Lue keskustelun säännöt.
Miehet opetelkaa tanssimaan niin flaksi paranee
02.05.2026 |
Olin vappuaattona juhlissa ja paikalla oli nuorehkoja miehiä ja naisia. Bändi soitti tanssittavaa musiikkia laidasta laitaan ja kävi niin, että eräs tanssitatoinen eläkeläismies tanssitti naisia kun nuoremmista ei siihen hommaan ollut. Nuoret miehet eivät lähteneet tanssimaan ikäistensä naisten kanssa vaikka joku kävi välillä pyytämässä. Siinähän sitten jäivät ilman tanssiseuraa ja sitä naisseuraakin. Tuopin kanssa siinä töröttivät vain
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lavatanssi edelleen aika marginaalinen harrastus 20-30 v. ikäluokassa. Nää nuorimmat menee tiettyjen bändien keikoille, joita on tässäkin ketjussa lueteltu. Näissä tansseissa nuorempia voi sitten olla paljonkin. Komioitten lavatansseissa viime kesänä ei ollut kuin ihan pari yli 35 -vuotiasta.
Klubeilla tanssitaan enimmäkseen omisssa porukoissa. Paritanssissa taas tutustuu heti uusiin ihmisiin.Nuo on vaan niin eri ihmistyyppejä. Ihminen, joka on kiinnostunut klubikulttuurista tuskin haluaa tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kiinnostus pyörii paritanssin ympärillä ja toki myös päinvastoin.
No, mulla on kyllä kavereita jotka käy klubeilla, ja on kavereita, jotka käy tanssimassa humppaa. Oon huomannut, että nuoremmat eivät ylenkatso suomalaisia perinnetansseja tai pidä niitä jotenkin noloina, toisin kuin oma, keski-ikäisten ikäluokka. Siinä missä jotkut norjalaiset kulkevat kansallispuvuissaan, suomalaiset usein jotenkin häpeävät omia perinteitään. No, mulla on toisaalta myös tuttuja, jotka tanssivat 1700-luvun historiallisia hovitansseja.
En näe näitä asioita toisilleen vastakkaisina. Joskus on myös ihan virkistävää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Itse en kyllä ole tavannut ketään, joka yhtenä viikonloppuna olisi teknoreiveissä ja seuraavana tanssimassa polkkaa. Ei se välttämättä ole kyse häpeästä, vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei parane. Suurin osa naisista tanssipaikoilla ja -kursseilla on varattuja ja ne loput sitten supernirsoja. Eräs entinen työkaveri alkoi harrastamaan tanssia juurikin puolison löytämisen helpottamiseksi, mutta edelleen tuo on sinkkuna ja sanoi tuon mitä edellä kirjoitin.
Suurin osa aikuisista naisista missä tahansa ehkä vanhusten palvelutaloja lukuunottamatta ovat varattuja. Ja Tinderin puolella seuraa etsivät naiset ainakin palstalle toistuvasti kaikuvan valituksen mukaan vasta nirsoja ovatkin. Jos nainen ei ole tarkka seurastaan niin hän päätyy rikostilastoihin uhrina. Seuraa hakevilla tai siihen edes avoimesti suhtautuvilla naisilla usein on jo aiempia huonoja kokemuksia joiden toistumista yrittävät välttää.
Sopivan kumppanin löytyminen on aina arpapeliä. Voi lisätä todennäköisyyksiä osallistumalla sosiaalisiin harrastuksiin mutta se ei tietenkään tee löytymisestä varmaa. Jos ei osallistu mihinkään niin silloin tuo löytymisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa.
Itse en ole mikään erityinen komistus enkä lavatanssien alkeiskursseilla tai niiden jälkeen todellakaan loistanut taidoillani mutta jo heti jo ekan kurssin kuluessa huomasin miten kiinnostusta oli ilmassa. Ja minunkin kohdalleni myöhemmin lavalla osui se oikea aiemmin kurssilla tutuksi tulleiden joukosta.
Suosittelen siis että ensin alkeiskurssille ja valitse jos mahdollista kurssi jolla on paljon osanottajia. Opetus on vähemmän henkilökohtaista mutta saat ennen lavoille lähtemistä enemmän uusia tuttavuuksia, mikä seuraa etsivälle on hyvä asia. Ole kurssilla kohtelias äläkä vonkaa. Lähde kursseille mukaan tuon sosiaalisen puolen vuoksi vaikka jo osaisitkin tanssia.
Jos ei ole itse kiinnostunut lavatansseista, ei sinne kannata mennä pelkästään kumppanin löytämisen takia. Kumppanin valinnassa on oikeasti tärkeää, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja ei vain se, että sattuu olemaan samassa paikassa. Jos tanssilattialla pyörähtely tuntuu pakkopullalta, se välittyy väkisinkin ulospäin ja siinä myös menettää omaa identiteettiään, kun teeskentelee pitävänsä jostain, mihin ei löydy oikeasti tippaakaan kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo toimi paremmin, kun kumppanikriteerit olivat matalat. Silloin riitti kosketuksiin pääseminen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vuorovaikutustaitojen opettelu on välttämättömyys, ellei halua laskea rimaa todella matalalle.
