Luetellaan yllättäviä asioita, joita köyhillä ei ole mahdollisuutta tehdä

Et voi tietää millaista on olla köyhä ennen kuin olet joutunut asioimaan Lidlissä. Siellä kannattaisi jopa rikkaankin käydä edes kerran katsomassa köyhyyttä ja kurjuutta silmiin. Se apatia mikä valtaa mielen jo sisään astuttaessa ja nähdessä se surkea valikoima ja kammottava tunnelma - se todellakin avaa silmät ja opettaa arvostamaan sitä että voi asioida K-ryhmän kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneutta ja makua ei saa rahalla. Niksipirkkapirkko osaa yhdistellä ja tuunata siihen malliin, että euron asia näyttää tonnin komialta.

 

-> Kuten sanoin, mulla oli vaikkapa talvitakkeja 1 kpl. Siinä ei edes niksipirkkapirkko osaa muuttaa sitä useammaksi.

Heititkö aina vanhan takin roskiin tai UFF:lle uuden ostaessasi. Mihin vanhat takkisi hävisi?

Sitäpaitsi vanhankin takin voi pukea edustavasti. Mitä huiveja löytyy?

Mitkä vanhat takit? Käytin kaikki loppuun asti kunnes saumat ratkesi tai lämmittävyys katosi. Voi kyllä kuule noita paikattiinkin. Ei juma jaksa tällaista trollausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa mitään kaunista, omaa silmää miellyttävää vaan on tyydyttävä tarjous huonekaluihin kierrätyskeskuksista; vaatteita saattaa olla vain 1 kpl talvitakki jota sitten joutuu käyttämään kaikkialla niin että ihmiset jo huomauttelevat että miksi kulkee aina samassa. Ei varaa mihinkään yllättävään isompaan kuluun -> osamaksu -> korko- ja tilinhoitokulut vievät ison summan lyhennyksistä. Sukujuhlat kuten häät olisivat kauhistus rahanmenon kannalta vaikka niiden oletetaan olevan iloinen tapahtuma.

Olen entinen köyhä ja kokenut kaikki nämä em. tilanteet. Kyllä se raha vaan tuo mielenrauhaa, sitä että nukkuu yönsä hyvin kun ei tarvitse stressata mistä repii rahat milloin mihinkin vaikka lasten talvivaatteisiin.

tuossa tapauksessa kysymys on enemmänkin mielen köyhyydestä.

Siihen aikaan kun itse olin köyhä kotihoidontuella ja toimeentulotuella elävä yh-äiti, ei ollut mitään nettikirppiksiä tms. Ei ollut mahdollisuutta lähteä bussillakaan kiertämään vastaavia jne. Eipä ole noita aikoja milläään tavalla ikävä. Että sellaista mielen köyhyyttä kun yrittää selviytyä päivästä toiseen. Vielä myöhemminkin esim. lomarahat menivät kokonaan luottokorttilyhennyksiin jne. Että kyllä sitä on mielen köyhäkin säätänyt pitääkseen luottotietonsa. Kaltaistasi kannustavaa kommentointia sitä vasta kaipasikin.

Kauneutta saa, kun kerää kukkia maljakoihin tai kauniita pihlajanoksia aaltomaljaan.

Vierailija kirjoitti:

Käydä ostoksilla Citymarketissa ja nauttia laajasta valikoimasta sekä laadukkaista tuotteista. Sen sijasta köyhä joutuu käymään tunkkaisessa ja epäviihtyisässä Lidlin myymälässä joka kuhisee muita köyhiä ja tuotevalikoima on kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Höpsis. Lidl on kiva, siellä käyvät ihan tavalliset ihmiset, paitsi että kauppa on yleensä melkein tyhjä ja jonoja ei ole, hyvä heviosasto, edulliset hinnat.

Köyhä on tavallaan kuin avovankilassa oleva henkilö. Hänet on halpa pitää näkymättömässä vankeudessa. Käy töissä tai osan aikaa työttömänä. Maksaa oman vankikoppinsa ja halvat ravintoarvoltaan heikot sapuskansa. Pitkään kun elää köyhänä niin tyhmenee, koska vitamiinit ja hivenaineet maksaa useita satasia. Rikkaatkaan ei tiedä ettei ravinnolla saa kaikkea talteen mitä elimistö vaatii. Mutta se on toinen tarina. 

