Lue keskustelun säännöt.
Olen nähnyt koulukiusaajiani viimeksi 1989 ja nyt pitäisi mennä heidän kutsumana luokkakokoukseen
02.05.2026 |
On into aika vähissä. Jostain onnistuivat onkimaan puhelinnumeroni joka ei ole yleisessä jaossa.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä minkä ikäisiä kommentoijat ovat. Positiivisesti asiaan suhtauvien viestit ovat saaneet useita alapeukkuja. Positiiviset kommentit eivät ole hyväksyttyjä, eivätkä saa kannatusta. Sen sijaan peukku nousee herkästi kannatuksena negatiivisesti suhtautuvien kommentteihin. Se kertoo tarinaa meidän suomalaisten luonteen laadusta. Ja siitä, kuinka herkästi se kiusaaminen ja alistaminen meistä irtoaa, jos joku poikkeaa valtavirrasta.
- n. 67
Ehkäpä siksi ettei kaikkien kouluaika ollut onnellista.
Toisekseen vaikka olisi ollutkin, niin se aika on jo mennyttä. Miksi muistella jotain vanhoja asioita ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole ollu tekemisissä vuosikausiin. Jopa vuosikymmeniin.
Juuri näin. Osuit asian ytimeen.
T. Nainen -73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni väittää täällä,ettei ihmiset muutu eivätkä kadu kiusaamistaan.
Olen eri mieltä.Kyllähän ihmisen täytyy muuttua aikuistuessaan siitä mitä oli teini-iässä..
Aivotkin kehittyvät 25 ikävuoteen asti,joten ihan biologisen tosiasian pohjalta on perusteltua olettaa ihmisen viisastuvan teinivuosistaan.
Tiedän ainakin faktana kertoa mieheni katuneen ns leikkimielellä tehtyä kiusaamistaan erästä lihavaa poikaa kohtaan yläasteen aikoina.
Hän on kertonut minulle itse siitä miten typerä sitä olikaan silloin.Onhan sekin tunnettu tosiasia,että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Moni jättäisi tyhmyydet tekemät yksin ollessaan.
En missään nimessä puolusta kiusaajia,enkä ole millään tavalla heidän puolellaan.
Myötätuntoni on täysin kiusattujen puolella.
Ajattelin vain kiusatulle olevan parempi tietää tämä,että kyllä sinun kiusaajasi voi hyvinkin katua aikuisena kiusaamistaan ja ymmärtää olleensa kusipää.
Välttämättä ei saa sitä ikinä sanottua,eikä anteeksi pyydettyä,vaikka mieli tekisi.
Harva aikuinen,eikä kukaan normaali järkinen hyväksy kiusaamista,eikä tietenkään myöskään itseltään.
Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa osa on aktiivisia toimijoita ja osa mahdollistajia. Aikuiset usein mahdollistavat; olin alakoulussa todella pahasti kiusattu ja aina yksin, mikä aikuisten mukaan aiheutui epäseurallisesta luonteestani. Todellisuudessa eristäydyin, koska halusin suojattua jatkuvalta haukkumiselta ja ajoittain myös fyysiseltä väkivallalta.
Nyt neljäkymppisenä en ehkä sinällään koe katkeruutta tai vihaa kiusaajia kohtaan, mutta en mielelläni viettäisi heidän kanssaan aikaakaan. Olen elänyt ihan hyvän elämän ja varmaan objektiivisesti arvioituna edennyt paljon pidemmälle kuin kiusaajani. Mutta hermosto muistaa. Vihaan edelleen vapaamuotoisia ruokailutilanteita, joissa pitää valita paikka pienestä pöydästä tai sitä, että joku porukassa jakaa kutsuja ja saattaisin ainoa jäädä ulkopuolelle. Aika raskasta kiusaaminen teki elämästä eikä tässä enää joku anteeksipyyntö paljon lämmitä siitä huolimatta, että ymmärrän, etteivät lapset ehkä tienneet, mitä tekevät ja olivat ryhmäpaineen alla.
