Lähes 35v sinkku ja kaipuu äidiksi

Miksi ihmeessä haluaisit lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Iske baarista siittäjä.  Niin tuttavanikin  menetteli kun kaikkien ällistykseksi halusi lähes nelikymppisenä lapsen.  Eihän siihen muuta tarvita. Helppoa ja nopeaa.

Minkä ihmeen takia iskeä joku random siittäjä jonka perimästä ei tiedä yhtään mitään? Hedelmöityshoidoissa sukusolut on kuitenkin sellaisilta henkilöiltä joiden terveys ja soveltuvuus luovuttajaksi on seulottu.

Ap voisi olla iän puolesta lapseni. Ne neuvot, mitä olen itse saanut vanhemmiltani ja isovanhemmilta ovat kaikki olleet huonoja. Mutta kun on kiva neuvoa, niin:

- Jos haluatte lapsen ja uskotte pystyvänne kohtalaisesti hoitamaan sen, niin hankkikaa lapsi.

- Jos ette halua lasta tai ette usko pystyvänne hoitamaan sellaista, niin älkää hankkiko lapsia.

- Varsinkin alle kolmivuotiaan kanssa on paljon hyötyä, jos on kuka hyvänsä joka voi yhtään auttaa. Esimerkiksi jos puoliso tekee edes joskus jotain hyödyllistä eikä hakkaa sinua tai juo rahoja, niin se että tekee edes jotain auttaa jo tosi paljon. Plus että on kaksi maksajaa. Mutta  jos ei ole ketään, niin sitten täytyy mennä sillä. Lapsi on kuitenkin niin iso juttu, ettei sitä tuon takia kannata jättää tekemättä.

- Suuri osa pareista eroaa ja kaikkien puolisoista ei ole muutenkaan paljon hyötyä. Harvassa perheessä lastenhoito jakautuu tasan. Eli jos tuntee, ettei pysty olemaan yksin lapsen kanssa, niin ei pidä hankkia lasta myöskään parisuhteeseen.

- Eronneissa ja eroamattomissakim perheissä voi olla monenlaista hietävää juttua. Ei yksin lapsen kanssa olo ole välttämättä mitenkään vaikeampaa ainakaan pikkulapsiajan jälkeen.

Monet miehet ovat tuossa iässä jo "toisella kierroksella" eli on erottu ja lapsia on ja lisää ei haluta. Kannattaa katsella nuorempia miefiä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yksin hoidossa olevalta lopetetaan hoito, jos alkaa seurustella.

Tarviiko seurustelusta kertoa hoitohenkilökunnalle.

Itse sain lapset nuorempana, sitten tuli ero reilu 30 vuotiaana ja jäin yh:ksi 3 lapselle.  

Kaikenlaista tapahtuu mitä ei olisi ikinä toivonut tai uskonut tapahtuvaksi.  Kuitenkin lapset on mulle tärkeimpiä ja tuoneet tarkoitusta elämään. Olen onnellinen näin. Eli vaikka miestä ei löytyisi, voi lasten kanssa elää onnellisesti. Ja toisekseen jos joku hyvä mies löytyykin, on hänen helpompi kiintyä "isättömään" lapseen kuin jonkun sun eksän lapseen. 

Sanoisin, että olet auttamatta 5 vuotta liian myöhässä AP. Vauvapalstalla on tietenkin kaikki tilastopoikkeamat sanomassa muuta.

Yrittämisestä ei kuitenkaan sakoteta. Jos äidiksi tuleminen on sinulle tärkeää niin sitten optimoit mahdollisuutesi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yksin hoidossa olevalta lopetetaan hoito, jos alkaa seurustella.

Tarviiko seurustelusta kertoa hoitohenkilökunnalle.

En osaa sanoa, mutta jos asuu samassa kaupungissa, niin se poikkis on kuitenkin lääkärin pikkuserkku.

Jos on ulkomailla hoidossa, niin kiinnijäämisen riski on melko pieni.

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin olisin ehdottomasti  pakastanut munasoluja.

Raskauden todennäköisyys riippuu nimenomaan munasolujen iästä, ei niinkään sinun iästäsi raskauden alkaessa. Mitä aiemmin pakastat, sita suurempi todennäköisyys on, että esim 20 pakastetusta munasolusta yksi johtaa onnistuneeseen raskauteen.

Nykyajan pakastusmenetelmät ovat myös hyviä ja monet munasoluista selviävät, ne myös testataan ennen pakastusta. Tästä toki kannattaa puhua hoitavan klinikan kanssa montako munasolua sinun tilanteessasi kannattaisi pakastaa, voit joutua tekemään useamman keräyskierroksen saadaksesi luvun täyteen.

