Lue keskustelun säännöt.
17 vuotta isänä, ja nyt minut korvataan yhdellä puhelulla. Onko naisten kusipäisyydellä mitään rajaa??!?
02.05.2026 |
Tulin juuri tyttäreni luota (tai siis vaimoni tyttären, jota olen kasvattanut 17 vuotta kuin omaani). Hän valmistuu nyt lukiosta, ja tuli puhetta juhlista. Arvatkaa mitä? Hänen biologinen isänsä on päättänyt palata kuvioihin 17 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Ja nyt tytär haluaa hänet valmistujaisiin.
Mutta tässä on se ongelma: jotta tämä "isä" tulisi paikalle, minä en saisi tulla. Siis minun, joka olen ollut mukana kasvattamassa häntä joka ikinen päivä, kun taas tämä luuseri loisti poissaolollaan. Ja kun puhuin tästä vaimon kanssa, hän oli sitä mieltä, ettei tässä nyt ole mitään ongelmaa. "Jos hän kerran haluaa isänsä takaisin elämäänsä, niin antaa mennä vaan."
Siis oikeasti? Olen ollut mukana maksamassa hänen koko hiton elämänsä. Olen tehnyt kaiken sen kovan työn, mitä lapsen kasvattaminen vaatii, ne kaikki 17 vuotta. Ja nyt minut heitetään sivuun kuin tarpeeton roska, kun se "oikea isä" haluaa takaisin kuvioihin .
Se, ettei vaimoni, joka näki kaiken sen vaivannäön minkä tein päivästä toiseen, ole minun puolellani, sattuu kaikesta eniten.
Miehille anna tästä neuvon, älkää koskaan ottako naista jolla on jo lapsi entuudestaan. Aion ottaa avioeron ja katkaista täysin välit molempiin.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et muka saisi osallistua?
Biologinen isä on kieltänyt sen.
Ap
Ja kuitenkin pidät tyttöä ja vaimoasi kusipäänä? Ainoa kusipää kuviossa on tuo bio"isä"
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsu koko porukka istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelkaa asiasta. Kerro tunteistasi. Sano sille miehelle että molempien pitäisi olla juhlissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Olen AP täysin samaa mieltä kanssasi. Sua on kohdeltu väärin.
Olet Ap, joka nostaa naisvihaketjuaan.
Vierailija kirjoitti:
Kutsu koko porukka istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelkaa asiasta. Kerro tunteistasi. Sano sille miehelle että molempien pitäisi olla juhlissa mukana.
Miksi vastaat naisvihatrollille?
Miksi ihmeessä teette elämästänne noin vaikeaa ja elätte noita kaavallisesti kuin jossain fucking reseptissä?
Meidän perheessä ei vietetä mitään päättäreitä. Jokainen voi juhlia niitä omalla ajallaan vaikka hoplopissa tai baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen AP täysin samaa mieltä kanssasi. Sua on kohdeltu väärin.
Milloin ap:ta on kohdeltu väärin?
Silloin kun katsoi tän? https://www.youtube.com/shorts/MUavafsQx-g
Vierailija kirjoitti:
Kutsu koko porukka istumaan saman pöydän ääreen ja keskustelkaa asiasta. Kerro tunteistasi. Sano sille miehelle että molempien pitäisi olla juhlissa mukana.
Hankala kutsua kun noi asuu ameriikassa ja minä trollaan täällä suomessa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Miten se vaimosi ja tyttäresi on selittänyt tätä asiaa sinulle?! Kai olet kysynyt heiltä? Älä mikään muiden ohjailtava lapanen. Sano, että sinä olet juhlissa, et kodistasi lähde minnekään. Ja biologinen isä voi tulla jos haluaa, jos se on sullekin ok.
Tiedän myös, että jos ero on ollut riitainen, niin molemmat vanhemmat järjestävät omat juhlansa. Eli se biologinen isä voi järjestää juhlat vaikka seuraavana päivänä tyttärelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä teette elämästänne noin vaikeaa ja elätte noita kaavallisesti kuin jossain fucking reseptissä?
Meidän perheessä ei vietetä mitään päättäreitä. Jokainen voi juhlia niitä omalla ajallaan vaikka hoplopissa tai baarissa.
Ameriikan perinteet kun on erilaiset.
Ap ei juttuun liity mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Sinun paikkasi on olla läsnä lakkiaisissa ja jos se ei biologiselle isälle sovi, niin hän ei sitten tule paikalle. Jos vaimosi ja tyttäresi eivät ole tuossa kohdin tukenasi niin ero vaan vireille asap. Selityksittä.
En edes ihmettele miksi tytär ei aloittajaa lakkiaisiinsa kaipaa. En kaipaisi minäkään. Joten avioeropaperit olisi jo aikaa kirjoitettu jos olisin tuollaisen kanssa naimisiin erehtynyt.