Miten nuo miehet opettelisivat vuorovaikutustaitoja kun eivät yhteisten rientojen puuttuessa edes kohtaa naisia elävässä elämässä sosiaalisissa tilanteissa?
Jos opiskelee ja sitä kautta kohtaa paljon naisia niin tulee tilaisuuksia mutta niihinkin pitää tarttua. Ne on usein helppo ohittaa ja pysytellä omalla mukavuusalueella. Tästä itselläni on omakohtaista kokemusta.
Pääasia on se että tulee niitä kohtaamisia ja vuorovaikutusta naisten kanssa. Ja että oppii alussa tekemistään virheistä eikä toista niitä uudelleen ja uudelleen. Meillä oli työpaikan punttisaliporukassa yksi itseänikin nörtimpi jota sitten yhdessä valmennettiin sosiaalisiin tilanteisiin ja annettiin palautetta usein facepalmin merkeissä. Kyllä hän hiljakseen oppi ja tanssitaidottomana kohdattuaan naisen kesämökkinsä lähellä lavatansseissa (!!) hänellä on nykyään vaimo ja pari lasta.
Se onkin monen naisettoman miehen helmasynti, että heidän vuorovaikutus naisten kanssa tähtää pelkkään pariutumiseen. Se on sitä kuuluisaa putkiaivoisuutta, ettei nähdä toisella sukupuolella muuta arvoa.
Listaapa tähän ne arvot, joiden vuoksi kannattaisi hakeutua naisten seuraan, jos ei ole pariutumassa.
Voin vaikka aloittaa:
- tykkää draamailusta ja on konfliktihakuinen satunnaisesti
- tykkää ailahtelusta kuun aseman mukaan
- tykkää jutustella uusista sisustustrendeistä
- nauttii siitä, kun asioita ei ratkaista loogisesti, vaan musta tuntuu ajatuksella
- haluaa keskustella henkevästi uusista kesäkukista, hiusten ja ihon läpi vaikuttavista lisäravinteista
- on valtiovierailujen ja poliitikkojen sanomisten yhteydessä kiinnostuneempi mitä naisella oli yllään, hänen mielipiteidensä sijasta.
-
-
Tekstisi kertoo vain siitä, ettet oikeasti tunne kovinkaan monia naisia, vaan olet ennakkoluulojen ja stereotypioiden vanki.
M52
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Tämä juuri. Itseä ei esim. kiinnosta metsästys ja kalastus niin en todellakaan yritä pokata sellaista miestä, joka haluaa viettää kaiken aikansa noiden parissa.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei parane. Suurin osa naisista tanssipaikoilla ja -kursseilla on varattuja ja ne loput sitten supernirsoja. Eräs entinen työkaveri alkoi harrastamaan tanssia juurikin puolison löytämisen helpottamiseksi, mutta edelleen tuo on sinkkuna ja sanoi tuon mitä edellä kirjoitin.
Suurin osa aikuisista naisista missä tahansa ehkä vanhusten palvelutaloja lukuunottamatta ovat varattuja. Ja Tinderin puolella seuraa etsivät naiset ainakin palstalle toistuvasti kaikuvan valituksen mukaan vasta nirsoja ovatkin. Jos nainen ei ole tarkka seurastaan niin hän päätyy rikostilastoihin uhrina. Seuraa hakevilla tai siihen edes avoimesti suhtautuvilla naisilla usein on jo aiempia huonoja kokemuksia joiden toistumista yrittävät välttää.
Sopivan kumppanin löytyminen on aina arpapeliä. Voi lisätä todennäköisyyksiä osallistumalla sosiaalisiin harrastuksiin mutta se ei tietenkään tee löytymisestä varmaa. Jos ei osallistu mihinkään niin silloin tuo löytymisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa.
Itse en ole mikään erityinen komistus enkä lavatanssien alkeiskursseilla tai niiden jälkeen todellakaan loistanut taidoillani mutta jo heti jo ekan kurssin kuluessa huomasin miten kiinnostusta oli ilmassa. Ja minunkin kohdalleni myöhemmin lavalla osui se oikea aiemmin kurssilla tutuksi tulleiden joukosta.
Suosittelen siis että ensin alkeiskurssille ja valitse jos mahdollista kurssi jolla on paljon osanottajia. Opetus on vähemmän henkilökohtaista mutta saat ennen lavoille lähtemistä enemmän uusia tuttavuuksia, mikä seuraa etsivälle on hyvä asia. Ole kurssilla kohtelias äläkä vonkaa. Lähde kursseille mukaan tuon sosiaalisen puolen vuoksi vaikka jo osaisitkin tanssia.
Jos ei ole itse kiinnostunut lavatansseista, ei sinne kannata mennä pelkästään kumppanin löytämisen takia. Kumppanin valinnassa on oikeasti tärkeää, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja ei vain se, että sattuu olemaan samassa paikassa. Jos tanssilattialla pyörähtely tuntuu pakkopullalta, se välittyy väkisinkin ulospäin ja siinä myös menettää omaa identiteettiään, kun teeskentelee pitävänsä jostain, mihin ei löydy oikeasti tippaakaan kiinnostusta.