Tämä antaisi sinulle muutaman vuoden lisäaikaa etsiä kumppania ja myös pohtia itsellistä äitiytta ja omaa valmiuttasi siihen, samalla tietäisit että  olet itse alkanut toimimaan asian suhteen etkä vain odota ja anna paineen ja turhautumisen asian suhteen kasvaa.

Nämä vain omista kokemuksista jälkiviisaana syntyneita ajatuksia, mutta tietysti jokaisella on oma polkunsa kuljettavana. Jos haluat lisää ajateltvaa aiheesta niin suosittelen seuraamaan  amerikkalaisen hedelmällisyyslääkärin Natalie Crawfordin podcastia ja instagramia.

Kaikkea hyvää sinulle, toivon että saat toivomasi lopputuloksen :)

Niin juu, ja sitten unelmien mies löytyy ja mennään hänen kanssaan hoitoihin pakastetuilla munasoluilla. Saadaan pari alkiota pakkaseen. Mies lopettaasuhteen. Alkiot roskiin, koska ne on puoliksi hänen. Tai tulee jo pian itselle olo, että ei tuo olekaan se oikea, mutta jos suhteesta lähtee, niin alkiot roskiin.

Ap:na menisin ehdottomasti hedelmöityshoitoon. On hyvin epätodennäköistä löytää tuossa iässä nopeasti mies, johon a) kehittyy tunteita; b) joka olisi valmis isäksi; c) joka olisi myös muuten luotettava, vakaa, turvallinen, rakastava kumppani. Tai jos sellainen löytyy, niin sitten on oltava vähintään valmis hyväksymään miehen lapset aiemmasta liitosta.

Vierailija kirjoitti:

"En tiedä. Olin itse tuossa tilanteessa sinun ikäisenäsi, ja nyt 45 vuotiaana olen edelleen lapseton ja sinkku, ja "tyhjän sylin" kipu on lähes sietämätöntä. "

 

Olen pahoillani. Tiedän tuon tyhjän sylin kivun, minä tunnen sen myös. Ap

Minä kärsin aikanaan tyhjän sylin kivusta myös. Meneillään oli myös etäsuhde mieheen, joka ei halunnut lapsia. Pitkään harkittuani lopetin etäsuhteen ja päätin hankkia lapsen omin päin lapsettomuushoitojen avulla. Tämä oli minun kohdallani oikea ratkaisu, koska olin aina halunnut lapsia.

Jos arvelet voimavarojesi riittävän, suosittelen menemään unelmiasi kohti. Minulla meni kolmisen vuotta siihen, että lopulta lapsen sain. Asiat eivät useinkaan tapahdu nopeasti lapsettomuushoidoissa.

Kummallisen aggressiivinen kommentti.

Tietysti pakkasesta otetaan 1 alkio joka hedelmoitetään ja siirretään, ei kaikkia kerralla.

Loput pysyvät pakkasessa hedelmöittymättöminä munasoluina, joista ei kukaan muu kuin Ap päätä.

Uskon myös Ap:lla olevan sen verran elämänkokemusta ja itsetuntemusta tässä vaiheessa, että ei ihan tuuliviirinä muuta mieltäänkun on prosessin aloittanut. Sehän koko pakastamisajatuksen takana on, että seuraavan parin vuoden aikana hänen ei tarvitse stressata ajan loppumista vaan nyt hänellä on aina potentiaalisen kumppanin tavatessaan vaihtoehto, onko tämä kumppani parempi kuin anonyymi lahjoittaja? Ei tarvitse paniikissa ottaa kenet tahansa.

Edelleen, näin itse tekisin ja toivon Ap:n lötävän oman ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita voi olla monenlaisia. Itse löysin puolison 37-vuotiaana ja kaksi lasta saatiin, en tiedä olisiko tullut enemmän kun ei haluttu. Useamman muunkin tiedän joilla näin tapahtunut. Ei tässä iässä tarvitse vuosia tutustumiseen vaan sopivan ihmisen löytyessä asiat voi edetä nopeastikin. Tarkoitan tällä siis sanoa, että ei ole ollenkaan mahdotonta löytää sitä oikeaa myöhemmälläkin iällä ja saada lapsia.

Samaa mieltä tuosta nopeasta etenemisetä. Ei kolmevitosena tarvii enää vuosikausia tutustua. Elämänkokemusta jo sen verran että sopivan ihmisen kanssa asiat voi edetä vauhdilla.