Lue keskustelun säännöt.
Voiko kahden pettäjän salasuhteesta tulla koskaan oikea toimiva suhde?
04.05.2026 |
Ei moralisointia. Vaan onko joku kyennyt tälläisestä, osin intohimon ja seksin värittämästä salasuhteesta saamaan oikeaa toimivaa parisuhdetta? Pääseekö tiikerit raidoistaan vai ajautuuko tälläiselle pohjalle rakentunut suhde vääjäämättä siihen mistä se on alkanutkin eli pettämiseen?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota ihmiseen joka haluaa viedä muilta jotain. Monesti tällaisessa on taustalla tällainen käyttäytymismalli muissakin asioissa, joku kateellisuus tai joku muu minkä kokee että toisella on paremmin ja itse on oikeutettu toimimaan näin. Ikäänkuin pikkulapsen toiminta. Valheellisuus, manipulointi, kilpailu, kateellisuus, pahuus, toisen asioihin vaikuttaminen ja hallinta. Hyvyys, rehellisyys ja kaikki muu mikä tekee elämästä elämisen arvoista, puuttuu. Sisin puuttuu.
Eräs tuttu alkoi haukkua kovasti kollegaansa muille, kuinka huonosti tekee töitään ja ihmetteli että nainen olisi hänet palkkaamassa. Jäi huomaamatta miten vaikea itse oli, puhui lakkaamatta ja paljon epäkunnioittavia asioita muista. Ilmeisesti halusi viedä eniten haukkumansa ihmisen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai! Siihen uskoo puolet naisista.
Vierailija kirjoitti:
Isäni rakastui työkaveriinsa ja jossain vaiheessa asia selvisi äidillenikin. Isä ja äiti riitelivät vielä monta vuotta, ennen kuin vihdoin erosivat. Isäni meni avioon tuon naisen kanssa ja olivat naimisissa yli 40 vuotta, isäni kuolemaan saakka.
Miksi keksit tämmöisiä tarinoita? Ei ole uskottavaa, että vanha nainen muistaisi ja puhuisi tähän tapaan isästään.
Olet ilmeisesti itse pettäjän kanssa nyt yhdessä ja siinä motivaatio uskotella tätä.
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin voi. Itselläni jo kymmenes avioliittovuosi menossa naisen kanssa jonka kanssa oltiin kumpikin onnettomissa liitoissa kun suhteemme alkoi.
M47
Toivottavasti onnettomat vuodet eivät ala taas uudelleen. Muuthan näkevät toisten suhteista vain sen pinnan ja vaikea tietää suhteen oikeaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Lapset kärsii aikuisten välisistä asioista. Ei pitäisi
Miten kärsii ? Jos vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja hädin tuskin puhuvat keskenään, niin onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat vain riitelee ja toinen lähtee aina ovet paukkuen johonkin, onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat on toisiaan kohtaan väkivaltaisia ? Onko se lapsille hyväksi ?
Moni pelkää ettei löytäisi eron jälkeen enää ketään uutta, tai esim menettävänsä kaiken taloudellisen hyvän mikä on yhdessä haalittu kasaan. Siksi he torjuvat ajatuksen siitä että ero toisi joskus jollekulle kuitenkin pääasiassa hyvää tullessaan. Kun ei itse pysty, eikä uskalla, ei halua kohdata sitä että joku toinen pystyi, ja saavutti sillä positiivisia asioita itselle ja jopa niille lapsille.
Pettäminen on väärin. Jos olet kohdannut kumppanisi tällaisessa tilanteessa, saatat menettää hänet samalla tavalla. Jos perhe olisi pysynyt kasassa, se olisi ollut parempi lapsille. Avioero altistaa monenlaisille ongelmille ja voi johtaa myös lapsen omaan eroamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en luota ihmiseen joka haluaa viedä muilta jotain. Monesti tällaisessa on taustalla tällainen käyttäytymismalli muissakin asioissa, joku kateellisuus tai joku muu minkä kokee että toisella on paremmin ja itse on oikeutettu toimimaan näin. Ikäänkuin pikkulapsen toiminta. Valheellisuus, manipulointi, kilpailu, kateellisuus, pahuus, toisen asioihin vaikuttaminen ja hallinta. Hyvyys, rehellisyys ja kaikki muu mikä tekee elämästä elämisen arvoista, puuttuu. Sisin puuttuu.
