Lue keskustelun säännöt.
Eilen illalla Redditin synkissä nurkissa: Onko "huonon onnen" taloja ja asuntoja oikeasti olemassa?
02.05.2026 |
Kotiuduttuani vapun vietosta laitoin illalla vielä iltapalaa ja aikani kuluksi selailin Redditin astetta eksentrisempiä aihepiirejä.
Siellä oli kaikenlaisia kauhutarinoita siitä, miten talo, tai asunto voi olla varsinainen "huonon onnen" tyyssija. Yksi kirjoittelija oli jopa laatinut kokonaisen pitkän blogitekstin kuvineen kokemuksistaan "huonon onnen" talossa: hän oli selvittänyt, mitä maaperällä oli ollut ennen rakentamista, edellisten asukkaiden kohtalot, kuinka pitkään olivat asuneet talossa jne. Selvinnyt oli kaikenlaista: toistuvia sairastumisia, useat asukkaat menehtyneet syöpiin peräkkäin, riitaisia avioeroja, talousongelmia, mielenterveysongelmia, lähtöjä oman käden kautta, addiktioita eikä kukaan ollut viihtynyt siellä lyhyttä aikaa pidempään.
Onko täällä kellään kokemusta vastaavasta? Uskotteko "huonon onnen" asuntoja ja taloja olevan olemassa ja jos on, niin mikä näitä ilmiöitä selittää? Kummitukset, radon, home, huono feng shui? Missä se raja kulkee, kun sarja samanlaisia tapahtumia peräkkäin lakkaa olemasta sattumaa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.
Minulle selvisi, että aikoinaan nykyisen taloni kohdalla on ollut mestauspaikka ja tähän on kaikki jumalattomat aikoinaan haudattu, kauas siunatusta maasta. Yhtään haamua en ole nähnyt, enkä mitään epäonnea kokenut tässä asuessa. Kaupunki on täynnä vanhoja taloja missä on kärsitty ja kuoltu, mutta ei tällä ole missään haamuja tai kirottuja taloja, vaikka monia ikäviä juttuja on vuosisatojen aikana sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erään tuttavani kertoma juttu heidän suvun kesämökistä, mutta kukaan ei enää kutsu sitä mökiksi—se paikka on jätetty täysin oman onnensa nojaan.
Aluksi kaikki oli ihan normaalia. Vanha rakennus järven rannalla, vähän vinot lattiat ja outoja ääniä, mutta ei mitään poikkeavaa. Sitten he alkoivat huomata jotain, mikä ei oikein sopinut yhteen: tavarat eivät vain kadonneet tai siirtyneet, vaan niitä ilmestyi lisää.
Keittiön pöydälle saattoi ilmestyä lusikka, jota kukaan ei tunnistanut. Naulakossa roikkui takki, joka ei kuulunut kenellekään. Ja kerran he löysivät makuuhuoneesta valokuvan—kuva oli otettu talon sisältä, mutta kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Kuvassa oli huone, jossa he seisoivat ottaessaan sen… mutta kuvassa näkyi myös joku muu, hahmo nurkassa, kasvot epätarkkoina.
He yrittivät heittää esineitä pois, mutta osa niistä ilmestyi takaisin. Aina samaan paikkaan, kuin ne kuuluisivat sinne. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että talo ei vain ollut jonkun toisen jäljiltä—vaan että sinne “kertyi” asioita jostain muualta.
Pahin tapahtui yhtenä iltana, kun tuttavani veli huomasi, että seinälle oli ilmestynyt uusi valokuva. Kukaan ei ollut tuonut sitä. Siinä oli heidän mökkinsä piha… ja kuvassa seisoi heidän perheensä.
Ongelma oli se, että kuva näytti otetun juuri silloin. Samat vaatteet, sama ilta—mutta kuvassa he kaikki katsoivat suoraan kameraan. Kaikki paitsi yksi.
Yksi heistä seisoi kuvassa selin muihin, kasvot kohti taloa. Ja vaikka he käänsivät päätään pihalla samaan suuntaan, siellä ei ollut ketään.
