille" meidän yhteisellä luottokortillamme. Hän oli jopa ostanut naiselle auton ja selittänyt sen jonkinlaisena työstä annettuna ylimääräisenä palkkiona.
Nyt hän haluaa myydä talon, jonka me rakensimme yhdessä ja jota minä olen käytännössä pitänyt pystyssä vuosikymmeniä, jotta voisi muuttaa Thaimaaseen. Hänen mielestään omaisuus pitää vain jakaa puoliksi, koska "hänhän ne rahat ansaitsi". Poikamme laittoi minulle viestin, että minun pitäisi antaa isän olla onnellinen, koska isä on kuulemma ollut vuosia onneton. Hän kirjoitti, että olin aina niin keskittynyt lapsiin. Tyttäremme ei suostu edes puhumaan minulle, koska hänen mielestään olen katkera ja mustasukkainen.
Olen 52. Minulla ei ole ammattia, johon voisin noin vain palata. Minulla on stressistä johtuvia terveysongelmia, mutta lääkärissä ne kuitataan lähinnä vaihdevuosioireiksi. Ja nyt minun pitäisi aloittaa alusta, ehkä puolella siitä, mitä meillä on, samaan aikaan kun hän rakentaa uutta elämää naisen kanssa, joka voisi iältään olla meidän lapsemme.
Ylireagoinko minä, kun olen aivan raivoissani enkä suostu leikkimään mitään sovinnollista eroa tämän jälkeen? Annat koko elämäsi miehelle ja perheelle, ja lopulta jäät itse tyhjän päälle.
Jos olet pitkässä liitossa, avaa oma pankkitili ja pidä tärkeät paperit tallessa jo tänään. Kunpa joku olisi sanonut tämän minulle ajoissa.
Kommentit (719)
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukematta kommenttini on, että monia ihmisiä kiinnostaa nykyisyys ja tulevaisuus, ei menneisyys. Siihen vetoaminen, että teillä on ollut pitkä suhde ja lapsia, on tosi huono argumentti.
Miten niin huono argumentti, ja minkä suhteen?
Tottakai pitkässä suhteessa on yhdessä tehty kaikki perheen eteen. Kotiäiti vastaa enemmän kodin ja perheen asioista ja työssäkäyvä rahallisesta elatuksesta. Kun ei ole avioehtoa, kaikki menee lopulta puoliksi, kuten pitääkin.
Sitten voi pohtia nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Miehen varaan ei pidä elämää rakentaa, koska miehen kivijalka on usein muna siinä vaiheessa kun naiselle tulee vaihdevuodet. Sanoisin että ota lakimies hoitamaan jako mahdollisimman hyvin, sitten ostat itsellesi pienemmän talon tai rivarikämpän ja lasket erossa saadut rahat niin että pärjäät jos et saakaan töitä enää. Eläkkeestäsi myös olen huolissani. Ajattelitko koskaan ettet saa juuri mitään eläkettä jos et ole töissä? Mietitkö koskaan että miehesi ei ole aina elättämässä ja voi esim. kuolla aiemmin? Opettajaihminen eikä tuon vertaa mietittynä mitään..
Lapsesi myös ovat ihmeellisiä. Käyttäydytkö heitä kohtaan tiuskien ja vihaisesti vai miten ihmeessä he voivat olla isänsä puolella tässä??
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä jää tyhjän päälle, jos saat puolet omaisuudesta.
Vai onko se teidän omakotitalo jossakin Ilomantsissa, jossa sen arvo on ehkä parhaassa tapauksessa parikymmentä tonnia?
Kyyninen kylmä vastaus.Olisi kuin heittäisit jääkylmää vettä ihmisen päälle , ihminen hädässä.
Huonosta miehestä on hyvä päästä eroon.
