Lue keskustelun säännöt.
Voiko kahden pettäjän salasuhteesta tulla koskaan oikea toimiva suhde?
04.05.2026 |
Ei moralisointia. Vaan onko joku kyennyt tälläisestä, osin intohimon ja seksin värittämästä salasuhteesta saamaan oikeaa toimivaa parisuhdetta? Pääseekö tiikerit raidoistaan vai ajautuuko tälläiselle pohjalle rakentunut suhde vääjäämättä siihen mistä se on alkanutkin eli pettämiseen?
Kommentit (91)
Salasuhteen hurma ja intohimoinen seksi väljähtyy kun salaisuuden "jännittävyys" vaihtuu arkeen. Jompikumpi alkaa etsimään uutta jännää ja hurmaa. Yleensä menee näin, paitsi jos ne kaksi pettäjää ovat löytäneet sielunkumppaninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettäjä on aina pettäjä ihan sukupuolesta riippumatta. Eikä pettäjä kanssa voi saada triviaali parisuhdetta kun sitä pettämistä tapahtuu aivan varmasti
Lause pitää paikkansa niiden kohdalla, jotka eivät kohtaa omaa käytöstään tai opi virheistään. Se on kuitenkin epätosi niiden kohdalla, jotka käyttävät kriisin kasvun paikkana ja päättävät tietoisesti toimia toisin tulevaisuudessa.
Lause "kerran pettäjä, aina pettäjä" ei ole kuin katkeroituneen hokema ikuinen fraasi.
Sitä hokevat kokemukseni mukaan ihmiset jotka ovat täysin kaavoihinsa kangistuneita eivätkä itse kykene minkäänlaiseen muutokseen. Kuka meistä voi sanoa että ei ole muuttunut mihinkään suuntaan viimeisen vuoden aikana, puhumattakaan 10 tai 20 vuoden aikana? Ei ihminen kasva tiettyyn muottiin ja pysy siinä.
Mitä isompi muutos, sitä enemmän se vaatii ihmisen omaa aktiivista vaivannäköä, niiden juurisyiden huolellista kampaamista, jotta muutos on mahdollinen. Jos vaan istuu perseellään ja menee suhteesta toiseen niin se ei ole kovin vakuuttavaa. Pahat tavat ovat niitä jotka istuu tiukimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Riikka Suomisen vanhemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heillä oli kiihkeä vuosien salasuhde, ennenkuin erosivat ja menivät yhteen. Yhdessä olivat 40 vuotta.
Johannes ja Kyllikki Virolainen. Taisivat olla myös varattuja.
Johannes Virolaisen vaimo oli hirveä. Haukkui ja mollasi häntä, oli itse muka parempaa väkeä. Vaikeaa oli Johanneksella. Kyllikki kannusti ja ihaili aina, olivat hyvä pari loppuun saakka.
Pareja ja eroja on erilaisia. Eivät kaikki avioliiton aikana alkaneet rakastumiset ole patologista pettämistä. On ihmisiä, jotka pettävät aina kaikkia ja sitten on ihmisiä, jotka elävät oikeasti todella vaikeassa suhteessa jossa ovat yrittäneet jo kaikkensa. Tarvitsevat enää viimeisen sysäyksen lähteä, usein se sysäys on rakastuminen toiseen.
Jokaisella on oikeus tavoitella onnea.
Vierailija kirjoitti:
Charles ja Camilla. Salasuhteesta alkoi ja ovat olleet jo pitkään nyt yhdessä. Mitä, liki kolmekymmentä vuottako jo. Ja sitä ennen vajaa 20 vuotta salasuhteessa.
Heidän juttunsa alkoi jo ennen kuin Dianasta oli tietoakaan. Charles oli jo nuorna miesnä rakastanut Camillaan, mutta oli selvää, ettei Camillasta voisi tulla hänen puolisoaan (vielä tuolloin). Niinpä Charlesin oli pakko mennä naimisiin Dianan kanssa, ja Camillahan oli jo tahollaan sitoutunut myös.
