Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Nythän jos ap lopettaa nuo käynnit, tulee varmasti merkintä jonnekin että prosessi on päätetty ilman konkreettisia toimia. Tulee todennäköisesti lasu ja siihen liittyvät kovemmat toimenpiteet.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit siis että astiat kolisee,pesukoneet pyörii,imuri huutaa kun yrität pääkivussa nukkua? Ja lapsien huudot siihen päälle. Jos siis mietit miksei se siivoa. Nukut ja sit jaksat itte siivota.
Nukut? Koska? Jos ap ei ole yöllä nukkunut eikä saa nukkua perhetyöntekijän ollessa paikalla?
"Varmaankin töissä."
24/7/365?
Kyllä ainakin meillä se töissä oleva vanhempi antoi sille väsyneelle vanhemmalle sitä lepoaikaa nimenomaan sitten kun oli tullut töistä kotiin ja tietenkin viikonloppuisin. Muistan kun ainakin vuoden painuin aina päikkäreille saman tien kun avain kääntyi lukossa. Kun heräsin, mies oli tehnyt ruoat ja touhusi lasten kanssa joten sain vielä syödäkin kerran päivässä rauhassa.
Ei varmaan tarvitse mainita että tuon miehen kanssa parisuhde sujui muutenkin todella hyvin ja rakkautta on riittänyt senkin jälkeen pian 20 vuotta.
Miehelläni oli näkemys valvomiseen ja avun tarpeeseen. Sinähän olet (äitiys) LOMALLA. Päänsärkyyn. Olethan ennenkin jaksanut päänsäryssä. Raivo oli ainoa asia, jolla jaksoin kolmen lapsen kanssa katsoa vapaa-aikaansa työpäivän viettävää miestä. Työhön paluun jälkeen otin eron. Oppineena yksinhuoltajana emme tarvinneet häntä. Vika ei ollut yhteiskunnan tuessa tai lapsissa vaan miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituskeskustelussa käyty läpi että mitä varten olette perhetyön saaneet ja miten homma menee? Tosiaan, perhetyöntekijän homma ei ole olla perheen siivoojaa tai taloudenhoitaja, tai lastenhoitaja, koska eihän sellainen tilanne olisi kestävä, että joku käy vaan tekemässä nämä. Kyseessä on tukitoimi, millä yritetään löytää niitä keinoja millä saataisiin perheen arki jonkinlaiseen tasapainoon rytmineen, kotitöineen ja lastenhoitoineen.
Jos väsymys johtuu ihan pelkästä unenpuutteesta, niin mitä ihmettä se auttaa että joku tulee sinne sohvalle miettimään jotain keinoja.
Yleensähän perhetyö on lastensuojelun avohuollon tukitoimi. Kyllä se sossu on kertonut miksi perhetyötä teille tulee.
Oli kyllä varsin hämmentävä tilanne kun meille tuli lasun perhetyötä ja tän perhetyöntekijän omat lapset oli ollu mukana kiusaamassa ja pelottelemassa minun lasta. Asia paljastui sitten. Niin, että sitten kotiinsa vielä ottaa näitä ihmisiä muka neuvomaan, kenen omatkin lapset on ihan tärviöllä ja minua kyllä välttevät kun olen tietysti "asiaton ja hankala" vanhempi kun omia puoliani pidän. Mutta eihän sitä saa kun pitää ihmisten antaa huseerata mitä haluaa miten vaan. Miksi minä en saanut mennä heidän kotiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Nythän jos ap lopettaa nuo käynnit, tulee varmasti merkintä jonnekin että prosessi on päätetty ilman konkreettisia toimia. Tulee todennäköisesti lasu ja siihen liittyvät kovemmat toimenpiteet.
Kiusattuihin perheisiin suunnataan kovempia toimia eikä kiusaajiin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on trendikästä uupua. Koneet pesee pyykit ja astiat ja äippä uupuu tiktokin ääressä sohvalla.
