Lue keskustelun säännöt.
17 vuotta isänä, ja nyt minut korvataan yhdellä puhelulla. Onko naisten kusipäisyydellä mitään rajaa??!?
02.05.2026 |
Tulin juuri tyttäreni luota (tai siis vaimoni tyttären, jota olen kasvattanut 17 vuotta kuin omaani). Hän valmistuu nyt lukiosta, ja tuli puhetta juhlista. Arvatkaa mitä? Hänen biologinen isänsä on päättänyt palata kuvioihin 17 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ja nyt tytär haluaa hänet valmistujaisiin.
Mutta tässä on se ongelma: jotta tämä "isä" tulisi paikalle, minä en saisi tulla. Siis minun, joka olen ollut mukana kasvattamassa häntä joka ikinen päivä, kun taas tämä luuseri loisti poissaolollaan. Ja kun puhuin tästä vaimon kanssa, hän oli sitä mieltä, ettei tässä nyt ole mitään ongelmaa. "Jos hän kerran haluaa isänsä takaisin elämäänsä, niin antaa mennä vaan."
Siis oikeasti? Olen ollut mukana maksamassa hänen koko hiton elämänsä. Olen tehnyt kaiken sen kovan työn, mitä lapsen kasvattaminen vaatii, ne kaikki 17 vuotta. Ja nyt minut heitetään sivuun kuin tarpeeton roska, kun se "oikea isä" haluaa takaisin kuvioihin .
Se, ettei vaimoni, joka näki kaiken sen vaivannäön minkä tein päivästä toiseen, ole minun puolellani, sattuu kaikesta eniten.
Miehille anna tästä neuvon, älkää koskaan ottako naista jolla on jo lapsi entuudestaan. Aion ottaa avioeron ja katkaista täysin välit molempiin.
Kommentit (351)
Tyttärellä on oikeus tutustua isäänsä, mutta isällä ei ole oikeutta sanella, ketä tyttären juhliin tulee. Bioisä on vieraan asemassa teidän perheessä ja juhlissanne. Älä huoli, sinulla tulee aina olemaan iso paikka tyttären sydämessä, olet rakas hänelle, eikä hän koskaan unohda sitä panosta minkä olet tehnyt. Bioisä ei uhkaa asemaasi. Hänen sydämessään ei ole yhtä paikkaa, on kaksi paikkaa. Tytön kasvun kannalta olisi hyvä, että pystyt hyväksymään hänen tutustumisen sukujuuriinsa.
Olen itse ollut tuon kaltasessa tilanteessa ollut tytär, joka on joutunut paljon käsittelemään sitä, että miksi muiden msielenpahoittamista piti ymmärtää minun kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tytär haluaa? Oletko puhunut suoraan hänen kanssaan?
Minä ainakin sain ihan selvän käsityksen AP:n aloituksesta, että tytär mieluummin priorisoi biologisen isänsä kuin kasvatti-isän.
Vierailija kirjoitti:
Miehen roolina näissä kuvioissa on valitettavan usein olla apupoika, lastenhoitaja, laskujen maksaja ja aiemmin eronneen naisen sosiaalisen statuksen nostaja. Todellista rakkautta on taustalla äärimmäisen harvoin. Ja tässä nähdään miten tuuliviirimäisesti miestä voidaan kohdella.
Mitä tarkoitat? Moni mies elää hyvin tyytyväisenä uusperheen bonusisänä.
Tuskin se biologinen isä jaksaa pitää yhteyttä tyttäreensä jatkossa jos ei ole aiemmin viitsinyt. Sellainen ihminen ei pysty sitoutumaan vaan hänellä on jokin asia mielessä miten hyötyä ja yleensä se on toki raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen roolina näissä kuvioissa on valitettavan usein olla apupoika, lastenhoitaja, laskujen maksaja ja aiemmin eronneen naisen sosiaalisen statuksen nostaja. Todellista rakkautta on taustalla äärimmäisen harvoin. Ja tässä nähdään miten tuuliviirimäisesti miestä voidaan kohdella.
Mitä tarkoitat? Moni mies elää hyvin tyytyväisenä uusperheen bonusisänä.
