Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (282)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän asian niin että yrittävät löytää keinoja ettei se lapsiarki olisi niin väsyttävää ja että vanhemmat pärjäisi itse. Jos sinne kotiin tulee joku pelkästään hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt niin mikäänhän ei muutu. Äiskä saa tietysti nukkua hieman paremmin muutaman viikon mutta jos ei aiemminkaan jaksanut arkea niin se sama väsähdys on edessä kun siivooja/lapsenlikka lähtee pois. Ehkä alussa voisi olla enemmän apua lapsenhoitoon että enimmät väsyt saisi pois mutta aika pian vanhempien pitäisi alkaa työstämään itse sitä omaa tekemistä sellaiseksi että jaksaa.
En siis ole alan ihminen mutta tälläinen tuli mieleen.
Kuulostaa jotenkin siltä, että teidän mielestä äiti ei saisikaan nukkua, miksi ei? Miksi kaikki muut saa nukkua paitsi äidit? Voi milloin tahansa ottaa tirsat ja päikkärit kun ei tarvi huolehtia lapsistakaan. Miten tämä voi olla sinusta oikeudenmukaista ja kohtuullista, että on olemassa ihmisryhmä eli äidit keneltä odotetaan yli ihmisen suoritusta muiden juhliessa ja nukkuessa ja elellen vapaasti?
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on. Joskus muinoin oli hoitajia, jotka auttoivat konkreettisesti.
On edelleen monessa paikassa. Psyko-suomessa vihataan äitiyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Tuo minusta taas kertoo sen, että asiakaskunta fabrikoidaan eli kun olitte molemmat maistereita niin säästyitte kyttäyskulttuurilta ja asuitte omistusasunnossa. Mutta meneppä neuvolaan matala palkka alan työläis äitinä niin saat ihan kaiken kyttäyksen osaksesi ja lasuttelun.
No koulutetumpi tietää oikeutensa ja puuttuu lakiteitse, mikäli tulee yli kävellyksi. Tietää reitin ja ja ne henkilöt, jota kautta lähteä asiaansa edistämään.
Lisäksi monet amk-tutkinnon suorittaneet esimerkiksi kirjoittavat todella huonosti, esim. terveydenhoitajat. Kanta-tekstit vilisevät alkeellisia yhdyssanavirheitä, vääriä sanajärjestyksiä jne. Tällaiset verbaalisesti heikot ovat heikoilla myös silloin kun heidän toimintaansa aletaan tutkia.
Voihan niihin asiakirjoihin myös valehdella omaksi edukseen, kuten meillekin tehtiin. Mutta ei se sujuva kirjoitusvirheetön akateemisen tekstinkään tuottaminen nyt ratkaise etenkään nepsyjen ongelmia tai mikään sellainen, että kotona on kellon lyömä struktuurit. Ne nepsyjen siirtymätilanteisiin liittyvät haasteet ovat silti siinä arjessa läsnä, ym motivoitumiseen liittyvät haasteet ja se, että niissä akateemisissa taidoissa silti lapsi voi jäädä jälkeen jos hänellä on jotakin oppimiseen liittyvää pulmaa vielä siihen lisäksi. Nämä ovat tällaisia pintapuolisia kiillotus toimenpiteitä vain, että kun koti on siisti ja äiti tehnyt patriarkan valvonnan alla ruuan joka päivä kello viisi niin se muka ratkaisee isoja ongelmia. Sitten kun nämä lapset muuttaa pois kotoa niin heillä jää kuitenkin opinnot kesken ym. on vaaraa syrjäytyä jne kun haasteet tulevat työelämässä kuitenkin esille ja työelämän tuen puutteet.
Itsellä ei kokemusta nepsy-lapsista. Kolme täysin diagnoositonta, tervettä lasta.
Arki on aina ollut meillä selkeästi strukturoitua ja samalla kaavalla on menty. Lapset tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu, milloin syödään, jne.
T. Se akateemisen perheen äiti
Miksi sitten jakelet omia neuvojasi nepsy perheiden äideille jos itselläsi ei ole edes kokemusta nepsy lapsista? Nepsy lapsiin ei toimi samat asiat kuin nentteihin. Olen itsekin neurotyypillinen ja struktuurit onnistuu minulta ns. autopilotilla, mutta nepsy lapset eivät toimi noin.
Häh, meillä kyllä perhetyöntekijä juuri hoiti lasta, vei puistoon jne. Meillä oli kyllä lastensuojelun asiakkuus silloin, en tiedä vaikuttaako. Tämä oli Espoossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voi joutua vielä isoihin ongelmiin.
Tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Lol missä todellisuudessa oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Lapsiperhetyö on suomessa täysin absurdia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Tuo minusta taas kertoo sen, että asiakaskunta fabrikoidaan eli kun olitte molemmat maistereita niin säästyitte kyttäyskulttuurilta ja asuitte omistusasunnossa. Mutta meneppä neuvolaan matala palkka alan työläis äitinä niin saat ihan kaiken kyttäyksen osaksesi ja lasuttelun.
No koulutetumpi tietää oikeutensa ja puuttuu lakiteitse, mikäli tulee yli kävellyksi. Tietää reitin ja ja ne henkilöt, jota kautta lähteä asiaansa edistämään.
Lisäksi monet amk-tutkinnon suorittaneet esimerkiksi kirjoittavat todella huonosti, esim. terveydenhoitajat. Kanta-tekstit vilisevät alkeellisia yhdyssanavirheitä, vääriä sanajärjestyksiä jne. Tällaiset verbaalisesti heikot ovat heikoilla myös silloin kun heidän toimintaansa aletaan tutkia.
Voihan niihin asiakirjoihin myös valehdella omaksi edukseen, kuten meillekin tehtiin. Mutta ei se sujuva kirjoitusvirheetön akateemisen tekstinkään tuottaminen nyt ratkaise etenkään nepsyjen ongelmia tai mikään sellainen, että kotona on kellon lyömä struktuurit. Ne nepsyjen siirtymätilanteisiin liittyvät haasteet ovat silti siinä arjessa läsnä, ym motivoitumiseen liittyvät haasteet ja se, että niissä akateemisissa taidoissa silti lapsi voi jäädä jälkeen jos hänellä on jotakin oppimiseen liittyvää pulmaa vielä siihen lisäksi. Nämä ovat tällaisia pintapuolisia kiillotus toimenpiteitä vain, että kun koti on siisti ja äiti tehnyt patriarkan valvonnan alla ruuan joka päivä kello viisi niin se muka ratkaisee isoja ongelmia. Sitten kun nämä lapset muuttaa pois kotoa niin heillä jää kuitenkin opinnot kesken ym. on vaaraa syrjäytyä jne kun haasteet tulevat työelämässä kuitenkin esille ja työelämän tuen puutteet.
Itsellä ei kokemusta nepsy-lapsista. Kolme täysin diagnoositonta, tervettä lasta.
Arki on aina ollut meillä selkeästi strukturoitua ja samalla kaavalla on menty. Lapset tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu, milloin syödään, jne.
T. Se akateemisen perheen äiti
Miksi sitten jakelet omia neuvojasi nepsy perheiden äideille jos itselläsi ei ole edes kokemusta nepsy lapsista? Nepsy lapsiin ei toimi samat asiat kuin nentteihin. Olen itsekin neurotyypillinen ja struktuurit onnistuu minulta ns. autopilotilla, mutta nepsy lapset eivät toimi noin.
Minä en ole jaellut neuvojani kenellekään. Sekoitat toiseen kirjoittajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Lol missä todellisuudessa oikein elät?
Lastensuojelun arjessa. Se on kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yh-äidin jolla on kaksi alakouluikäistä lasta, elävät minimituilla koska äidillä on muutama vaikea perussairaus ja kovia kipuja. Pystyy ajoittain työhön keikkojen verran mutta teknisesti 80% ajasta työkyvytön, nykytilanteessa työstä saatu raha ei kata edes töihinmenon kuluja joten keikkoja ei siksikään pysty nyt tekemään. Rahallisesti pärjää jotenkin kun mitään ei juuri tee paitsi on kotona. Ei ole edes sairaseläkkeellä vaan toimeentulotuella ym hiluilla.
Saattaa kärsiä niin kovista kivuista että päivän ohjelma on tasan ruoan laittaminen lapsille ja istuminen/makaaminen lasten seurana. Hän on pyytänyt että saisi kotiapua jossa joku tulisi edes toisinaan siivoamaan heille ja auttamaan ruoanlaitossa koska siihenkään ei aina ole sidekudossairauden takia mahdollisuutta, kivut ja fatiikki niin rajuja.
Sosiaalityö on suoraan sanonut, että mitään siivousapua ei ole tarjolla ja lapset ennemmin otetaan huostaan kuin tuollaista aletaan tuottaa esim palvelusetelillä. Eli ei ole tarve millekään kovatuntipalkkaisen sossun juttelulle tai neuvoille, lapsista ei lastensuojelullista huolta "kunhan koti pysyy edelleen hoidettuna" ja nyt oli sanottu että se sossu on otettava sinne kotiin juttelemaan jos siivousvoimia ei ole. Eihän niitä kipupotilaalla enenevästi ole kun vaiva on pysyvä.
