KESÄkuisten pe-su

Moi, taitaa muilla kesäkuisilla olla kiireinen viikonloppu. Mä täällä vaan surffailen nyt sieluni kyllyydestä kun kerrankin on kone (miehen työläppäri) =). Tyttö on just päikkäreillä.



Ymmärrän [b]-mani-[/b] kyllä täysin sun pettymyksen kun kaappi oli jo täynnä vaaleanpunaista :-(. Myönnän itsekin, että ekassa raskaudessa toivoin kovasti tyttöä. Tyttöä meille " lupailtiin" rakenneultrassa viikolla 20 ja tyttö meille sitten tuli. Itse en kyllä silloin uskaltanu ostaa kuin yhden mekon etukäteen ja kaikki vaatteet oli väriltään sellasia unisexejä.



Tällä kertaa mulla ei ole väliä kumpi tulee. Kunhan saisin tän raskauden nyt kunnialla loppuun ja selviäisin hengissä synnytyksestä! Toisaalta kyllä ois musta kiva saada tuolle meidän tytölle sisko, mutta toisaalta taas ois ihanaa kun mies sais sen oman pienen pojan :-).



Mitäs muuten ootte mieltä tuosta meidän [b]syntyneiden kesävauvojen listauksesta[/b]. Laitetaanko syntyneet tuohon esittelylistaukseen vai tehdäänkö tuollainen samanlainen oma pino kuten toukokuisillakin on? Tuo toukokuisten lista on musta aika kiva. Voishan siihen alkuun vaikka laittaa ihan kuriositeettina ne ultratiedot ja tuntemukset sukupuolesta ja linkin esittelylistaan.



[b]kalamami[/b] kyseli jumpasta tms. Mahtavaa kun oot jaksanu käydä siel näinkin pitkään! Oot varmaan hyvässä kunnossa synnytystä varten ;-). Itse en oo tässä raskaudessa todellakaan päässyt mihinkään jumppaan kun kaikenlaista " vaivaa" on ollut. Ihan rapakuntoinen synnyttäjä siis oon :-/... Onneksi en kuitenkaan oo sairastellu viime kuukausina, niin sen puolesta on vahva ja terve olo! Ekassa raskaudessa kävin äitiysjoogassa ja siitä tykkäsin paljon. Tällä kertaa en sit päässy sinnekään :-(.



No, nyt lopetan tällä erää. Aamulla oli muuten kaameat menkkajomotukset selässä... Että limatulppaa odotellessa ;-).



-satu rv 36 tasan =)

Säännöllisin väli ajoin saan ihan käsittämättömiä kilareita kaikille, myös itseni mukaan lukien ja sitten taas olen niin yhtä rauhaa ja seesteisyyttä, että ei mitään rajaa. Itkettääkin vähän väliä, kun tulee rähjättyä täällä ihan syyttä suotta tytölle..kurja minä.:( Ei ole kyllä yhtään minun tapaista tälläinen. Äsken itkin etukäteen sitä tosi asiaa, että sitten kun lähtö synnyttämään tulee niin joudun olemaan tuosta esikoisesta erossa niin monta yötä, koska jotenkin mulla on taas sellainen olo, että vauvalla on bilirubiini-arvot koholla ja joutuu valohoitoon niin, kun sisarensakin joutui. Esikoisen kanssa oltiin sairaalassa yht.6vrk. Ja mehän ei olla oltu tuon meidän typysen kanssa erossa öitä tähän mennessä, kun ne kaksi jotka jouduin tämän raskauden aikana olemaan sairaalassa kaaduttuani. Mulla lisäksi hormoonit hyrrää ja olen tosi herkillä, sitten kun maito nousee ja tiedän vaan jo etukäteen, että tulen itkeä ulisemaan koti-ikävääni sairaalassa. Voi huonekaveri parkaani..;)





