Monisuhteinen Petteri aivopesi puolisonsa avoimeen suhteeseen ja panee avoimesti muita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli aiemmin keskustelua tästä. Joku sanoi siellä että monisuhteissa ei ole kyse rakkaudesta, vaan alistamisesta ja vallankäytöstä. On minusta pohtimisen arvoinen lause.

Kuulostaa mielestäni monogamialta, jossa ihmisillä on mielestään oikeus "kieltää" puolisolta ties mitä, ettei vaan MINULLE tule paha mieli tai joku vaikea tunne.

Se toinen voi käsitellä oman vaikean tunteensa himosta ja seksiaddiktiosta, runkata wc pyttyyn ja antaa kumppaninsa sekä muiden ihmisten elää rauhassa.

Niin. Ihminen saa olla millainen haluaa kunhan ei vahingoita muita. Ainakin tuo Petteri vahingoittaa käytöksellään puolisoaan.

...joka on täysin vapaa eroamaan. Miksi roikutaan paskassa suhteessa kärsimässä ja kitisemässä? Ihmiset eroavat ihan liian vähän.

Kumpikaan heistä ei voi pakottaa toista mihinkään. Aikuinen päättää itse elämästään ja suhteistaan. 

Vain omasta puolestaan voi päättää. Minä en jäisi Petterin luo jos hän loukkaisi minua. 

Mikä tän lehtijutun ja aloittajan pointti on?

Nytkö vasta tajusit, että elämä ei ole satua ja ihmiset eroavat ihan syystä. 

Sitä ihmettelen, miten paljon jotkut sietävät kumppanin sikailua säilyttääkseen status quon, mutta se on toki heidän valintansa.

En ole lukenut koko keskustelua, mutta luin artikkelia ja jäi ihmetyttämään tuo Susanna, että jos hän on viehättynyt naisista, että he kuulemma ymmärtävät romantiikan eri tavalla kuin miehet, niin eikö monogaaminen suhde naisen kanssa tarjoaisi enemmän Susannalle, kuin polygaminen suhde Petterin kanssa? Mikä pakko on olla väkisin tämän Petterin kanssa?

Miesvihaketju ilmiannettu.

N25

Eiköhän tuollaiset suhteet toimi vain kun molemmat alusta asti, parisuhdetta aloittaessa haluaa avoimen suhteen ja ovat valmiita siihen.

Sitten on niitä väljähtäneitä liittoja joissa toinen haluaa paneskella muita ja toinen suostuu järjestelyyn pitkin hampain kun ei halua erota. 

Mutta kuten joku täällä sanoi. Aikuisia ihmisiä ovat eikä mikään pakko ole sietää puolisolta käytöstä joka tuntuu pahalta. Aina voi lähteä. Antaa ukon hyppiä sitten vapaasti sängystä toiseen. 

Kuulostaa jotenkin henkisesti epävakailta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa jotenkin henkisesti epävakailta. 

No aijaa?! 😆😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata sotkeentua polygamiseen mieheen, ellei ole itsekin sosiopaatti. Kiintymys on biologista ja jos päästää tällaisen häntäheikin päällensä niin ongelmia seuraa

 

Tutustukaa kumppaniehdokkaaseen kunnolla älkääkä alkako paneskelemaan ja nuoleskelemaan ennen kuin olette seurailleet heidän touhujaan vähintään puoli vuotta ilman filttereitä. Tuossa ajassa kyllä ehtii paljastua häntäheikin luonne jos sellaista on, ja nainen kokee oksetusta siimahäntää kohtaan.

Olen itse asiassa miettinyt onko yksi monisuhteinen tuttava joku sosiopaatti tai vastaava. Onkohan tuo tavallista yleisempää heidän keskuudessaan?

Minä olen miettinyt, onko lapsuuden ajan kiintymyssuhteella vaikutusta. 

Minulla on sellainen, joka saa aikaan valtavaa hylkäämisen pelkoa, oliko se takertuva kiintymyssuhde. Joten nämä avoimet suhteet saa jo ajatuksenakin paniikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan ilmeisesti luettu eri artikkeli. Mun lukemassa olivat päättäneet asiasta yhdessä ja ihan vapaasta tahdosta olivat yhdessä. 