33 vuotta itsellä aikaa peruskoulun päättämisestä. Tuskin muistaisin puoliakaan silloisista luokkakavereista. Ovat täysin merkityksettömiä minulle.
Carolina, Noora, Aino, Anniina, Salla, Nakkilasta... Te kaikki olette vastuussa
Aika kauan kannat kaunaa jos olet 36 vuotta sitten viimeksi nähnyt. Elämäsi on varmaan aika surullista jos mietit noin kaukaisia juttuja menneisyydestä edelleen.
T. Itsekin koulukiusattu, nähnyt kiusaajia viimeksi 7 vuotta sitten, en jaksa enää miettiä asiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan myös muiden koulusta yhden, joka huuteli aina porukassa. Jos tuli yksin vastaan vaikka kaupassa, ei koskaan sanonut mitään. Kiusaaja hakee huomiota ja ihailua kiusaamalla, kun muuten ei sutä saa.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan koulun "queen" järjesti luokkakokouksen, oletti että kaikki saapuisivat paikalle. Jälkeenpäin kuulin, ettei siellä ollut kuin 2 (hännystelijät) 35 oppilaasta. Oli saanut messevät itkupotkuraivarit.
Luuli pienessä mielessään olevansa edelleen "queen". Terveellinen pudotus todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan kannat kaunaa jos olet 36 vuotta sitten viimeksi nähnyt. Elämäsi on varmaan aika surullista jos mietit noin kaukaisia juttuja menneisyydestä edelleen.
T. Itsekin koulukiusattu, nähnyt kiusaajia viimeksi 7 vuotta sitten, en jaksa enää miettiä asiaa
Kiusaamistakin on monenlaista. Voi olla pientä kiusua tai jopa henkeä uhkaavaa, kaikki väkivaltarikoksen tunnusmerkit täyttävää.
Pahimmanlaatuista tuskin ikinä voi unohtaa.
Kun on saanut elämänsä rauhaan ja järjestykseen, tuskin hakeutuu enää kiusaajiensa seuraan. Kun ei todellakaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan kannat kaunaa jos olet 36 vuotta sitten viimeksi nähnyt. Elämäsi on varmaan aika surullista jos mietit noin kaukaisia juttuja menneisyydestä edelleen.
T. Itsekin koulukiusattu, nähnyt kiusaajia viimeksi 7 vuotta sitten, en jaksa enää miettiä asiaa
Pahimmillaan kiusattu on tehnyt itsemrhan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan. Aikuistuneet aika päivää sitten.
Ei ne mihinkään aikuistu. Samanlaisia mulkkuja ovat kuin lapsenakin. Kivoista lapsista kasvaa kivoja aikuisia ja mulkuista lapsista mulkkuja aikuisia.
Olen muuten aikuisena huomannut myös, että mulkuilla vanhemmilla on mulkut lapset ja kivoilla vanhemmilla kivat lapset. Päiväkodissa pelkistä vanhemmista näkee kenen lapsi mulkku ja kenen kiva. Näin se menee.
Tuleekohan tämä yllättyksenä, mutta sä vaikutat tämän viestisi perusteella kiusaajalta. Haukkumista ja ihmisten lokerointia.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan koulun "queen" järjesti luokkakokouksen, oletti että kaikki saapuisivat paikalle. Jälkeenpäin kuulin, ettei siellä ollut kuin 2 (hännystelijät) 35 oppilaasta. Oli saanut messevät itkupotkuraivarit.
Monelle on elämän kohokohta olla 15-vuotiaana luokan kuningatar tai johtava kovis. Sen jälkeen elämä harjaa ja siperia opettaa. Hybris vie kokemattomia mukanaan, panoksia nostetaan kunnes tulee vastapalloon. Olen nähnyt monta tapausta. Toki omasta ikäluokasta monet ovat jo mullan allakin --> päihteet, onnettomuudet, syövät, itsemurhat jne,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan kannat kaunaa jos olet 36 vuotta sitten viimeksi nähnyt. Elämäsi on varmaan aika surullista jos mietit noin kaukaisia juttuja menneisyydestä edelleen.