Ennen lapsille annettiin unilääkettä, että he nukkuisivat yöt heräilemättä. Menivät kieltämään hyvän keinon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit siis että astiat kolisee,pesukoneet pyörii,imuri huutaa kun yrität pääkivussa nukkua? Ja lapsien huudot siihen päälle. Jos siis mietit miksei se siivoa. Nukut ja sit jaksat itte siivota.
Nukut? Koska? Jos ap ei ole yöllä nukkunut eikä saa nukkua perhetyöntekijän ollessa paikalla?
No, minulla on onneksi mies, joka heräsi välillä öisinkin vauvan kanssa, mutta... Luulisi, että kun se puoliso tulee kotiin, niin antaisi ap:n huilata ja tehdä omia juttuja ilman lapsia. Myös viikonloppuisin vaikka toisena päivänä ottaisi liki 100 % vastuun lastenhoidosta vaikka 8 h ajalta, niin ap saisi tehdä mitä haluaa, vaikka nukkua...
On kokemusta tästä. Ei ne tee yhtään mitään, tulevat istumaan keittiön pöydän ääreen ja heidän kanssaan pitäisi jutella arjen pyörityksestä. Jos ilmaiset todellisen väsymyksen tilan niin tehdään lasu. Mitään apua ei saanut, ei ihan yhtään mitään. Kyllä minä tiesin miten siivotaan ja tehdään ruokaa, olin vain todella todella väsynyt valvottujen öiden jälkeen. Siihen ei auta se, että itse tehtyä kotiruokaa on ajallaan ja koti on siivottu. Olisin antanut mitä vaan, että olisin saanut nukkua edes yhden yön putkeen tai pienet päiväunet. Vauva nukkui mahakivun vuoksi vain 30 min pätkissä ja säpsähteli hereille ja itse aina myös. Mies oli päivät töissä ja kaikki sukulaiset asui 600 kilsan päässä.
Nyt tuo aika on vain kaukainen paha muisto ja voisin auttaa jotain väsynyttä kotiäitiä, jos vain jotenkin löydän avuntarvitsijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamaan kommenttiin huomio: on totta että neuvolassa varmaan katsotaan perhemuotoa ja taustaa ja sen perusteella herkemmin puututaan joihinkin asioihin. Toisaalta hyväpalkkainen työ ja omistusasunto eivät takaa sitä että lapsen rutiinit ja perustarpeet ovat kunnossa vaikka tilastollisesti näin ehkä onkin.
Itsekin olen kokenut että monta tapaamista menee hukkaan siihen että pyöritetään samoja kaavoja sen sijaan että tehtäisiin jotain konkreettista, hyödyllistä ja järkevää. Kysytään että miten voidaan auttaa, sitten kun pyydät jotain niin se ei ole mahdollista, resurssipulaan vedoten, tai ei ole tarpeeksi tavoitteellista. Kovasti tyrkytetään erilaisia järjestöjä tai yksityisiä palveluita ja ainakin omalla kohdalla pariterapiaa joka lähtöön.
Kauhea sanoa mutta aika paljon on aikaa ja niitä kuuluisia resursseja käytetty ilman että tilanne olisi parantunut. Ja kun vähän itse yrität niin palvelut loppuvat kuin seinään, eli tavallaan tekemisestä rangaistaan.
Aika paljon riippuu myös ihmisestä jonka kanssa työskentelet. Lähihoitajakin pääsee oikealla mielenlaadulla enemmän jyvälle asioista kuin vastavalmistunut korkeakoulutettu, tosin voi mennä toisinkin päin. Jos joku miettii että kuinka monta työntekijää olen vanhemmuuden aikana tavannut niin vastaus on parikymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Tuo minusta taas kertoo sen, että asiakaskunta fabrikoidaan eli kun olitte molemmat maistereita niin säästyitte kyttäyskulttuurilta ja asuitte omistusasunnossa. Mutta meneppä neuvolaan matala palkka alan työläis äitinä niin saat ihan kaiken kyttäyksen osaksesi ja lasuttelun.
No koulutetumpi tietää oikeutensa ja puuttuu lakiteitse, mikäli tulee yli kävellyksi. Tietää reitin ja ja ne henkilöt, jota kautta lähteä asiaansa edistämään.