Oma napani voi ihan hyvin. Samat systeemit, kun mitä tämän kuluneen viikon ajan on ollut muutenkin. Supistuksia kellotettiin miehen kanssa kauhuissamme eilen illalla pitkän aikaa 5-7min välein. Loppuivat sitten ONNEKSI. Minä en ole jotenkin ollenkaan valmis vielä synnyttämään..? Vaikka olo on välillä ihan tosi tukala ja vauvaa on jo kova ikävä syliin niin siitä huolimatta en ole vielä valmis synnyttämään. Pelottaa kaikki..synnytys ja tuleva elämän muutos. Laitetaan tämäkin löpinä sitten vain hormoonien piikkiin. Joohan?;)



kiinan-pöpö: Kyllä minä olen periaatteessa kiinnostunut Tamperelaisten tapaamisesta, mutta jotenkin tämä meidän elämä on tällä hetkellä niin hektistä, että en tiedä pääsisinkö sitten tapaamiseen tosi paikan tullen. Yritys olisi ainakin kova.:)



Hyvät äitienpäivät kaikille, jos en enää linjoille tänään palaa. Menen nimittäin tästä nytten ompelu hommiin ja sitten, kunhan tyttö herää niin mennään taas takaisin raksalle. Ja iltahan menee sitten tietysti tuijotellessa töllöä.



Tuuli@ 36+0

Tähdätään Tuuli@ yhtä aikaa tuonne TAYSsiin niin mä voin sit tulla sun huonekaveriksi ja itketään yhdessä ikäväämme. Määkään en nimittäin oo kauheesti ollu erossa tuosta esikoisesta ja se on viime aikoina ollut niin hellunen (lukuunottamatta nukkumaanmenoaikaa...), että ikävä varmasti tulee!



Mullakin alkaa pikkuhiljaa olla tarvittavat varusteet kasassa tulokkaalle kun käväsin tuossa lähikaupassa, joka menee kiinni n. kuukaudeksi remontin vuoksi niin siellä oli Newborn-kokoiset vaipat -70%. Olivat siis käytännössä ilmaisia ja ne multa vielä puuttui. Hyvä säkä kävi. Mitään muuta siellä ei sit enää jäljellä ollutkaan...



-satu-

En oo sitten pitkään aikaan kirjoitellu tänne, mut lukemassa olen ahkerasti käyny. Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa kuulumisia.

Poikaa rakenneultran mukaan ootellaan ja kyl on ollu koko raskauden ajan sellanen fiilis et kyl se on poika. se hyvä puoli siin on et esikon vanhat vaatteet käy tällekin. itelläni ei oo ollu mitään kivuliaita supistuksia mut joitain pieniä harjoitus suppareita on ollu. kova poika liikkumaan tää ainakin on ku välil tuntuu et hän tulee masusta läpi. paino ei oo onneks noussu ku vaan 7,3kg ekal kerral tuli 20kg. mut eipä tässä muuta tällä kertaa, hyvät äitienpäivät vaan kaikille näin etukäteen ja remukalle onnea uuden vauvan johdosta.



nasu8 34+1

mua supistaa ja kipeesti. kävelin tänään pari kilsaa ja sen jälkeen on tullut useita kipeitä suppareita. meinaa jo hiki pukata pintaan..mies lähti just duuniin, pystyy kyllä lennosta onneks sieltä lähtemään jos tarve vaatii.



Mulle tuli paniikki ja heti pakkasen pikkusen just-in-case repun, eli vaatekerta ja vaipat..menevät sit mun siskolle taksilla jos mä synnytän. Kohta saa isompi tyttö mennä kauppaan ostamaan vauvalle vaippoja ja tutin...just-in-case.



juma mä en kärsi istua, taidan pakata myös sen tulevan vauvan kassin ja etsiä neuvolakortin...just-in-case



kuumetta ihmeissään rv 35+5

Mä ymmärrän kans hyvin sun tuntemuksia, vaikka meille nyt kahden tytön jälkeen onkin tulossa poika. Mut varmaan kotilot kaikki muistaa miten riemuissani mä siit olin... x)