AP on toki tehnyt pahan virheen kun on alun alkaen lähtenyt huolehtimaan noiden käärmeiden tarpeista. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuon yhden valmistujaisiin liittyvän ratkaisun takia katkaiset välit?! Sanot tuota 17-vuotiasta kusipäiseiksi naiseksi?!
Joo sori, ihan ei nyt sinusta meinaa huokua läheinen, välittävä isä/isäpuoli...
Tää on puhdas provo ja ragebaitti. Ap luulee esittävänsä, jotain "hyvää isäpuolta", mutta jo otsikko paljastaa hänet henkisesti väkivaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttärellä on oikeus tutustua isäänsä, mutta isällä ei ole oikeutta sanella, ketä tyttären juhliin tulee. Bioisä on vieraan asemassa teidän perheessä ja juhlissanne. Älä huoli, sinulla tulee aina olemaan iso paikka tyttären sydämessä, olet rakas hänelle, eikä hän koskaan unohda sitä panosta minkä olet tehnyt. Bioisä ei uhkaa asemaasi. Hänen sydämessään ei ole yhtä paikkaa, on kaksi paikkaa. Tytön kasvun kannalta olisi hyvä, että pystyt hyväksymään hänen tutustumisen sukujuuriinsa.
Olen itse ollut tuon kaltasessa tilanteessa ollut tytär, joka on joutunut paljon käsittelemään sitä, että miksi muiden msielenpahoittamista piti ymmärtää minun kustannuksella.
Sanon vielä sen, että kuulostat hyvältä isältä, älä pelkää menettäväsi paikkaasi. Se on just se mikä on, eikä mikään uutuudenviehätys himmennä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Miten se vaimosi ja tyttäresi on selittänyt tätä asiaa sinulle?! Kai olet kysynyt heiltä? Älä mikään muiden ohjailtava lapanen. Sano, että sinä olet juhlissa, et kodistasi lähde minnekään. Ja biologinen isä voi tulla jos haluaa, jos se on sullekin ok.
Tiedän myös, että jos ero on ollut riitainen, niin molemmat vanhemmat järjestävät omat juhlansa. Eli se biologinen isä voi järjestää juhlat vaikka seuraavana päivänä tyttärelleen.
Ei ap:lla ole vaimoa eikä lapsia. On katsonut vain netissä videoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen AP täysin samaa mieltä kanssasi. Sua on kohdeltu väärin.
Kutsuu 18...19 v. "tytärtään" kusipäiseksi naiseksi. Katkeroitunut trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP täysin samaa mieltä kanssasi. Sua on kohdeltu väärin.
Milloin ap:ta on kohdeltu väärin?
Silloin kun katsoi tän? https://www.youtube.com/shorts/MUavafsQx-g
Ok! Eli ap:n tarina oli keksitty trollausta jenkkiläisestä youtube videosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Sinun paikkasi on olla läsnä lakkiaisissa ja jos se ei biologiselle isälle sovi, niin hän ei sitten tule paikalle. Jos vaimosi ja tyttäresi eivät ole tuossa kohdin tukenasi niin ero vaan vireille asap. Selityksittä.
En edes ihmettele miksi tytär ei aloittajaa lakkiaisiinsa kaipaa. En kaipaisi minäkään. Joten avioeropaperit olisi jo aikaa kirjoitettu jos olisin tuollaisen kanssa naimisiin erehtynyt.
AP on toki tehnyt pahan virheen kun on alun alkaen lähtenyt huolehtimaan noiden käärmeiden tarpeista. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Ap ei ole huolehtinut kuin youtuben kattomisesta
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuon yhden valmistujaisiin liittyvän ratkaisun takia katkaiset välit?! Sanot tuota 17-vuotiasta kusipäiseiksi naiseksi?!
Joo sori, ihan ei nyt sinusta meinaa huokua läheinen, välittävä isä/isäpuoli...
Ja ensimmäiseksi ottaa esiin rahan "menon". 😂
En minäkään tykkäsi tuollaisesta stepdaddystä. Ja kuka tietää, mitä niiden välillä oikeasti on tapahtunut, ettei vaan stepdaddy tytön aikuistuessa olisikin alkanut kiinnostua ihan väärällä tavalla... Näitähän usein sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuon yhden valmistujaisiin liittyvän ratkaisun takia katkaiset välit?! Sanot tuota 17-vuotiasta kusipäiseiksi naiseksi?!
Joo sori, ihan ei nyt sinusta meinaa huokua läheinen, välittävä isä/isäpuoli...