Lisäksi monet amk-tutkinnon suorittaneet esimerkiksi kirjoittavat todella huonosti, esim. terveydenhoitajat. Kanta-tekstit vilisevät alkeellisia yhdyssanavirheitä, vääriä sanajärjestyksiä jne. Tällaiset verbaalisesti heikot ovat heikoilla myös silloin kun heidän toimintaansa aletaan tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tää on ihan hullua että siis ihan vain väsyneille vanhemmille ei ole mitään tukimuotoja. Jos ainoa ongelma on VÄSYMYS. Paitsi tuo sosiaalihuolto, joka tulee kotiin syyllistämään ja korostamaan että ei kun saa tehdä puolesta. Meillä kävi 3 kertaa ja sen jälkeen pyysin olemaan tulematta. Kaikesta tehtiin ongelma :D Pilttiä ei olisi saanut syöttää! Heti aamulla ulkoilemaan! Ei saa levätä vaan mennä vaikka urheilemaan!
Mulle olis ollu valtavan tärkeää esim jos olisin saanut hakea keskuskeittiöltä jotain kouluruokaa vauvavuonna. Tai että olis käyny kerran kuussa siivooja. Tai että olisi ollut vaikka paikkakunnan leirikeskuksessa mahdollisuus nukkua 1 yö / kk ilman herätyksiä. Ekat 6kk jotain pieniä arjen apuna.. sain lapset siis 23-24 vuotiaana, itse vielä työtön ja mies terveysalalla.
Univelka teki tuhoja terveydelle.. niitä korjataan vielä 9 vuotta myöhemmin. Jos vauva-ajan univelkaan olis syyllistämätöntä ja konkreettista apua, haluaisin 4 lasta. Nyt lapsiluku jää kahteen :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletit että perhetyön tehtävä olisi tehdä noita hommia?
Miksi oletat, että kenekään pitäisi oottaa kotiinsa jotakuta vain istumaan sohvalleen ja juttelemaan?
Missä sanottiin että pakko? Käsittääkseni perhetyö on aika pitkälle vapaaehtoista. Nuo edellämainitut hommat hoitaa siivooja tai lastenhoitaja, ei perhetyö.
Lastensuojen perhetyö on pakollista, velvoittavaa. Jota yleensä tuputetaan nepsy perheeseen vaikka mitään ei osata oikeasti. Halutaan työllistää itsensä helpolla työllä missä saa vittuilla jollekkin äidille tai isälle.
Nykyisin lastenpsykiatria on ottanut sen kannan, että mitään nepsyasioita ei lähdetä edes selvittelemään ennen kuin perheessä on ollut perhetyötä. Nepsylasten kanssa avainasemassa on strukturoitu, ennakoitavissa oleva arki. Lapsen ei tarvitse miettiä sekuntiakaan koska tulee ruokaa, vaan ruoka on joka jumalan päivä samaan aikaan. Nukkumaan meno on samaan aikaan, samalla tavalla jne jne jne. Perhetyön tehtävä on rakentaa sinne kotiin tällainen arki. Käytännössä näissä lasun nepsyperheissä se puuttuu tykkänään. Ei syödä yhdessä, kukin etsii kaapeista milloin mitäkin mihin aikaan vuorokaudesta sattuu, ei ole vuorokausirytmejä, ei lähdetä aamuisin töihin/kouluun/päiväkotiin, löllötellään siellä vuodenajoista ja vuorokauden ajoista täydessä tiedottomuudessa. Nämä asiat eivät yleensä miellytä näitä lasun nepsyperheitä, siksi tarina menee aina näin, että ei osata.