Tämä toki totta, mutta jos itsellä on ongelmia vuorovaikutustaidoissa niin lavatanssit tanssikurssien kautta ovat varsin matalan kynnyksen tapa päästä niitä taitoja kehittämään. Muitakin tapoja on.
Itsellä suomi-iskelmä ei todellakaan ollut musiikin osalta millään tavalla kiinnostavaa ennen harrastuksen alkua. Meni useita kuukausia ennen kuin pääsin omasta iskelmäallergiastani eroon.
Minulla muuten ei ole tippaakaan kiinnostusta salitreeneihin mutta silti niitä on pakko harrastaa lihaskunnon vuoksi. Ei minulla ole kuntosalin suhteen mitään yhteisiä arvoja muiden osallistujien kanssa. Samalla lailla osalle tanssiminen on vain yksi kuntoilulaji muiden joukossa ilman erityistä arvolatausta.
M60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei parane. Suurin osa naisista tanssipaikoilla ja -kursseilla on varattuja ja ne loput sitten supernirsoja. Eräs entinen työkaveri alkoi harrastamaan tanssia juurikin puolison löytämisen helpottamiseksi, mutta edelleen tuo on sinkkuna ja sanoi tuon mitä edellä kirjoitin.
Suurin osa aikuisista naisista missä tahansa ehkä vanhusten palvelutaloja lukuunottamatta ovat varattuja. Ja Tinderin puolella seuraa etsivät naiset ainakin palstalle toistuvasti kaikuvan valituksen mukaan vasta nirsoja ovatkin. Jos nainen ei ole tarkka seurastaan niin hän päätyy rikostilastoihin uhrina. Seuraa hakevilla tai siihen edes avoimesti suhtautuvilla naisilla usein on jo aiempia huonoja kokemuksia joiden toistumista yrittävät välttää.
Sopivan kumppanin löytyminen on aina arpapeliä. Voi lisätä todennäköisyyksiä osallistumalla sosiaalisiin harrastuksiin mutta se ei tietenkään tee löytymisestä varmaa. Jos ei osallistu mihinkään niin silloin tuo löytymisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa.
Itse en ole mikään erityinen komistus enkä lavatanssien alkeiskursseilla tai niiden jälkeen todellakaan loistanut taidoillani mutta jo heti jo ekan kurssin kuluessa huomasin miten kiinnostusta oli ilmassa. Ja minunkin kohdalleni myöhemmin lavalla osui se oikea aiemmin kurssilla tutuksi tulleiden joukosta.
Suosittelen siis että ensin alkeiskurssille ja valitse jos mahdollista kurssi jolla on paljon osanottajia. Opetus on vähemmän henkilökohtaista mutta saat ennen lavoille lähtemistä enemmän uusia tuttavuuksia, mikä seuraa etsivälle on hyvä asia. Ole kurssilla kohtelias äläkä vonkaa. Lähde kursseille mukaan tuon sosiaalisen puolen vuoksi vaikka jo osaisitkin tanssia.
Jos ei ole itse kiinnostunut lavatansseista, ei sinne kannata mennä pelkästään kumppanin löytämisen takia. Kumppanin valinnassa on oikeasti tärkeää, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja ei vain se, että sattuu olemaan samassa paikassa. Jos tanssilattialla pyörähtely tuntuu pakkopullalta, se välittyy väkisinkin ulospäin ja siinä myös menettää omaa identiteettiään, kun teeskentelee pitävänsä jostain, mihin ei löydy oikeasti tippaakaan kiinnostusta.
Tämä toki totta, mutta jos itsellä on ongelmia vuorovaikutustaidoissa niin lavatanssit tanssikurssien kautta ovat varsin matalan kynnyksen tapa päästä niitä taitoja kehittämään. Muitakin tapoja on.
Itsellä suomi-iskelmä ei todellakaan ollut musiikin osalta millään tavalla kiinnostavaa ennen harrastuksen alkua. Meni useita kuukausia ennen kuin pääsin omasta iskelmäallergiastani eroon.
Minulla muuten ei ole tippaakaan kiinnostusta salitreeneihin mutta silti niitä on pakko harrastaa lihaskunnon vuoksi. Ei minulla ole kuntosalin suhteen mitään yhteisiä arvoja muiden osallistujien kanssa. Samalla lailla osalle tanssiminen on vain yksi kuntoilulaji muiden joukossa ilman erityistä arvolatausta.
Tanssilajejakin on monia. Lavatanssin sijaan voi valita vaikka salsan, argentiinalaisen tangon, hip hopin tai breakdancen, dancehallin, street jazzin, afrotanssit, shufflen tai flamencoa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
Sinut mies siis löytäisi laskettelun, patikoinnin ja seinäkiipeilyn parista. Ovatko nuo kuinka sosiaalisia harrasteita eli millainen kynnys ujolla miehellä olisi kyseisten harrasteiden puitteissa naiseen tutustua? Kuinka suuri osa noihin osallistuvista on naisia eli kuinka paljon miehellä olisi harrasteiden puitteissa ylipäätään kohdata naisia keskustelutilanteissa?