Eräs tuttu alkoi haukkua kovasti kollegaansa muille, kuinka huonosti tekee töitään ja ihmetteli että nainen olisi hänet palkkaamassa. Jäi huomaamatta miten vaikea itse oli, puhui lakkaamatta ja paljon epäkunnioittavia asioita muista. Ilmeisesti halusi viedä eniten haukkumansa ihmisen työn.
Olet asian ytimessä. Pettäjä on vaarallinen ja mahdollisesti psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjätoveria etsivät ovat hyvin usein luontteltaan "sarjatoimijoita". Tietynlainen käyttäytymiskaava, joka palkitsee virikkyydellä, uutuudenjännityksellä ja yleisellä jännityksellä aivojen mielihyväkeskusta. Tarvitaan jossain kohtaa ns. Uutta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Lapset kärsii aikuisten välisistä asioista. Ei pitäisi
Miten kärsii ? Jos vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja hädin tuskin puhuvat keskenään, niin onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat vain riitelee ja toinen lähtee aina ovet paukkuen johonkin, onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat on toisiaan kohtaan väkivaltaisia ? Onko se lapsille hyväksi ?
Moni pelkää ettei löytäisi eron jälkeen enää ketään uutta, tai esim menettävänsä kaiken taloudellisen hyvän mikä on yhdessä haalittu kasaan. Siksi he torjuvat ajatuksen siitä että ero toisi joskus jollekulle kuitenkin pääasiassa hyvää tullessaan. Kun ei itse pysty, eikä uskalla, ei halua kohdata sitä että joku toinen pystyi, ja saavutti sillä positiivisia asioita itselle ja jopa niille lapsille.
Pettäminen on väärin. Jos olet kohdannut kumppanisi tällaisessa tilanteessa, saatat menettää hänet samalla tavalla. Jos perhe olisi pysynyt kasassa, se olisi ollut parempi lapsille. Avioero altistaa monenlaisille ongelmille ja voi johtaa myös lapsen omaan eroamiseen.
Mikä tahansa suhde voi päättyä pettämiseen. Niinhän täälläkin on moni kertonut lähteneensä pettämisen kautta suhteesta joka ei alkanut pettämisestä.
Avioliitoista puolet päättyy eroon. Avoliitoista sitä useampi. Toivottavast lapseni uskaltaa lähteä eri teille jos ei ole suhteessa enää tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjätoveria etsivät ovat hyvin usein luontteltaan "sarjatoimijoita". Tietynlainen käyttäytymiskaava, joka palkitsee virikkyydellä, uutuudenjännityksellä ja yleisellä jännityksellä aivojen mielihyväkeskusta. Tarvitaan jossain kohtaa ns. Uutta putkeen.
Näinpä. Pettäjästä tulee ekana mieleen Tony Soprano tai joku muu sairas ihminen, joka on terapian tarpeessa. En uskaltaisi viedä lastani pettäjän luokse, kuten en uskaltaisi viedä mafiosonkaan luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Lapset kärsii aikuisten välisistä asioista. Ei pitäisi
Miten kärsii ? Jos vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja hädin tuskin puhuvat keskenään, niin onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat vain riitelee ja toinen lähtee aina ovet paukkuen johonkin, onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat on toisiaan kohtaan väkivaltaisia ? Onko se lapsille hyväksi ?
Moni pelkää ettei löytäisi eron jälkeen enää ketään uutta, tai esim menettävänsä kaiken taloudellisen hyvän mikä on yhdessä haalittu kasaan. Siksi he torjuvat ajatuksen siitä että ero toisi joskus jollekulle kuitenkin pääasiassa hyvää tullessaan. Kun ei itse pysty, eikä uskalla, ei halua kohdata sitä että joku toinen pystyi, ja saavutti sillä positiivisia asioita itselle ja jopa niille lapsille.
Pettäminen on väärin. Jos olet kohdannut kumppanisi tällaisessa tilanteessa, saatat menettää hänet samalla tavalla. Jos perhe olisi pysynyt kasassa, se olisi ollut parempi lapsille. Avioero altistaa monenlaisille ongelmille ja voi johtaa myös lapsen omaan eroamiseen.
Mikä tahansa suhde voi päättyä pettämiseen. Niinhän täälläkin on moni kertonut lähteneensä pettämisen kautta suhteesta joka ei alkanut pettämisestä.
Avioliitoista puolet päättyy eroon. Avoliitoista sitä useampi. Toivottavast lapseni uskaltaa lähteä eri teille jos ei ole suhteessa enää tyytyväinen.