Sen jälkeen he lähtivät saman tien eivätkä koskaan palanneet. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, että talossa oli jotain outoa—vaan se, että se tuntui keräävän ihmisiä ja hetkiä, kuin se yrittäisi säilyttää niitä… tai lisätä niitä osaksi itseään.
Tämä oli hyvä! Oikeasti creepy!
🇺🇦🇮🇱
itun yli moderoitu aska, ei siellä mitään ole, Jotain epä koherenttia AI pärinää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.
Minulle selvisi, että aikoinaan nykyisen taloni kohdalla on ollut mestauspaikka ja tähän on kaikki jumalattomat aikoinaan haudattu, kauas siunatusta maasta. Yhtään haamua en ole nähnyt, enkä mitään epäonnea kokenut tässä asuessa. Kaupunki on täynnä vanhoja taloja missä on kärsitty ja kuoltu, mutta ei tällä ole missään haamuja tai kirottuja taloja, vaikka monia ikäviä juttuja on vuosisatojen aikana sattunut.
Voitko sanoa missä tämä paikka sijaitsee ja miten tämä alueen historia tuli ilmi?
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.
Minulle selvisi, että aikoinaan nykyisen taloni kohdalla on ollut mestauspaikka ja tähän on kaikki jumalattomat aikoinaan haudattu, kauas siunatusta maasta. Yhtään haamua en ole nähnyt, enkä mitään epäonnea kokenut tässä asuessa. Kaupunki on täynnä vanhoja taloja missä on kärsitty ja kuoltu, mutta ei tällä ole missään haamuja tai kirottuja taloja, vaikka monia ikäviä juttuja on vuosisatojen aikana sattunut.
Voitko sanoa missä tämä paikka sijaitsee ja miten tämä alueen historia tuli ilmi?
Porvoossa, paikallislehdestä luin jonkun historiajutun, missä tämä asia tuli ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon.
Kun olin lapsi muutimme perheeni kanssa omakotitaloon, ja sen jälkeen alkoi kaikki mennä pieleen perheessämme.
Muutettuamme pois perhe joka muutti taloon jälkeemme on myös kokenut jos jonkinlaista epäonnea.
Kääntyikö teillä onni ja asiat paremmiksi kun lähditte sieltä?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.
Joissain paikoissa maaperä voi olla ihan konkreettisella tavalla pilaantunut. Oli jokunen aika sitten lehdissä juttua, että rannikolla joku välittäjä oli myynyt ihmisille merenrantatontteja, joilla on käytännössä rakentamiskielto, koska maaperä on niin pahasti pilaantunutta. Ne kemikaalit olisi sellaisia, että kerääntyisi pysyvästi elimistöön ja sairastuttaisi, siksi ei saa tehdä mitään siellä.
Tiedän kanssa erään peruuntuneen rakennushankkeen entisellä asuinpaikkakunnalla joka jouduttiin lakkauttamaan, koska maaperä oli niin pahasti saastunutta ja pilaantunutta. Vanhan teollisuuden jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutkia ehkä se maaperä. Uusia taloja saa myös ja vanha pois. Joistakin paikoista silti parempi pysyä kaukana, jos rasitteita. Sota-alueet, vanhat keskitysleiripaikat, hautausmaat, roskaaminen, nykyiset rasitteet ja muut. Olen tutkinut asiaa ja lueskellutkin. Aina voi puhdistaa silti ja parantaa ilmapiiriä omalta osalta.
Joissain paikoissa maaperä voi olla ihan konkreettisella tavalla pilaantunut. Oli jokunen aika sitten lehdissä juttua, että rannikolla joku välittäjä oli myynyt ihmisille merenrantatontteja, joilla on käytännössä rakentamiskielto, koska maaperä on niin pahasti pilaantunutta. Ne kemikaalit olisi sellaisia, että kerääntyisi pysyvästi elimistöön ja sairastuttaisi, siksi ei saa tehdä mitään siellä.