M60+
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
Sinut mies siis löytäisi laskettelun, patikoinnin ja seinäkiipeilyn parista. Ovatko nuo kuinka sosiaalisia harrasteita eli millainen kynnys ujolla miehellä olisi kyseisten harrasteiden puitteissa naiseen tutustua? Kuinka suuri osa noihin osallistuvista on naisia eli kuinka paljon miehellä olisi harrasteiden puitteissa ylipäätään kohdata naisia keskustelutilanteissa?
Laskettelussa ainakin after skin parissa on usein helppo jutella ja tutustua ihmisiin, koska siellä ollaan jo valmiiksi rennommassa tunnelmassa ja porukat sekoittuvat. Itse rinteessä se tekeminen on tietysti pääasia. Seinäkiipeilyssä ollaan usein pareittain tai pienissä porukoissa, vaihdetaan varmistajia ja puhutaan reiteistä. Juttelu on siinäkin aika luontevaa. Ja matkailussa sama juttu: retkillä ja yhteisillä aktiviteeteilla tulee helposti juteltua uusien ihmisten kanssa, koska tilanteet ovat jo valmiiksi sosiaalisia eikä tarvitse erikseen lähestyä tutustumistarkoituksessa. Esim. matkoilla olen ollut surffauskurssilla tai järjestetyllä vaellusretkellä, jossa on luonnollista jutella muille osanottajille. Tai sitten vaikka illalla jossain rantabaarissa tai musiikkitapahtumassa mikä toki saattaa olla hieman vaikeampaa jos on todella ujo luonne, mutta kyllä siinäkin rento ilmapiiri auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
Sinut mies siis löytäisi laskettelun, patikoinnin ja seinäkiipeilyn parista. Ovatko nuo kuinka sosiaalisia harrasteita eli millainen kynnys ujolla miehellä olisi kyseisten harrasteiden puitteissa naiseen tutustua? Kuinka suuri osa noihin osallistuvista on naisia eli kuinka paljon miehellä olisi harrasteiden puitteissa ylipäätään kohdata naisia keskustelutilanteissa?
Laskettelussa ainakin after skin parissa on usein helppo jutella ja tutustua ihmisiin, koska siellä ollaan jo valmiiksi rennommassa tunnelmassa ja porukat sekoittuvat. Itse rinteessä se tekeminen on tietysti pääasia. Seinäkiipeilyssä ollaan usein pareittain tai pienissä porukoissa, vaihdetaan varmistajia ja puhutaan reiteistä. Juttelu on siinäkin aika luontevaa. Ja matkailussa sama juttu: retkillä ja yhteisillä aktiviteeteilla tulee helposti juteltua uusien ihmisten kanssa, koska tilanteet ovat jo valmiiksi sosiaalisia eikä tarvitse erikseen lähestyä tutustumistarkoituksessa. Esim. matkoilla olen ollut surffauskurssilla tai järjestetyllä vaellusretkellä, jossa on luonnollista jutella muille osanottajille. Tai sitten vaikka illalla jossain rantabaarissa tai musiikkitapahtumassa mikä toki saattaa olla hieman vaikeampaa jos on todella ujo luonne, mutta kyllä siinäkin rento ilmapiiri auttaa.
Eli hyviä harrasteita kunhan mies vain lähtee mukaan ja uskaltaa avata suunsa tilaisuuden tullen.
Tarkennan vielä: Yksinäisyyttään valittavien miesten ongelmana ei aluksi ole juuri tietyn naisen löytäminen vaan se, että he eivät ylipäätään osaa vuorovaikuttaa naisten kanssa. Silloin ensimmäisenä pitäisi saada heillä vuorovaikutustaidot kuntoon. Kun ne on korjattu niin vasta sitten heillä on mahdollisuus keskustelutilanteissa olla oma itsensä. Sen myötä on heillä mahdollisuus löytää itselleen sopiva kumppani jonka kanssa on yhteisiä arvoja.
Tanssikurssit ja tanssit ovat minun mielestäni ujohkoille miehille toimiva keino muuttua sosiaalisemmiksi ja se mahdollinen tuleva kumppani voi sitten vuorovaikutustaitojen kehittyessä löytyä myös jostakin ihan muualta, vaikkapa juuri mainitsemiesi harrasteiden parista.
M60+
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
Sinut mies siis löytäisi laskettelun, patikoinnin ja seinäkiipeilyn parista. Ovatko nuo kuinka sosiaalisia harrasteita eli millainen kynnys ujolla miehellä olisi kyseisten harrasteiden puitteissa naiseen tutustua? Kuinka suuri osa noihin osallistuvista on naisia eli kuinka paljon miehellä olisi harrasteiden puitteissa ylipäätään kohdata naisia keskustelutilanteissa?
Laskettelussa ainakin after skin parissa on usein helppo jutella ja tutustua ihmisiin, koska siellä ollaan jo valmiiksi rennommassa tunnelmassa ja porukat sekoittuvat. Itse rinteessä se tekeminen on tietysti pääasia. Seinäkiipeilyssä ollaan usein pareittain tai pienissä porukoissa, vaihdetaan varmistajia ja puhutaan reiteistä. Juttelu on siinäkin aika luontevaa. Ja matkailussa sama juttu: retkillä ja yhteisillä aktiviteeteilla tulee helposti juteltua uusien ihmisten kanssa, koska tilanteet ovat jo valmiiksi sosiaalisia eikä tarvitse erikseen lähestyä tutustumistarkoituksessa. Esim. matkoilla olen ollut surffauskurssilla tai järjestetyllä vaellusretkellä, jossa on luonnollista jutella muille osanottajille. Tai sitten vaikka illalla jossain rantabaarissa tai musiikkitapahtumassa mikä toki saattaa olla hieman vaikeampaa jos on todella ujo luonne, mutta kyllä siinäkin rento ilmapiiri auttaa.
