Lue keskustelun säännöt.
Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa
28.04.2026 |
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
Kommentit (200)
Enemmän olisi hyötyä jos saisit lapset hoitoon johonkin että saisit nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
Todellisuudessa siellä, missä asiat ovat oikeasti paljon huonommin kuin Suomessa, ihmiset auttavat toinen toisiaan, niillä resursseilla, mitä on käytettävissä.
Suomessa avun tarvitsijoille vain v*ttuillaan. Toki suvuissa ja yhteisöissä autetaan toinen toisiaan, sisäpiiriin kuuluvien kesken. Kaikki vaan nyt eivät satu kuulumaan mihinkään "sisäpiiriin". Sisäpiiriin kuulumattoman tarjoama apu kyllä otetaan ilomielin vastaan, mutta ...
Tuli yllätyksenä että lapsien hoito vie aikaa, vaivaa ja rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
No onhan se jos 10 lapsisen perheen äiti jaksoi porskuttaa, ja kantaa harteillaan koko perheen hyvinvoinnin kun perheen isä on ollut päivät töissään/juopottelemassa/mielisairaalassa(kuten sodasta palanneet usein olivat). Ei sitä kotiapua silloinkaan kaikki saaneet eikä isovanhemmista välttämättä ollut saatavissa apua. Vaikka aika on ollut eri, on se henkinen stressi ollut varmasti pahempi kuin tänä päivänä.
Kannattaa myös miettiä joskus, että onko sillä MIEHELLÄ, JOKA ASUU TEILLÄ enemmän jaksamista olla kotona. Äiti töihin ja isä kotiin. Harvemmin ne miehen tulot nykypäivänä on niin helvetisti suuremmat, että kannattaa uhrata sen äidin mielenterveys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Ohiksena kyselen, että mitä varten se työntekijä sitten tulee? Mikä on hänen tehtävänsä?
Jos siis hän on AP:lle osoitettu, koska AP on uupunut ja tarvitsee apua jaksamisen kanssa (ja nimenomaan juuri sen tavallisen elämän jaksamisen kanssa).
Perhetyön idea on katsoa, että siellä perheessä on puitteet kunnossa, että perussiivouksella vanhemmat kykenevät pyörittämään sitä arkea jatkossakin. Monesti ongelma on, että isä ei osallistu, jolloin perhetyön tehtävä on saada isä osallistumaan. Toinen nykyisin hyvin yleinen ongelma on, että ei osata karsia kotihommia. Vaikka väsyttää, oletetaan, että tupa pitää olla tahraton ja lapsella alusta asti itse tehdyt pöperöt vaikka pikkasen sotkuisemmalla ja eineilläkin pärjäisi. Ja sitten on nämä kaaoskämpät, joita ei voi siivota. Kun joka läpi on täynnä räsyä ja rättiä muka kirpparille menossa, ne vaan on saatava tyhjennettyä ennen kuin siellä pystyy mitään perussiivouksia edes tekemään. Syitä on monenlaisia jotka eivät korjaannu sillä, että joku muu tulee siivoamaan.
Olipa sulla mutkat suoraksi vedetty tekosyy perhetyöntekijän laiskuudelle. Ei se siivoukseen huomion laittaminen ratkaise näitä perheiden ongelmia tai haasteita joiden syyt ovat muualla. Se siivous tai kaaos on aivan täysin sivuseikka siinä jos perheessä on esim. vammainen tai nepsy lapsi. Minusta tuo kertoo siitä, että perhetyöntekijä ei oikeasti osaa mitään. Sitten kun ei osata mitään niin kiinnitetään huomio epäolennaiseen eli siivoukseen, että ikäänkuin oltasiin muka jotain käyty tekemässä. Tuostakin kommentista huomaa, että siinä ole kuunneltu eikä sisäistetty mitä ne perheet oikeasti tarvitsee vaan tuputetaan vaan jotakin päältä katsojaa sinne perheeseen vaikka se ei mitään ratkaise.
Surettaa nämä monet armottomat kommentit täällä.