Konkreettinen riittävä apu olisi se perussiivous vaikka kahden viikon välein, maksaisi murto-osan sossun touhuista. Mutta se ei käy. Työntekijä oli oikein tuonut sellaisen lukujärjestyksen johon saa kirjoittaa että mitä puuhia tehdään milloinkin. Aikuiselle korkeakoulutetulle fyysisen työkyvyn menettänelle naiselle, joka on huolehtinut perheestään yksin ja joka toivoisi ainoastaan sitä, että joku auttaisi askareissa jotka on tehty samassa ajassa kun sossu istuu sohvalla juomassa kahvia ja taivastelemassa.
Tässä erittäin hyvä pointti. Jopa maksaisi vähemmän kuin se että kaksi koulutettua sosiaalityöntekijää tulee sohvalle istumaan ja jutustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näitä nepsy-lapsia on enemmän alemman sosiaaliluokan perheissä, sekä niissä perheissä, joiden vanhemmat ovat itsekin sellaisten vanhempien jälkeläisiä, joilta puuttuu korkeakoulututkino?
Vierailija kirjoitti:
Häh, meillä kyllä perhetyöntekijä juuri hoiti lasta, vei puistoon jne. Meillä oli kyllä lastensuojelun asiakkuus silloin, en tiedä vaikuttaako. Tämä oli Espoossa
Meilläkin oli neuvolan perhetyö tuollaista, että käytettiin lasta puistossa mutta sitten kun se siirtyi lasuun niin siitä tuli jotain siivouksen tarkkailua kun lasun sossu käskenyt tehdä meille siivoussunnitelman ja oli sanonut, että lasta ei saa käyttää ulkona. Olin siinävaiheessa sanonut, että en tarvi enää perhetyötä kun lapsella oli enemmän haasteita koulussa joten tää lasun sossu jotenkin tulkitsi sen niin, että kun meillä siivotaan vieläkin enemmän niín se muka jotakin ratkaisee. Aivan täyttä hölynpölyä. En itse siinä vaiheessa edes osannut pyytää jotakin tietynlaista apua kun nepsy lapsen haasteet oli itsellekkin täysin uusi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yh-äidin jolla on kaksi alakouluikäistä lasta, elävät minimituilla koska äidillä on muutama vaikea perussairaus ja kovia kipuja. Pystyy ajoittain työhön keikkojen verran mutta teknisesti 80% ajasta työkyvytön, nykytilanteessa työstä saatu raha ei kata edes töihinmenon kuluja joten keikkoja ei siksikään pysty nyt tekemään. Rahallisesti pärjää jotenkin kun mitään ei juuri tee paitsi on kotona. Ei ole edes sairaseläkkeellä vaan toimeentulotuella ym hiluilla.
Saattaa kärsiä niin kovista kivuista että päivän ohjelma on tasan ruoan laittaminen lapsille ja istuminen/makaaminen lasten seurana. Hän on pyytänyt että saisi kotiapua jossa joku tulisi edes toisinaan siivoamaan heille ja auttamaan ruoanlaitossa koska siihenkään ei aina ole sidekudossairauden takia mahdollisuutta, kivut ja fatiikki niin rajuja.
Sosiaalityö on suoraan sanonut, että mitään siivousapua ei ole tarjolla ja lapset ennemmin otetaan huostaan kuin tuollaista aletaan tuottaa esim palvelusetelillä. Eli ei ole tarve millekään kovatuntipalkkaisen sossun juttelulle tai neuvoille, lapsista ei lastensuojelullista huolta "kunhan koti pysyy edelleen hoidettuna" ja nyt oli sanottu että se sossu on otettava sinne kotiin juttelemaan jos siivousvoimia ei ole. Eihän niitä kipupotilaalla enenevästi ole kun vaiva on pysyvä.
Konkreettinen riittävä apu olisi se perussiivous vaikka kahden viikon välein, maksaisi murto-osan sossun touhuista. Mutta se ei käy. Työntekijä oli oikein tuonut sellaisen lukujärjestyksen johon saa kirjoittaa että mitä puuhia tehdään milloinkin. Aikuiselle korkeakoulutetulle fyysisen työkyvyn menettänelle naiselle, joka on huolehtinut perheestään yksin ja joka toivoisi ainoastaan sitä, että joku auttaisi askareissa jotka on tehty samassa ajassa kun sossu istuu sohvalla juomassa kahvia ja taivastelemassa.
Tässä erittäin hyvä pointti. Jopa maksaisi vähemmän kuin se että kaksi koulutettua sosiaalityöntekijää tulee sohvalle istumaan ja jutustelemaan.