Voimia ja tyyneyttä sinulle, ap, kulkea tämän elämäsi jakson läpi. Jakson jota et valinnut, mutta johon jouduit. Ymmärrän, että kertomasi oli oma puolesi tarinaa. Sellaisena se näytti loogiselta. Et voi vaikuttaa mieheesi, hänen valitsemallaan tiellä. Miehesi on tekemässä ylivoimaisesti elämänsä tyhmimmän virheen, eikä enää ihan nuorella iällä. Karma tulee näyttämään miehellesi hänen hölmöytensä, mutta siihen ei voi vaikuttaa. Älä suotta tuhlaa aikaasi häneen enempää. Hanki vaikka koira? Koiraa uskollisempaa ystävää ei ole koko maailmassa.
Jos miehesi haluaa erota, turhaa tapella tosiasioita vastaan. Tottakai iso järkytys sinulle, kun olet ollut sitoutunut perheeseen. Saat puolet omaisuudesta, sillä pääset alkuun. Hakeudu keskusteluavun piiriin, ettet jää katkeraksi. Ilmiselvästi et ole kuunnellut itseäsi, kun olet noin valtavan katkera siitä, että jäit kotiin etkä mennyt työelämään. Toisaalta-nyt miehesi näyttää mikä hän on-mitä hän valitsee. Ehkäpä on teille molemmille hyväksi tuo ero.
Ala rakentaa omaa elämää, tunne tunteesi, raivoa, itke, sure. Ota opiksi. sopeudu uuteen elämään. Mieti, mitä sinä itse haluat
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Miehen varaan ei pidä elämää rakentaa, koska miehen kivijalka on usein muna siinä vaiheessa kun naiselle tulee vaihdevuodet. Sanoisin että ota lakimies hoitamaan jako mahdollisimman hyvin, sitten ostat itsellesi pienemmän talon tai rivarikämpän ja lasket erossa saadut rahat niin että pärjäät jos et saakaan töitä enää. Eläkkeestäsi myös olen huolissani. Ajattelitko koskaan ettet saa juuri mitään eläkettä jos et ole töissä? Mietitkö koskaan että miehesi ei ole aina elättämässä ja voi esim. kuolla aiemmin? Opettajaihminen eikä tuon vertaa mietittynä mitään..
Lapsesi myös ovat ihmeellisiä. Käyttäydytkö heitä kohtaan tiuskien ja vihaisesti vai miten ihmeessä he voivat olla isänsä puolella tässä??
Lapset ovat yleensä kiukkuisia sille osapuolelle, jonka kanssa heillä on turvallinen suhde, jossa on tilaa kiukutella. Ei heiltä pidä odottaa mitään puolen valitsemista.
Mieshän vaikuttaa epäkypsältä ihmiseltä, jolle toinen ihminen on vain väline. Kuten uusi naisvalinta osoittaa. Ei lapsilla ole mitään sanaa kiukutella tällaiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä vaan. Thaimaalainen avioliitto siellä päin voi osoittautua kivaksi ylläriksi, kun miehen pitää elättää vaimon ohella koko tämän suku. Kymmenen vuoden päästä ukolla roikkuu jo perse ja pallerot polvissa ja loput rahansa joutuu käyttämään viakraan pitääkseen naisensa tyytyväisenä. Siinä sitä auvoa piisaa.
Suku kyllä pitää huolen että talot ym on heidän omistuksessa. Miten miehet on noin kyynisiä ja sokeita.
TLDR. Juuri kun teillä oli kaikki niin hyvin ja olitte oppineet yhdessä nauttimaan niistä kaikista seksiä paljon tärkeämmistä asioista?
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina voisi olla omani, mutta muutama pieni yksityiskohta kertoo että juttu ei ole tosi.
Kaikki ystävät ja lapset syöksyivät puolelleni, petturi mies jäi onnensa kanssa yksin/kaksin, jopa anoppi itki onko vika hänessä kun on petturin kasvattanut.
Minun ex-anoppini ihmetteli vastaavassa tilanteessa, mikä minulla oli poikansa uutta naikkosta vastaan. Sehän on ihan mukava tyttö!