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provon huomaa tästä "Aion ottaa avioeron ja katkaista täysin välit molempiin."
Jos tilanne olisi todellinen, tottakai menisit itsekin sinne valmistujaisiin. Sinähän se kasvattaja olisit.
Jaaha, sitä on katottu dadvocaten videota ja tehty aloitus.
Asiana iha varmasti amerikassa oikea mutta video on selvä feikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, sitä on katottu dadvocaten videota ja tehty aloitus.
Asiana iha varmasti amerikassa oikea mutta video on selvä feikki.
Ja laitoinkin Emilyn version
Sinulla oikeus osallistua valmistujaisiin vaimosi miehenä ja varmaan olet panostanut juhliin rahallisesti. Enemmän olet isänä ollut tytönkasvattajana kuin biologinen isä. Sano vaimolle että yhdessä osallistutaan vaikka se isä tulisi. Olet mies talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro sukulaisillesi ettei hekään osallistu
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo oikein ole.
Kutsua juhliin sen, kenet haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Sinun paikkasi on olla läsnä lakkiaisissa ja jos se ei biologiselle isälle sovi, niin hän ei sitten tule paikalle. Jos vaimosi ja tyttäresi eivät ole tuossa kohdin tukenasi niin ero vaan vireille asap. Selityksittä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se biologinen isä jaksaa pitää yhteyttä tyttäreensä jatkossa jos ei ole aiemmin viitsinyt. Sellainen ihminen ei pysty sitoutumaan vaan hänellä on jokin asia mielessä miten hyötyä ja yleensä se on toki raha.
Enitenhän se 17 v kaipaa yleensä sitä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tekee mielestäni väärin lähinnä vaimosi. Kannattaa kuitenkin punnita tilannetta vielä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saisi osallistua?
Biologinen isä on kieltänyt sen.
Ap
Ja kuitenkin pidät tyttöä ja vaimoasi kusipäänä? Ainoa kusipää kuviossa on tuo bio"isä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saisi osallistua?
Biologinen isä on kieltänyt sen.
Ap
Ja mikäs valta hänellä olisi tehdä se?
Tietenkin kun olet asettanut rajat ja ollut the däd, niin olet myös jakanut het dädhin roolin negatiiviset puolet. Se on isän kirous kun meidän pitää olla myös se bäd gai tai dardh vaader.
Niin tässä sinun tapauksessa se " oikea " isä on ollut sielä taustalla ja ehkä häneen on ladattu sitten sellaisina hetkinä kaikkea hyvää, kun olet asettanut rajoja ja rakastanut rajallisesti perhettä.
Tämä ei ole muuta tehnyt kuin ollut. Kyllä minä haastaisin henkilön kaksinaisteluun näissä lakkiaisbileissä tai missä onkaan. Taidatte olla jotain hienohelmoja tai keskiluokkaa? Oletaan nyt että minä olen se jätkä tai oikea tyttären isä. Niiin kun me tapellaan sielä teidän fancy pänsy- juhlissa ja voitan sut tappelussa, niin otan perheen takaisin ja kaiken omaisuuden. Voittaja saa kaiken. Haluan mun elämän takaisin minkä otit multa aikoinaan Michael! Tulen ja otan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saisi osallistua?
Biologinen isä on kieltänyt sen.
Ap
Ja mikäs valta hänellä olisi tehdä se?
Ja miten ap liittyy tähän kun on vain kopsannut tarinan netistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Sinun paikkasi on olla läsnä lakkiaisissa ja jos se ei biologiselle isälle sovi, niin hän ei sitten tule paikalle. Jos vaimosi ja tyttäresi eivät ole tuossa kohdin tukenasi niin ero vaan vireille asap. Selityksittä.
En edes ihmettele miksi tytär ei aloittajaa lakkiaisiinsa kaipaa. En kaipaisi minäkään. Joten avioeropaperit olisi jo aikaa kirjoitettu jos olisin tuollaisen kanssa naimisiin erehtynyt.
Tuossa kohtaa lakkasin uskomasta tähän vuodatukseen.