Aina ajoittain lastensuojeluun tulee äitejä, joilla ei ole juuri lainkaan toimintakykyä, mutta ajattelevat, että yhteiskunnan tehtävä on tuottaa heille kotiin ilmaiseksi lastenhoitajaa, siivoojaa jne. henkilökuntaa. Ja pysyvästi, kyse ei ole mistään esim. ohimenevästä sairaudesta tai loukkaantumisesta. Näin ei toimita. Tällaista palvelua Suomesta ei saa. Mikäli lapsen kanssa ei pärjää, lapsi voidaan ottaa sijoitukseen. Samalla tavalla lapsi voidaan sijoittaa, jos vanhemmat ovat esim. sairaalahoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän se nykyään on.
"Apu" umpiväsyneelle äidille että joku patistaa sinut keittämään lohikeittoa ja leipomaan kinkkupiirakkaa vaikka lapset pärjäisi hyvin nakeilla ja lihiksillä. Sekä askartelemaan koko perheen yhteistä sääntötaulua ja piirtämään lasten kanssa tunnepuita.
Mä sanoin suoraan etteu meille tarvitse enää tulla. Etten saa mitään apua vaan lisästressiä.
Ei, lapset ei pärjää nakeilla ja lihiksillä. Jos aikuinen ihminen haluaa ruokkia itsensä tuollaisella paskalla, josta ei saa yhtään mitään, mitä ihminen tarvitsee (paitsi liikaa energiaa) se on hänen oma asiansa. Nakkien ja lihisten syöttäminen pienille lapsille on törkeää. Aikuisen tehtävänä on huolehtia lapsista hyvin, myös heidän ravitsemuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä nepsy-lapsia on enemmän alemman sosiaaliluokan perheissä, sekä niissä perheissä, joiden vanhemmat ovat itsekin sellaisten vanhempien jälkeläisiä, joilta puuttuu korkeakoulututkino?
Meillä on nepsy lapsia ja vanhemmilla korkea koulutusta ei liity vanhempien koulutustasoon. Kuka tahansa voi saada myös vammaisen lapsen. Nepsyjä syntyy kyllä ihan kaikkiin yhteiskunta luokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yh-äidin jolla on kaksi alakouluikäistä lasta, elävät minimituilla koska äidillä on muutama vaikea perussairaus ja kovia kipuja. Pystyy ajoittain työhön keikkojen verran mutta teknisesti 80% ajasta työkyvytön, nykytilanteessa työstä saatu raha ei kata edes töihinmenon kuluja joten keikkoja ei siksikään pysty nyt tekemään. Rahallisesti pärjää jotenkin kun mitään ei juuri tee paitsi on kotona. Ei ole edes sairaseläkkeellä vaan toimeentulotuella ym hiluilla.
Saattaa kärsiä niin kovista kivuista että päivän ohjelma on tasan ruoan laittaminen lapsille ja istuminen/makaaminen lasten seurana. Hän on pyytänyt että saisi kotiapua jossa joku tulisi edes toisinaan siivoamaan heille ja auttamaan ruoanlaitossa koska siihenkään ei aina ole sidekudossairauden takia mahdollisuutta, kivut ja fatiikki niin rajuja.
Sosiaalityö on suoraan sanonut, että mitään siivousapua ei ole tarjolla ja lapset ennemmin otetaan huostaan kuin tuollaista aletaan tuottaa esim palvelusetelillä. Eli ei ole tarve millekään kovatuntipalkkaisen sossun juttelulle tai neuvoille, lapsista ei lastensuojelullista huolta "kunhan koti pysyy edelleen hoidettuna" ja nyt oli sanottu että se sossu on otettava sinne kotiin juttelemaan jos siivousvoimia ei ole. Eihän niitä kipupotilaalla enenevästi ole kun vaiva on pysyvä.
Konkreettinen riittävä apu olisi se perussiivous vaikka kahden viikon välein, maksaisi murto-osan sossun touhuista. Mutta se ei käy. Työntekijä oli oikein tuonut sellaisen lukujärjestyksen johon saa kirjoittaa että mitä puuhia tehdään milloinkin. Aikuiselle korkeakoulutetulle fyysisen työkyvyn menettänelle naiselle, joka on huolehtinut perheestään yksin ja joka toivoisi ainoastaan sitä, että joku auttaisi askareissa jotka on tehty samassa ajassa kun sossu istuu sohvalla juomassa kahvia ja taivastelemassa.