Meillä muuten rv 19 ennustettiin ekan kerran poikaa, mut huomasin ite, että vasta rv31+ olisin itsekin huomannut kivekset ultrassa. (Nehän laskeutuu vissiin rv 30) Eli ehkä siks sullakin ovat erehtyneet niissä aiemmissa ultrissa. :/



Tuulia: Juuri niistä sun kuvaamista oireista mäkin tunnistan kun vettä ei ole. Ajoittain istukka ilmeisesti toimii paremmin ja sitä on vähän paremmin. Esim tänään ei oo tuntunu niin vedettömältä kuin esim viime torstaina. Ja mulla kans tokasta jo kokemus miltä tuntuu kun vesiä ei oo... Mut siis afi.mitasta piti vielä sanoa, että sekin jäi mietityttämään, kun huolissani siit lapsiveden mittauksesta olin, niin lääkäri sanoi, että tekis muuten afi-mittauksen, mut kun vauva liikkuu niin ei voi. Ja seuraavaks sitten valitti, kun vauva ei yhtään liiku vaikka kuinka yritti herätellä. :( TÄH?! Vauva ei siis jotenkin liikkunu tarpeeks ainakaan. Mut nyt oon päättäny, että seuraavan kerran kun tulee oikein tukala olo ja tunnistan, että vettä on TOSI vähän, niin riennän päivystykseen siltä istumalta. Ois pitäny mennä viime torstaina, mut kun jotenkin ajattelin että pärjään perjantaille kun silloin oli sovittu ultra. Plah.



Oispa vaan paremmin noita lapsenvahteja saatavilla, niin pääsis nopeammin päivystykseen.



Supistuksista: Nyt kun huoli vauvan hyvinvoinnista on melkoinen, niin oon tullu siihen tulokseen, että supistuksia sais tulla kunnolla ja mä tahdonkin heti synnyttämään. Mut yllätysyllätys: niitä ei tunnu tulevan vaikka miten koitan... Ja vielä viime viikolla kun koitin niitä välttää, niin pelkkä ajatuskin sai niitä jo aikaan.



Tietty sellaista kiristelyä kyllä saa aikaan, mut mä en laske niitä minään, kun ei niistä voi oikein lähtee ees toivomaan synnytystä. Viime kerralla kun ne oli tosiaankin vaan sitä uudelleen synnyttäjän riesaa...



Hulda 35+2

Noista ultrista ja kiveksistä yms. Mulle Femedassa Bruno Cacciatore sanoi, että jos näkyy pippeli on varma poika. Mutta jos ei näe pippeliä mutta kivekset niin siinä tapauksessa jos ultraaja ei ole kovin kokenut saattaapi erehtyä sukupuolesta. Tytön sukuelimet voi olla masussa niin turvoksissa, että näyttävät kiveksiltä. Mistä ultraaja mani sulle puhui? Én nyt halua lietsoa mitään, että mitä jos on nyt kuitenkin tyttö, mutta jos ultraaja näki vain kivekset niin silloin on vielä erehdyksen mahdollisuus.



Jep, palaan paremmalla ajalla.



Iiran

Meille taas lääkäri sanoi, että jos kivekset löytyy, niin on varmasti poika. :D Ota noista nyt selvää...

ite mietin kanssa tota turvotus juttua, mutta en edes viitti enään toivoo tyttöä.. oon luovuttanut jo..

Tokasen kohdalla näky sillon rv 26 ihan selvä pippeli ja kassit (oli kun pieni panssariauto).. nyt siis näky jalkovälissä vaan sellanen " puolikas sydän" eli pallit..



Muutenkin ollu taas ihan paska päivä...

Olotila taas sellanen että mieleen tulee vaan että oon ihan paska ihminen kun tällasia tunnen...

