Lähes 35v sinkku ja kaipuu äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita voi olla monenlaisia. Itse löysin puolison 37-vuotiaana ja kaksi lasta saatiin, en tiedä olisiko tullut enemmän kun ei haluttu. Useamman muunkin tiedän joilla näin tapahtunut. Ei tässä iässä tarvitse vuosia tutustumiseen vaan sopivan ihmisen löytyessä asiat voi edetä nopeastikin. Tarkoitan tällä siis sanoa, että ei ole ollenkaan mahdotonta löytää sitä oikeaa myöhemmälläkin iällä ja saada lapsia.

Aina jollain käy hyvä tuuri. Joillain toisilla käy huono. Se, että joku onnistui perustamaan ydinperheen yli kolmevitosena tai joku voitti lotossa ei ihan yllättäen tarkoita, että kaikille käy niin.

Jotkut väittävät, että asioillaon tapana järjestyä. Minun kokemukseni on, että niillä on tapana odottaa että ne järjestetään.

Miehen voit etsiä lapsenteon jälkeenkin. Hommaa ensin se lapsi.

"Mutta jos todella haluat lapsen niin ehkä kannattaa etsiä kumppania myös ilman että on tarve intohimoisen rakkaussuhteeseen. Olisiko joku niistä entisistä deittikumppaneista isäainesta? Ei sen miehen ole pakko olla joku elämäsi rakkaus. Kunhan on sellainen jonka kanssa on helppo ja hyvä elää eikä tunne vastenmielisyyttä. "

Olen täysin samaa mieltä ja mulle olisi enemmän kuin riittävää se, että on helppo ja hyvä olla. En etsi mitään vuosisadan rakkaustarinaa. Mutta kun kirjaimellisesti olen kokenut tapailemieni ihmisten kanssa lähinnä halua pysyä kaukana, ehkä vastenmielisyyttäkin. Hyppisin riemusta jos kohtaisin ihmisen jonka kanssa olo on hyvä ja helppo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita voi olla monenlaisia. Itse löysin puolison 37-vuotiaana ja kaksi lasta saatiin, en tiedä olisiko tullut enemmän kun ei haluttu. Useamman muunkin tiedän joilla näin tapahtunut. Ei tässä iässä tarvitse vuosia tutustumiseen vaan sopivan ihmisen löytyessä asiat voi edetä nopeastikin. Tarkoitan tällä siis sanoa, että ei ole ollenkaan mahdotonta löytää sitä oikeaa myöhemmälläkin iällä ja saada lapsia.

Aina jollain käy hyvä tuuri. Joillain toisilla käy huono. Se, että joku onnistui perustamaan ydinperheen yli kolmevitosena tai joku voitti lotossa ei ihan yllättäen tarkoita, että kaikille käy niin.

 

Jotkut väittävät, että asioillaon tapana järjestyä. Minun kokemukseni on, että niillä on tapana odottaa että ne järjestetään.

 

Miehen voit etsiä lapsenteon jälkeenkin. Hommaa ensin se lapsi.

Ei kai kukaan sanonut, että kaikille käy niin. Sanottiin, että on myös näitä kokemuksia eikä nämä ole edes erityisen harvinaisia. Ei sen varaan silti tietenkään pidä laskea, mutta elämästä ei koskaan tiedä.

Unohtaisin koko jutun. Lasta ei kannata tehdä satunnaisen tyypin kanssa, vaan ainoastaan sellaisen jota rakastaa. Ja et rakastanut miestä, sillä hän valehteli sinulle itsestään, hänhän oli petturi

Keskity itseesi ja omaan elämääsi niin kauan, että koet sen täytenä ja rakkaudellisena ilman miestä tai lasta. Tällöin olet oikeilla jäljillä

Vierailija kirjoitti:

Olet jo kuusi vuotta etsinyt ukkoa, viimeiset hedelmälliset vuodet menossa. Käytännössä mahdollisuudet hankkia useampi lapsi järkevällä ikäerolla ovat jo hyvin pienet. Ei ole myöskään aikaa enää tutustua rauhassa kumppaniin ennen lapsentekoa. Mahdollisuuksia on noin kolme:

1) hanki lapsi yksin

2) jää lapsettomaksi

3) unelmien prinssi saapuu valkealla hepalla, lapset putkahtavat helposti ja elätte onnellisina

 

Aika moni ihana ydiperhe eroaa ennen kuin lapset 10 v. Mutta silloin on lapset tehtynä, vauva-aika ohitettu yhdessä, elatus ja huolto kunnossa. Ainakin hyvissä tapauksissa. Tietysti sitten usein tulee lapsille reissaamista ja voi tulla riitojakin. Luultavasti kelpuutettu riittävän hyvä kumppani perheen perustamiseen, mutta naama alkaa ärsyttää kun perhe kasassa. 

Monilla siis taktiikka on tehdä lapset "jonkun" kanssa ja sitten myöhemmin hakea sitä kumppania jonka oikeasti haluaa?

Aika törkeää ja itsekästä.

Minä tiedän kyllä monia jotka on löytäneet puolison ja perustaneet perheen siinä 35v paikkeilla. Tietenkin jos haluaa varman päälle pelata kannattaa hankkia lapsi yksin jo nyt, mutta ei se mikään mahdottomuus tai ennenkuulumaton asia ole löytää puolisoa tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Unohtaisin koko jutun. Lasta ei kannata tehdä satunnaisen tyypin kanssa, vaan ainoastaan sellaisen jota rakastaa. Ja et rakastanut miestä, sillä hän valehteli sinulle itsestään, hänhän oli petturi

Keskity itseesi ja omaan elämääsi niin kauan, että koet sen täytenä ja rakkaudellisena ilman miestä tai lasta. Tällöin olet oikeilla jäljillä

Voi myös muuttaa pylvään nokkaan asumaan ja opetella elämään ilman koko maailmaa vain itsensä varassa. Pylväspyhimyskin teki niin.

Mutta vakavasti puhuen jos haluat elää lapsiperhe-elämää, niin hanki lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet jo kuusi vuotta etsinyt ukkoa, viimeiset hedelmälliset vuodet menossa. Käytännössä mahdollisuudet hankkia useampi lapsi järkevällä ikäerolla ovat jo hyvin pienet. Ei ole myöskään aikaa enää tutustua rauhassa kumppaniin ennen lapsentekoa. Mahdollisuuksia on noin kolme:

1) hanki lapsi yksin

2) jää lapsettomaksi

3) unelmien prinssi saapuu valkealla hepalla, lapset putkahtavat helposti ja elätte onnellisina

 

Aika moni ihana ydiperhe eroaa ennen kuin lapset 10 v. Mutta silloin on lapset tehtynä, vauva-aika ohitettu yhdessä, elatus ja huolto kunnossa. Ainakin hyvissä tapauksissa. Tietysti sitten usein tulee lapsille reissaamista ja voi tulla riitojakin. Luultavasti kelpuutettu riittävän hyvä kumppani perheen perustamiseen, mutta naama alkaa ärsyttää kun perhe kasassa. 

Monilla siis taktiikka on tehdä lapset "jonkun" kanssa ja sitten myöhemmin hakea sitä kumppania jonka oikeasti haluaa?

 

Aika törkeää ja itsekästä.

Ei se ole törkeää jos on koko ajan tunteistaan rehellinen ja avoin. Se on sitten eri asia jos esittää hirveän rakastunutta. Niin kauan kun molemmat tietävät missä mennään ja mitä toinen tuntee tai ei tunne niin mitään ongelmaa ei ole.

"Hommaat sen kersan itse ja sitä myötä myös maksat sen itse. Ainakin jos meinaat ukon vielä joskus saada. 