Pienten lasten vanhempien uupumus johtuu usein juuri unenpuutteesta. Jos ei ole superhyvät unenlahjat, eli nukahda aina saman tien kun on edes puolen tunnin tilaisuus torkkua, univelka kumuloituu. Harva osaa nukahtaa tällä tavalla. Umpiväsyneenäkin pyörii vain sängyssä, eikä ehdi nukkua esim.lasten päiväunien aikaan. Ja jos lapset heräilevät yöllä, uni on silloinkin katkonaista.
Vielä 90-luvulla monella paikkakunnalla sai oikeaa kotiapua, eli lastenhoitaja tuli kotiin ja teki ruoan, tiskasi, imuroi, ja vei lapset ulos. Vanhemmat saivat nukkua. Lisäksi tuohon aikaan ja aiemmin myls isovanhemmat auttoivat enemmän, ja oli yhteisöllistä naapuruston kanssa.
2000-luvulla tilanne muuttui, jostain ihmeellisestä pedagogis- ideologisesta syystä. Nykyinen systeemi on täysin turhaa ja hyödytöntä, sekä perheen kuormitusta lisäävää.
Ei ihme, että lapsia ei enää haluta tehdä. Pitäisi revetä joka paikkaan univelasta zombiena, luoda uraa, olla superäiti ja pitää itsensä tikissä fyysisesti. Toki samat vaatimukset on nykyisin isille.
Niille jotka huutavat täällä "missä toinen vanhempi", niin jos se isä on päivät töissä, sallittakoon hänen nukkua yöt kunnolla, muuten kotona kulkee 2 zombieta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
No joo. Ennenvanhaan ei ollut tuollaisia etuja.
Hoidettiin lapset, koti JA käytiin töissä. Ei ollut aikaa murehtia väsymystä vaikka 42v menin max 2-4h yhtäjaksoisilla unilla. Kerran vuodessa 1 yö 5-6 h unet
Ennen vanhaan OLI tuollaisia etuja. Oli kodinhoitajat, jotka tekivät myös kotityöt, jotta äiti sai nukkua. Ennen sitä oli kotisisaret, jotka saattoivat hoitaa lehmiäkin.
Oudon paljon tällä palstalla muistellaan 40 vuoden takaisia asioita aivan kuin ne olisivat relevantteja tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
No onhan se jos 10 lapsisen perheen äiti jaksoi porskuttaa, ja kantaa harteillaan koko perheen hyvinvoinnin kun perheen isä on ollut päivät töissään/juopottelemassa/mielisairaalassa(kuten sodasta palanneet usein olivat). Ei sitä kotiapua silloinkaan kaikki saaneet eikä isovanhemmista välttämättä ollut saatavissa apua. Vaikka aika on ollut eri, on se henkinen stressi ollut varmasti pahempi kuin tänä päivänä.
Kyllä naiset pärjäävät hyvin pitkälle ilman miesten apua mutta on tiettyjä poikkeistilanteita jolloin sitä apua tarvitaan kuten lapsen tai oma sairastuminen. Ei ne mitään yli ihmisiä ennekään ole olleet. Pärjään minäkin nyt yksin lapseni kanssa ilman mitään apua, mutta yhteenväliin olisin tarvinnut konkreettista apua enkä mitään vittuilijoita kotiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.
Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"
Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni.
No joo. Ennenvanhaan ei ollut tuollaisia etuja.
Hoidettiin lapset, koti JA käytiin töissä. Ei ollut aikaa murehtia väsymystä vaikka 42v menin max 2-4h yhtäjaksoisilla unilla. Kerran vuodessa 1 yö 5-6 h unet
Ennen vanhaan OLI tuollaisia etuja. Oli kodinhoitajat, jotka tekivät myös kotityöt, jotta äiti sai nukkua. Ennen sitä oli kotisisaret, jotka saattoivat hoitaa lehmiäkin.
Nykyään onneksi myös mahdollista hyödyntää varhaiskasvatusta. Vaikka joku sitä kritisoikin, että äiti on vauvan kanssa kotona ja isompi päiväkodissa, niin kyllä se monesti on kaikkien etu, jos äidillä on jaksamisen kanssa haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Kylläpä ne suurperheiden äidit ovat silloin ennen vanhaan aikaan olleet myös väsyneitä ja itkeneet. Myös lapsia kuoli paljon enemmän, että ei se mitään auvoa ole ollut muualla kuin sinun mielikuvituksessa ja fantasioissa. Ja tuo, että jotenkin sinusta äitien kuuluisi selvitä elämästä joidenkin vekseleiden turvin muutaman tunnin yöunilla ja vaan olla valittamatta kertoo sinun täydellisestä empatiakyvyttömyydestäsi ja siitä, että vaadit jotakin mihin sinä itsekkään et pysty. Montako lasta sinulla on?
