Vanhuus omakotitalossa

Kyllä ihminen mukautuu muutoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.

Mitenkä estät heinikkoa villiintymästä kokonaan?

Jos ei pihassa mitään tee, kohta kasvaa vaahterantaimia joka nurkassa ja vuohenputki on valkannut ihan kaiken muun.

Mun suvussa ovat muuttaneet palvelujen äärelle ns. senioriasuntoon, kun ovat vielä voimissaan. Järkevää näin voi asua pidempään omatoimisesti. On myöskin rahaa mitä käyttää.

Vaikein osuus omakotitalon  omistamisessa on sen myynti.v iiden vuoden ajan olet vastuussa talosta löytyvistä laatu-ja piilovirheistä.  pitää lähteä siinä vaiheessa kun on henkistä kyvykkyyttä ja taloudellinen resurssi vastata tuosta viidestä vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen mukautuu muutoksiin.

Niin mukautuu, kun on pakko eikä muutakaan voi.

Isäni täyttää tänä vuonna 80 ja omakotitalossa hän asuu. Itse hoitaa talon asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.

Mitenkä estät heinikkoa villiintymästä kokonaan?

Jos ei pihassa mitään tee, kohta kasvaa vaahterantaimia joka nurkassa ja vuohenputki on valkannut ihan kaiken muun.

Ketä se haittaa?

Se on myöhäistä sitten kun saat aivoinfarktin ja joudut pyörätuolissa laitoshoitoon.

Ihmisen pitää tajuta ikääntymisensä ajoissa ja ryhtyä järjestelyihin. Elämänlaatu ei loppujen lopuksi ole kiinni neliöistä eikä statuksesta vaan siitä, että selviytyy omassa kodissaan.

Itse myin taloni avioerotilanteessa ja kriteerini uudelle asuinpaikalle oli, että ikkunoista näkyy puita ja taivasta :D

Viihdyn tässä oikein hyvin ja salainen puutarhani on parvekkeellani.

Moni tekee eläkkeelle jäädessä sen virheen, että muuttaa punaiseen tupaan keskelle pöpelikköä tajuamatta, että siellä voi olla täysin mahdoton asua, jos esim. menettää ajokorttinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikein osuus omakotitalon  omistamisessa on sen myynti.v iiden vuoden ajan olet vastuussa talosta löytyvistä laatu-ja piilovirheistä.  pitää lähteä siinä vaiheessa kun on henkistä kyvykkyyttä ja taloudellinen resurssi vastata tuosta viidestä vuodesta.

Siispä pitää myydä melkein ilmaiseksi. Jälkikasvulle ei moista taakkaa missään tapauksessa haluaisi jättää!  Mutta kun vielä haluaisi nauttia puutarhasta eikä oman kunnon romahtamista tiedä, niin myymistä vaan siirtää ja siirtää.

Ratkaisin tuon jo kohtalaisessa kunnossa ollessani.  Talvet rivitalossa ja muuttolintujen aikaan omakotitaloon ja syksyllä taas kun muuttolinnut lähtee niin minäkin.  

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on ihana keväällä, kun kesä on aluillaan ja puutarha herää kukkimaan, muun ajan vuodesta ei niinkään ihana. Viimeistään omenasadon vyöryessä päälle ja marjapensaiden huutaessa poimijoitaan alkaa kerrostaloasuminen kummasti houkutella.

Ongema ratkeaa vetämällä puut ja puskat nurin, nurmikkoa tilalle ja palkkaamalla nurmikonleikkaajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä näe mitään syytä muuttaa ennakkoon kerrostaloon. Ei vanhempani, appivanhempani eikä heidän jo edesmenneet isovanhempansakaan niin toimineet, ellei äitini koko ikäänsä kerrostalossa asuneita vanhempia lasketa.

Jos liikuntakyky menee vanhalla iällä, on oikea muttokohde kaiketi palvelutalo.

Kuka setvi kaiken sen tavaramäärän jotka he jättivät taloonsa? Palvelutaloonhan ei mahdu kuin murto-osa omakotitalon tavaroista.

Lahjoita kierrätyskeskukseen. Hakevat ilmaiseksi.

Tiedän, mutta kysyinkin miten tämä kyseinen henkilö toimi.

Nyt saisit siitä paremman hinnan "täydellisen puutarhan" perusteella. Sensijaan pakkomyydessäsi sen rempalleen päässeenä ja itse jo huonokuntoisena kiinteistön arvo on laskenut vielä nykyisestään. 