Kukaan järkevä mies ei ala makselemaan kenenkään akan kersakuumeita. "

Kiitos tiedosta, mutta pärjään taloudellisesti oikein hyvin ilman miestäkin :) Ap

Jos sulla on taloudellinen tilanne hyvä ja tukiverkot kunnossa niin älä nyt hyvä ihminen elä enää päivääkään "sittenkun" elämää. Tanska, Latvia jne. on maita joissa sinkku pääsee kyselemättä hoitoihin. Siistä ja voiko sanoa, helppoa. Maksaa mutta mikä ettei maksaisi.

Eipä tuota voi kukaan tälle asialle mitään. Itse joudut miehen itsellesi löytämään ja itse joudut miettimään mikä siihen toimii. Mikä sun elämän tilanne on miten sitä voisi muuttaa että se onnistuu. Tarviiko nostaa tai laskea rajaa. Pitääkö etsiä muualta. Itse joudut itsellesi sen oikean etsimään kukaan ei voi sitä sun puolesta tehdä tai auttaa siinä. Jokainen joutuu aina miettimään itse omalle kohdalle tämän asian. Joskus se on pelkästään tuurista kiinni. Onnea matkaan.

Lapsia ei välttämättä kuulu enää tuon ikäisenä ainakaan ilman hoitoja, vaikka kumppani löytyisikin.

Ja joo, minunkin suvussani on vaikka miten paljon 1800-luvulla yli 40-vuotiaille äideille syntyneitä lapsia. Mutta myös lapsettomiksi jääneitä reilu kolmikymppisenä avioituneita.

Vierailija kirjoitti:

"Unelmien prinssi saapuu valkealla hepalla, lapset putkahtavat helposti ja elätte onnellisina"

 

Tähän haluan kommentoida, että mitään unelmien prinssiä en ole koskaan hakenut, vaan ihmistä jonka kanssa olisi hyvä ja luontevaa olla. Ap

Et tietenkään

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei välttämättä kuulu enää tuon ikäisenä ainakaan ilman hoitoja, vaikka kumppani löytyisikin.

 

Ja joo, minunkin suvussani on vaikka miten paljon 1800-luvulla yli 40-vuotiaille äideille syntyneitä lapsia. Mutta myös lapsettomiksi jääneitä reilu kolmikymppisenä avioituneita.

Lapsia ei välttämättä olisi kuulunut ilman hoitoja kymmenen vuotta sittenkään. Jos ei kuulu, niin sitten kokeilemaan hoidoilla ei se sen kummempaa ole. Lapsia syntyy ja jää syntymättä hoidoilla tai ilman hyvin eri ikäisille ihmisille eri tilanteissa. Kyllä ap:n tilanteessa olevat naiset varmasti realiteetit tietävät, eihän asia muuten painetta aiheuttaisikaan.

"Lapsia ei välttämättä kuulu enää tuon ikäisenä ainakaan ilman hoitoja, vaikka kumppani löytyisikin.

Ja joo, minunkin suvussani on vaikka miten paljon 1800-luvulla yli 40-vuotiaille äideille syntyneitä lapsia. Mutta myös lapsettomiksi jääneitä reilu kolmikymppisenä avioituneita."

Olen kyllä perillä asiasta eli mitään valistusta en kaipaa :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei välttämättä kuulu enää tuon ikäisenä ainakaan ilman hoitoja, vaikka kumppani löytyisikin.

 

Ja joo, minunkin suvussani on vaikka miten paljon 1800-luvulla yli 40-vuotiaille äideille syntyneitä lapsia. Mutta myös lapsettomiksi jääneitä reilu kolmikymppisenä avioituneita.

Lapsia ei välttämättä olisi kuulunut ilman hoitoja kymmenen vuotta sittenkään. Jos ei kuulu, niin sitten kokeilemaan hoidoilla ei se sen kummempaa ole. Lapsia syntyy ja jää syntymättä hoidoilla tai ilman hyvin eri ikäisille ihmisille eri tilanteissa. Kyllä ap:n tilanteessa olevat naiset varmasti realiteetit tietävät, eihän asia muuten painetta aiheuttaisikaan.