Ihmistä oikasti riistetään todella salakavalasti. Moni alkaa oireilla myöhemmin mt-ongelmin kuten vankeudessa ja näköalattomassa tilassa olevat eläimetkin oireilee eläintarhassa. Ihmisten vankeus ei ole sen erilaisempaa. He vain maksavat sen kauhukokemuksensa omalla työllä tai pienistä työttömyysrahoista, joista heille kuuluisi tonni enemmän, mutta järjestelmä joka varastaa heiltä elämän päivän tunnit, energian ja nipistää palkat pieniksi ja tuetkin pieniksi, niin henkilö on vankeuden lisäksi myös kurja orja. Osa näistä voi niin pahoni että aloittaa päihteiden käytön. Heille myydään marketista lohdukkeena köyhään virikkeettömään elämään solumyrkkyä. 

Kamala kohtalo. On suuri kysymys miksi nämä kenties jalostetut eläimiin verratut henkilöt ei aloita mellakoita tai suuria lakkoja, vaan tyytyvät siihen että heidän elämäsä varastetaan heiltä ja rahat varastetaan heiltä. Kaikki varastetaan heiltä pois. Todellisuudessahan työstä pitäisi saada palkkaa jolla elää myös silloin kun töitä ei ole. Säästöön jäisi rahaa ja tukia ei tarvittaisi. Tuet on koska se on edullisempaa riistäjälle pitää ihmisiä köyhyydessä ihmiseläintarhassa ahtaissa asunnoissa vankeina. Monet elää sairaina, lääkittyinä ja heiltä odotetaan kovempaa työpanosta heti ylihuomenna.

Ei ole varaa juhlistaa vappua, juoda shampanjaa ja ostella kalliita herkkuja ja roskata luontoa Kaivarissa. 

Köyhällä ei ole mahdollisuutta elää ihmisen elämää ja elää vapaasti. 

Muuttaa Tahitille. Yllättävä asia. Siis Tahitille muutto. Ei tietenkään se ettei köyhällä ole siihen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käydä ostoksilla Citymarketissa ja nauttia laajasta valikoimasta sekä laadukkaista tuotteista. Sen sijasta köyhä joutuu käymään tunkkaisessa ja epäviihtyisässä Lidlin myymälässä joka kuhisee muita köyhiä ja tuotevalikoima on kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Minustakin nuo Lidlin myymälät on jotenkin ankeita. Tuotteiden suhteen ei ole huomauttamista mutta muuten tunnelma on ... rosoinen.

On outoa ettei suomalaiselle mene perille se, että Lidl on DISCOUNTER eikä mikään supermarketti. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin kirpaisee katsoa kaikkia huvila ja huussi -ohjelmia, joissa on hienoja mökkejä ja taloja, ja omistajilma on vielä varaa laittaa hulluna rahaa niiden remppaamiseen. Tasan ei mene nallekarkit.

Ap

Minä taas rakastan. Rakastan myös kalleissa liikkeissä käymistä, vaikken edes raaskisi ostaa mitään. Nautin kauneudesta ja imen sitä itseeni. Minun täytyy nähdä. Ei ole pakko omistaa kaikkea. Tämä on kuin taidenäyttelyssä tai museossa käyntiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa mitään kaunista, omaa silmää miellyttävää vaan on tyydyttävä tarjous huonekaluihin kierrätyskeskuksista; vaatteita saattaa olla vain 1 kpl talvitakki jota sitten joutuu käyttämään kaikkialla niin että ihmiset jo huomauttelevat että miksi kulkee aina samassa. Ei varaa mihinkään yllättävään isompaan kuluun -> osamaksu -> korko- ja tilinhoitokulut vievät ison summan lyhennyksistä. Sukujuhlat kuten häät olisivat kauhistus rahanmenon kannalta vaikka niiden oletetaan olevan iloinen tapahtuma.

Olen entinen köyhä ja kokenut kaikki nämä em. tilanteet. Kyllä se raha vaan tuo mielenrauhaa, sitä että nukkuu yönsä hyvin kun ei tarvitse stressata mistä repii rahat milloin mihinkin vaikka lasten talvivaatteisiin.

tuossa tapauksessa kysymys on enemmänkin mielen köyhyydestä.

Siihen aikaan kun itse olin köyhä kotihoidontuella ja toimeentulotuella elävä yh-äiti, ei ollut mitään nettikirppiksiä tms. Ei ollut mahdollisuutta lähteä bussillakaan kiertämään vastaavia jne. Eipä ole noita aikoja milläään tavalla ikävä. Että sellaista mielen köyhyyttä kun yrittää selviytyä päivästä toiseen. Vielä myöhemminkin esim. lomarahat menivät kokonaan luottokorttilyhennyksiin jne. Että kyllä sitä on mielen köyhäkin säätänyt pitääkseen luottotietonsa. Kaltaistasi kannustavaa kommentointia sitä vasta kaipasikin.