Hys, ei anneta tosiasioiden pilata hyvää öyhötystä, joka on saatu aikaan ottamalla aloitukseen jutusta valikoidut lauseet irti asiayhteydestään omaa agendaa tukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata sotkeentua polygamiseen mieheen, ellei ole itsekin sosiopaatti. Kiintymys on biologista ja jos päästää tällaisen häntäheikin päällensä niin ongelmia seuraa

 

Tutustukaa kumppaniehdokkaaseen kunnolla älkääkä alkako paneskelemaan ja nuoleskelemaan ennen kuin olette seurailleet heidän touhujaan vähintään puoli vuotta ilman filttereitä. Tuossa ajassa kyllä ehtii paljastua häntäheikin luonne jos sellaista on, ja nainen kokee oksetusta siimahäntää kohtaan.

Olen itse asiassa miettinyt onko yksi monisuhteinen tuttava joku sosiopaatti tai vastaava. Onkohan tuo tavallista yleisempää heidän keskuudessaan?

Minä olen miettinyt, onko lapsuuden ajan kiintymyssuhteella vaikutusta. 

Minulla on sellainen, joka saa aikaan valtavaa hylkäämisen pelkoa, oliko se takertuva kiintymyssuhde. Joten nämä avoimet suhteet saa jo ajatuksenakin paniikkiin. 

Jatkan: mietin siis sitä, mikä kiintymyssuhdemalli mahdollistaa sen, ettei tuollainen ahdista yhtään eikä tunne mustasukkaisuutta? Minusta se on itsestäänselvä ja  luonnollinen tunne tuollaisissa monisuhteissa. Osapuolet kertovat usein, miten välillä tuntuva mustasukkaisuus on vaan kestettävä ja "kasvettava". Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli aiemmin keskustelua tästä. Joku sanoi siellä että monisuhteissa ei ole kyse rakkaudesta, vaan alistamisesta ja vallankäytöstä. On minusta pohtimisen arvoinen lause.

Asiat voivat olla monimutkaisempia. Jos vaikka toinen osapuoli ei halua seksiä lainkaan tai sitä on pari kertaa vuodessa, niin on mielestäni täysin ok, että seksiä haetaan muualta. 

Puolisossa voi olla muutakin ärsyttävää, mutta niin sitä vain ollaan yhdessä, eikä petetä. Ei kaikkea voi saada.

Kaikenlaista stressiä ihmiset haalimalla haalivat elämäänsä.

Avoimia suhteita on varmaan monenlaisia, mutta tämä kuvio on todella yleinen. Olen ollut itsekin sellaisessa. Lisäksi kun harrastimme miehen kanssa swinger-juttuja, niin huomasin, ehkä 3/4 pareista oli sellaisia, että toinen oli fiiliksissä ja toinen enemmän tai vähemmän vastentahtoisena mukana. Jotkut oli suorastaan surullisia tilanteita, jossa näki, että toinen tekee koko ajan itseään vastaan ja kärsii, mutta pakottaa itsensä ajattelemaan vapaamielisesti. Onhan se aika rumaa manipulointia, kun toinen sanoo, että tarvitsee tällaista, ja toinen sitten suuresta rakkaudesta suostuu, ja koko ajan kärsii. Jokainen on vastuussa itsestään, ja eroonhan nämä usein sitten päättyvät, mutta kurjia tilanteita. Itsekin annoin miehen tehdä mitä halusin ja vasta nyt kun suhde on ohi, olen keräillyt itseäni ja miettinyt, että miksi suostuin. Syy on selvä, mies teki joka tapauksessa mitä halusi ja olin niin rakastunut että pelkäsin menettäväni hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen yhteiskunnan moraalinen rappio on yleensä johtanut joko äärioikeiston nousuun (Saksa 1930-luvulla, Berliini oli hyvin dekadentti irstailun tyyssija ennen sitä) tai siihen että kovemmat arvot omaava naapurimaa hyökkää, haistettuaan heikkouden (meidän tapauksessa voisi olla Venäjä). Tämä kuvio on toistunut historiassa lukemattomia kertoja, liian pitkä rauhan aika johtaa moraaliseen rappioon ja irstailuun, jolloin sotaisampi ja konservatiivisempi naapurimaa toteaa että noista velttoperseistä ei ole vastusta meille ja hyökkää.