Jos menee kumppanin kanssa hoitoihin, niin eron tullessa alkiot hävitetään, mikäli toinen niin toivoo. Sama homma, jos kumppani kuolee.

Kiva, kun se kumppani löytyy 38-vuotiaana, joudutaan hoitoihin, alkiot ovat pakkasessa ja ikää 40. Ukko päättääkin, että tämä oli tässä. Heippa alkiot!

Sinkkunainen taas ei saa lahjoittaa ylijääneitä alkioita lapsettomille, jos niihin on käytetty lahjasiittiöitä. Ne tuhotaan. Ei muka pystytä muuten kirjaamaan tietokoneelle siittiöiden alkuperää, tai näin kansanedustajat ainakin ovat arvelleet tätä lakia laatiessaan. Ehkä paperilappuaikakautena tuossa olisi voinut olla jotain perää. Nykyään on DNA-testit ja muut. Tuo jos mikä on järjettömyyttä ja resurssien hukkaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanteita voi olla monenlaisia. Itse löysin puolison 37-vuotiaana ja kaksi lasta saatiin, en tiedä olisiko tullut enemmän kun ei haluttu. Useamman muunkin tiedän joilla näin tapahtunut. Ei tässä iässä tarvitse vuosia tutustumiseen vaan sopivan ihmisen löytyessä asiat voi edetä nopeastikin. Tarkoitan tällä siis sanoa, että ei ole ollenkaan mahdotonta löytää sitä oikeaa myöhemmälläkin iällä ja saada lapsia.

Aina jollain käy hyvä tuuri. Joillain toisilla käy huono. Se, että joku onnistui perustamaan ydinperheen yli kolmevitosena tai joku voitti lotossa ei ihan yllättäen tarkoita, että kaikille käy niin.

 

Jotkut väittävät, että asioillaon tapana järjestyä. Minun kokemukseni on, että niillä on tapana odottaa että ne järjestetään.

 

Miehen voit etsiä lapsenteon jälkeenkin. Hommaa ensin se lapsi.

Niin. Kyllä se on samaa arpapeliä myös nuoremmillakin. Tunnen pariskunnan, jotka yrittivät lasta alle kolmekymppisenä eikä edes hedelmöityshoidot auttaneet. Ovat edelleen lapsettomia nelikymppisiä.

Tuolla pari ketjua myöhemmin joku mies haaveilee perheestä ja kyselee, jääkö haaveeksi vain. Etsikää toisenne ja eläkää onnellisina elämänne loppuun asti!

Vierailija kirjoitti:

"Lapsia ei välttämättä kuulu enää tuon ikäisenä ainakaan ilman hoitoja, vaikka kumppani löytyisikin.

 

Ja joo, minunkin suvussani on vaikka miten paljon 1800-luvulla yli 40-vuotiaille äideille syntyneitä lapsia. Mutta myös lapsettomiksi jääneitä reilu kolmikymppisenä avioituneita."

 

Olen kyllä perillä asiasta eli mitään valistusta en kaipaa :) Ap

Mitä sitten oikeastaan täältä kaipaat, jos et neuvoja?

Klinikoista tietoa saa Googlesta ja sen alan keskustelupalstoilta.

Tunnen  naisen joka vielä 37-vuotiaana viiletti sinkkuna, mutta haaveili perheestä. No sitten löysi miehen, jonka kanssa muutti yhteen asumaan. 40-vuotiaana hän sai esikoisen ja 42-vuotiaana toisen lapsen. Sitten perheonni särkyi ja nyt hän asuu pienten lasten kanssa kolmistaan. Elämä on sitten sellaista kun köyhän, työttömän yh-äidin elämä on. 

Että kannattaa miettiä sitä lasten hankintaa pari kertaa.