Kauneutta saa, kun kerää kukkia maljakoihin tai kauniita pihlajanoksia aaltomaljaan.

Puista ei saa katkoa oksia ilman maanomistajan lupaa! Vai luulitko, että köyhällä on metsä (ja aalto-maljakko)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauneutta ja makua ei saa rahalla. Niksipirkkapirkko osaa yhdistellä ja tuunata siihen malliin, että euron asia näyttää tonnin komialta.

 

-> Kuten sanoin, mulla oli vaikkapa talvitakkeja 1 kpl. Siinä ei edes niksipirkkapirkko osaa muuttaa sitä useammaksi.

Heititkö aina vanhan takin roskiin tai UFF:lle uuden ostaessasi. Mihin vanhat takkisi hävisi?

Sitäpaitsi vanhankin takin voi pukea edustavasti. Mitä huiveja löytyy?

Mä en ole "köyhä"*, mutta ostan uuden takin vasta, kun vanha on käyttökelvoton. Rikki niin, ettei voi enää paikata, vanu/eristekerros ei lämmitä enää edes juhannuksena... no, se rikkinäinen takki kelpaa vielä metsälenkille koiran kanssa, mutta jossain vaiheessa knkaat on niin haperoita, että se alkaa yksinkertaisesti hajota osiin, joita ei saa yhdistettyä.

Että yhdistele sitä sitten edustavasti.

*minulla on kuitenkin siis erikseen talvitakki sekä jonkinlainen välikausitakki, joka käy kylminä kesäpäivinäkin. Että sen verran olen yli köyhyysrajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin kirpaisee katsoa kaikkia huvila ja huussi -ohjelmia, joissa on hienoja mökkejä ja taloja, ja omistajilma on vielä varaa laittaa hulluna rahaa niiden remppaamiseen. Tasan ei mene nallekarkit.

Ap

Minä taas rakastan. Rakastan myös kalleissa liikkeissä käymistä, vaikken edes raaskisi ostaa mitään. Nautin kauneudesta ja imen sitä itseeni. Minun täytyy nähdä. Ei ole pakko omistaa kaikkea. Tämä on kuin taidenäyttelyssä tai museossa käyntiä. 

Musta olis ihanaa, jos edes kerran elämässään saisi sellaisen kodin, joka on oman maun mukaan laitettu, ja huonekalut on yhteensopivia ja kauniita eikä sieltä täältä haalittuja eriparikalusteita. Mistään muusta en haaveile yhtä paljon.

Ap

Muut arkea rajoittavat tekijät ovat merkittävämpiä, mutta yllättänein köyhyyden tuoma epämukavuus/hidaste on se, että nyt pariutumishaaveissani mietin, että eihän mulla olisi varaa deittailla ihmisiä oman kyläni ulkopuolelta! Mulla ei olisi varaa ylimääräisiin bensoihin useinkaan ja toisaalta haluan tarjota toiselle ruoat ja muut, jos hän kulkisi mun luo. Hyvä kun omiini riittää. Eipä siinä, pitäisi avata silmät eri tavalla näille kylänraitinkulkijoille, joista suurin osa on vanhoja koulukavereita ja muita. 

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää millaista on olla köyhä ennen kuin olet joutunut asioimaan Lidlissä. Siellä kannattaisi jopa rikkaankin käydä edes kerran katsomassa köyhyyttä ja kurjuutta silmiin. Se apatia mikä valtaa mielen jo sisään astuttaessa ja nähdessä se surkea valikoima ja kammottava tunnelma - se todellakin avaa silmät ja opettaa arvostamaan sitä että voi asioida K-ryhmän kaupoissa.

En ole köyhä ja käyn ainakin kerran viikossa Lidlissä kuten muutkin normaalit ihmiset. Sieltä saa ihan hyviä tuotteita heidän valikoimastaan. Mitä ei saa, haen sitten toisista kaupoista. Ei siellä mitään ankeaa tunnelmaa ja apatiaa ole koskaan ollut. Ei pidä vertailla discounteria supermarketteihin, ne ovat kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa mitään kaunista, omaa silmää miellyttävää vaan on tyydyttävä tarjous huonekaluihin kierrätyskeskuksista; vaatteita saattaa olla vain 1 kpl talvitakki jota sitten joutuu käyttämään kaikkialla niin että ihmiset jo huomauttelevat että miksi kulkee aina samassa. Ei varaa mihinkään yllättävään isompaan kuluun -> osamaksu -> korko- ja tilinhoitokulut vievät ison summan lyhennyksistä. Sukujuhlat kuten häät olisivat kauhistus rahanmenon kannalta vaikka niiden oletetaan olevan iloinen tapahtuma.