Diana huomasi hyvin pian, että Charles ei pysty häntä rakastamaan, koska hänen sydämensä on jo varattu.
En pidä tuota Charlesin ja Camillan rakkaustarinaa vääränä. Ulkopuoliset asettivat vaatimuksillaan heidät vaikeaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Yhden vuosikymmeniä yhdessä olleen pariskunnan tiedän.
Sai naisen raskaaksi ja menivät sitten sen johdosta naimisiin. Lapsi ei ehtinyt edes syntyä, kun selvisi, että on pettänyt ja toinen nainen on myös raskaana. Erosivat ja nai tämän toisen naisen, jonka kanssa on yhä vuosikymmeniä myöhemmin.
Luulen, että mies oli jo lähdössä, mutta nainen keksi keinon, jolla sitoa mies itseensä, ja sitten mies totesi, että okei hänkin voi tehdä saman tempun hieman eri tavalla. Jos yksi lapsi on jo tuloillaan, ei ole mysteeri, miten lapsia tehdään.
Miksi mies harrastaa seksiä ilman ehkäisyä naisen kanssa jos se suhde on muka jo taputeltu ja tunteet jotain toista kohtaan? Iljettävää. Vaikuttaa ennemmin siltä että miehellä ei ollut aiettakaan sitoutua tai käyttäytyä vastuullisesti, mutta lähti ensimmäisen naisen raivoa pakoon siihen toiseen suhteeseen joka oli vähemmän/ei yhtään vihainen, sitten jämähti siihen. Miehet sanovat tyytyvänsä suhteisiin mikäli palvelu pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Jotkut ovat vakaasti sitä mieltä että huonossa avioliitossa on pysyttävä hautaan asti vaikka mikä olisi. Ihan periaatesyistä.
Koskee ehkä jotain kiihkokristittyjä. Suurinosa on sitä mieltä että pettäminen on väärin ja että oikea tapa on erota ensin ja vasta sitten katsella uutta. Ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Charles ja Camilla. Salasuhteesta alkoi ja ovat olleet jo pitkään nyt yhdessä. Mitä, liki kolmekymmentä vuottako jo. Ja sitä ennen vajaa 20 vuotta salasuhteessa.
Heidän juttunsa alkoi jo ennen kuin Dianasta oli tietoakaan. Charles oli jo nuorna miesnä rakastanut Camillaan, mutta oli selvää, ettei Camillasta voisi tulla hänen puolisoaan (vielä tuolloin). Niinpä Charlesin oli pakko mennä naimisiin Dianan kanssa, ja Camillahan oli jo tahollaan sitoutunut myös.
Diana huomasi hyvin pian, että Charles ei pysty häntä rakastamaan, koska hänen sydämensä on jo varattu.
En pidä tuota Charlesin ja Camillan rakkaustarinaa vääränä. Ulkopuoliset asettivat vaatimuksillaan heidät vaikeaan tilanteeseen.
Minusta Charles teki siinä mielessä väärin että oli tietoinen kruunun painosta, mutta lähti silti huiputukseen mukaan. Diana meni siinä rikki. Charles olisi ihan hyvin voinut kiukutella tahtonsa läpi - kuten lopulta saikin Camillan. Hittoako monarkia olisi voinut tehdä asialle jos mies heittäytyy lattialle ja kieltäytyy naimasta ketään muuta tai lähtee koko palatsista. Jos se rakkaus on niin tärkeä että siitä ei voi luopua kruunun nimeen vaan on valmis jopa pettämään, niin sitten se on myös sen arvoista että häpäisee koko kuningasperheen polkemalla jalkaa tai jopa luopuu kruunusta. Kansan tuki ja sympatia olisi varmasti saatu sille, rakkaustarinat on aina myynyt. Kolmiodraama taas jakoi kansan mielipiteen heistä.
Ehkä tapauksissa joissa se aiempi suhde on jo ihan oikeasti ohi ja molemmat tietää sen, mutta avioeropaperit on vasta käsittelyssä.