Eli hyviä harrasteita kunhan mies vain lähtee mukaan ja uskaltaa avata suunsa tilaisuuden tullen.
Tarkennan vielä: Yksinäisyyttään valittavien miesten ongelmana ei aluksi ole juuri tietyn naisen löytäminen vaan se, että he eivät ylipäätään osaa vuorovaikuttaa naisten kanssa. Silloin ensimmäisenä pitäisi saada heillä vuorovaikutustaidot kuntoon. Kun ne on korjattu niin vasta sitten heillä on mahdollisuus keskustelutilanteissa olla oma itsensä. Sen myötä on heillä mahdollisuus löytää itselleen sopiva kumppani jonka kanssa on yhteisiä arvoja.
Tanssikurssit ja tanssit ovat minun mielestäni ujohkoille miehille toimiva keino muuttua sosiaalisemmiksi ja se mahdollinen tuleva kumppani voi sitten vuorovaikutustaitojen kehittyessä löytyä myös jostakin ihan muualta, vaikkapa juuri mainitsemiesi harrasteiden parista.
Niin toki naisia voi tavata vaikka missä, mutta jos ongelmana ovat sosiaaliset taidot, se voi kyllä muodostaa ihan toisenlaisen esteen. Lähinnä mietin sitä, että jos siinä pitää yhtä aikaa opetella sekä tanssimista että sosiaalista vuorovaikutusta, se voi tuntua aika kuormittavalta. Varsinkin jos ei ole lainkaan kiinnostunut tanssista, kurssi saattaa helposti tuntua enemmän suorittamiselta kuin rennolta sosiaalisten taitojen harjoittelulta. Siksi mielestäni voi olla parempi hakeutua sellaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, joista löytyy jo valmiiksi jonkinlaista kiinnostusta niin silloin osallistuminen tuntuu luontevammalta ja sosiaaliset taidot kehittyvät siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tanssi kiinnosta yhtään miksi menisin pokailemaan ihmisiä jotka sitä vapaalla harrastaa. Ei se ainakaan yhteinen mielenkiinto ole silloin
Jos kiinnostaa naisten seura niin kannattaa harrastaa niitä asioita joita naiset harrastavat. Jokainen tietty itse päättää kiinnostaako naisten seura niin paljon että viitsii nähdä vaivaa. Yksin on paljon vaivattomampaa.
Tunnen tanssikursseilta useita parisuhteessa olevia naisia joiden puolisot eivät enää tai alun perinkään ole mukana tanssimassa. Se että toisen löytää jonkun harrasteen parista sitä itse kokeillessaan ei tietenkään velvoita jatkamaan kyseistä harrastetta.
No minä (nainen) harrastan esimerkiksi laskettelua, matkailua, patikointia ja seinäkiipeilyä. Tanssilavalle mua ei saisi kirveelläkään. Enkä halua sellaista miestä, joka teeskentelee tykkäävänsä jostain vain saadakseen naisen, vaan haluan sellaisen, joka on oikeasti kiinnostunut niistä asioista, joista minäkin.
Sinut mies siis löytäisi laskettelun, patikoinnin ja seinäkiipeilyn parista. Ovatko nuo kuinka sosiaalisia harrasteita eli millainen kynnys ujolla miehellä olisi kyseisten harrasteiden puitteissa naiseen tutustua? Kuinka suuri osa noihin osallistuvista on naisia eli kuinka paljon miehellä olisi harrasteiden puitteissa ylipäätään kohdata naisia keskustelutilanteissa?
Laskettelussa ainakin after skin parissa on usein helppo jutella ja tutustua ihmisiin, koska siellä ollaan jo valmiiksi rennommassa tunnelmassa ja porukat sekoittuvat. Itse rinteessä se tekeminen on tietysti pääasia. Seinäkiipeilyssä ollaan usein pareittain tai pienissä porukoissa, vaihdetaan varmistajia ja puhutaan reiteistä. Juttelu on siinäkin aika luontevaa. Ja matkailussa sama juttu: retkillä ja yhteisillä aktiviteeteilla tulee helposti juteltua uusien ihmisten kanssa, koska tilanteet ovat jo valmiiksi sosiaalisia eikä tarvitse erikseen lähestyä tutustumistarkoituksessa. Esim. matkoilla olen ollut surffauskurssilla tai järjestetyllä vaellusretkellä, jossa on luonnollista jutella muille osanottajille. Tai sitten vaikka illalla jossain rantabaarissa tai musiikkitapahtumassa mikä toki saattaa olla hieman vaikeampaa jos on todella ujo luonne, mutta kyllä siinäkin rento ilmapiiri auttaa.