Tiedän kanssa erään peruuntuneen rakennushankkeen entisellä asuinpaikkakunnalla joka jouduttiin lakkauttamaan, koska maaperä oli niin pahasti saastunutta ja pilaantunutta. Vanhan teollisuuden jäljiltä.
Tässä linkki niihin Kaarinan merenrantatontteihin:
Olen aina ihmetellyt kertomuksia siitä, että kummitukset muka kolistelee ja siirtelee tavaroita. Miksi ne niin tekisivät?
Mutta olen kyllä ollut paikoissa, joissa on huono energia. Sen vaan tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt kertomuksia siitä, että kummitukset muka kolistelee ja siirtelee tavaroita. Miksi ne niin tekisivät?
Mutta olen kyllä ollut paikoissa, joissa on huono energia. Sen vaan tuntee.
Olen ajatellut, että jos ne olisi kummituksia, niin ne joko
-haluavat pelotella (pahoja henkiä)
-ovat vankeina ja haluavat huomiota epätoivoisina, että joku auttaa.
-haluavat muistuttaa, että hekin ovat tässä joskus olleet elossa.
-ovat jääneet välitilaan ja haluavat kommunikoida edes jotenkin
En halua uskoa mihinkään noista selityksistäni. RIP
Asun talossa, jonka isoisäni on rakentanut. Siellä yksi raskas vanha, syvälle painettava ja jäykkä ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Tyttäreni oli tuolloin alakouluikäinen ja luuli, että minä sieltä tulen, mutta huomasi sitten minun olevan takanaan. Hän näki koko tapahtuman, minä vain sivusilmällä. Hän ihmetteli tuota kovin ja ihmettelee edelleen. Hän ei pelkää kummituksia eikä ole koskaan pelännyt. On jo aikuinen. Kukaan ei ole kuollut tuossa talossa ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuulemma tapahtunut erään tuttavani lapsuudenkodissa, eikä sitä ole koskaan oikein pystytty selittämään.
He asuivat vanhassa omakotitalossa, jossa oli kellari, jota ei käytetty juuri koskaan. Jo alusta asti siellä oli outo haju, sellainen makea ja tunkkainen, joka ei lähtenyt pois vaikka kuinka siivottiin. Vanhemmat sanoivat aina, että se johtuu kosteudesta.
Sitten alkoivat äänet. Ei mitään satunnaista kolinaa, vaan selkeitä, rytmisiä koputuksia kellarista—usein myöhään yöllä. Aluksi isä kävi tarkistamassa, mutta ei koskaan löytänyt mitään. Lopulta hän kielsi kaikkia menemästä kellariin yksin.
Karmein osa tuli myöhemmin. Tuttavani pikkusisko alkoi puhua “miehestä kellarissa”. Hän kuvaili, että tämä seisoi portaiden alapäässä ja vain tuijotti ylöspäin. Vanhemmat pitivät sitä mielikuvituksena, kunnes eräänä yönä pikkusisko herätti koko perheen huutaen, että “se mies on nyt yläkerrassa”.
Silloin kaikki kuulivat sen: hitaat, raskaat askeleet käytävällä. Yksi ovi narahti auki, vaikka kukaan ei ollut siellä. Isä juoksi katsomaan, mutta käytävä oli tyhjä.
Seuraavana päivänä he päättivät tarkistaa kellarin kunnolla. Yhden seinän takaa löytyi vanha, suljettu tila, jota ei näkynyt talon piirustuksissa. Kun se avattiin, sieltä löytyi vain tyhjä huone—mutta lattia oli täynnä syviä, epäsäännöllisiä naarmuja, kuin joku olisi yrittänyt päästä sieltä ulos.
Perhe muutti pois pian sen jälkeen. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, mitä he näkivät tai kuulivat, vaan se tunne, että jokin oli alkanut kellarista… ja päässyt pois.