Yhteiskunnan resilienssi ja yhtenäisyys syntyy monogamiasta.

Tai sitten näillä asioilla ei ole minkään valtakunnan tekemistä toistensa kanssa. 

Kyllä niillä on.

 Vaikka kuinka sen haluaisit kieltää. 

Yksikään länsimainen kehittynyt yhteiskunta ja demokratia ei pohjaudu polygamiaan tai polyamoriaan.

Yhdessäkään ei myöskään syödä hyönteisiä. Onko hyönteisten syöminen tie rappiolle? 

Voit spinnailla vaikka kuinka mutta se ei tosiasioita miksikään muuta.

Hienosti perusteltu. Koitapa itse spinnailla irti siitä, että sinun kantasi ei perustu mihinkään muuhun kuin mustasukkaisuuteen, joka on juuri sitä primitiivistä egoismia ja eläimellisyyttä. Sen takia eläimet käyvät toistensa kimppuun, ja älyllisesti jälkeenjääneetkin ihmiset tappavat muita. Siinä ei ole mitään "kehittynyttä" tai "hienoa". 

Katsos, aika moni ihminen on turvallisuushakuinen ja haluaa että toinen on luotettava ja pysyy sinä vierellä eikä huitele omilla hämärillä teillään jos on sillä lailla sovittu ja luvattu puolin ja toisin. Se ei ole egoismia. Jos ihminen kokee ettei yksi ihminen riitä, seksi monen kanssa on niin tärkeää ettei yksiavioisuus ole oma juttu tulee se kertoa heti eikä vasta kun suhdetta on jo rakennettu ja toinen on alkanut perustaa elämäänsä jatkuvuudelle ja pysyvyydelle luullen olevansa PARIsuhteessa, ei missään vaihtuvissa tri- tai vielä useampisuhteessa.

Ehkä joillekin se turva tulee hiukan syvemmistä asioista? 

Ei vaan juuri tuosta se tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli aiemmin keskustelua tästä. Joku sanoi siellä että monisuhteissa ei ole kyse rakkaudesta, vaan alistamisesta ja vallankäytöstä. On minusta pohtimisen arvoinen lause.

Kuulostaa mielestäni monogamialta, jossa ihmisillä on mielestään oikeus "kieltää" puolisolta ties mitä, ettei vaan MINULLE tule paha mieli tai joku vaikea tunne.

Jaa. Kyllä minä edellytän mieheltäni uskollisuutta ja hän minulta. En voisi elää sellaisen kanssa, joka käy paneskelemassa muualla. Jokainen toki tavallaan. Siksi pelisäännöt pitäisi olla alusta asti selvillä. Ja painostaa ei saa ketään. 

Miksi tämä on sinulle melkein elämän ja kuoleman kysymys? En kysy millään pahalla, mutta kun kukaan ei osaa sitä selittää.

Kohdunkaulansyöpään voi kuolla. Mies tuo naisilta keräämänsä hpv-virukset puolisolleen ja tämä saa syövän, kun tarpeeksi niitä kertyy. 

Voihan nainenkin olla se, jolla on ollut eniten partnereita ja siten mahdollisesti syöpiä aiheuttavia hpv-viruksia kehossaan. 

Voivat olla vuosikymmeniä piilevinä, ja sitten aktivoitua, kummallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos Susannakin haluaisi käydä vähän vieraissa? Tuli jotenkin sellainen tunne ettei se olisi Petterille ok.

Ei se käy! Kun Petteri lähtee sëksíbileisiin, Susanna nysvää yksin kotona. 

Miksi te vääristelette tuota juttua, kun siitä käy ilmi, että Susanna käy yksinkin treffeillä ja tapailee muita.