Eli hyviä harrasteita kunhan mies vain lähtee mukaan ja uskaltaa avata suunsa tilaisuuden tullen.
Tarkennan vielä: Yksinäisyyttään valittavien miesten ongelmana ei aluksi ole juuri tietyn naisen löytäminen vaan se, että he eivät ylipäätään osaa vuorovaikuttaa naisten kanssa. Silloin ensimmäisenä pitäisi saada heillä vuorovaikutustaidot kuntoon. Kun ne on korjattu niin vasta sitten heillä on mahdollisuus keskustelutilanteissa olla oma itsensä. Sen myötä on heillä mahdollisuus löytää itselleen sopiva kumppani jonka kanssa on yhteisiä arvoja.
Tanssikurssit ja tanssit ovat minun mielestäni ujohkoille miehille toimiva keino muuttua sosiaalisemmiksi ja se mahdollinen tuleva kumppani voi sitten vuorovaikutustaitojen kehittyessä löytyä myös jostakin ihan muualta, vaikkapa juuri mainitsemiesi harrasteiden parista.
Niin toki naisia voi tavata vaikka missä, mutta jos ongelmana ovat sosiaaliset taidot, se voi kyllä muodostaa ihan toisenlaisen esteen. Lähinnä mietin sitä, että jos siinä pitää yhtä aikaa opetella sekä tanssimista että sosiaalista vuorovaikutusta, se voi tuntua aika kuormittavalta. Varsinkin jos ei ole lainkaan kiinnostunut tanssista, kurssi saattaa helposti tuntua enemmän suorittamiselta kuin rennolta sosiaalisten taitojen harjoittelulta. Siksi mielestäni voi olla parempi hakeutua sellaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, joista löytyy jo valmiiksi jonkinlaista kiinnostusta niin silloin osallistuminen tuntuu luontevammalta ja sosiaaliset taidot kehittyvät siinä sivussa.
En tiedä parasta tapaa sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja se lienee yksilöstä riippuen erilainen. Tanssikursseja olen itse ehdottanut sen oman havaintoni perusteella, että edes kurssien alkaessa ekalla tanssitunnilla alussa ei ole käytännössä mahdollista pohdiskella muita asioita treenauksen aikana: Jos ajatukset harhautuvat askeleiden ja vientien harjoittelemisesta niin ainakin minulla jalat menevät heti solmuun. Hyvin nopeasti oppii että tässä on oltava 100% ajatuksista keskittyneenä itse harjoitukseen.
Kun ujo mies ei voi pähkäillä tanssiparinsa naiseutta vaan keskittyy harjoitteluun niin huomaamatta treenin edetessä ja parien vaihtuessa muuttuu hänellä naisen kanssa vuorovaikuttaminen luonnolliseksi. Molempien tekemät virheet treenatessa tekevät hyvin vaikeaksi olla totinen ja ottaa itsensä vakavasti.
Onhan tuokin eräänlainen hyppäys suoraan syvään veteen ja uimaan opettelua ilman kellukkeita. Minulla toimi ja olen sen nähnyt muillakin toimivan.
M60+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lavatanssi edelleen aika marginaalinen harrastus 20-30 v. ikäluokassa. Nää nuorimmat menee tiettyjen bändien keikoille, joita on tässäkin ketjussa lueteltu. Näissä tansseissa nuorempia voi sitten olla paljonkin. Komioitten lavatansseissa viime kesänä ei ollut kuin ihan pari yli 35 -vuotiasta.
Klubeilla tanssitaan enimmäkseen omisssa porukoissa. Paritanssissa taas tutustuu heti uusiin ihmisiin.Nuo on vaan niin eri ihmistyyppejä. Ihminen, joka on kiinnostunut klubikulttuurista tuskin haluaa tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kiinnostus pyörii paritanssin ympärillä ja toki myös päinvastoin.
No, mulla on kyllä kavereita jotka käy klubeilla, ja on kavereita, jotka käy tanssimassa humppaa. Oon huomannut, että nuoremmat eivät ylenkatso suomalaisia perinnetansseja tai pidä niitä jotenkin noloina, toisin kuin oma, keski-ikäisten ikäluokka. Siinä missä jotkut norjalaiset kulkevat kansallispuvuissaan, suomalaiset usein jotenkin häpeävät omia perinteitään. No, mulla on toisaalta myös tuttuja, jotka tanssivat 1700-luvun historiallisia hovitansseja.
En näe näitä asioita toisilleen vastakkaisina. Joskus on myös ihan virkistävää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.Itse en kyllä ole tavannut ketään, joka yhtenä viikonloppuna olisi teknoreiveissä ja seuraavana tanssimassa polkkaa. Ei se välttämättä ole kyse häpeästä, vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Viime vuoden keväänä usein viikolla lavatanssitreenejä esim. hidasta valssia ja viikonloppuna sitten diskoon. Tekno ei iske mutta esimerkiksi Daruden trance-hitti Sandstorm nostaa diskossa tanssiessa kivasti sykettä.
Ei kannata yrittää lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.
M60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, opetelkaa harrastamaan tarkkuusammunta ja hengailkaa kamppailulajiharrastuksissa niin tutustutte reippaisiin miehiin.