Mulla menny ihan halu tähän raskauteen ton ultran jälkeen... Koko tänkin päivän maannu vaan sängyssä peiton alla.. mitään ei kiinnosta tehä, mitään ei jaksa tehä, vituttaa ja masentaa vaan kaikki asiat! Itelleni vihanen kun oon tämmönen äiti!

En edes odota synnytystä enään... tulee kun on tullakseen.. ihan sama..



Tiiän että tää on vaan tilapäistä (toivottavasti), mutta tällä hetkellä tuntuu etten vaan jaksa enään..

Pojatkin vaan kiukuttelee koko ajan... ja mies porukoillaan tekemässä puita ( kus*****)

mun hermot vaan ei jaksa enään kuulla enöön yhtään äiti- huutoa/sanaa..

mää oon ihan riekaleina.. tätäkin kirjottaessa vaan poraan kun en vaan jaksa mitään...



sori taas tää valitus. ja vuodatus...

Me käytiin siis rv26+4 Tapio Kurjella, ja siellä oli aivan varma että on tyttö. Näkyi kuulemma selkeä papurakenne. Laitan tähän linkin noihin ultrakuviin, jos auttas jollain sukupuolipähkäilyssä :) Edellisistä veikattu rakenneultrassa tyttöä sen takia, että mitään " ylimääräistä" ei oo näkynyt.

http://www.aijaa.com/v.php?i=555718.jpg

http://www.aijaa.com/v.php?i=555720.jpg



Eipä tällä erää muuta! :)



PP 34+6

Ekassa kuvassa siis peppu alhaalla, jalat ylös päin. Tokassa kuvassa peppu ylhäällä jalat alaspäin. Jos jollain hahmotusongelmaa ;)

Mä linkitän kans tänne meiän pojan ultrakuvat. Siis sukupuolesta Bruno Cacciatoren ultrassa. Mä en kyllä osais välttämättä omista tai PP:n kuvista sanoa kummalle tulee tyttö ja kummalle poika, joten älä mani vielä luovu toivosta. :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=555774.jpg

Tässä kuvassa siis kivekset ympyröity punaisella.



http://www.aijaa.com/v.php?i=555776.jpg

Tässä kuvassa pippeli ymyröity punaisella.



Kuvat on otettu siis rv 32+, joten melko selkeet pitäis kokeneelle ultraajalle olla, mut ite en kyllä niitä niin herkästi tajua noista kuvista, vaikka melko monta ultraa tullu nähtyäkin kolmen raskauden aikana. (Tässä varmaan jo kymmenes takana.)



Hulda 35+2

Terve kaikille kamuleille :) Ja onnea ekalle nyytin omistajalle:)



Mistäs alkais... Jäin saikulle 1kk ennen äippäloman alkua ja sen jälkeen ollut tosi laiska koneen käyttäjä. Uudessa talossa asusteltu maaliskuun lopusta ja vielä ei ole nettiä.



Vaivanen raskaus kyllä ollut (seuraa valitusta)... Eka oli ne supistelut työstressistä ja sit hermosäryt pakaroissa, joista jäin saikulle ja yhä jatkuvat ne. Supistellut ei sitten olekaan enää juuri ollenkaan. Pikkuhiljaa niitä jo toivois (rv 36+3)...



Mutta muutettiin uuteen kaupunkiin, uuteen taloon. Esikko 3v. jäi kotiin mun kans ja mies lähti uuteen kaupunkiin töihin. Elelen siis loppusuorallani tässä raskaudessa puoli yh:na ja vaivat sen kun pahenee päivä päivältä. Välillä en pysty kävelemään ja esikko käyttää hyväksi ja juoksee karkuun ja huutaa " äiti ei pysy perässä!!!" HUH! MItä menoa...



Niin ja kun mies vkl paikalla, aamusta iltaan pihahommissa/ terassinrakennuspuuhissa. Sisällä olis vielä laatikkoa ja pussukkaa tyhjentämättä, mutta ei jaksa/pysty. Pamahti vielä anemia päälle ja sain ihme huippaus/voimattomuuskohtauksia. Onneks raudalla lähti nopeeseen nousuun, ettei äippä sentään kupsahda kesken kahden olon esikon kanssa.