Tällä hetkellä on ihan ok tehdä asuntokauppaa, koska sekä myytävän että tilalle ostettavan kohteen hinnat on yhtälailla laskeneet ja ostaja säästää pitkän pennin varainsiirtoverossa ja tarvitsee paljon vähemmän lainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.

Mitenkä estät heinikkoa villiintymästä kokonaan?

Jos ei pihassa mitään tee, kohta kasvaa vaahterantaimia joka nurkassa ja vuohenputki on valkannut ihan kaiken muun.

Leikkauttaa muutaman kerran kesässä.  Siis jos ei kalliissa eteläsuomessa.

Kyllä se on kuule niin, ettei kannata rakastua maalliseen.

Kaikki meille on täällä vain lainassa.

Tee järkeviä siirtoja elämääsi, ettei toiset joudu sitä tekemään.

Hyvää loppuelämää kuitenkin sinulle ja opettele se luopuminen.

N75

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun selkä ei taivu eivätkä polvet notkistu ja vuohenputket valtaavat perennapenkit, on korkea aika luopua siitä ihanasta pihasta. 
Siihen asti nauti pihahommista, niitä riittää pienessäkin pihassa, jos istutuksia on paljon.

Nykyisin voi pitää luomupihaa. Se on paljon ympäristöystävällisempi kuin kynityt kukkapenkit. Kunhan ei anna nurmikon ja heinikon villiintyä kokonaan.

Mitenkä estät heinikkoa villiintymästä kokonaan?

Jos ei pihassa mitään tee, kohta kasvaa vaahterantaimia joka nurkassa ja vuohenputki on valkannut ihan kaiken muun.

Ketä se haittaa?

Naapureita. Siellä voi olla käärmeille hyvät oltavat niissä ryteiköissä.

Myy omakotitalo, osta kaksio hissillisestä yhtiöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikein osuus omakotitalon  omistamisessa on sen myynti.v iiden vuoden ajan olet vastuussa talosta löytyvistä laatu-ja piilovirheistä.  pitää lähteä siinä vaiheessa kun on henkistä kyvykkyyttä ja taloudellinen resurssi vastata tuosta viidestä vuodesta.

Juuri tämä. Myydä itse eikä jättää lasten vastuulle.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Eihän omakotitalosta ole pakko luopua, jos siellä pärjää vanhanakin. Etukäteen voi miettiä, pärjääkö talossa rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Kylpyhuoneen voi remontoida esteettömäksi, jos se nyt ei ole sellainen. 96v isäni asuu kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hommasi sinne joitakin vuosia sitten porrashissin. Menee siis istuen kerrosten välillä. Maksoi noin 12 000 €. Nyt vasta alkaa olla hankaluuksia, kun ei meinaa pysyä jaloillaan enää ollenkaan. 
Eräs läheiseni eli yli 90-vuotiaaksi ja vain viimeiset 3 elinviikkoaan oli sairaalassa saattohoidossa. Omakotitalo oli yksikerroksinen eli ei ollut kuin muutama rappunen etuoven edessä. Pihan puolelta ei ollut rappusia ollenkaan. Asui siis pääkaaupunkiseudulla ja kyllä on tarjolla vaikka minkälaisia palveluita mm lumitöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Pihassa hänellä oli mm marjapensaita ja perennoja. Kannattaa siis miettiä, millaisiin asioihin, joita nyt tekee itse,  tarvitsee ostopalveluita sitten, kun ei enää pysty. Jos asuu paikassa, jossa sellaisia palveluita on saatavilla ja rahatkin sellaiseen riittää, niin ei kerrostaloon muuttaminen ole mikään välttämättömyys. 

Miksi muutoksen pitäisi olla välttämättömyys?

Minusta muutos on enemmän mahdollisuus kuin välttämätön paha. On hienoa haaveilla vanhanakin siitä että kaiken ei tarvitse olla kuin joskus silloin kun olin nuori. Haaveet on tietysti erilaisia eri elämän vaiheissa enkä minä aikakaan ajattele että jokaisessa vaiheessa omakotitalo olisi se ihanteellisin asumismuoto.

Mun mummo on 96v ja asuu yksin omakotitalossa. Lapset ja lapsenlapset käy kolaamassa ja ajamassa nurmikon, muut tekee itse. Että eipä sitä tiedä tulevaisuudesta. Kannattaa nauttia nyt, tänään. Saatat kuolla huomenna tai elää 100 vuotiaaksi omassa talossa.