Lue keskustelun säännöt.
17 vuotta isänä, ja nyt minut korvataan yhdellä puhelulla. Onko naisten kusipäisyydellä mitään rajaa??!?
02.05.2026 |
Tulin juuri tyttäreni luota (tai siis vaimoni tyttären, jota olen kasvattanut 17 vuotta kuin omaani). Hän valmistuu nyt lukiosta, ja tuli puhetta juhlista. Arvatkaa mitä? Hänen biologinen isänsä on päättänyt palata kuvioihin 17 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ja nyt tytär haluaa hänet valmistujaisiin.
Mutta tässä on se ongelma: jotta tämä "isä" tulisi paikalle, minä en saisi tulla. Siis minun, joka olen ollut mukana kasvattamassa häntä joka ikinen päivä, kun taas tämä luuseri loisti poissaolollaan. Ja kun puhuin tästä vaimon kanssa, hän oli sitä mieltä, ettei tässä nyt ole mitään ongelmaa. "Jos hän kerran haluaa isänsä takaisin elämäänsä, niin antaa mennä vaan."
Siis oikeasti? Olen ollut mukana maksamassa hänen koko hiton elämänsä. Olen tehnyt kaiken sen kovan työn, mitä lapsen kasvattaminen vaatii, ne kaikki 17 vuotta. Ja nyt minut heitetään sivuun kuin tarpeeton roska, kun se "oikea isä" haluaa takaisin kuvioihin .
Se, ettei vaimoni, joka näki kaiken sen vaivannäön minkä tein päivästä toiseen, ole minun puolellani, sattuu kaikesta eniten.
Miehille anna tästä neuvon, älkää koskaan ottako naista jolla on jo lapsi entuudestaan. Aion ottaa avioeron ja katkaista täysin välit molempiin.
Kommentit (351)
No onpa hirveää! Ettei pääse ylioppilasjuhliin? Eivätkö tuollaiset kekkerit ole miehiselle miehelle kidutusta?
Mutta ajatuksesi erosta ja välien katkaisusta on oikea, ei sinun läsnäoloasi kaivat siinä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen keksitty juttu.
Toki hyvin miehinen, olet maksanut tytön elämän. Sehän se on miehelle tärkeintä lapsen kasvatuksessa, maksaminen. Usein ainoa mihin pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen keksitty juttu.
Toki hyvin miehinen, olet maksanut tytön elämän. Sehän se on miehelle tärkeintä lapsen kasvatuksessa, maksaminen. Usein ainoa mihin pystyy.
Eikä monet edes siihen. Ja kaikki alkaa siitä, ettei reppana älyä käyttää kondomia oikeassa päässä vaan käyttää sitä vappuna yläpäässään ja kärsii vakavaa hapenpuutetta.
MIES, OLETKOHAN TÖPÄNNYT JA AIKAS RANKASTI!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tuntuu epäreilulta. Lapsi kuitenkin on kaivannut biologista isäänsä (ehkä osittain idean tasolla eikä varsinaista ihmistä) eikä sinun auta kuin yrittää tukea. Eihän se tarkoita, että sinut ollaan heittämässä roskiin. Voit olla itse nyt se tasapainoinen aikuinen tässä ja tytär jatkossakin pitää sinua turvallisena ja tukevana isänä.
Näin on ja sitäpaitsi tytär kyllä hoksaa ruveta ajattelemaan, mitä se ’oikea’ isukki aikoinaan teki hänelle, tosta noin vaan ……! Ottaisit rauhallisesti ja olisit oma itsesi, etkä puuttuisi liiaksi heidän väleihinsä. Aika näyttää ensi huuman jälkeen, kuinka aikuistunut tytär suhtautuu livahkaan isukkiinsa. Arvelisin, että haluaa huomiota, kaikenlaista apua, ehkäpä rahaakin tms, vai onko sairastunut, yksinäinen, tai sitten syyttää vaimoaan kaikesta………
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpa hirveää! Ettei pääse ylioppilasjuhliin? Eivätkö tuollaiset kekkerit ole miehiselle miehelle kidutusta?
Mutta ajatuksesi erosta ja välien katkaisusta on oikea, ei sinun läsnäoloasi kaivat siinä perheessä.
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Just just. Kirjoitus joissa naiset käyttäytyy sikamaisesti = naisvihaa. Koska eihän nyt naiset koskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen keksitty juttu.
Toki hyvin miehinen, olet maksanut tytön elämän. Sehän se on miehelle tärkeintä lapsen kasvatuksessa, maksaminen. Usein ainoa mihin pystyy.
Se nyt vaan on niin, että raha kyllä kelpaa naisille, paskanko väliä miehen tunteilla saati oikeuksilla.
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäitä hattuun! Tyttö voi todeta jonkun ajan päästä että se biologinen isä olisi saanut pysyäkin pois, eivät ehkä tule toimeen. Sitten sinut taas muistetaan. Älä hätiköi,seuraa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti vaikuttaa siltä että tytär ei oikeasti arvosta kasvatustasi. Jostain muusta se todennäköisesri kertoo kuin kaipuusta nimenomaan biologiseen isään. Ehkä hän ei ole koskaan tuntenut sinua isäksi vaikka kasttanut häntä olisitkin. Onko se enemmän isän kaipuuta kuin biologisen isän kaipuuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen roolina näissä kuvioissa on valitettavan usein olla apupoika, lastenhoitaja, laskujen maksaja ja aiemmin eronneen naisen sosiaalisen statuksen nostaja. Todellista rakkautta on taustalla äärimmäisen harvoin. Ja tässä nähdään miten tuuliviirimäisesti miestä voidaan kohdella.
Ja näillä miehillä ei ole omaa tahtoa, mahdollisuutta valita toisenlaista naista jne jne?
Eniten tarjontaa sinkulle on naisista joilla on jo lapsi tai useampi aiemmasta suhteesta. Lapsettomat naiset swaippaavat jatkuvasti vasemmalle etsiessään sitä aina vaan parempaa laatikkoleukaa.
Ehkä kannattaa pysyä poissa pinnallisista sovelluksista ja etsiä puolisoa oikeasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä teoreettinen provo, ei kukaan täysijärkinen mies eroa tuollaisesta syystä. Älkää jatkako trollin ketjua, olisi oikeitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Ymmärrän täysin miltä miehestä tuntuu tuollaisessa tilanteessa. Osa naisista näemmä ei koska onnistuvat jollain ihmeellisellä logiikalla kääntämään kaiken naisvihaksi.
Mitä jos valitsisit olla luotettava, toisin kuin biologinen isä? Ole erilainen, ole parempi!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos valitsisit olla luotettava, toisin kuin biologinen isä? Ole erilainen, ole parempi!
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Ymmärrän täysin miltä miehestä tuntuu tuollaisessa tilanteessa. Osa naisista näemmä ei koska onnistuvat jollain ihmeellisellä logiikalla kääntämään kaiken naisvihaksi.
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Veri on vettä sakeampaa. Näin se vaan on. Ikävällä ja halpamaisella tavalla sait tuon kokea todeksi.
Miksi vastaat naisvihatrollille?