Liikkeistä: Tämä vauvani on aivan HURJIMUS... Eipä tarvi liikkeitä laskea, kun möyrii useasti päivässä niin kovin ja kipeästi, että oon vedet silmissä. Pää on ollut alaspäin jo pääsiäisestä, mutta muuten kyllä heittää peppua puolelta toiselle pitkin päivää. Välillä pelottaa, että tulee ulos mahan läpi.



Jsa sokerina pohjalla häpyluu, joka vihloooo... Ihanaa tämä raskaus!

Esikko ollut flunssassa viikon ja yöt valvoo, yskii ja sen takia yökkiä oksentaa. Herännyt 5-6 aikaan aamuisin, ei suostu päikyille ja tappelua riittää...



No mutta josko kohta helppais ainakin raskausoireiden puolesta. Käytiin tutustumassa TYKS:iin ja vähän alkoi ahdistaa, mutta kai se tästä... Eniten ahdistaa paikata synnytyksen jälkeen. Tosin kaverit kertoilleet, että uudelleensynnyttäjänä pääsis niissää vähemmällä.



Painoa tullut 10 kg ja ruoka maistuu!!! Nyt kun maha laskeutunut, tilaakin on hyvin:) Se onkin se mun ainoa ilo... Että kroppa kesäkunnossa ja silleen, heh!



Sukupuoli ijan ylläri edelleen. Kaikki veikkaavat poikaa, mutta niin edellisestäkin ja tyttö tuli. Tosin nyt oireet ihan erilaiset, mutta pian sekin selviää.



Sori valitusvirsi, jaksuja kaikille oottaville, ihan pian me kaikki poksahdetaan=)

Tässä leijonien huomista vastustajaa ja saunan lämpiämistä odotellessa naputtelenpa jotain..



Eka palaan vielä tuohon sukupuoli-juttuun. Eli mullahan ei oo mitään tietoa onko tulossa tyttö vai poika. Poikaa odotan erilaisten oireiden perusteella kuin mitä tyttöjä odottaessa oli (syke ollut matalampi (molemmat aikaisemmat tyttöjä ja sykkeet meni heillä samoissa lukemissa), ei närästä..). Ja kieltämättä enemmän poikaa toivon, niin kuin aikaisemminkin kirjoitin. Hauskaa tässä toisaalta on se, että ekassa raskaudessa oli molemmille sukupuolille nimet valmiina, tokassa pojan nimi valmis ja molemmista siis tuloksena tyttö. Nyt on lähinnä vaan mielessä tyttöjen nimet, eli enteiliskö taas käänteisesti sitä poikaa? Tietysti pääasia on että syntyvä vauva on terve jne. mutta ainahan sitä toivoa saa, eikös?! Helpointa tietysti olisi jos tämä kolmaskin olisi tyttö, mutta jotenkin olen kyllästynyt noihin tyttöjen mekkoihin ym. että olisi ihanaa päästä shoppailemaan " cooleja poikien vaatteita" . Siinä mielessä olen kauhulla odottanut pääsyä/joutumista keskussairaalaan ultraan jossa oletettavasti sukupuolenkin voisi nähdä, jos vaikka paljastuisi, että tyttö taas. Toisaalta odotan, että jollain syyllä (ja oletettavasti tuon sf-mitan takia joudunkin) sinne pääsisin ja sukupuolesta olisi jonkinlaista vihiä synnyttämään mennessä.. Lohdullista kuitenkin tietää, että en ole ainoa tällaisten ajatusten kanssa, että toinen olisi toivotumpi kuin toinen! Se auttaa omalta osaltaan jaksamaan ainakin mua eteenpäin, aikaisemmin kun tuntui että kaikki tutut oli sitä mieltä että eikös se tyttö ole mukavampi kun edellisetkin ovat - ja aina sama selittely miksi tahtoisin pojan. Mutta se siitä aiheesta..