No mieluummin menisin kyllä noihinkin kuin lavatansseihin.
N28
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei parane. Suurin osa naisista tanssipaikoilla ja -kursseilla on varattuja ja ne loput sitten supernirsoja. Eräs entinen työkaveri alkoi harrastamaan tanssia juurikin puolison löytämisen helpottamiseksi, mutta edelleen tuo on sinkkuna ja sanoi tuon mitä edellä kirjoitin.
Suurin osa aikuisista naisista missä tahansa ehkä vanhusten palvelutaloja lukuunottamatta ovat varattuja. Ja Tinderin puolella seuraa etsivät naiset ainakin palstalle toistuvasti kaikuvan valituksen mukaan vasta nirsoja ovatkin. Jos nainen ei ole tarkka seurastaan niin hän päätyy rikostilastoihin uhrina. Seuraa hakevilla tai siihen edes avoimesti suhtautuvilla naisilla usein on jo aiempia huonoja kokemuksia joiden toistumista yrittävät välttää.
Sopivan kumppanin löytyminen on aina arpapeliä. Voi lisätä todennäköisyyksiä osallistumalla sosiaalisiin harrastuksiin mutta se ei tietenkään tee löytymisestä varmaa. Jos ei osallistu mihinkään niin silloin tuo löytymisen todennäköisyys on hyvin lähellä nollaa.
Itse en ole mikään erityinen komistus enkä lavatanssien alkeiskursseilla tai niiden jälkeen todellakaan loistanut taidoillani mutta jo heti jo ekan kurssin kuluessa huomasin miten kiinnostusta oli ilmassa. Ja minunkin kohdalleni myöhemmin lavalla osui se oikea aiemmin kurssilla tutuksi tulleiden joukosta.
Suosittelen siis että ensin alkeiskurssille ja valitse jos mahdollista kurssi jolla on paljon osanottajia. Opetus on vähemmän henkilökohtaista mutta saat ennen lavoille lähtemistä enemmän uusia tuttavuuksia, mikä seuraa etsivälle on hyvä asia. Ole kurssilla kohtelias äläkä vonkaa. Lähde kursseille mukaan tuon sosiaalisen puolen vuoksi vaikka jo osaisitkin tanssia.
Jos ei ole itse kiinnostunut lavatansseista, ei sinne kannata mennä pelkästään kumppanin löytämisen takia. Kumppanin valinnassa on oikeasti tärkeää, että löytyy yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja ei vain se, että sattuu olemaan samassa paikassa. Jos tanssilattialla pyörähtely tuntuu pakkopullalta, se välittyy väkisinkin ulospäin ja siinä myös menettää omaa identiteettiään, kun teeskentelee pitävänsä jostain, mihin ei löydy oikeasti tippaakaan kiinnostusta.
Ja sieltä löytyy myös aivan 'vääränlaisia' kumppaniehdokkaita. Jos itse vihaa lavatansseja niin lavatansseja rakastava kumppani olisi just sellainen, jota ei halua kumppanikseen.
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lavatanssi edelleen aika marginaalinen harrastus 20-30 v. ikäluokassa. Nää nuorimmat menee tiettyjen bändien keikoille, joita on tässäkin ketjussa lueteltu. Näissä tansseissa nuorempia voi sitten olla paljonkin. Komioitten lavatansseissa viime kesänä ei ollut kuin ihan pari yli 35 -vuotiasta.
Klubeilla tanssitaan enimmäkseen omisssa porukoissa. Paritanssissa taas tutustuu heti uusiin ihmisiin.Nuo on vaan niin eri ihmistyyppejä. Ihminen, joka on kiinnostunut klubikulttuurista tuskin haluaa tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kiinnostus pyörii paritanssin ympärillä ja toki myös päinvastoin.
No, mulla on kyllä kavereita jotka käy klubeilla, ja on kavereita, jotka käy tanssimassa humppaa. Oon huomannut, että nuoremmat eivät ylenkatso suomalaisia perinnetansseja tai pidä niitä jotenkin noloina, toisin kuin oma, keski-ikäisten ikäluokka. Siinä missä jotkut norjalaiset kulkevat kansallispuvuissaan, suomalaiset usein jotenkin häpeävät omia perinteitään. No, mulla on toisaalta myös tuttuja, jotka tanssivat 1700-luvun historiallisia hovitansseja.
En näe näitä asioita toisilleen vastakkaisina. Joskus on myös ihan virkistävää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.Itse en kyllä ole tavannut ketään, joka yhtenä viikonloppuna olisi teknoreiveissä ja seuraavana tanssimassa polkkaa. Ei se välttämättä ole kyse häpeästä, vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Viime vuoden keväänä usein viikolla lavatanssitreenejä esim. hidasta valssia ja viikonloppuna sitten diskoon. Tekno ei iske mutta esimerkiksi Daruden trance-hitti Sandstorm nostaa diskossa tanssiessa kivasti sykettä.
Ei kannata yrittää lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.
Mutta lähtisitkö kumppanin mukana vaikka Tomorrowland -festareille?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos osaa heistä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut tanssia? Harvemmin minäkään tanssin.
