Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (282)
Nykyään on trendikästä uupua. Koneet pesee pyykit ja astiat ja äippä uupuu tiktokin ääressä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
Joo siltä vaikuttaa siltä, mutta fiksut äidit sanoo napakasti takaisin vaikka riitelyyn e aina kannata ryhtyä, sekin saattaa olla nimittäin tavoite? Antaa kyttäävän ymmärtää, että on typerä ja oikessti eivälitä sen sanomisista, vaikka niihin välillä vastaakin.
Tässä on tavallaan yksi suurimmista syistä miksi vaihdoin sosionomiopinnoista ihan muulle alalle. Jo opinnot olivat todella ympäripyöreää turhuutta. Parissa harjoittelussa ymmärsin että resurssit on vedetty niin tiukille, ettei kukaan aidosti auttamishaluinen moraalin omaava jaksa sellaista auttamistyötä minkä vaikutus on nolla, mutta paperilla näyttää hyvältä.
Tähän on myös tultu että "terapeuttinen vuorovaikutus" eli keskusteleminen on muka lääke kaikkeen. Kun ihmiset tarvitsisivat nimenomaan sitä konkreettista apua paikkaamaan turvaverkkoa jota heillä ei omasta takaa ole. Vieraan ihmisen lässyttäminen itsestäänselvyyksistä on viimeinen asia mitä ahdistunut, uupunut ja uneton pienten lasten äiti tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Taas kysymys,missä toinen vanhempi?
Varmaankin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Tuo minusta taas kertoo sen, että asiakaskunta fabrikoidaan eli kun olitte molemmat maistereita niin säästyitte kyttäyskulttuurilta ja asuitte omistusasunnossa. Mutta meneppä neuvolaan matala palkka alan työläis äitinä niin saat ihan kaiken kyttäyksen osaksesi ja lasuttelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituskeskustelussa käyty läpi että mitä varten olette perhetyön saaneet ja miten homma menee? Tosiaan, perhetyöntekijän homma ei ole olla perheen siivoojaa tai taloudenhoitaja, tai lastenhoitaja, koska eihän sellainen tilanne olisi kestävä, että joku käy vaan tekemässä nämä. Kyseessä on tukitoimi, millä yritetään löytää niitä keinoja millä saataisiin perheen arki jonkinlaiseen tasapainoon rytmineen, kotitöineen ja lastenhoitoineen.
Jos väsymys johtuu ihan pelkästä unenpuutteesta, niin mitä ihmettä se auttaa että joku tulee sinne sohvalle miettimään jotain keinoja.
Vaikka siten, että sitten niitä keinoja voidaan miettiä yhdessä, ja tarvittaessa ohjata oikeanlaisen avun piiriin. Vaikka kyseessä olisi pelkkä unenpuute, niin jostain sekin johtuu, eikä korjaannu sillä että joku ulkopuolinen käy toisinaan hoitamassa pakolliset kotityöt puolesta. Unenpuutteen syyt pitää avata ja miettiä mikä avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa nämä monet armottomat kommentit täällä.
Pienten lasten vanhempien uupumus johtuu usein juuri unenpuutteesta. Jos ei ole superhyvät unenlahjat, eli nukahda aina saman tien kun on edes puolen tunnin tilaisuus torkkua, univelka kumuloituu. Harva osaa nukahtaa tällä tavalla. Umpiväsyneenäkin pyörii vain sängyssä, eikä ehdi nukkua esim.lasten päiväunien aikaan. Ja jos lapset heräilevät yöllä, uni on silloinkin katkonaista.
Vielä 90-luvulla monella paikkakunnalla sai oikeaa kotiapua, eli lastenhoitaja tuli kotiin ja teki ruoan, tiskasi, imuroi, ja vei lapset ulos. Vanhemmat saivat nukkua. Lisäksi tuohon aikaan ja aiemmin myls isovanhemmat auttoivat enemmän, ja oli yhteisöllistä naapuruston kanssa.
2000-luvulla tilanne muuttui, jostain ihmeellisestä pedagogis- ideologisesta syystä. Nykyinen systeemi on täysin turhaa ja hyödytöntä, sekä perheen kuormitusta lisäävää.
Ei ihme, että lapsia ei enää haluta tehdä. Pitäisi revetä joka paikkaan univelasta zombiena, luoda uraa, olla superäiti ja pitää itsensä tikissä fyysisesti. Toki samat vaatimukset on nykyisin isille.
Niille jotka huutavat täällä "missä toinen vanhempi", niin jos se isä on päivät töissä, sallittakoon hänen nukkua yöt kunnolla, muuten kotona kulkee 2 zombieta.
