Eilen illalla Redditin synkissä nurkissa: Onko "huonon onnen" taloja ja asuntoja oikeasti olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ensiasunto oli rakennettu varmaan jollekin vanhalle kirotulle intiaanien hautausmaalle päätellen siitä miten paljon paskaa yksi kerrostalo voikin tuottaa. Milloin poliisit ovella, naapurin pitbull vapaana rapussa, idiootti vuokralainen tukkii pääviemärin ja monta asuntoa valuu täyteen paskaa, toinen idiootti rikkoo ikkunansa avaamalle sen ovenkahvaan, viemäri vuotaa alakattoeristeeseen, naapuri vetää ilokaasukännit rappukäytävässä, toisen talon sankarit tulevat kännissä painimaan poliisien kanssa talon edustalle jne jne jne jne jne.

Ikinä enää en halua asua tuollaisessa kirotussa yhteiskunnan sakan likaviemärissä. Asunto oli kiva joo mutta halvan hintatason takia sinne kasautui vain paskaa ja ongelmia joita ei normaalina töissäkäyvänä ihmisena todellakaan jaksa. Myin koko paskan seuraavalle idiootille ja parin vuoden sisällä sekin muutti jo pois.

Lohduttaakohan tämä, mutta tuota se on kanssa ihan vuokra-asuessa taloissa, joihin pakkautuu tietyntyyppistä väkeä. Mutta ei ne ole kummituksia, ne on wt. 

Opin läksyni ihan kerrasta ja naiivit ruusunpunaiset lasit tippuivat kertaheitolla. Joka päivä olen kiitollinen ettei tarvitse enää asua tuollaisessa painajaisgetossa.

Omistusasujana tuollaisessa talossa kivointa siis tietysti että omistat sen kasan paskaa yhdessä muiden osakkaiden kanssa ja jokainen korjaus, ilkivalta, tuhottu omaisuus tai ikkuna on sitten taloyhtiön (=osakkaan) pussista. Vuokralaisena eipä tuollaisestakaan tarvitse välittää, eikä ne talon vuokralaiset välittäneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset asuvat kerrostaloalueilla hyvin lähekkäin. Ja naapurien kanssa. Ja on puhelimet kädessä. Kyllä siellä riittää muidenkin energiaa. Poikalapset karjuvat ulkona. Autoja tulee menee. Junia. Tavaraa. Tavarat hankittu ulkomailta osaksi. Tuuli voi puhdistaa ilmaa.

No mutta se on elävien energiaa. 

Ainakin Kiinassa uskotaan edelleen niin vahvasti feng shuin vaikutukseen epäonnen ja onnen tuojana, että huonon feng shuin mukaan rakennettuja asuntoja eivät kiinalaiset itse osta tai vuokraa. Niitä vuokraavat ja ostavat ulkomaalaiset, jotka eivät usko feng shuin vaikutuksiin tai eivät tiedä, että asunnot ovat väärissä linjoissa hyviin energioihin nähden.

Tämä on kuulemma tapahtunut erään tuttavani lapsuudenkodissa, eikä sitä ole koskaan oikein pystytty selittämään.

He asuivat vanhassa omakotitalossa, jossa oli kellari, jota ei käytetty juuri koskaan. Jo alusta asti siellä oli outo haju, sellainen makea ja tunkkainen, joka ei lähtenyt pois vaikka kuinka siivottiin. Vanhemmat sanoivat aina, että se johtuu kosteudesta.

Sitten alkoivat äänet. Ei mitään satunnaista kolinaa, vaan selkeitä, rytmisiä koputuksia kellarista—usein myöhään yöllä. Aluksi isä kävi tarkistamassa, mutta ei koskaan löytänyt mitään. Lopulta hän kielsi kaikkia menemästä kellariin yksin.

Karmein osa tuli myöhemmin. Tuttavani pikkusisko alkoi puhua “miehestä kellarissa”. Hän kuvaili, että tämä seisoi portaiden alapäässä ja vain tuijotti ylöspäin. Vanhemmat pitivät sitä mielikuvituksena, kunnes eräänä yönä pikkusisko herätti koko perheen huutaen, että “se mies on nyt yläkerrassa”.