Mä oon ihan kananlihalla kun luen tällaisia :D Ei saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuulemma tapahtunut erään tuttavani lapsuudenkodissa, eikä sitä ole koskaan oikein pystytty selittämään.
He asuivat vanhassa omakotitalossa, jossa oli kellari, jota ei käytetty juuri koskaan. Jo alusta asti siellä oli outo haju, sellainen makea ja tunkkainen, joka ei lähtenyt pois vaikka kuinka siivottiin. Vanhemmat sanoivat aina, että se johtuu kosteudesta.
Sitten alkoivat äänet. Ei mitään satunnaista kolinaa, vaan selkeitä, rytmisiä koputuksia kellarista—usein myöhään yöllä. Aluksi isä kävi tarkistamassa, mutta ei koskaan löytänyt mitään. Lopulta hän kielsi kaikkia menemästä kellariin yksin.
Karmein osa tuli myöhemmin. Tuttavani pikkusisko alkoi puhua “miehestä kellarissa”. Hän kuvaili, että tämä seisoi portaiden alapäässä ja vain tuijotti ylöspäin. Vanhemmat pitivät sitä mielikuvituksena, kunnes eräänä yönä pikkusisko herätti koko perheen huutaen, että “se mies on nyt yläkerrassa”.
Silloin kaikki kuulivat sen: hitaat, raskaat askeleet käytävällä. Yksi ovi narahti auki, vaikka kukaan ei ollut siellä. Isä juoksi katsomaan, mutta käytävä oli tyhjä.
Seuraavana päivänä he päättivät tarkistaa kellarin kunnolla. Yhden seinän takaa löytyi vanha, suljettu tila, jota ei näkynyt talon piirustuksissa. Kun se avattiin, sieltä löytyi vain tyhjä huone—mutta lattia oli täynnä syviä, epäsäännöllisiä naarmuja, kuin joku olisi yrittänyt päästä sieltä ulos.
Perhe muutti pois pian sen jälkeen. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, mitä he näkivät tai kuulivat, vaan se tunne, että jokin oli alkanut kellarista… ja päässyt pois.
Mä oon ihan kananlihalla kun luen tällaisia :D Ei saa!
Tekoälyn tuotetta nämä pitkät tarinat.
Käy katsomassa you tube:ssa, miten tekoäly kertoo siellä paikkaansapitämättömiä kokonaisia tarinoita esim julkkiksista. Esim Tauno Palo. Tekoälylle on kerrottu jotain tietoja ja se on kehitellyt muka totena täysin virheellisen elämän Taunolle. Ihan virheellisiä elämän ongelmia ja täysin eri vaimot ja työpaikat. Täyttä roskaa, mutta kerrottu muka totena. Joku varmaan uskoo.
Joitain selityksiä: Home voi kuulemma aihettaa hallusinaatioita, että näkee mustia vilahduksia, hahmoja ja liikettä silmänurkassa.
Vanhoista putkista voi nousta rikkikaasua bakteeritoiminnan johdosta, joka tekee mm. hyvin väsyneeksi. Ties jos tekee muutakin.
Voimalinjojen lähellä ja emf-sähkökentissä sairastutaan usein syöpiin. Eli jos asunnon lähistöllä kulkee suurjännitevoimalinja, älä muuta sinne! Seinän takana oleva naapurin wifireititin tai asuntoosi osuva 5G-keila voivat myös aiheuttaa sinulle tai vaikka lapsellesi syövän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko katsoneet elokuvan "Rose Red"?
Siinä on paha talo joka "syö" ihmisiä.
Tämä tapahtui minulle muutama vuosi sitten, kun muutin väliaikaisesti vanhaan rivitaloasuntoon työn takia. Paikka oli halpa ja nopeasti saatavilla, enkä aluksi ajatellut siitä mitään erikoista.
Ensimmäinen outo asia oli äänet, mutta ei sellaiset mitä odottaisi. Ei askelia tai kolinaa, vaan aivan kuin joku olisi puhunut toisessa huoneessa—hiljaa, epäselvästi, kuin seinän läpi. Ajattelin, että se on naapuri. Ongelma oli se, että ääni kuului aina asunnon sisältä, ei seinän takaa.