Älypuhelimiaan selaavat kaiket illat puolille öin, siitä se krooninen väsymys kumpuaa. Jos kävisivät nukkuu samaan aikaan kun lapsensa ja muutenkin pitäisivät selkeän rytmin päivässä niin elämä lapsien kanssa olisi helpompaa. Lapset tarvitsevat rutiineja, ja selkeät toistuvat aikarajat milloin syödään, nukutaan ja leikitään. Nykyäidit eivät tätä tajua eivätkä osaa. Elämästä tehdään hektistä, jatkuvasti jotain säätöä ja pompitaan puhelin kourassa. Lapset jää puhelimelle toiseksi ja alkavat oireilla. Sitten ihmetellään kun arki ei suju. Pahimmas tapaukses lapset opetetaan käyttää tabletteja ja unohdetaa heidät niiden kanssa, että saadaa itse selata tiktokkeja ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mä jäin työttömäksi ja sanoin että tietenkin menee vielä päiväkotiin (oli yli 3 v) ja elämän kun vapaa herra kerrankin on mun vuoro tehdä niin, niin vaistosin jotain ihme kyräilyä.
Hei, olen kyllä tehnyt töitä 20 vuotta ja ollu töisdä silloin kun lapset pieniä ja päiväkodissa. Mulla 4 lasta.
Kuka määrää kuka saa laiskotella jq kuka ei tässä yhteiskunnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Kylläpä ne suurperheiden äidit ovat silloin ennen vanhaan aikaan olleet myös väsyneitä ja itkeneet. Myös lapsia kuoli paljon enemmän, että ei se mitään auvoa ole ollut muualla kuin sinun mielikuvituksessa ja fantasioissa. Ja tuo, että jotenkin sinusta äitien kuuluisi selvitä elämästä joidenkin vekseleiden turvin muutaman tunnin yöunilla ja vaan olla valittamatta kertoo sinun täydellisestä empatiakyvyttömyydestäsi ja siitä, että vaadit jotakin mihin sinä itsekkään et pysty. Montako lasta sinulla on?
En ole väittänyt että olisi auvoista ollut, päinvastoin enemmän stressiä ja painetta kuin tänä päivänä. Sitä ihmettelenkin, aloittaja parin muksunsa kanssa jo ihan loppu.
Onko sullakin siinä "pari muksua" lahkeessa roikkumassa? Sitä voi olla vaikka millaista haastetta elämässä, omia, lasten tai "naapureiden". Vaikea sitä on sivusta tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
No onhan se jos 10 lapsisen perheen äiti jaksoi porskuttaa, ja kantaa harteillaan koko perheen hyvinvoinnin kun perheen isä on ollut päivät töissään/juopottelemassa/mielisairaalassa(kuten sodasta palanneet usein olivat). Ei sitä kotiapua silloinkaan kaikki saaneet eikä isovanhemmista välttämättä ollut saatavissa apua. Vaikka aika on ollut eri, on se henkinen stressi ollut varmasti pahempi kuin tänä päivänä.
Ihan hirveä elämä tuollainen! Todellakaan kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tavallaan yksi suurimmista syistä miksi vaihdoin sosionomiopinnoista ihan muulle alalle. Jo opinnot olivat todella ympäripyöreää turhuutta. Parissa harjoittelussa ymmärsin että resurssit on vedetty niin tiukille, ettei kukaan aidosti auttamishaluinen moraalin omaava jaksa sellaista auttamistyötä minkä vaikutus on nolla, mutta paperilla näyttää hyvältä.
Tähän on myös tultu että "terapeuttinen vuorovaikutus" eli keskusteleminen on muka lääke kaikkeen. Kun ihmiset tarvitsisivat nimenomaan sitä konkreettista apua paikkaamaan turvaverkkoa jota heillä ei omasta takaa ole. Vieraan ihmisen lässyttäminen itsestäänselvyyksistä on viimeinen asia mitä ahdistunut, uupunut ja uneton pienten lasten äiti tarvitsee.
Jep, saman huomannut omissa opettaja opinnoissa, että ihan liian paljon korkeakoulu oppinoissa keskitytään jonkun Professorin tai gurun ihannointiin ja vain imitoidaan joitain ideologioita ja teorioita, että tärkeintä on tietää kuka Professori/tutkija on minkäkin teorian kehittänyt. Ei tuosta ole sinne käytännön arkeen ratkaisua eikä apua. En osaa asettaa ketään ihmistä Jumalan asemaan en edes professoria tai muuta tutkijaa vaikka heidänkin roolinsa tärkeitä ovat ja työtään arvostan. On tärkeää osata kirjoittaa akateemisia tekstejä ja tehdä tutkimusta, mutta se nyt ei pelkästään ratkaise perheiden ongelmia. Äitien äänet ja avunhuudot hukkuu tämän guru palvonnan jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa nämä monet armottomat kommentit täällä.
Pienten lasten vanhempien uupumus johtuu usein juuri unenpuutteesta. Jos ei ole superhyvät unenlahjat, eli nukahda aina saman tien kun on edes puolen tunnin tilaisuus torkkua, univelka kumuloituu. Harva osaa nukahtaa tällä tavalla. Umpiväsyneenäkin pyörii vain sängyssä, eikä ehdi nukkua esim.lasten päiväunien aikaan. Ja jos lapset heräilevät yöllä, uni on silloinkin katkonaista.
Vielä 90-luvulla monella paikkakunnalla sai oikeaa kotiapua, eli lastenhoitaja tuli kotiin ja teki ruoan, tiskasi, imuroi, ja vei lapset ulos. Vanhemmat saivat nukkua. Lisäksi tuohon aikaan ja aiemmin myls isovanhemmat auttoivat enemmän, ja oli yhteisöllistä naapuruston kanssa.