Silloin kaikki kuulivat sen: hitaat, raskaat askeleet käytävällä. Yksi ovi narahti auki, vaikka kukaan ei ollut siellä. Isä juoksi katsomaan, mutta käytävä oli tyhjä.

Seuraavana päivänä he päättivät tarkistaa kellarin kunnolla. Yhden seinän takaa löytyi vanha, suljettu tila, jota ei näkynyt talon piirustuksissa. Kun se avattiin, sieltä löytyi vain tyhjä huone—mutta lattia oli täynnä syviä, epäsäännöllisiä naarmuja, kuin joku olisi yrittänyt päästä sieltä ulos.

Perhe muutti pois pian sen jälkeen. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, mitä he näkivät tai kuulivat, vaan se tunne, että jokin oli alkanut kellarista… ja päässyt pois.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Kiinassa uskotaan edelleen niin vahvasti feng shuin vaikutukseen epäonnen ja onnen tuojana, että huonon feng shuin mukaan rakennettuja asuntoja eivät kiinalaiset itse osta tai vuokraa. Niitä vuokraavat ja ostavat ulkomaalaiset, jotka eivät usko feng shuin vaikutuksiin tai eivät tiedä, että asunnot ovat väärissä linjoissa hyviin energioihin nähden.

Intiassa on kanssa vastaavanlainen systeemi nimeltä vastu. Kuinka todellista se sitten on, pitäisi ehkä jonkun tutkia?

Onko kukaan päässyt jonkun paikan huonosta tuurista jotenkin eroon?

U

On tietenkin.

Asun Jyväskylässä, alueella on aiemmin ollut intiaanien reservaatti, kadonnut meri ja ydinvoimala.

Varma tieto.

mun lapsuuden kodin naapurissa ehkä on tälläinen talo.

Kun olin lapsi naapurin mies teki talossa itsemurhan koska hänelle tuli avioero.

Sen jälkeen taloon  muuttaneet ovat aina sairastuneet vakavasti syöpään tai kuolleet tapaturmaisesti. 

Silti talo on aina kelvannut uusille asukkaille..

Jos etsii ns. "luonnollisia" selityksiä, niin niitä voivat olla mm. home, säteily, rakennusmateriaalien ainesosat ja vaikka hyönteiset. Orava voi juosta omakotitalon katolla ja ikkunoiden edessä olevilla pelleillä ja kiipeillä parvekkeilla. Sisään voi tulla hiiriä. Ne voivat liikkua seinien välissä ja ilmanvaihtokanavissa ja putkahtaa sieltä vaikka keittiöön. Linnut voivat nokkia rakennusmateriaaleja. Muurahaiset voivat kaivaa käytäviään talojen vierustoille ja niiden perustusten alle tai viereen. Vesiputket voivat haljeta myös maan alla ja sillä tavalla aiheuttaa pihalle kuopan.

Nuo kaikki voivat aiheuttaa asukkaille stressiä.

Uskon.

Kun olin lapsi muutimme perheeni kanssa omakotitaloon, ja sen jälkeen alkoi kaikki mennä pieleen perheessämme.

Muutettuamme pois perhe joka muutti taloon jälkeemme on myös kokenut jos jonkinlaista epäonnea.

Muistaakseni luin kerran jutun, jossa mehiläiset olivat rakentaneet ison pesän lastenhuoneen seinän onttoon tilaan. Lapsi kertoi kuulevansa surinaa, mutta syy ei selvinnyt ennen kuin seinä avattiin.

Tämä on erään tuttavani kertoma juttu heidän suvun kesämökistä, mutta kukaan ei enää kutsu sitä mökiksi—se paikka on jätetty täysin oman onnensa nojaan.

Aluksi kaikki oli ihan normaalia. Vanha rakennus järven rannalla, vähän vinot lattiat ja outoja ääniä, mutta ei mitään poikkeavaa. Sitten he alkoivat huomata jotain, mikä ei oikein sopinut yhteen: tavarat eivät vain kadonneet tai siirtyneet, vaan niitä ilmestyi lisää.

