Olen nähnyt koulukiusaajiani viimeksi 1989 ja nyt pitäisi mennä heidän kutsumana luokkakokoukseen

Alas mene...minä en ainakaan mennyt ..

En halua nähdä sitä porukkaa enää 

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla menee nyt elämässä hyvin ja pärjäät töiden puolesta, olet myös ulkonäöltäsi kuosissa, mene ja näytä niille!  Parasta päälle ja asenne kohdalleen, niitä vituttaa ku eivät onnistuneet sun elämää pilaamaan!

Tämä! Menestys on paras kosto. 

Minäpä menin ja vedin sitä turpaan 50 vuoden jälkeen. Ai että sain pitkät ablodit ja monet kiitokset. Tuli hyvitys kun takkinsa ei silloi syttynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Mene vaan. Aikuistuneet aika päivää sitten.

Joissain tapauksissa noin, mutta ei aina. Itse tapasin sattumalta 45-vuotiaana yläasteen aikaisen koulukiusaajani. Ei mennyt kauaa, kun hän kaupassa hyllyjen välissä alkoi höröttämään samoja todella typeriä asioita. Poistuin tilanteesta sanomalla hänelle, että en todella nyt jaksa kunnella juttujasi. Hän jäi sitten siihen suu auki seisomaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö he kiusanneensa?

tuskin.

ap vaikuttaa olevan erityisherkkä autisti narsisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko mennä. Toki jos olet menestynyt ja kiusaaja on ei menestynyt niin sitten kannattaa jo siitä ilosta mennä.

Mun kokemuksen mukaan menestyjät ei osallistu luokkakokouksiiin. Heillä on elämässä muutakin.

Kyllä meillä osallistui. Lähes kaikilla hyvä työpaikka. Samoja, jotka olivat tosi hyviä koulussa.

Mä en näe hyvää työpaikkaa menestymisen merkkinä. Menestys liittyy enemmän suhteisiin. Kun ihminen menestyy oli se sitten työssä tai harrastuksessa hänellä on monenlaosia vuorovaikutussuhteita ja ns. verkostoja. Ei siinä hirveästi ehdi miettiä mitä kuuluu niille kouluaikaisille kavereille joihin muuten ei pidä yhteyttä kuin luokkakokouksissa.

Vanhoista koulukavereista tietty porukka pitää edelleen yhteyttä, koska ovet muutenkin perhetuttuja. Lääkäreiden, opettajien jne.. lapsia. Nämä koulukaverit ovat myös opiskelleet tyyliin eläinlääkäriksi, lääkäriksi ja opettajiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko mennä. Toki jos olet menestynyt ja kiusaaja on ei menestynyt niin sitten kannattaa jo siitä ilosta mennä.

Mun kokemuksen mukaan menestyjät ei osallistu luokkakokouksiiin. Heillä on elämässä muutakin.

Kyllä meillä osallistui. Lähes kaikilla hyvä työpaikka. Samoja, jotka olivat tosi hyviä koulussa.

Mä en näe hyvää työpaikkaa menestymisen merkkinä. Menestys liittyy enemmän suhteisiin. Kun ihminen menestyy oli se sitten työssä tai harrastuksessa hänellä on monenlaosia vuorovaikutussuhteita ja ns. verkostoja. Ei siinä hirveästi ehdi miettiä mitä kuuluu niille kouluaikaisille kavereille joihin muuten ei pidä yhteyttä kuin luokkakokouksissa.

Vanhoista koulukavereista tietty porukka pitää edelleen yhteyttä, koska ovet muutenkin perhetuttuja. Lääkäreiden, opettajien jne.. lapsia. Nämä koulukaverit ovat myös opiskelleet tyyliin eläinlääkäriksi, lääkäriksi ja opettajiksi.  

Meilläpäin nämä ovat samalle kylälle hyytyneitä tupakkajengin jäseniä. Varmaan teilläkin oikeasti. 

Minä olen jo vuosikymmeniä toivonut pelkkää pahaa koko sakille ja iloinnut, kuinka saakutin rupsahtaneita, kaljuuntuneita ja muutenkin mummoontuneita / pappaantuneita koko sakki on.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne ihmiset mihinkään luonteeltaan muutu. Älä mene. 

Eivät niin. Menin itse yläasteen luokkakokoukseen muutama vuosi sitten, suurin osa porukasta oli ihan aikuistunut ja heidän kanssaan oli mukavat keskustelut. Pahimmat "kiusaajatytöt" katselivat kuitenkin edelleen naama nyrpällä ja yrittivät nolatakin minua muiden edessä pariin otteeseen. Masentavaa nähdä, että jotkut eivät kehity ihmisinä enää teinivuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään pakko mennä, mutta joskus tällainen luokkakokous voi myös helpottaa vanhoja traumoja, kun näkee, että niiden kiusaajienkin kanssa pärjää nyt ihan hyvin.

Minun traumojani helpotti nähdä, kuinka itse olen mennyt elämässäni eteenpäin ja pärjännyt aikuisiällä loistavasti kiusaajiini verrattuna.

Meillä ylä-asteen luokkakokousta järkkäili kiusaajat, kätevää heille. Tuli tällainen kutsu "saat sinäkin tulla". Olin vain, että mitä kun "kaveri" halusi vähän kympin tyttönä testailla rajoja niin sehän piti laittaa minun päähän, että itse näyttää kiltiltä vaikka hän ne kolttoset keksi. En olisi halunnut tehdä. Mutta noin se monesti koulumaailmassa menee, totuudella aina suinkaan ole tekemistä minkään kanssa. Mutta jos mun elämällä pelaa niin pelaa itsensä samalla ulos siitä. Kyseisellä asuinalueella nykyisin menee todella huonosti enkä ihmettele. Pian koulu ja sairaala lakkautetaan. Karma on olemassa. 

Mene vaan. Ne varmaan aikovat pyytää sinulta anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mene vaan. Ne varmaan aikovat pyytää sinulta anteeksi.

Mitä jos ei pyytäisi ja kiusaaminen taas jatkuisi? Kiusatut ei halua ottaa sellaista riskiä. 

Jos menet, varaudu poistumaan paikalta heti, kun porukka alkaa päihtymään. Kusipääkin voi näytellä asiallista niin kauan kun hän on selvinpäin. Mutta päihtyneenä se todellinen luonne tulee kuitenkin esiin.

En itse todennäköisesti haluaisi mennä eli en menisi. Jos heillä on aikomuksena pyytää anteeksi niin he voivat tehdä sen muutenkin koska heillä on yhteystietosi.