2000-luvulla tilanne muuttui, jostain ihmeellisestä pedagogis- ideologisesta syystä. Nykyinen systeemi on täysin turhaa ja hyödytöntä, sekä perheen kuormitusta lisäävää.
Ei ihme, että lapsia ei enää haluta tehdä. Pitäisi revetä joka paikkaan univelasta zombiena, luoda uraa, olla superäiti ja pitää itsensä tikissä fyysisesti. Toki samat vaatimukset on nykyisin isille.
Niille jotka huutavat täällä "missä toinen vanhempi", niin jos se isä on päivät töissä, sallittakoon hänen nukkua yöt kunnolla, muuten kotona kulkee 2 zombieta.
Älypuhelimiaan selaavat kaiket illat puolille öin, siitä se krooninen väsymys kumpuaa. Jos kävisivät nukkuu samaan aikaan kun lapsensa ja muutenkin pitäisivät selkeän rytmin päivässä niin elämä lapsien kanssa olisi helpompaa. Lapset tarvitsevat rutiineja, ja selkeät toistuvat aikarajat milloin syödään, nukutaan ja leikitään. Nykyäidit eivät tätä tajua eivätkä osaa. Elämästä tehdään hektistä, jatkuvasti jotain säätöä ja pompitaan puhelin kourassa. Lapset jää puhelimelle toiseksi ja alkavat oireilla. Sitten ihmetellään kun arki ei suju. Pahimmas tapaukses lapset opetetaan käyttää tabletteja ja unohdetaa heidät niiden kanssa, että saadaa itse selata tiktokkeja ym.
Itsellä oli lapsi jo ennen älypuhelimia ja silti se oli ihan per seestä kun lapsi heräsi yöllä tunnin välein. Se on kyllä totta, että nukuin lapsen kanssa samaan aikaan eli en juuri koskaan :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kysymys,missä toinen vanhempi?
Varmaankin töissä.
Tämäkin on niin käsittämätöntä, että toinen väsyy ja kuormittuu kotona lasten kanssa, mutta toinen on töissä... Ja tiedän, että monissa työpaikoissa pääsee helpommalla kuin kotona lasten kanssa! Ja monesti se töissä käyvä saa vielä levätä töiden jälkeen, vaikka toinen tekee käytännössä 24/7 "töitä".
Voisi vaihtaa osia jossain kohtiin, jos ei halua vielä kovin pienenä laittaa päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
No onhan se jos 10 lapsisen perheen äiti jaksoi porskuttaa, ja kantaa harteillaan koko perheen hyvinvoinnin kun perheen isä on ollut päivät töissään/juopottelemassa/mielisairaalassa(kuten sodasta palanneet usein olivat). Ei sitä kotiapua silloinkaan kaikki saaneet eikä isovanhemmista välttämättä ollut saatavissa apua. Vaikka aika on ollut eri, on se henkinen stressi ollut varmasti pahempi kuin tänä päivänä.
Ihan hirveä elämä tuollainen! Todellakaan kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan moista.
Tuotahan nykyään ihannoidaan ainakin tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituskeskustelussa käyty läpi että mitä varten olette perhetyön saaneet ja miten homma menee? Tosiaan, perhetyöntekijän homma ei ole olla perheen siivoojaa tai taloudenhoitaja, tai lastenhoitaja, koska eihän sellainen tilanne olisi kestävä, että joku käy vaan tekemässä nämä. Kyseessä on tukitoimi, millä yritetään löytää niitä keinoja millä saataisiin perheen arki jonkinlaiseen tasapainoon rytmineen, kotitöineen ja lastenhoitoineen.
Jos väsymys johtuu ihan pelkästä unenpuutteesta, niin mitä ihmettä se auttaa että joku tulee sinne sohvalle miettimään jotain keinoja.
Vaikka siten, että sitten niitä keinoja voidaan miettiä yhdessä, ja tarvittaessa ohjata oikeanlaisen avun piiriin. Vaikka kyseessä olisi pelkkä unenpuute, niin jostain sekin johtuu, eikä korjaannu sillä että joku ulkopuolinen käy toisinaan hoitamassa pakolliset kotityöt puolesta. Unenpuutteen syyt pitää avata ja miettiä mikä avuksi.
Ei se sitä univelkaa korjaa, mutta kyllä se siinä arjessa auttaa pitämään taloa pystyssä kun joku käy auttamassa kotitöissä. Eihän sen tarkoitus olekaan välttämättä täysin poistaa pikkulapsi ajan unettomuutta jolle ei voi mitään vaan auttaa sitä äitiä, että sen aikakauden yli selvitään. Että kyllä se konkreettinen apu kuitenkin aina on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Onko ap siis yh vai miksi kuuluu pelkästään hänen siivota ja tehdä ruokaa eikä puolisonkin?
Yleensähän perhetyö on lastensuojelun avohuollon tukitoimi. Kyllä se sossu on kertonut miksi perhetyötä teille tulee.