T. Itsekin koulukiusattu, nähnyt kiusaajia viimeksi 7 vuotta sitten, en jaksa enää miettiä asiaa
Ehkäpä se ei pilannut elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole mennä. Eräs tyttö joka solvasi minua homovastaisella nimellä lukiossa kutsui luokkakokoukseen.
Jos ei olisi kutsunut niin olisitko tyytyväinen. Kutsumatta jättäminen olisi kyllä myös kiusaamista.
Parempi ettei kutsu tietenkin. Kuka nyt entistä kiusaajaa haluaisi nähdä.
Miksi sitä kutsua ei vain voi ohittaa jos ei kiinnosta? Miksi ihmeessä luokkakokouksesta noin suuri sressi?
Muutenkin vaikuttaa että aloittaja ei ole pitänyt yhteyttä sen paremminn kiusaajiin kuin kehenkään muuhunkaan. En ymmärrä miksi noteerata kutsua mitenkään.
En minä siitä stressaa.
Mikä oli aloituksen pointti? Jos et edes mieti koko asiaa niin miksi aloitus?
Suosittelisin käsittelemään vihdoin asian joka edelleen vaivaa ja stressaa sinua. Maton alle lakaisen asia vaivaa sinua loppuelämän. Sen jälkeen sinulle on yhden tekevää pitääkö jotkut luokkakoukouksen vai ei.
En aloittanut tätä aihetta. En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näin kiusattuna odottaa kiusaajan hyväksyntää vieläkin aikuisena? Miksi odottaa että kiusaaja muuttuisi? Miksi sillä on väliä muuttuuko kiusaaja ei kiusaajaksi? Eikö voisi vain unohtaa kiusaajan.
Vierailija kirjoitti:
jos menee niin kannattaa pitää puheenvuoro missä nostaa kiusaajat esiin ja kertoo kaikille että näille pitäisi saada pitkät vankeustuomiot... muuten ei kannata mennä
Olisi aika tyhmää ja katkeraa. Kertoisi enemmän siitä, että ihminen ei ole päässyt elämssä eteenpäin ja roikkuu menneessä.
Jos kouluajoista on kauan aikaa, moni asia voi olla muuttunut. Niin kiusaajat kuin sinäkin. Itse olin yläasteaikojen jälkeen muuttunut ulkonäöllisesti voimakkaasti parempaan suuntaan. Todellakin menin kokoukseen. Siellä oli ihan mukavaa. Itse saattaisin kysyä luokan ”queenilta” kahden kesken, että mitä nykyään ajattelee siitä, että jaotteli luokan tyttöjä ketkä pääsi sisäpiiriin ja keitä muita kiusattiin. Ihan olisi mielenkiintoista kuulla vastaus. Luokkakokoukseen tuli myös kiusattu. Hän oli hiljainen niinkuin ennenkin. Mutta sinnepä tuli kuitenkin.
Luokkakokoukseen ei ole pakko mennä. Kuka jotain ilkeitä ihmisiä viitsii mennä katsomaan.
Naiset menevät onneksi naimisiin eikä uutta sukunimeä tiedetä joten ei tuke kutsua luokkakokoukseen.
Minua ei ole edes koskaan kutsuttu mihinkään luokkakokouksiin. Ehkä niitä ei edes järjestetty. Tiedä häntä. Mutta en olisi mennyt. Inhosin koulua ja koulunkäyntiä. En ystävystynyt syvällisesti kenenkään kanssa. Yhden ystävän sain, ja hän jätti minut kuin vanhan pesurätin kun löysi muka paremmaan. Jäipä tästäkin lehmästä paskan maku suuhun.
Hienoa! Sehän meni sitten kaikin puolin juuri kuten pitikin.