En ole väittänyt että olisi auvoista ollut, päinvastoin enemmän stressiä ja painetta kuin tänä päivänä. Sitä ihmettelenkin, aloittaja parin muksunsa kanssa jo ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Eivät kaikki jaksaneet. Minun äitini ei käynyt töissä, ja silti meillä oli kotiapulainen. Ja sitten, kun ei ollut kotiapulaista, kävi kodinhoitaja vähintään kerran kuussa. Aina, kun oli pieni vauva, kävi kodinhoitaja aluksi useammin.
Ihminen, jolla ei ole vielä yhtään lasta, ei voi tietää, jaksaako hoitaa lapsiaan. Ja jokainen lapsi on erilainen. Vaikka esikoinen olisi helppo hoidettava ja hyvin nukkuva, voi toinen valvottaa ja sairastella paljon. Samoin äiti voi sairastua sen toisen lapsen syntymän jälkeen, vaikka ensimmäisen jälkeen ei mitään ongelmia ollutkaan. Esikoinen voi sairastua sen jälkeen kun toinen lapsi on jo syntynyt.
Ei kaikkea voi ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole.
Ohiksena kyselen, että mitä varten se työntekijä sitten tulee? Mikä on hänen tehtävänsä?
Jos siis hän on AP:lle osoitettu, koska AP on uupunut ja tarvitsee apua jaksamisen kanssa (ja nimenomaan juuri sen tavallisen elämän jaksamisen kanssa).
Perhetyön idea on katsoa, että siellä perheessä on puitteet kunnossa, että perussiivouksella vanhemmat kykenevät pyörittämään sitä arkea jatkossakin. Monesti ongelma on, että isä ei osallistu, jolloin perhetyön tehtävä on saada isä osallistumaan. Toinen nykyisin hyvin yleinen ongelma on, että ei osata karsia kotihommia. Vaikka väsyttää, oletetaan, että tupa pitää olla tahraton ja lapsella alusta asti itse tehdyt pöperöt vaikka pikkasen sotkuisemmalla ja eineilläkin pärjäisi. Ja sitten on nämä kaaoskämpät, joita ei voi siivota. Kun joka läpi on täynnä räsyä ja rättiä muka kirpparille menossa, ne vaan on saatava tyhjennettyä ennen kuin siellä pystyy mitään perussiivouksia edes tekemään. Syitä on monenlaisia jotka eivät korjaannu sillä, että joku muu tulee siivoamaan.
Olipa sulla mutkat suoraksi vedetty tekosyy perhetyöntekijän laiskuudelle. Ei se siivoukseen huomion laittaminen ratkaise näitä perheiden ongelmia tai haasteita joiden syyt ovat muualla. Se siivous tai kaaos on aivan täysin sivuseikka siinä jos perheessä on esim. vammainen tai nepsy lapsi. Minusta tuo kertoo siitä, että perhetyöntekijä ei oikeasti osaa mitään. Sitten kun ei osata mitään niin kiinnitetään huomio epäolennaiseen eli siivoukseen, että ikäänkuin oltasiin muka jotain käyty tekemässä. Tuostakin kommentista huomaa, että siinä ole kuunneltu eikä sisäistetty mitä ne perheet oikeasti tarvitsee vaan tuputetaan vaan jotakin päältä katsojaa sinne perheeseen vaikka se ei mitään ratkaise.