Keittiön pöydälle saattoi ilmestyä lusikka, jota kukaan ei tunnistanut. Naulakossa roikkui takki, joka ei kuulunut kenellekään. Ja kerran he löysivät makuuhuoneesta valokuvan—kuva oli otettu talon sisältä, mutta kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Kuvassa oli huone, jossa he seisoivat ottaessaan sen… mutta kuvassa näkyi myös joku muu, hahmo nurkassa, kasvot epätarkkoina.

He yrittivät heittää esineitä pois, mutta osa niistä ilmestyi takaisin. Aina samaan paikkaan, kuin ne kuuluisivat sinne. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että talo ei vain ollut jonkun toisen jäljiltä—vaan että sinne “kertyi” asioita jostain muualta.

Pahin tapahtui yhtenä iltana, kun tuttavani veli huomasi, että seinälle oli ilmestynyt uusi valokuva. Kukaan ei ollut tuonut sitä. Siinä oli heidän mökkinsä piha… ja kuvassa seisoi heidän perheensä.

Ongelma oli se, että kuva näytti otetun juuri silloin. Samat vaatteet, sama ilta—mutta kuvassa he kaikki katsoivat suoraan kameraan. Kaikki paitsi yksi.

Yksi heistä seisoi kuvassa selin muihin, kasvot kohti taloa. Ja vaikka he käänsivät päätään pihalla samaan suuntaan, siellä ei ollut ketään.

Sen jälkeen he lähtivät saman tien eivätkä koskaan palanneet. Tuttavani sanoi, että pahinta ei ollut se, että talossa oli jotain outoa—vaan se, että se tuntui keräävän ihmisiä ja hetkiä, kuin se yrittäisi säilyttää niitä… tai lisätä niitä osaksi itseään.

Minunkin lapsuuskodissani, omakotitalossa, tapahtui outoja asioita. Vaikka ne harvoin tuntuivat pelottavilta, niin olen joskus ajatellut, olisimmeko olleet onnellisempia muualla.

Nuo joissa tapahtuu tuttavalle tuntuu ihan AI:n tekemiltä, monessa samantyyppinen loppu että tuttava kertoi että pahinta ei ollut se ja tämä, vaan se että tämä ja tuo.

Me kävimme katsomassa rivitaloasuntoa (kaupungin  vuokra-asunto) jossa oli muuttolaatikoita ja asuntoa esitellyt nainen selitti,etteivät olleet edes laatikoita ehtineet kunnolla purkaa kun kävi näin että heidän pitää muuttaa. Oltiin miehen lanssa ihan ???? Mutta itse asunto oli kiva,rivarikolmio jossa paljon lapsiperheitä naapurissa. Joten olimme sen. Muutettuamme eräs naapuri sanoi ohimennen,  että teidän asunnossa ei oikein asukkaat pysy ja olin taas että mitähän vattua nyt.. koetin kuitenkin olla pohtimatta asiaa.

Sitten:

Aloimme mieheni kanssa jatkuvasti riidellä,ei nyt käyty kiinni toisimme tai heitetty tavaroita mutta käytiin jatkuvasti toistemme hermoille. Nuoremmalla lapsella alkoi ilmetä rajuja nepsyoireita jotka näkyy vieläkin( on nyt 12) ja asiantuntijatkaan eivät osaa selvittää,miten autismioireet äkkiä puhkeaa 6vuotiaalla,ainoa selitys olisi hyvin voimakas trauma ,(riitamme eivät kuulemma selitä tätä vaan olisi pitänyt käydä jotain todella pahaa).  Esikoinen taas alkoi puhua ja sekoilla unissaan.

    Kuulimme myös öisin  ääniä jotka eivät selittyneet naapureilla tai sängyistä nousseilla lapsilla,usein piti käydä tarkistamassa onko alakerrassa joku. 

Kun olin yksin kotona sain paniikkikohtauksia, joiden aikana olin varma että joku tulee yläkerrasta kimppuun ja jouduin poistumaan ulos jopa ilman kenkiä. Se tunne,että jokin paha tulee portaita alas oli hirvittävä.

Viiden vuoden jälkeen ostimme omakotitalon ja.muutimme pois mutta emme saaneet hommaa enää toimimaan, vaan tuli ero.

