Näetkö MITÄÄN hyvää toisten uskossa/uskonnoissa?
Monista ketjuista selviää, että monet vihaavat toisia uskontoja, ja ehkä myös oman uskontojensa edustajia, joiden näkemykset eroavat omistaan. Minusta on ikävää, että joku sanoo tuntevansa oksetusta lukiessaan kirjaa, joka on toisille pyhä.
MUTTA en enää haluaisi keskustella tästä, vaan siitä, näemmekö mitään hyvää toisten uskossa? Eihän se vähennä omaa uskoa!?
Minä voin aloittaa. Kristinuskossa on mielestäni hyvää se, että he uskovat Jumalaan. Ja se on hyvää myös juutalaisuudessa. Lisäksi juutalaisuudessa on minusta hyvää se, että he yhä noudattavat vanhan testamentin käskyjä. Ja se sapatti ateria vaikuttaa hyvältä. Paljoa en juutalaisuutta tunne.
Kristinuskossa on kaunis käsite suojelusenkeleistä. Muistan
sellaisen virren? jossa sanotaan " maankorvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy..."
Minusta se on kaunis. Eikä se kuitenkaan yhtään vähennä uskoani siihen, että kaikki apu tulee Jumalalta, ja enkelitkin toimivat vain Hänen tahtonsa mukaan.
Hindulaisuutta en myöskään juuri tunne, mutta he ilmeisesti kunnioittavat ja kohtelevat eläimiä hyvin. Se on hienoa.
Buddhalaisuutta en tunne myöskään, mutta luulen että he ovat rauhallisia ja tasapainoisia ihmisiä:)
Kommentit (9)
joka on minkä tahansa uskonnon kannattaja, mutta
- on avarakatseinen ja ennakkoluuloton muita kohtaan
- ei tuputa omaa näkemystään
- kunnioittaa muita ihmisiä
- kunnioittaa kaikkea luotua
- noudattaa omaa vakaumustaan pelkäämättä muiden mielipiteitä
- on rehellinen itselleen ja muille
- ei jaa väärää tietoa toisista uskonnoista
Jossain ketjussa taisin sanoa jotain sellaista, että uskonnolla on tässä maailmassa tärkeä välinearvo: se saa pyrkimään olemaan parempi ihminen.
Itse olen aika käytännöllinen ihminen ja mielestäni elämänkatsomus pitää näkyä arjessa ja teoissa ylipäätäänkin. Uskonto suodattuu aina " kannattajansa" kautta ja sellaiset uskonnot, jotka saavat ihmisen luopumaan väkivallasta, vihasta, kateudesta ja tietämättömyydestä ovat mielestäni onnistuneet tehtävässään. Kaikki suuret maailmanuskonnot ovat tällaisia perussanomaltaan ja siksipä ne kaikki ansaitsevat muiden kunnioituksen. Tämä on minusta uskontojen ainoa merkittävä " eläman tarkoitus" tässä maailmassa.
Tällainen on yhden maallikkobuddhalaisen kanta asiaan :)
Ihan yleisesti, kaikki jotka kunnioittavat Jumalan luomaa. Monilla kristityillä on hyvin korkea moraali, jota ihannoin.
Monissa virsissä on hyvin viisaita asioita sanottu, vaikken niitä enää kuuntelekkaan.
Usko enkeleihin lämmittää minun sydäntäni aina :)
Kaikenkaikkiaan se, että on valmis kohtaamaan Jumalan, tekemään tekoja Hänen vuokseen, on arvostettavaa.
Olen pahoillani, kun en paljonkaan buddhalaisuutta ja hindulaisuutta tunne, niin en osaa kertoa sieltä hyviä asioita.
Tässä näkemyksiäni:
Juutalaisuus: Vahva oman valinnan ja vastuun merkitys. Lukeneisuuden ja oppineisuuden kannustaminen.
Kristinusko: Armo ja tasa-arvo. Lähdetekstin kirjoitustyyli vertauskuvallinen, mikä vähentää " lost in translation" -riskiä. Ei tarvita " oppineita" kertomaan kuinka asiat ovat.
Islam: Naisen asemaan syntyaikoinaan huimasti parantanut uskonto. Erittäin stukturoitu, mikä varmaankin antaa turvallisuuden tunnetta ja on siis hyvä sitä kaipaavalle; yhteisöllisyys.
Budhalaisuus: Pyrkimys eroon kunnianhimosta ja vallanhalusta
Hindulaisuus: kaiken elävän kunnioittaminen, syysn ja seurauksen merkitys (en tosin ihan kaisessa tätä allekirjoitam esim. kun hyväksytään jonkun huonot elinolot sen varjolla että edellisessä elämässä henkilö olisi tehnyt jotain minkä nojalla ansaitsee tämän hetkisen)
Monissa kirjoituksissa jo olikin keskeiset asiat, minunkin mielestäni uskonnon harjoittamisella tulee saada aikaa hyvää, keskeisintä on kuinka jumalaansa palvelee, kuinka se heijastuu kanssaeläjiin. Uskonnossa tarkoitus EI koskaan pyhitä keinoja.
Tuolla budhalaisuuden kunnianhimolla tarkoitan nimen omaan kunnian himoitsemista, en " ambition" ia joka tähtää esim. itsentä kehittämiseen.
Mutta ihan pohjimmilta toivon, ettei maailmassa olisi yhtään ainutta uskontoa.
Se ei ollut tarkoitus, vaan vain kertoa miksi en pysty sinulle pyhiä kirjoituksia lukemaan. Vähän samaan tapaan kuin punastuminen, en millään haluaisi punastella, mutta en voi sille mitään.
Itse uskon että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, enemmän tai vähemmän, uskontoon katsomatta.
superstar1:
Se ei ollut tarkoitus, vaan vain kertoa miksi en pysty sinulle pyhiä kirjoituksia lukemaan. Vähän samaan tapaan kuin punastuminen, en millään haluaisi punastella, mutta en voi sille mitään.
Tähän väliin on ihan pakko kertoa, että minulla on vastaava kokemus Raamatun lukemisesta. Olen syntyjäni ei todellakaan mitenkään uskonnollisesta perheestä ja jossain vaiheessa tuossa parin kympin korvilla aloin kaivata jotain hengellistä elämääni. Mutta joka kerran kun yritin lukea Raamattua, minulle tuli ihan valtavan ahdistunut olo. Sama tapahtui joka ikinen kerta, kun luin vähänkään pidemmin Raamattua. Myöhemmin löysin polkuni toisaalta ja näin jälkeenpäin ymmärrän, että kyseessä oli johdatus.
Itse en näe mitään ongelmaa toisen uskonnon ja elämänkatsomuksen kunnioittamisessa, koska usko on jokaiselle henkilökohtainen asia ja aito tunne. Eikä meistä ihmisistä kukaan voi toistaan tuomita, vaan kaikki on Jumalan käsissä. Itse keskityn omaan, oikeaksi kokemaani polkuun ja yritän kulkea sen parhaani mukaan ja samalla toivon, että se vie minut perille saakka.
On hienoa, jos usko (mikä tahansa!) saa hyvää aikaan.