Olen entinen köyhä ja kokenut kaikki nämä em. tilanteet. Kyllä se raha vaan tuo mielenrauhaa, sitä että nukkuu yönsä hyvin kun ei tarvitse stressata mistä repii rahat milloin mihinkin vaikka lasten talvivaatteisiin.

tuossa tapauksessa kysymys on enemmänkin mielen köyhyydestä.

Siihen aikaan kun itse olin köyhä kotihoidontuella ja toimeentulotuella elävä yh-äiti, ei ollut mitään nettikirppiksiä tms. Ei ollut mahdollisuutta lähteä bussillakaan kiertämään vastaavia jne. Eipä ole noita aikoja milläään tavalla ikävä. Että sellaista mielen köyhyyttä kun yrittää selviytyä päivästä toiseen. Vielä myöhemminkin esim. lomarahat menivät kokonaan luottokorttilyhennyksiin jne. Että kyllä sitä on mielen köyhäkin säätänyt pitääkseen luottotietonsa. Kaltaistasi kannustavaa kommentointia sitä vasta kaipasikin.

Loistodemo mielen köyhyydestä, kiitos! Velkaa oetaan perse homeessa, kotona maataan niin kauan kuin valtio maksaa tukiaisia.

Miten niin yllättäviä? Kaikki mikä maksaa yhtään, on vaikeaa tai mahdotonta. Kun olin köyhä, en tietenkään olisi edes unelmoinut remontoinnista. Jos ei ole köyhä, ei edes tajua, että ihan mikä vain esimerkiksi sosiaalinen riento on mahdottomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Käydä ostoksilla Citymarketissa ja nauttia laajasta valikoimasta sekä laadukkaista tuotteista. Sen sijasta köyhä joutuu käymään tunkkaisessa ja epäviihtyisässä Lidlin myymälässä joka kuhisee muita köyhiä ja tuotevalikoima on kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Minä kävin Lidlissä silloinkin, kun rahatilanne oli parempi. Koirien raakaruoat on pakko hakea muualta, kun tuolta ei sellaisia saa, mutta muuten en ymmärrä, mihin kukaan tarvitsee laajempaa valikoimaa, paitsi joskus satunnaisesti. 

Ystävät. Kovin moni ei kauaa viihdy sellaisen ystävänä, joka ei ikinä voi lähteä edes kahvilaan, koska ei ole rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaa mitään kaunista, omaa silmää miellyttävää vaan on tyydyttävä tarjous huonekaluihin kierrätyskeskuksista; vaatteita saattaa olla vain 1 kpl talvitakki jota sitten joutuu käyttämään kaikkialla niin että ihmiset jo huomauttelevat että miksi kulkee aina samassa. Ei varaa mihinkään yllättävään isompaan kuluun -> osamaksu -> korko- ja tilinhoitokulut vievät ison summan lyhennyksistä. Sukujuhlat kuten häät olisivat kauhistus rahanmenon kannalta vaikka niiden oletetaan olevan iloinen tapahtuma.

Olen entinen köyhä ja kokenut kaikki nämä em. tilanteet. Kyllä se raha vaan tuo mielenrauhaa, sitä että nukkuu yönsä hyvin kun ei tarvitse stressata mistä repii rahat milloin mihinkin vaikka lasten talvivaatteisiin.

tuossa tapauksessa kysymys on enemmänkin mielen köyhyydestä.

Siihen aikaan kun itse olin köyhä kotihoidontuella ja toimeentulotuella elävä yh-äiti, ei ollut mitään nettikirppiksiä tms. Ei ollut mahdollisuutta lähteä bussillakaan kiertämään vastaavia jne. Eipä ole noita aikoja milläään tavalla ikävä. Että sellaista mielen köyhyyttä kun yrittää selviytyä päivästä toiseen. Vielä myöhemminkin esim. lomarahat menivät kokonaan luottokorttilyhennyksiin jne. Että kyllä sitä on mielen köyhäkin säätänyt pitääkseen luottotietonsa. Kaltaistasi kannustavaa kommentointia sitä vasta kaipasikin.

Kauneutta saa, kun kerää kukkia maljakoihin tai kauniita pihlajanoksia aaltomaljaan.

Puista ei saa katkoa oksia ilman maanomistajan lupaa! Vai luulitko, että köyhällä on metsä (ja aalto-maljakko)?

Onko vähätuloinen aina ollut köyhä? Eikö hän ole koskaan saanut lahjoja?