Miksi jotkut ihmiset valittaa pikkuasioista?

Ei saatana. "Olen parempi ihminen!"

Juuri tuo perspektiivin puute. Kun asiat ovat hyvin, niin ruvetaan keksimään valittamisen aiheita ettei tulisi sellaista oloa että kaikki on hyvin.

Ihminen puhuu siitä, mihin huomionsa kiinnittää. Negatiivinen vetää monia enemmän puoleensa kuin positiivinen.

Minäpä tunnenkin sellaisen valittajan, jonka mielestä syy valittamiseen löytyy aina muista. Siis tyyliin, en valittaisi muuten mutta sinä pakotat siihen.

Raskasta.

Mitä ap valittaa?

Suhteellisuudentaju kadoksissa!

Mitä sitten? Ei ongelmien vertailussa ole oikeastaan mitään järkeä.

Pikkusiskoltani on kuolleet molemmat biologiset vanhemmat ja yksi sisarus, eikä tämä koskaan vähättele muiden ongelmia tai korosta omia kokemuksiaan kun joku kertoo jostain vaikeasta asiasta.

Mä juttelin tästä tänään äitini kanssa. Ollaan sisarusten kanssa kaikki vanhempia, eli ikää löytyy.

Äiti sanoi minä aina näin sen positiivisen puolen ja nimenomaan veljeni ei. Edelleen, yli 50 v valittaa asioista, jotka tapahtui lapsuudessa, esim kun mentiin laivalle, ei ostettu hyttiä. Ei moni muukaan silloin. Itse otin sen lähinnä jännänä.

Sama kasvatus, elinympäristö, vanhemmat. Veljeni on ollut hyvä koulussa, pääsi heti yliopistoon, on aina saanut työn, mitä on hakenut, meni naimisiin 22 vuotiaana, fiksu vaimo, ihanat lapset jne.

Me ollaan erilaisia

No jos verrata pitää kiinni turhaahan sinäkin valitat. Mietipä niitä aids-orpoja joilla ei ole edes ruokaa ja kuolevat itsekin nälkään.

Mitä sinä valitat? Olen menettänyt isäni kun olin lapsi. Lisäksi jouduin kärsimään väkivaltaisesta isäpuolesta. Ota nyt vähän hei perspektiiviä mukaan.

Ihmisillä on asiat liian hyvin jos valittavat pikkuasioista.

Kuulostat raskaalta ihmiseltä, jonka kanssa ei voinpuhua mistään, vaan kaikki aiheet kääntyy aina sinuun ja sinun ongelmiisi.

Minä olen ottanut itselleni sellaisen tavan, että yritän muistuttaa itseäni olemaan valittamatta mistään, kun kerran minä ja perheenjäseneni olemme terveitä. Siitä on syytä olla niin kiitollinen, että muut asiat ovat pikkuasioita, joilla ei ole merkitystä.

Ja koska tiedän ettei valittaminen auta ikinä mihinkään.

Väärät asenteet elämiseen.

Kiitos, rakas elämä!

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on asiat liian hyvin jos valittavat pikkuasioista.

Eihän ne sulje toisiaan mitenkään pois. Kyllä pikkuasioistakin voi valittaa vaikka asiat olisi muuten ihan päin helvettiä. Esimerkiksi minä valitin siitä miten oli vaikeaa löytää asun kanssa yhteensopivia kenkiä siskon hautajaisiin, kun sisko oli kuollut yliannostukseen ja isä oli henkisesti aika heikoilla, lähes sairaalahoidon tarpeessa. Samoin harmittelin sitä miten allergian takia silmiä kutitti. Näistä molemmista valituksenaiheista puhuin ainakin yhden sisarukseni kanssa ja harmiteltiin asiaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ottanut itselleni sellaisen tavan, että yritän muistuttaa itseäni olemaan valittamatta mistään, kun kerran minä ja perheenjäseneni olemme terveitä. Siitä on syytä olla niin kiitollinen, että muut asiat ovat pikkuasioita, joilla ei ole merkitystä.

Ja koska tiedän ettei valittaminen auta ikinä mihinkään.

Valittaminen auttaa harmitukseen. Samoin yleensä se jo auttaa kun puhuu asiasta ääneen. Esimerkiksi ystävän kanssa voi todeta että onpas paska homma. Sitten voi jatkaa elämää.

Ratkaise ongelma ja jatka.

Miten ihmeessä muiden ongelmat liittyvät sinun ongelmiisi?

Ei se ole sinulta pois jos joku riitelee vaikka äitinsä kanssa jostain vaikka sinulla ei äitiä olisikaan. Vai oletko niitä onnekkaita, keillä on ollut hyvä äiti ja sitten sädekehä päänympärillä hoetaan muille että arvostakaa vanhempianne?

valittavat siksi, kun ovat vasemmanlaidan puupäitä, joiden ihmisoikeuksien kulmakivi on valitus.