Mutta siinä on enemmän se riski että se uusi suhde kaatuu siihen ettei ole siinä välissä ehtinyt käsitellä niitä aiemman suhteen asioita henkisesti. Vie helposti uuteen suhteeseen mukanaan niitä samoja tapoja jotka johti sen ensimmäisen suhteen pilaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Riikka Suomisen vanhemmat olivat tahoillaan naimisissa ja heillä oli kiihkeä vuosien salasuhde, ennenkuin erosivat ja menivät yhteen. Yhdessä olivat 40 vuotta.
Kovin stabiililta ei lapsi vaikutakaan mitä haastattelujen perusteella ymmärtää.
Kyllä voi. Exälläni on toiminut jo yli 20 vuotta ja heillä on yhteiset lapsetkin. Ovat polyamorisia. Rouvalla on naisystävä ja exälläni saa olla muita naisia ja jopa seurustelukumppaneita. Heidän suhteensa alkoi pettämällä ja salailulla. Minusta ei olisi ollut polyamoriseksi, olen aina halunnut olla vain kahdenkeskisessä suhteessa, johon ei kuulu kolmansia tai neljänsiä osapuolia. Exäni taas oli aina kovasti naisten perään, ihaili ja olisi ollut varmaan halukas kenen kanssa tahansa. Se on hyvä, että meidän suhde päättyi, koska molemmat oltaisiin kärsitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Jotkut ovat vakaasti sitä mieltä että huonossa avioliitossa on pysyttävä hautaan asti vaikka mikä olisi. Ihan periaatesyistä.
Koskee ehkä jotain kiihkokristittyjä. Suurinosa on sitä mieltä että pettäminen on väärin ja että oikea tapa on erota ensin ja vasta sitten katsella uutta. Ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus.
No näin, onneksi olin minä joka häipyi ensin ja aivan tyhjän päälle, kun toisella olisi luultavasti ollut pian pettäminen muutenkin edessä, sen verran nopeasti kun löytyi uusi sattumalta jostain kaverista ja se olisi ollut vain ajan kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Yhden vuosikymmeniä yhdessä olleen pariskunnan tiedän.
Sai naisen raskaaksi ja menivät sitten sen johdosta naimisiin. Lapsi ei ehtinyt edes syntyä, kun selvisi, että on pettänyt ja toinen nainen on myös raskaana. Erosivat ja nai tämän toisen naisen, jonka kanssa on yhä vuosikymmeniä myöhemmin.
Luulen, että mies oli jo lähdössä, mutta nainen keksi keinon, jolla sitoa mies itseensä, ja sitten mies totesi, että okei hänkin voi tehdä saman tempun hieman eri tavalla. Jos yksi lapsi on jo tuloillaan, ei ole mysteeri, miten lapsia tehdään.
Onkohan meillä yhteinen tuttava? Minun tädilleni kävi juuri noin, että hän tuli raskaaksi miesystävälleen. Miesystävä asui puoliksi hänen kanssaan, puoliksi toisella paikkakunnalla töiden takia. Tädilläni oli entisestä liitosta kouluikäiset lapset, eikä ollut tarkoitus hankkia enää lapsia, mutta niin vaan kävi. Menivät pikavauhtia naimisiin, mutta selvisi ennen yhteisen lapsen syntymää, että toiselle naiselle on tämä pukki mennyt tekemään myös temput. Ja oli muuten ollut kyseessä pitkäaikainen nainen, ei mikään yhden illan juttu. Tätini heitti saman tien sormuksen ja samalla miehensä ulos talosta. Ukko lähti sen toisen naisen luo ja jäi sinne. Sitä en tiedä, millainen liitto heillä on, onko avoin vai suljettu, mutta tietääkseni ovat yhdessä. Kyseessä on serkkuni isä, ja toki hän pitää isäänsä jonkinlaista yhteyttä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran pettäjä on aina pettäjä ihan sukupuolesta riippumatta. Eikä pettäjä kanssa voi saada triviaali parisuhdetta kun sitä pettämistä tapahtuu aivan varmasti
Lause pitää paikkansa niiden kohdalla, jotka eivät kohtaa omaa käytöstään tai opi virheistään. Se on kuitenkin epätosi niiden kohdalla, jotka käyttävät kriisin kasvun paikkana ja päättävät tietoisesti toimia toisin tulevaisuudessa.