Yleensä kaikki osaavat tanssia mutta ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lavatanssi edelleen aika marginaalinen harrastus 20-30 v. ikäluokassa. Nää nuorimmat menee tiettyjen bändien keikoille, joita on tässäkin ketjussa lueteltu. Näissä tansseissa nuorempia voi sitten olla paljonkin. Komioitten lavatansseissa viime kesänä ei ollut kuin ihan pari yli 35 -vuotiasta.
Klubeilla tanssitaan enimmäkseen omisssa porukoissa. Paritanssissa taas tutustuu heti uusiin ihmisiin.Nuo on vaan niin eri ihmistyyppejä. Ihminen, joka on kiinnostunut klubikulttuurista tuskin haluaa tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kiinnostus pyörii paritanssin ympärillä ja toki myös päinvastoin.
No, mulla on kyllä kavereita jotka käy klubeilla, ja on kavereita, jotka käy tanssimassa humppaa. Oon huomannut, että nuoremmat eivät ylenkatso suomalaisia perinnetansseja tai pidä niitä jotenkin noloina, toisin kuin oma, keski-ikäisten ikäluokka. Siinä missä jotkut norjalaiset kulkevat kansallispuvuissaan, suomalaiset usein jotenkin häpeävät omia perinteitään. No, mulla on toisaalta myös tuttuja, jotka tanssivat 1700-luvun historiallisia hovitansseja.
En näe näitä asioita toisilleen vastakkaisina. Joskus on myös ihan virkistävää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.Itse en kyllä ole tavannut ketään, joka yhtenä viikonloppuna olisi teknoreiveissä ja seuraavana tanssimassa polkkaa. Ei se välttämättä ole kyse häpeästä, vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Viime vuoden keväänä usein viikolla lavatanssitreenejä esim. hidasta valssia ja viikonloppuna sitten diskoon. Tekno ei iske mutta esimerkiksi Daruden trance-hitti Sandstorm nostaa diskossa tanssiessa kivasti sykettä.
Ei kannata yrittää lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.
Mutta lähtisitkö kumppanin mukana vaikka Tomorrowland -festareille?
Paikka näyttää Hamasin kohteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lavatanssi edelleen aika marginaalinen harrastus 20-30 v. ikäluokassa. Nää nuorimmat menee tiettyjen bändien keikoille, joita on tässäkin ketjussa lueteltu. Näissä tansseissa nuorempia voi sitten olla paljonkin. Komioitten lavatansseissa viime kesänä ei ollut kuin ihan pari yli 35 -vuotiasta.
Klubeilla tanssitaan enimmäkseen omisssa porukoissa. Paritanssissa taas tutustuu heti uusiin ihmisiin.Nuo on vaan niin eri ihmistyyppejä. Ihminen, joka on kiinnostunut klubikulttuurista tuskin haluaa tutustua sellaisiin ihmisiin joiden kiinnostus pyörii paritanssin ympärillä ja toki myös päinvastoin.
No, mulla on kyllä kavereita jotka käy klubeilla, ja on kavereita, jotka käy tanssimassa humppaa. Oon huomannut, että nuoremmat eivät ylenkatso suomalaisia perinnetansseja tai pidä niitä jotenkin noloina, toisin kuin oma, keski-ikäisten ikäluokka. Siinä missä jotkut norjalaiset kulkevat kansallispuvuissaan, suomalaiset usein jotenkin häpeävät omia perinteitään. No, mulla on toisaalta myös tuttuja, jotka tanssivat 1700-luvun historiallisia hovitansseja.
En näe näitä asioita toisilleen vastakkaisina. Joskus on myös ihan virkistävää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.Itse en kyllä ole tavannut ketään, joka yhtenä viikonloppuna olisi teknoreiveissä ja seuraavana tanssimassa polkkaa. Ei se välttämättä ole kyse häpeästä, vaan siitä, ettei yksinkertaisesti kiinnosta.
Viime vuoden keväänä usein viikolla lavatanssitreenejä esim. hidasta valssia ja viikonloppuna sitten diskoon. Tekno ei iske mutta esimerkiksi Daruden trance-hitti Sandstorm nostaa diskossa tanssiessa kivasti sykettä.
Ei kannata yrittää lokeroida ihmisiä musiikkimaun perusteella.
Mutta lähtisitkö kumppanin mukana vaikka Tomorrowland -festareille?
Paikka näyttää Hamasin kohteelta.
Jos Hamas on joku uusi psytrance DJ.
Listaapa tähän ne arvot, joiden vuoksi kannattaisi hakeutua naisten seuraan, jos ei ole pariutumassa.
Voin vaikka aloittaa:
- tykkää draamailusta ja on konfliktihakuinen satunnaisesti
- tykkää ailahtelusta kuun aseman mukaan
- tykkää jutustella uusista sisustustrendeistä
- nauttii siitä, kun asioita ei ratkaista loogisesti, vaan musta tuntuu ajatuksella
- haluaa keskustella henkevästi uusista kesäkukista, hiusten ja ihon läpi vaikuttavista lisäravinteista
- on valtiovierailujen ja poliitikkojen sanomisten yhteydessä kiinnostuneempi mitä naisella oli yllään, hänen mielipiteidensä sijasta.
-
-