Omaan napaan sen verran että tänään on liikkuessa tuntunut ekoja kertoja sillai ilkeälle, siis hieman nipistänyt tuolla alapäässä. Mitään sen kummempaa ei ole, mutta ei ole ollut aikaisemmistakaan joten kovin aikaisin en usko tätä syntyväksi. Mieluummin tietysti ennen laskettua aikaa kuin vasta kaksi viikkoa sen jälkeen :) ajattelinkin, että hyvähän tässä on nyt alkaa " vaiviintua" kun äippäloma alkoi. Pitäisi vaan kyetä tekemään kaikki hankinnat vauvaa varten (kaikki edelleen osissa tai hankkimatta).. Katsoin vaan kalenteria miehen työvuorojen ym. suhteen ja totesin että taidan jättää suosiolla ostosten tekemisen kesäkuun alkuun että pääsen joko yksin tai sitten mieskin pääsee mukaan - en kuitenkaan oikein uskalla yksin tyttöjen kanssa lähteä kaupungille (siis tuohon omaan pikkuiseen kyllä mutta en tuonne " suureen" maailmaan).



Mutta nyt alkaa sauna olla valmis joten taidan kömpiä sinne ja sit pääsee odottamaan euroviisuja :) Tosin tämä mamma taitaa nukkua ennen kuin voittaja on selvinnyt ;) Vointeja!!!



-sykkis 35+1

Onnea Remukalle vauvasta!



Neuvoloista: Täällä oli aluksi kerran kuussa, jotain rv32 lähtien joka toinen viikko ja viimeinen kuukausi joka viikko. Neuvolalääkäreitä kaksi, synnytystapa-arvio kai korvasi kolmannen.



Painoarvioista: Ekasta veikattiin edellisenä iltana 3600 g ja oli yli 4 kiloa :-) Enpä siis luota siihenkään kun nyt synnytystapa-arviossa arvioitiin, että tulis 3700 painava, eiköhän se kuitenkin yli nelikiloseksi mene taaskin.



Hulda80: Onpas ärsyttävää tuo etteivät ota vakavasti noita lapsivesijuttuja! Pitäs jaksaa sitten sulla itse vaatia niitä täyttämään lupauksensa.



mani: Tuollaiset tunteet on ihan luonnollisia, jospa susta tuntuis paremmalta viimestään sitten kun vauva on käsissä. Ja onhan siinä vielä se pieni mahdollisuus tosiaan. Mutta eiköhän se vauva kuitenkin omalta tunnu siinä vaiheessa kun käsiin saa, oli sukupuoli mitä tahansa. Jaksuja.



tuuli: Mä oon kans surru sitä kuinka ikävä esikoista tuleekaan, en oo ollu myöskään yhtään yötä erossa vielä..



Kiinan-pöpö: Tampere tapaamisesta olen kyllä kiinnostunut, jos se vaan on ensi tai seuraavalla viikolla. Kun sitten on " vähän muuta menoa" eli sektio on kahden viikon päästä! :-)



Täällä voidaan siis kovin paksusti ja aina lyhyidenkin kävelymatkojen jälkeen supistelee kovasti. Mutta ei olleet supistukset saaneet mitään aikaan, torstaina oli synnytystapa-arvio ja paikat vielä täysin epäkypsät. Sovittiin sitten sektio samalla tehtäväksi kahden viikon päästä maanantaina. Jotenkin varmuus että leikataan ja päivä tiedossa, rauhoitti oloa, vaikka jännittäähän sekin kovasti. Ja jos lähtisi sitä ennen supistuksilla tulemaan, saisin halutessani yrittää alatietä, mutta jos lapsivesien menolla, ei kuulemma kannattaisi yrittää kun tuskin taaskaan etenisi.