Järkyttävää. Tarjoutuisin koska tahansa avuksi tuollaiseen tilanteeseen. Tiedän mitä on hirveät krooniset kivut, toki oli paljon tuuria ja vuosien kitumisen jälkeen ne loppuivat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä nepsy-lapsia on enemmän alemman sosiaaliluokan perheissä, sekä niissä perheissä, joiden vanhemmat ovat itsekin sellaisten vanhempien jälkeläisiä, joilta puuttuu korkeakoulututkino?
Minua kiinnostaa kun aina sanotaan, että ei osata tuottaa heille palvelua. Mikä ihme se palvelu nepsyille on, joka puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yh-äidin jolla on kaksi alakouluikäistä lasta, elävät minimituilla koska äidillä on muutama vaikea perussairaus ja kovia kipuja. Pystyy ajoittain työhön keikkojen verran mutta teknisesti 80% ajasta työkyvytön, nykytilanteessa työstä saatu raha ei kata edes töihinmenon kuluja joten keikkoja ei siksikään pysty nyt tekemään. Rahallisesti pärjää jotenkin kun mitään ei juuri tee paitsi on kotona. Ei ole edes sairaseläkkeellä vaan toimeentulotuella ym hiluilla.
Saattaa kärsiä niin kovista kivuista että päivän ohjelma on tasan ruoan laittaminen lapsille ja istuminen/makaaminen lasten seurana. Hän on pyytänyt että saisi kotiapua jossa joku tulisi edes toisinaan siivoamaan heille ja auttamaan ruoanlaitossa koska siihenkään ei aina ole sidekudossairauden takia mahdollisuutta, kivut ja fatiikki niin rajuja.
Sosiaalityö on suoraan sanonut, että mitään siivousapua ei ole tarjolla ja lapset ennemmin otetaan huostaan kuin tuollaista aletaan tuottaa esim palvelusetelillä. Eli ei ole tarve millekään kovatuntipalkkaisen sossun juttelulle tai neuvoille, lapsista ei lastensuojelullista huolta "kunhan koti pysyy edelleen hoidettuna" ja nyt oli sanottu että se sossu on otettava sinne kotiin juttelemaan jos siivousvoimia ei ole. Eihän niitä kipupotilaalla enenevästi ole kun vaiva on pysyvä.
Konkreettinen riittävä apu olisi se perussiivous vaikka kahden viikon välein, maksaisi murto-osan sossun touhuista. Mutta se ei käy. Työntekijä oli oikein tuonut sellaisen lukujärjestyksen johon saa kirjoittaa että mitä puuhia tehdään milloinkin. Aikuiselle korkeakoulutetulle fyysisen työkyvyn menettänelle naiselle, joka on huolehtinut perheestään yksin ja joka toivoisi ainoastaan sitä, että joku auttaisi askareissa jotka on tehty samassa ajassa kun sossu istuu sohvalla juomassa kahvia ja taivastelemassa.
Tässä erittäin hyvä pointti. Jopa maksaisi vähemmän kuin se että kaksi koulutettua sosiaalityöntekijää tulee sohvalle istumaan ja jutustelemaan.
Aina ajoittain lastensuojeluun tulee äitejä, joilla ei ole juuri lainkaan toimintakykyä, mutta ajattelevat, että yhteiskunnan tehtävä on tuottaa heille kotiin ilmaiseksi lastenhoitajaa, siivoojaa jne. henkilökuntaa. Ja pysyvästi, kyse ei ole mistään esim. ohimenevästä sairaudesta tai loukkaantumisesta. Näin ei toimita. Tällaista palvelua Suomesta ei saa. Mikäli lapsen kanssa ei pärjää, lapsi voidaan ottaa sijoitukseen. Samalla tavalla lapsi voidaan sijoittaa, jos vanhemmat ovat esim. sairaalahoidossa.
Entä jos äidillä on ollut toimintakykyä, hän on tehnyt töitä ja maksanut veroja, mutta hän sairastuu ja tarvii välaikaisesti kotiinsa apua kun toimintakyky on hetkellisesti heikentynyt. Miksi äiti ei saa apua kotiinsa yhteiskunnalta jos hän kuitenkin on oman panoksensa yhteiskunnalle antanut? Miksi äidin tehtävä on tehdä osansa yhteiskunnassa, mutta hädän tullen ei voi odottaa mitään yhteiskunnalta?
Itsellä ei kokemusta nepsy-lapsista. Kolme täysin diagnoositonta, tervettä lasta.
Arki on aina ollut meillä selkeästi strukturoitua ja samalla kaavalla on menty. Lapset tietävät, mitä seuraavaksi tapahtuu, milloin syödään, jne.
T. Se akateemisen perheen äiti