Miten se nepsy siinä tilannetta muuttaa? Perhetyöntekijät ovat nykyisin lähes kaikki nepsykoutsaajiksi koulutettuja. Voivat käydä läpi vaikeita siirtymätilanteita miettiä millä tavalla saisi lapsen toimimaan niissä jouhevammin, miten toimia eri aistiyliherkkyyksien jne kanssa. Voivat laminoida aamutoimikuvia seinille, joiden mukaan lapsi voisi oppia toimimaan paremmin. Mutta eihän se siihen siivoukseen liity mitenkään. Kyllä se oma koti on itse siivottava vaikka olisi nepsyä. Vammaispalveluista tietenkin saa erilaisia apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö aloituskeskustelussa käyty läpi että mitä varten olette perhetyön saaneet ja miten homma menee? Tosiaan, perhetyöntekijän homma ei ole olla perheen siivoojaa tai taloudenhoitaja, tai lastenhoitaja, koska eihän sellainen tilanne olisi kestävä, että joku käy vaan tekemässä nämä. Kyseessä on tukitoimi, millä yritetään löytää niitä keinoja millä saataisiin perheen arki jonkinlaiseen tasapainoon rytmineen, kotitöineen ja lastenhoitoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Kylläpä ne suurperheiden äidit ovat silloin ennen vanhaan aikaan olleet myös väsyneitä ja itkeneet. Myös lapsia kuoli paljon enemmän, että ei se mitään auvoa ole ollut muualla kuin sinun mielikuvituksessa ja fantasioissa. Ja tuo, että jotenkin sinusta äitien kuuluisi selvitä elämästä joidenkin vekseleiden turvin muutaman tunnin yöunilla ja vaan olla valittamatta kertoo sinun täydellisestä empatiakyvyttömyydestäsi ja siitä, että vaadit jotakin mihin sinä itsekkään et pysty. Montako lasta sinulla on?
En ole väittänyt että olisi auvoista ollut, päinvastoin enemmän stressiä ja painetta kuin tänä päivänä. Sitä ihmettelenkin, aloittaja parin muksunsa kanssa jo ihan loppu.
Sun kannattaisi hakeutua tuohon perhetyöhön töihin! Pääsisit ihan koteihin asti ihmettelemään, että miten se voi olla tämmöistä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Tää on jännä ajatusmaailma että kun,aikanaan on ollut asia päin persettä niin niitä ei nykyään tarvitsisi parantaa. Aina on jossain joku, jolla on asiat huonommin, miksi siihen pitää verrata? Ei ihme, että Suomi ei kehity mihinkään, täällä pitää hammasta purren kärsiä hiljaa ja jaksaa otsa hiessä ja kirkkaamman kruunun toivossa, koska esiäiditkin. Luterilaisten vitsaus.
No onhan se jos 10 lapsisen perheen äiti jaksoi porskuttaa, ja kantaa harteillaan koko perheen hyvinvoinnin kun perheen isä on ollut päivät töissään/juopottelemassa/mielisairaalassa(kuten sodasta palanneet usein olivat). Ei sitä kotiapua silloinkaan kaikki saaneet eikä isovanhemmista välttämättä ollut saatavissa apua. Vaikka aika on ollut eri, on se henkinen stressi ollut varmasti pahempi kuin tänä päivänä.
Mulla on aikuinen erityislapsi (omillaan, työelämässä) ja sairas mies, joka jäi nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle ja hoidinkin häntä pari vuotta. Tästä on sen verran aikaa jo, että ei puhuta ihan viime vuosista. Pudottiin kaikkien turvaverkkojen läpi, ei niitä oikein ollut tarjolla, ja mun roolikseni jäi noiden "pikkuhommien" lisäksi myös työssäkäynti ja porukan elatus. Uuvuin ja maksoin burnoutilla, tokenin lopulta arviolta 2/3 entisestä. Menihän se näinkin, mutta vähemmän traumoja olisi kaikilla ja minä mahdollisesti entiselläni, jos jotain konkreettista tukea olisi aikanaan ollut saatavilla. Soisin sen mielelläni muille, jotta välttyvät vastaavalta. Ehkä se syntyvyyskin paranisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kaiken em. takia lapset kannattaa laittaa julkiseen varhaiskasvatukseen niin pian kuin otetaan. Vähenee väsymys, vähenee kyttäys, taloustilanne paranee ja eläkettäkin kertyy.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?
En työskentele missään sosiaalipalveluissa, mutta itsellä kolme lasta, joita hoidin kotona lähes 8 vuotta putkeen. Kyttäys (neuvolan jatkuva kysely ja ihmettely siitä, mikseivät lapset ole päiväkodissa) väheni/ loppui kokonaan, kun lapset aloittivat päiväkodin.