Lause "kerran pettäjä, aina pettäjä" ei ole kuin katkeroituneen hokema ikuinen fraasi.
Sitä hokevat kokemukseni mukaan ihmiset jotka ovat täysin kaavoihinsa kangistuneita eivätkä itse kykene minkäänlaiseen muutokseen. Kuka meistä voi sanoa että ei ole muuttunut mihinkään suuntaan viimeisen vuoden aikana, puhumattakaan 10 tai 20 vuoden aikana? Ei ihminen kasva tiettyyn muottiin ja pysy siinä.
No sanoisin että aika harvassa ne jotka oikeasti muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. En itse ole ikinä pettänyt enkä tunne lähipiiristäni ketään pettäjää mutta mikä kysymys tuo nyt on. On maailmassa epätodennäköisempiäkin juttuja tapahtunut. Teistähän se kiinni on, että mitä olette oppineet aiemmista suhteistanne.
Tuskin moni kertoo pettämisestä. Olen pettänyt, mutta krlleen en ole siitä kertonut.
Joskus se onni löytyy rikkomalla rajat ja konventiot.
Minä ja mies. Olemme olleet yhdessä 23 vuotta ja ainakaan itse en ole pettänyt. Vaikea uskoa, että mieskään, koska ei käy koskaan missään paitsi töissä. Eikä töissä ole edes naisia ja työ on sellaista, että vaikea siinä olisi mitään tehdä. Harrastaa vain yhtä urheilulajia ja sielläkin yhteinen parikymppinen poika on kulkenut mukana jo viimeiset 10 vuotta.
Se oli vaan suurta rakkautta ensisilmäyksellä. Sekosimme kumpikin. Toki, rakkaus on arkipäivästynyt, mutten usko meidän koskaan eroavan. Ikääkin alkaa jo olla.
Vierailija kirjoitti:
No järjellä kun ajattelee niin ei toimivalta vaikuta jos jompi kumpi lähtee heti kun hauki rannasta kun näkyy jotain mielenkiintoisempaa kinkkua.
Omalta kohdalta voin sanoa että kyllä lähes 20 vuodessa varmaan näkyi jos jonkinlaista kinkkua, mutta sitten vasta lähdin kun tunteet kotona oli sammuneet ja syttyneet kodin ulkopuolella. Jännä toisaalta, tämän viimeisimmän kymmenen vuoden aikana ei ole edes näkynyt mitään mielenkiintoista, minkä uusi suhde on kestänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi, isälläni ja petoskumppanillaan on jo 35 vuotta yhteiseloa. Mitä nyt siitä että hajoittivat kaksi perhettä.
Olisiko ne hajonneet sitten muutoinkin? Jos nämä kaksi eivät olleet niissä onnellisia, mutta nyt keskenään ovat.
Lapset kärsii aikuisten välisistä asioista. Ei pitäisi
Miten kärsii ? Jos vanhemmilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset ja hädin tuskin puhuvat keskenään, niin onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat vain riitelee ja toinen lähtee aina ovet paukkuen johonkin, onko se lapsille muuta kuin kärsimystä? Entä jos vanhemmat on toisiaan kohtaan väkivaltaisia ? Onko se lapsille hyväksi ?
Moni pelkää ettei löytäisi eron jälkeen enää ketään uutta, tai esim menettävänsä kaiken taloudellisen hyvän mikä on yhdessä haalittu kasaan. Siksi he torjuvat ajatuksen siitä että ero toisi joskus jollekulle kuitenkin pääasiassa hyvää tullessaan. Kun ei itse pysty, eikä uskalla, ei halua kohdata sitä että joku toinen pystyi, ja saavutti sillä positiivisia asioita itselle ja jopa niille lapsille.
Aikuisillakin on eri kehitystasoja, suurin osa ei saavuta niitä korkeimpia ja jäävät kaunaan kiinni..