Jaahas, selkää särkee koneella istuminen, joten pitää kai ruveta odottelemaan niitä euroviisuja, mukavaa illanjatkoa kaikille ja jaksamista tähän tuskaisaan loppuaikaan!



saliisa rv 37+1

Hiljaiseloa ollut täältä tosiaan jo niin pitkään, että kukaan ei varmaan enää edes muista mun harvoja kirjoitelmia tänne.... Olen varmaan ensimmäinen jolla on kunnia ilmoittaa, että meille on syntynyt pieni tyttövauva 26.4. Viikoilla 34+5.



Tämä johtui raskausmyrkytyksestä jonka takia jouduin sairaalaan pääsiäisen jälkeen ja parin viikon makoilun jälkeen päätettiin leikata. Saimme pikkusien eilen vihdoin kotiin äitienpäiväksi. Syntymäpaino oli 1890 g ja pituutta 43 cm. Nyt paino ylitti 2 kg ja kotiutumislupa irtosi : )



Toivottavasti teillä muilla on vielä masuasukit kasvamassa... tuntui niin pieneltä tuo neiti vaikka ihan hyvän kokoinen olikin, mutta silti



Iloista mieltä teille loppuraskauteen ja voimia ketkä taistelette väsymysten ja " raskaan" olon takia!!



Lauruska ja pikkuinen Veera

Teillä sitten syntyi Remukan kanssa tasan samalla raskusviikolla (34 plus 5) kesäkuisten ekat vauvat :) Taisit Lauruska päivämääräisesti kuitenkin olla eka.



Noh omanapa vaan kasvaa ja mitään syntymisen merkkejä ei ole, ei kai niitä supistuksiakaan vielä ole ollut (en ensikkona osaa kyllä tunnistaakaan ehkä).



Oltiin eilen kaverin synttäreillä myöhään (olin kuskina ja vasta kolmelta pääsin nukkumaan. No synttärit olivat baarissa ja voitteko kuvitella että mulle tuli yksi nuori nainen vittuilemaan että haloo miten sut on päästetty baariin, synnyttämässähän sun pitäis olla!!! Onneksi en tällä kertaa jäänyt sanattomaksi vaan ilmoitin tälle hieman pullukalle pään aukojalle että niin, musta sentään erottaa selkeästi että oon raskaan susta on vaikea sanoa ootko viidennellä kuulla vai vaan ylipainoinen. MENI SIIS HIEMAN KUPPI NURIN! Luoja mitä porukkaa...



Muuten ei mitään ihmeempää, luotan tosiaan että poika on tulossa kun Tapio Kurki niin varmasti sanoi. Noista ultrakuvista ja omista en sitä kyllä osaa katsoa itse...



Hyvää äitienpäivää!



Rouvaii

Hyvää äitienpäivää..



Meillä ei tämä päivä oo eronnu mitenkään muista.. Mieheltä en edes onnittelua saanut kun viimein heräs.. siitä sitten nokkiini otin ja koko päivä onkin menny ihan perseelleen..

Olisin ollut onnellinen kun mulle olis kahvit keitetty ja ostettu kakku nostettu pöytää ja onniteltu, mutta ei niin ei... Päivä pilalla eikä sitä mikään muuta.. pojatkaan meillä ei varmaan edes tiedä mistään äitienpäivästä mitään... Viime vuonna sentään sain elämäni ekasen kortin ja kahvit keitettyinä, mutta johtuikin siitä kun olin yövuorossa ja siks sain nukkua pitkään.. että näin.



Onnea lauruskalle!!!



Jos Kurki tai Bruno on sukupuolen veikannut/katsonut niin on siihen kyllä luottaminen! EN tiiä olisko koskaan veikannut noi kaverit väärin.. Harmittaa kun ei ollu sillon 26 viikolla rahaa mennä kurjelle tai sinne hämeenlinnaan 4d niin tätäkään " soppaa" ei olis tullu.