Koskaan meistä ei ole yhtäkään lasua tehty. Perhetyöntekijää tarjottu kerran, josta kieltäydyin. En ollut mielestäni väsynyt tai uupunut, vaikka esimerkiksi vauva ja 10kk:n ikäinen nukkuivat molemmat huonosti samanaikaisesti. Lisänä leikki-ikäinen, joka heräsi klo 6 joka aamu ja tarvitsi paljon liikuntaa; pyöräilyä, jalkapalloa. Isovanhemmat sairaita ja iäkkäitä, ei muitakaan tukiverkkoja ja mies töissä.
Asumme Helsingissä, emme saaneet tuolloin mitään asumis- ym. tukia ja meillä oli jo tuolloin omistusasunto. Molemmilla maisterintutkinto 8mies teki väitöskirjaa), joten emme olleet lokeroitavissa miksikään sosiaalitapauksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloituskeskustelussa käyty läpi että mitä varten olette perhetyön saaneet ja miten homma menee? Tosiaan, perhetyöntekijän homma ei ole olla perheen siivoojaa tai taloudenhoitaja, tai lastenhoitaja, koska eihän sellainen tilanne olisi kestävä, että joku käy vaan tekemässä nämä. Kyseessä on tukitoimi, millä yritetään löytää niitä keinoja millä saataisiin perheen arki jonkinlaiseen tasapainoon rytmineen, kotitöineen ja lastenhoitoineen.
Jos väsymys johtuu ihan pelkästä unenpuutteesta, niin mitä ihmettä se auttaa että joku tulee sinne sohvalle miettimään jotain keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.
Kylläpä ne suurperheiden äidit ovat silloin ennen vanhaan aikaan olleet myös väsyneitä ja itkeneet. Myös lapsia kuoli paljon enemmän, että ei se mitään auvoa ole ollut muualla kuin sinun mielikuvituksessa ja fantasioissa. Ja tuo, että jotenkin sinusta äitien kuuluisi selvitä elämästä joidenkin vekseleiden turvin muutaman tunnin yöunilla ja vaan olla valittamatta kertoo sinun täydellisestä empatiakyvyttömyydestäsi ja siitä, että vaadit jotakin mihin sinä itsekkään et pysty. Montako lasta sinulla on?
En ole väittänyt että olisi auvoista ollut, päinvastoin enemmän stressiä ja painetta kuin tänä päivänä. Sitä ihmettelenkin, aloittaja parin muksunsa kanssa jo ihan loppu.
Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyisin täysin erilaiset kuin ennen. Siksi vanhemmat ovat uupuneita. Ennenvanhaan lapset asuivat maaseudulla ja kirmasivat päivät ulkona vapaana isompien sisarusten heitä hoitaessa. Nykyisen vanhemman täytyy olla kaikkea mahdollista ja suunnilleen täydellinen, että kelpaa. Lapsia ei voi päästää ulos vapaasti eikä isompia sisaruksia voi laittaa hoitamaan pikkusisaruksiaan samalla tavalla. Lisäksi työelämä on täysin erilaista, asuminen kalliimpaa jne jne. Mieti, että selviäisitkö itse nykyajan vanhemmuudesta kaupunki ympäristössä, jossa et voi päästää lapsia ulos kun kaduilla on vaarallisia narkkeja ja itse olet se lapsen viihdyttäjä kotona ja sinun tulee noudattaa kaikenmaailman kasvatus ideologioita, et saa korottaa edes ääntäsi lapsillesi vaan aina joku jotakin rankuttaa joka inahduksesta miten katsoit väärin tai puhuit väärällä äänensävyllä lapselle. Ei se vanhemmuus tuollaista ollutkaan ennen vanhaan vaan aika vapaata se oli.
Vaikka se lapsi olisi varhaiskasvatuksessa niin äiti voi silti tarvita koti apua ja outo ajatus tuo, että kyttäys muka vähenee jos se lapsi on päiväkodissa. Ihmisillä kuitenkin pitää olla jokin valinnanvapaus, että miten tekee asioita ilman jotakin jatkuvaa kyttäyskulttuuria. Kuulostaa, että olette tahallisesti luoneet tuollaisen tilanteen äideille?