"Uskaltaa lähteä eri teille" on aika huvittava ilmaus aviorikoksesta ja perheen hajottamisesta. Samaan tapaan Yhdysvalloissa monet miehet "uskalsivat lähteä eri teille" perheestään joskus 1960-luvulla, kun sosiaaliturva keksittiin. Johti äärimmäiseen jengiongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Riikka Suomisen vanhemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heillä oli kiihkeä vuosien salasuhde, ennenkuin erosivat ja menivät yhteen. Yhdessä olivat 40 vuotta.
Nämä vuosikymmenien takaiset jutut eivät ole kovinkaan verrannollisia nykyaikaan, jossa suku ja yhteiskunta eivät velvoita pysymään yhdessä ja vaikkapa Suomisen vanhempien aikaan avioeron saaminen pelkästään oli aivan julmettu prosessi toisin kuin nykyään.
Jos nykyään pettää vuosia eroamisen sijaan, täytyy olla päästään vialla ja pitää kaksinnaimisesta, jolloin sivusuhteen ennuste on heikohko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden vuosikymmeniä yhdessä olleen pariskunnan tiedän.
Sai naisen raskaaksi ja menivät sitten sen johdosta naimisiin. Lapsi ei ehtinyt edes syntyä, kun selvisi, että on pettänyt ja toinen nainen on myös raskaana. Erosivat ja nai tämän toisen naisen, jonka kanssa on yhä vuosikymmeniä myöhemmin.
Luulen, että mies oli jo lähdössä, mutta nainen keksi keinon, jolla sitoa mies itseensä, ja sitten mies totesi, että okei hänkin voi tehdä saman tempun hieman eri tavalla. Jos yksi lapsi on jo tuloillaan, ei ole mysteeri, miten lapsia tehdään.
Miksi mies harrastaa seksiä ilman ehkäisyä naisen kanssa jos se suhde on muka jo taputeltu ja tunteet jotain toista kohtaan? Iljettävää. Vaikuttaa ennemmin siltä että miehellä ei ollut aiettakaan sitoutua tai käyttäytyä vastuullisesti, mutta lähti ensimmäisen naisen raivoa pakoon siihen toiseen suhteeseen joka oli vähemmän/ei yhtään vihainen, sitten jämähti siihen. Miehet sanovat tyytyvänsä suhteisiin mikäli palvelu pelaa.
Moni tyytyy, kunnes vastaan tulee jotain parempaa. Ne sitäkin pidempään, kelle ei parempia vaihtoehtoja ole tarjolla. Vaikea mun ymmärtää miksi, mutta toisaalta onhan ilmapiiri hieman sellainen erohalun kannalta torjuva. Ihan kuin ei saisi luopua ihmissuhteesta jos se ei enää tyydytä. Sitten sinnitellään liian pitkään vaikkei ole fiilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Riikka Suomisen vanhemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heillä oli kiihkeä vuosien salasuhde, ennenkuin erosivat ja menivät yhteen. Yhdessä olivat 40 vuotta.
Nämä vuosikymmenien takaiset jutut eivät ole kovinkaan verrannollisia nykyaikaan, jossa suku ja yhteiskunta eivät velvoita pysymään yhdessä ja vaikkapa Suomisen vanhempien aikaan avioeron saaminen pelkästään oli aivan julmettu prosessi toisin kuin nykyään.
Jos nykyään pettää vuosia eroamisen sijaan, täytyy olla päästään vialla ja pitää kaksinnaimisesta, jolloin sivusuhteen ennuste on heikohko.
Pettäminen on äärimmäisen epäeettinen teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Lapset kärsii aikuisten välisistä asioista. Ei pitäisi
Miten kärsii ? Jos vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja hädin tuskin puhuvat keskenään, niin onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat vain riitelee ja toinen lähtee aina ovet paukkuen johonkin, onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat on toisiaan kohtaan väkivaltaisia ? Onko se lapsille hyväksi ?
Moni pelkää ettei löytäisi eron jälkeen enää ketään uutta, tai esim menettävänsä kaiken taloudellisen hyvän mikä on yhdessä haalittu kasaan. Siksi he torjuvat ajatuksen siitä että ero toisi joskus jollekulle kuitenkin pääasiassa hyvää tullessaan. Kun ei itse pysty, eikä uskalla, ei halua kohdata sitä että joku toinen pystyi, ja saavutti sillä positiivisia asioita itselle ja jopa niille lapsille.