Yritin paikantaa sen. Välillä se tuntui tulevan makuuhuoneesta, joskus kylpyhuoneesta. Kun menin tarkistamaan, ääni loppui heti. Kun palasin olohuoneeseen, se alkoi uudelleen.
Ajan myötä aloin erottaa siitä sävyjä. Se ei ollut vain satunnaista muminaa, vaan kuulosti siltä kuin joku yrittäisi muodostaa sanoja. En silti saanut selvää yhdestäkään.
Eräänä iltana päätin kokeilla jotain. Jäin olohuoneeseen istumaan ja sanoin ääneen: “Mitä?”
Ääni katkesi hetkeksi. Sitten se alkoi uudelleen—mutta tällä kertaa eri tavalla. Se ei kuulostanut enää epäselvältä, vaan rytmi muuttui, kuin se olisi reagoinut siihen mitä sanoin.
Seuraavina päivinä kokeilin lisää. Esitin yksinkertaisia kysymyksiä. Välillä tuntui, että ääni vastasi, ei sanoilla, vaan tauoilla ja painotuksilla. Aloin melkein ymmärtää sitä, vaikka en kuullut yhtään selkeää sanaa.
Sitten tapahtui jotain, mikä sai minut lopettamaan.
Istuin taas olohuoneessa ja kuuntelin sitä samaa hiljaista puhetta. Olin juuri avaamassa suutani kysyäkseni jotain, kun ääni keskeytti itsensä.
Hiljaisuus kesti muutaman sekunnin.
Sitten, aivan selvästi, omalla äänelläni, kuulin sen sanovan yhdestä huoneesta:
“Älä vastaa.”
Se ei kuulostanut nauhalta tai kaiulta. Se kuulosti täsmälleen siltä kuin minä. Sama sävy, sama tapa lausua sanat.
En kysynyt enää mitään sinä iltana. Enkä seuraavinakaan.
Muutin pois muutamaa viikkoa myöhemmin. Ääni ei koskaan seurannut minua, mutta joskus hiljaisina hetkinä huomaan pidätteleväni itseäni vastaamasta… vaikka kukaan ei olisi puhunut.
Entisaikaan kun oli ne vanhanajan puhelinpistokkeet asunnoissa, niistä kuului joskus puhetta. Yhden kaverin kodin pistokkeesta kuului ja jäimme joskus kuuntelemaan korva pistokkeessa sitä keskustelua. Muistaako muut? Tämä oli aika yleistäkin.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Entisaikaan kun oli ne vanhanajan puhelinpistokkeet asunnoissa, niistä kuului joskus puhetta. Yhden kaverin kodin pistokkeesta kuului ja jäimme joskus kuuntelemaan korva pistokkeessa sitä keskustelua. Muistaako muut? Tämä oli aika yleistäkin.
En muista tällaista, mutta sen muistan, että samalle linjalle saattoi tulla ihan ulkopuolisen puhetta.
Voi niitä aikoja, kun oli puhelinkeskuksissa ihmistyötä vielä. Mun äitikin oli kesätöissä sellaisessa opiskeluaikana.
Haluan tilata pikapuhelun, haluan tilata ulkomaanpuhelun jne.
Tuolloin riitti ihmisille työtä (ilman erityistä koulutustakin).
(Turussa ei mun lapsuudessa enäö tarvittu keskusneitejä, mutta mun mies muistaa, kun oli mummolassaan maaseudulla ja oli yksin talossa ja alkoi pelottaa. Soitti keskusneidille!)
Maailman pitäisi taistella väärin käytettyä tekoälyä vastaan. Mihin tämä vielä johtaa.
Nuo keksityt tarinat ovat pieni juttu, mutta miettikää, mihin sitä vielä voidaan käyttää!
Mielenkiintoinen ketju meni pilalle kun joku alkoi tuuttaamaan tekoälytarinoita.