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tälle kuuluu näin puoli vuotta myöhemmin?
En ihan ymmärrä miksi ap oli kotona senkin jälkeen kun lapset olivat jo isoja, jos ei kerran halunnut.
Minusta tuossa nyt ei ole mitään ihmeellistä että erotaan, jos ei olla onnellisia. Ja ositus on hyvin suoraviivaista silloin kun ei ole avioehtoa.
Ei se ositus ole aina suoraviivaista. Ap:lle ei ole kertynyt eläkettä, joten hän voi myös vedota tähän ja vaatia, että tasinkoa sovitellaan hänen edukseen. Kannattaa ottaa hyvä asianajaja.
Mutta tämä on vain rahaa. Nyt olisi tärkeää, että Ap pääsee jatkamaan elämäänsä ilman miestä. Eroryhmään, keskusteluavun piiriin, töihin, opiskelemaan, uuteen kotiin. Ehkä myös uuteen suhteeseen. Paljon hyviä asioita odotettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas on katsottu YouTubea ja apinoitu sieltä aloitus. Ap on sama joka sepitti pari päivää sitten sen "tyttäreni biologinen isä valmistujaisissa blaablaa."
Nämä vastaukset on saman 20-24 vuotiaan kynästä.
Ilmeisesti ”seurue” kirjoittaa näitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina voisi olla omani, mutta muutama pieni yksityiskohta kertoo että juttu ei ole tosi.
Kaikki ystävät ja lapset syöksyivät puolelleni, petturi mies jäi onnensa kanssa yksin/kaksin, jopa anoppi itki onko vika hänessä kun on petturin kasvattanut.
Minun ex-anoppini ihmetteli vastaavassa tilanteessa, mikä minulla oli poikansa uutta naikkosta vastaan. Sehän on ihan mukava tyttö!
Tyhmän ja naisvihamielisen miehen mukana tulee yleensä tyhmä anoppi. Ei sille mitään voi.
Oma äiti pitää aina lapsensa puolta, varsinkin poikansa. Niin minunkin äitini teki silloin, kun tosiasiassa minä olin täysi keskenkasvuinen kusipää ja käyttäydyin narsistisesti. Mitä sitten en ehkä ollut, koska ymmärsin tuhoisan ajatteluni ja miten se tuhoaa nimenomaan oman elämäni ja oman onneni. Tämä oivallus sai minut tarttumaan self help kirjallisuuteen, ja opiskelemaan omien ongelmieni ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kiltti ja kunnollinen mies ei vieläkään kelpaa palstamammoille...
Ap:lle näköjään kelpasi, ja tuommoiseksi se paljastui.
Ap:n olisi ehkä kannattanut antaa sen sijaan rakkautta.
Luulen, että miehesi nykyinen antaa sitä, mitä sinä pihtasit.
Vierailija kirjoitti:
Helppoahan mikään ei ole, mutta sinulla on uudelleen aloittaminen helpompaa kuin monelle muulle. Lapsesikin ovat jo aikuisia, eivät enää mitään taaperoita. Tämä olisi ollut pahempaa, jos se olisi tapahtunut aikaisemmin.
Olet onneksi jo 52, riittää, kun elätät itsesi. Et tarvitse enää yksin asumiseen niin paljon tilaa ja rahaa. Tulet varmasti toimeen maltillisellakin rahamäärällä. Ehkä löydät töitä jostakin? Ajattele, että nyt pahin on tapahtunut, ja tästä on vain tie ylöspäin.
Kyllä pohjallekin voi pudota, monelle käy niin. Ei kannata antaa ap: lle toivoa kun sitä ei ole
Ei tarvitse uskoa. Olen jäänyt kotiin, koska yksi lapsi tarvitsi apuani. Ja tosiaan olen miljonääri. Tuen nuoria aikuisia lapsia, toisin kuin ahne eksä.