Pettäminen on väärin. Jos olet kohdannut kumppanisi tällaisessa tilanteessa, saatat menettää hänet samalla tavalla. Jos perhe olisi pysynyt kasassa, se olisi ollut parempi lapsille. Avioero altistaa monenlaisille ongelmille ja voi johtaa myös lapsen omaan eroamiseen.
Mikä tahansa suhde voi päättyä pettämiseen. Niinhän täälläkin on moni kertonut lähteneensä pettämisen kautta suhteesta joka ei alkanut pettämisestä.
Avioliitoista puolet päättyy eroon. Avoliitoista sitä useampi. Toivottavast lapseni uskaltaa lähteä eri teille jos ei ole suhteessa enää tyytyväinen.
Ei mikä tahansa voi. Koska kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti petä. He lähtevät eri teille eli eroavat, jos suhde tulee lopulliseen umpikujaan, mutta eivät petä.
Mun mielestä kahden pettäjän salasuhteesta ei voi tulla oikeasti toimivaa suhdetta. Kaikki suhteet perustuvat luottamukseen, ja luottamus on tärkein pääoma mitä ihmisellä on. Vaikka he ovat pettäneet jonkun toisen luottamuksen, se ei tarkoita etteivätkö he voisi pettää myös toistensa luottamusta.
On olemassa ajatus, että kerran pettäjä, aina pettäjä – ja jos jompikumpi kohtaa jonkun “paremman”, kynnys pettämiseen on matalampi. Tällöin he eivät ymmärrä sitä syvintä olemusta, mikä kaikissa suhteissa on, niin ystävyydessä kuin parisuhteessa: luottamusta.
Luottamus on sellainen, että sen voi menettää vain kerran – sen jälkeen se ei ole enää koskaan sama. Kun raja ylitetään, sitä ei oikeasti saa takaisin. Tässä tapauksessa molemmat ovat jo ylittäneet sen rajan, eivätkä pidä sitä merkittävänä, mikä viittaa siihen etteivät he arvosta myöskään nykyisiä kumppaneitaan. Se taas kertoo siitä, että kynnys tehdä sama uudelleen on matala, jos vastaan tulee joku sopivampi.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä ja kiusauksia riittää aina, ja juuri siksi luottamus on se kaikkein arvokkain pääoma suhteessa.
(P.S. sanelin tämän tekoälyn avulla ja pyysin sitä referoimaan tekstin luettavaan muotoon.)
72: Niin, toivottavasti lapseni ei teeskentele tyytyväistä ja velvollisuudesta yritä jaksaa katsella puolisoa jota ei enää rakasta. Näitä pareja näkee aivan liian paljon perheineen. Kireänä kiistelemässä jossain marketin parkkipaikalla lasten seuratessa kivikasvoisina vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Riikka Suomisen vanhemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heillä oli kiihkeä vuosien salasuhde, ennenkuin erosivat ja menivät yhteen. Yhdessä olivat 40 vuotta.
Nämä vuosikymmenien takaiset jutut eivät ole kovinkaan verrannollisia nykyaikaan, jossa suku ja yhteiskunta eivät velvoita pysymään yhdessä ja vaikkapa Suomisen vanhempien aikaan avioeron saaminen pelkästään oli aivan julmettu prosessi toisin kuin nykyään.
Jos nykyään pettää vuosia eroamisen sijaan, täytyy olla päästään vialla ja pitää kaksinnaimisesta, jolloin sivusuhteen ennuste on heikohko.Pettäminen on äärimmäisen epäeettinen teko.
Kyllä. Osa ihmisistä osaa erota siinä vaiheessa, kun omaan puolisoon ei enää halua sitoutua.
Minun vaari oli naimisissa ja mummo oli kihloissa, kun he sodan jälkeen aloittivat salasuhteen. Sitä kesti vuosikausia ja mummo tuli raskaaksi, meni naimisiin sen toisen miehen kanssa, mutta eli yhdessä vaarin kanssa. Vaari erosi sitten kun vaimonsa antoi eron mummo ja vaari menivät naimisiin heti sen eron jälkeen ja saivat vielä 4 yhteistä lasta. Liitto päättyi kun vaari kuoli 73-vuotiaana.
Pah, en usko mihinkään sielunkumppaneihin. Jokainen suhde alkaa jännittävänä ja kihelmöivänä ja väljähtyy ajan mittaan. Osa kasvaa rakkaudeksi, loput ei.
T. 10v kolmiodraamasta