Ei meillä ainakaan puuttunut struktuuria arjesta eikä puutu nytkään. Tasainen arki on. En myöskään ole samaa mieltä tuosta, että kaiken pitäisi tapahtua kellon lyömälleen aina samaan aikaan. Stuktuurit kyllä auttavat paljon, mutta ei se ratkaise esim. keskittymishäiriöön liittyvää keskittymis ongelmaa. Omalla nepsy lapsellani menee päiväkodissa hyvin ja hän on kehittynyt hyvin. Ihan tavallinen arkirytmi riittää siihen, ei siihen mitään tarkkoja kellon lyömiä tarvita eikä se ole mahdollistakaan pidemmän päälle, koska voi tulla spontaajenakin asioita ja menoja. Mutta varamasti jonkun äärilaidan kontrollifiriikin unelma on juurikin tuo kellon lyömien asettaminen, häntä tyydyttää se ainakin hetkellisesti, mutta ei se edelleenkään poista nepsy haasteita. Itsekin kokeilin tuota taktiikkaa arjessani, mutta ei se ratkaissut esim. kouluhaasteita kuten joihinkin oppinaineisiin liittyvää motivoitumista. Sitten tulee se seuraava sudenkuoppa jossa lapselta otetaan kokonaan läksyt pois ja hän jää akateemisesti jälkeen jolloin näennäisesti kotona strukturoitu arki muka tilanteen pelastaa siten, että lapsi just ja just selviää koulusta. Mutta vanhempana tarkkailen kokonaisuutta, kokonaistulosta.
Tunnen yh-äidin jolla on kaksi alakouluikäistä lasta, elävät minimituilla koska äidillä on muutama vaikea perussairaus ja kovia kipuja. Pystyy ajoittain työhön keikkojen verran mutta teknisesti 80% ajasta työkyvytön, nykytilanteessa työstä saatu raha ei kata edes töihinmenon kuluja joten keikkoja ei siksikään pysty nyt tekemään. Rahallisesti pärjää jotenkin kun mitään ei juuri tee paitsi on kotona. Ei ole edes sairaseläkkeellä vaan toimeentulotuella ym hiluilla.
Saattaa kärsiä niin kovista kivuista että päivän ohjelma on tasan ruoan laittaminen lapsille ja istuminen/makaaminen lasten seurana. Hän on pyytänyt että saisi kotiapua jossa joku tulisi edes toisinaan siivoamaan heille ja auttamaan ruoanlaitossa koska siihenkään ei aina ole sidekudossairauden takia mahdollisuutta, kivut ja fatiikki niin rajuja.
Sosiaalityö on suoraan sanonut, että mitään siivousapua ei ole tarjolla ja lapset ennemmin otetaan huostaan kuin tuollaista aletaan tuottaa esim palvelusetelillä. Eli ei ole tarve millekään kovatuntipalkkaisen sossun juttelulle tai neuvoille, lapsista ei lastensuojelullista huolta "kunhan koti pysyy edelleen hoidettuna" ja nyt oli sanottu että se sossu on otettava sinne kotiin juttelemaan jos siivousvoimia ei ole. Eihän niitä kipupotilaalla enenevästi ole kun vaiva on pysyvä.
Konkreettinen riittävä apu olisi se perussiivous vaikka kahden viikon välein, maksaisi murto-osan sossun touhuista. Mutta se ei käy. Työntekijä oli oikein tuonut sellaisen lukujärjestyksen johon saa kirjoittaa että mitä puuhia tehdään milloinkin. Aikuiselle korkeakoulutetulle fyysisen työkyvyn menettänelle naiselle, joka on huolehtinut perheestään yksin ja joka toivoisi ainoastaan sitä, että joku auttaisi askareissa jotka on tehty samassa ajassa kun sossu istuu sohvalla juomassa kahvia ja taivastelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Tuo minusta taas kertoo sen, että asiakaskunta fabrikoidaan eli kun olitte molemmat maistereita niin säästyitte kyttäyskulttuurilta ja asuitte omistusasunnossa. Mutta meneppä neuvolaan matala palkka alan työläis äitinä niin saat ihan kaiken kyttäyksen osaksesi ja lasuttelun.
No koulutetumpi tietää oikeutensa ja puuttuu lakiteitse, mikäli tulee yli kävellyksi. Tietää reitin ja ja ne henkilöt, jota kautta lähteä asiaansa edistämään.
Lisäksi monet amk-tutkinnon suorittaneet esimerkiksi kirjoittavat todella huonosti, esim. terveydenhoitajat. Kanta-tekstit vilisevät alkeellisia yhdyssanavirheitä, vääriä sanajärjestyksiä jne. Tällaiset verbaalisesti heikot ovat heikoilla myös silloin kun heidän toimintaansa aletaan tutkia.