Jokin aika sitten ostin tavaraa Facebook kirppiksen kautta ja sattui olemaan sama taloyhtiö,kun kuljin vanhan asuntomme ohi se näytti asumattomalta,ei verhoja  ikkunasta eikä tavaroita pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma ensiasunto oli rakennettu varmaan jollekin vanhalle kirotulle intiaanien hautausmaalle päätellen siitä miten paljon paskaa yksi kerrostalo voikin tuottaa. Milloin poliisit ovella, naapurin pitbull vapaana rapussa, idiootti vuokralainen tukkii pääviemärin ja monta asuntoa valuu täyteen paskaa, toinen idiootti rikkoo ikkunansa avaamalle sen ovenkahvaan, viemäri vuotaa alakattoeristeeseen, naapuri vetää ilokaasukännit rappukäytävässä, toisen talon sankarit tulevat kännissä painimaan poliisien kanssa talon edustalle jne jne jne jne jne.

Ikinä enää en halua asua tuollaisessa kirotussa yhteiskunnan sakan likaviemärissä. Asunto oli kiva joo mutta halvan hintatason takia sinne kasautui vain paskaa ja ongelmia joita ei normaalina töissäkäyvänä ihmisena todellakaan jaksa. Myin koko paskan seuraavalle idiootille ja parin vuoden sisällä sekin muutti jo pois.

Toisaalta tässä nyt ei ollut mitään yliluonnollista. Tuollaisia vuokratalot on huonoilla alueilla aina.

Tässä on nyt se helppo kuvio et se on halpa asunto ja köyhyys aiheuttaa huonoja juttuja

Vierailija kirjoitti:

Nuo joissa tapahtuu tuttavalle tuntuu ihan AI:n tekemiltä, monessa samantyyppinen loppu että tuttava kertoi että pahinta ei ollut se ja tämä, vaan se että tämä ja tuo.

Jos ne on aaveen kirjottamia?

Tämä on erään tuttavani kertoma juttu heidän suvun vanhasta talosta, mutta tässä ei ollut kyse kummituksista ihan perinteisessä mielessä.

Talo oli erikoinen jo rakenteeltaan. Huoneet eivät olleet aivan symmetrisiä, ja käytävät tuntuivat joskus oudon pitkiltä, vaikka mittanauhan mukaan kaikki oli normaalisti. He naureskelivat asialle aluksi—”vanha talo elää”—mutta sitten alkoivat huomata jotain kummallisempaa.

Talo ei ollut aina samanlainen.

Ei niin, että huoneet olisivat siirtyneet selvästi, vaan pienet yksityiskohdat muuttuivat. Ovi, joka ennen avautui vasemmalle, avautui joskus oikealle. Yksi kaappi sisälsi eri tavaroita kuin edellisenä päivänä. Ja kerran he löysivät portaiden alta pienen varaston, jota kukaan ei muistanut nähneensä—mutta seuraavalla viikolla sitä ei enää ollut.

He alkoivat testata asiaa. He jättivät esineitä tiettyihin paikkoihin, merkitsivät teipillä lattiaan rajoja ja jopa piirsivät kartan talosta. Kartta ei koskaan pitänyt paikkaansa kahta päivää peräkkäin.

Sitten tuli pahin oivallus.

He alkoivat epäillä, että talo ei muuttanut itseään… vaan heidän muistojaan siitä.

Yhtenä iltana tuttavani ja hänen veljensä riitelivät siitä, missä yksi ovi oli “aina ollut”. Molemmat olivat täysin varmoja, mutta kumpikin muisti sen eri tavalla. He päättivät tarkistaa asian vanhoista valokuvista.

Kuvissa ovi oli molemmissa paikoissa—eri aikoina otetuissa kuvissa, vaikka niiden väitettiin olevan samalta päivältä.

Lopulta he yrittivät lähteä talosta pidemmäksi aikaa. Kun he palasivat kuukausien jälkeen, he huomasivat jotain, mikä sai heidät lopettamaan kaiken selvittelyn siihen paikkaan.

Ulko-ovi oli siirtynyt.

Ei vähän, vaan selvästi. Se oli nyt talon toisella sivulla. Ei mitään merkkejä remontista, ei uusia rakenteita—kuin se olisi aina ollut siinä.

Mutta pahinta ei ollut ovi.

Vaan se, että kukaan heistä ei enää pystynyt muistamaan varmasti, kummalla puolella se oli ennen ollut.