Kiitos kumminkin piristyksestä ja noista ultra kuvista, vaikkakin huldan kuvista en osannu tulkata mitään... enkä siitä pikkupilun ekasesta..



Illalla olis sit lätkämatsi tulossa, mutta mua ei kyllä se voi vähempää kiinnostaa.. joskus kylläkin seurasin kovasti.. Toivotaan Leijonille Onnee peliin.. AInaskin Ruotsi on piesty niin lätkässä kun viisuissakin!



Mun supparit on vihdoin alkanu tuntuun jossain eli selässä tuntuu ja hyvä niin, ehkä ne sit tekeekin jotain..





mani ja purri 36+3

Suuren suuret onnittelut Lauruskalle ja muulle perheelle.:) Onpas ihana kuulla, että kaikesta huolimatta kaikki on mennyt hyvin ja olette saaneet jo vauvan kotiinkin.:) Oikein vauvan tuoksuista elämää toivottelen.



Täällä on ollut ihan kiva äitienpäivä. Sain aamulla aamupala valmiina ja käytiin päivällä ulkona syömässä. En saanut lahjaa, enkä kyllä mitään muuta odottanutkaan, kun kukan ja kortin. Vaan enpäs saanut niitäkään ja pakko myöntää, että siitä jokseenkin pahoitin mieleni.:( Mieskin kyllä sanoi itse, että tietää mokansa ja on pahoillaan ja lupaa korjata tilanteen jotenkin. Nyt mies onkin jo taas raksalla, että aika samanlainen päivä tämä on, kun kaikki muutkin päivät.



Tyttö saa uskomattomia raivareita ja uhma kohtauksia vähän väliä ja tänään siellä ravintolassa päätinkin, että saa olla viimeinen kerta tuon tenavan kanssa, kun lähdetään ennen uhman loppua ulos syömään tai ylipäätään mihinkään..huoh..olipas itsellä todella hyvä äiti olo, kun tyttö huutaa, raivoaa ja mekkaloi, mitkään kiellot, lahjonnat, uhkaukset tai kiristykset ei auttanut. Ei auttanut muu, kun kiikuttaa tuo tenava pihalle sieltä ravintolasta, että muut asiakkaat edes saa syödä rauhassa. Tytöllä on nimittäin NIIIIIN paljon sisua ja KOVA ääni, että oksat pois. Vaan jospas se tästä helpottais tai sitten pahentuu vielä, kun vauva syntyy. Olen kyllä ihan helisemässä, jos vielä tuosta pahenee.



Mulla on ollut tämänkin päivää todella outo olo. Jotenkin ihan super herkkä, väsynyt mieli ja ripulia ja huono vointisuuttakin on taas vaihteeksi ollut täällä päin liikkeellä. Närästää ja hengitystä ahdistaa ihan olan takaa. Mitäs vielä valittaisi, kun pääsin vauhtiin.. maha on kipeä ja alapää tulessa. Kerrassaan omituinen ja vähän jopa sellainen kipeä olokin. Se tästä nyt vielä puuttuu, jos sairastun johonkin pöpöön.



Taidan mennä raivaamaan keittiön ja ripustamaan pyykit kuivamaan ja jäädä odottelemaan pelin alkua. Moi!

,



alakuloinen Tuuli@ 36+1

mua ei yhtään kiinnosta toi peli ja olkkarissa mies huudattaa telkkaria täysillä!!



Onneks sulla Tuulia oli edes aamupala ja pääsit ulos syömään.. MEilläkään ei ulkona syömiset poikien kanssa onnistu,.. eivät pysy paikallaan..

Mies kävi ärrällä pattereita hakemassa niin oli ostanu mulle kortin ja sellasen pienen vaal.pun ankan ilm. lohdutukseksi.. eipä paljon auta mun mielentilaan... meillä ei myönnä edes mokanneensa.. ihmetelee vaan mun kiukuttelua... paskiainen!

Olis vaikka mielummin käyny ojasta kukan hakemassa niin sekin olis ollu parempi!!!!