Voihan niihin asiakirjoihin myös valehdella omaksi edukseen, kuten meillekin tehtiin. Mutta ei se sujuva kirjoitusvirheetön akateemisen tekstinkään tuottaminen nyt ratkaise etenkään nepsyjen ongelmia tai mikään sellainen, että kotona on kellon lyömä struktuurit. Ne nepsyjen siirtymätilanteisiin liittyvät haasteet ovat silti siinä arjessa läsnä, ym motivoitumiseen liittyvät haasteet ja se, että niissä akateemisissa taidoissa silti lapsi voi jäädä jälkeen jos hänellä on jotakin oppimiseen liittyvää pulmaa vielä siihen lisäksi. Nämä ovat tällaisia pintapuolisia kiillotus toimenpiteitä vain, että kun koti on siisti ja äiti tehnyt patriarkan valvonnan alla ruuan joka päivä kello viisi niin se muka ratkaisee isoja ongelmia. Sitten kun nämä lapset muuttaa pois kotoa niin heillä jää kuitenkin opinnot kesken ym. on vaaraa syrjäytyä jne kun haasteet tulevat työelämässä kuitenkin esille ja työelämän tuen puutteet.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa kuulutetaan kovin painopisteen siirtämistä lastensuojelussa varhaiseen tukeen, ennalta ehkäisyyn ja siihen, että sijoituksiin asti ei jouduttaisi. Sijoitus on ainoa lastensuojelun pakollinen tukitoimi, kaikki muu on vapaaehtoista. Lastensuojelun rooli on puuttua vanhemmuuteen, joka on vahingoksi lapsille ja toisaalta lasten omaan käytökseen, joka on heille vahingollista, kuten esim. päihteet. Kotisiivous ei ole lastensuojelun roolia. Perhetyö on yksi tärkeimmistä lasun avohuollon toimista. Sen tarkoituksena on aina puuttua ja saada muutosta perheen sisäiseen vuorovaikutukseen. Vaikka siihen, että isä ei tee mitään lasten tai kodin hoitoon liittyvää. Tai se voi olla vaikka opettamassa muita keinoja rajata lasta kuin väkivallan. Sosiaalityöntekijänä minuakin turhauttaa välillä perhetyö. Itse ajattelen, että sosionomiopinnot antavat varsin heikon pohjan tehdä perhetyötä. Monesti tulee vastaan, että siellä on käyty toimittamassa jotain jonninjoutavaa puuhastelua, kun ei ole tavoitettu varsinaista ongelmaa. Poikkeuksia on. Etenkin vähän vanhemmissa perhetyöntekijöissä on varsinaisia timantteja, ilmeisesti amk:n taso pudonnut myöhemmin.
Itse ymmärrän asian niin että yrittävät löytää keinoja ettei se lapsiarki olisi niin väsyttävää ja että vanhemmat pärjäisi itse. Jos sinne kotiin tulee joku pelkästään hoitamaan lapset ja tekemään kotityöt niin mikäänhän ei muutu. Äiskä saa tietysti nukkua hieman paremmin muutaman viikon mutta jos ei aiemminkaan jaksanut arkea niin se sama väsähdys on edessä kun siivooja/lapsenlikka lähtee pois. Ehkä alussa voisi olla enemmän apua lapsenhoitoon että enimmät väsyt saisi pois mutta aika pian vanhempien pitäisi alkaa työstämään itse sitä omaa tekemistä sellaiseksi että jaksaa.
En siis ole alan ihminen mutta tälläinen tuli mieleen.
Mitä ihmettä sinä selität... Minun äidillä ysärillä ei ihankaan varmasti ollut älypuhelimia tai TikTokkeja, mutta niin vaan oli pirun väsynyt ja ärtynyt ja hänen äitinsä eli mummoni tuli pitämään meille seuraa monta kertaa viikossa, kun äiti lähti omille menoilleen. Isäkin oli töiden jälkeen meidän kanssa.