Tää on puhdas provo ja ragebaitti. Ap luulee esittävänsä, jotain "hyvää isäpuolta", mutta jo otsikko paljastaa hänet henkisesti väkivaltaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos niille harvoille, jotka ymmärsivät, mistä tässä oikeasti on kyse. Tämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on “oikeampi” isyys. Tämä on kysymys siitä, voiko 17 vuoden läsnäolon pyyhkiä pois yhdellä puhelulla kuin väärän nimen kutsulistasta.
Ja ennen kuin joku taas ehtii: kyllä, biologinen isä on kusipää. Tietenkin on. Mutta hän ei ole se ihminen, jolta odotin lojaalisuutta. Hän on mies, joka katosi. Minua satuttaa se, että vaimoni ja kasvattamani tytär ovat valmiita hyväksymään hänen ehtonsa.
En ole vaatimassa, ettei biologinen isä saa tulla. Minä kysyn, miksi hänen ehtonsa menee minun 17 vuoden läsnäoloni edelle. Miksi mies, joka ei ollut paikalla arjessa, saa ilmestyä juhlapäivänä ja sanella ovenvartijana, kuka on perhettä?
Ja kyllä, sanoin aloituksessa rumasti. Myönnän sen. En kutsu tytärtäni "kusipääksi naiseksi". Hän on ihminen, jota olen rakastanut ja kasvattanut. Mutta hän on myös jo sen ikäinen, että hänen pitää ymmärtää, ettei oma kaipuu biologiseen isään anna oikeutta nöyryyttää sitä ihmistä, joka jäi.
Täällä moni takertuu siihen, sanonko lakkiaiset vai valmistujaiset, olenko incel, onko tarina Redditistä, olenko juoppo tai 15-vuotias. Helppoahan se on. Kun ei halua vastata itse kysymykseen, voi alkaa oikolukea toisen kipua.
Raha ei ollut pointti. Mainitsin sen siksi, että raha on konkreettista. Mutta minä maksoin myös ajalla, yöunilla, huolilla, kuskauksilla, vanhempainilloilla, sairaspäivillä, riidoilla, lohduttamisella ja kaikella sillä näkymättömällä arjella, josta vanhemmuus oikeasti rakentuu. Jos joku kuulee siitä vain "mies valittaa rahasta", niin ehkä se kertoo enemmän kuulijasta kuin minusta.
Vaimoni tehtävä ei olisi valita minun ja tyttären välillä. Hänen tehtävänsä olisi sanoa biologiselle isälle: tervetuloa, mutta sinä et tule 17 vuoden jälkeen sanelemaan, kuka tässä perheessä saa seistä juhlapäivänä vieressä. Jos hän ei pysty sanomaan sitä, minulle selviää aika kivuliaasti, mikä rooli minulla tässä perheessä on ollut.
Ehkä kiistanalaisin mielipiteeni on tämä: bonusvanhemmalta halutaan usein vanhemman vastuu, mutta ei vanhemman arvoa. Ole läsnä, maksa, tue, kasvata, niele, ymmärrä, väisty. Ja kun sanot, että sattuu, oletkin itsekäs.
En tiedä vielä otanko eron. En tee sitä yhden juhlan takia. Teen sen, jos tästä paljastuu, että minut voidaan siirtää sivuun heti, kun verisukulainen koputtaa oveen. Silloin en ole ollut isä. Olen ollut sijainen.
Ja kysyn: jos äitipuoli olisi kasvattanut lasta 17 vuotta ja biologinen äiti ilmestyisi lakkiaisiin ehdolla "äitipuoli ei saa tulla", kuinka moni täällä käskisi äitipuolta vain nielemään ja olemaan kypsä aikuinen?
Ap
Asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Sinun paikkasi on olla läsnä lakkiaisissa ja jos se ei biologiselle isälle sovi, niin hän ei sitten tule paikalle. Jos vaimosi ja tyttäresi eivät ole tuossa kohdin tukenasi niin ero vaan vireille asap. Selityksittä.
En edes ihmettele miksi tytär ei aloittajaa lakkiaisiinsa kaipaa. En kaipaisi minäkään. Joten avioeropaperit olisi jo aikaa kirjoitettu jos olisin tuollaisen kanssa naimisiin erehtynyt.
AP on toki tehnyt pahan virheen kun on alun alkaen lähtenyt huolehtimaan noiden käärmeiden tarpeista. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Nainenhan tuossa on tehnyt ison virheen kun on lähtenyt kyseisen miehen tai oikeammin miesten matkaan. Kumpikaan heistä ei oikein vaikuta täysjärkiseltä. Ehkä juuri siksi tyttärelle on jäänyt kaipuu isään. Valitettavasti en usko että kumpikaan noista miehistä sitä pystyy täyttämään.
Olen AP täysin samaa mieltä kanssasi. Sua on kohdeltu väärin.