Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Ihan oikeasti, et saanut edes murtuneella kädellä kunnon apua? Mitä täällä Suomessa tapahtuu oikeasti. Aivan järkyttävää lukea tätä rappiota ja rakenteiden mädäntymistä. Jatkuvia uutisia kun ihmiset jää kiinni epärehellisyydestä korkeissa viroissakin. Huomaa elävänsä mätien omenien keskellä ja yritäppä siinä sitten elää kun rehelliset selkärangan omaavat ihmiset alkavat olla harvemmassa. 

"Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta"

Eli apua olisi saanut, mutta ei kelvannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten ihmetelkö miksi syntyvyys laskee kun ei teitä kiinosta äitien pyynnöt eikä mielipiteet. Jos teillä on varaa lähettää kotiin perhetyöntekijä ja jos teillä on varaa maksaa sijaisperheille korvauksia niin kyllä teillä silloin on varaa lähettää myös äitien toivomaa apua sinne äideille. Taitaa kyse olla eniten siitä, että  nyt on ajettu vain tietyn etupiirin ja sisäpiirin omaa etua röyhkeästi muista piittaamatta. Ja yritetään nyt pitää siitä saavutetusta hyväksikäyttöön perustuvasta asemasta kiinni ja muita kohdellaan pelkkänä ilmaisena synnyttäjänä ja kärkytään vain koska saadaan lapsi varastettua heti kun äiti väsähtää. 

Mikäs se isän vastuu on, mihin ne unohtuu?

Olet hauska, oletat että kaikki isät jäävät lapsia hoitamaan. Meillä lapsen isä nukkui kun minä valvoin ja hoidin lapsen. Eivät isät jaksa hoitaa lapsia, jotkut lähtevät ja muuttavat pois kun eivät jaksakkaan lapsi arkea. Niin toden totta, entä isien vastuu. 

Niin, no jos se isä häipyy kuvioista niin on vähän eri asia. Itse ne valintansa myös puolison suhteen tehdään, että katsooko sellaista miestä vai ei. Mikä mies se sellainen edes on, joka ei lapsestaan ja puolisostaan välitä ja huolehdi? Miksi kukaan sellaista katselisi, yhdessä kun lapsikin tehty? Naisetkin voisi enemmän niiltä "miehiltään" vaatia, eikä vain yhteiskunnalta. 

Luuletko sinä, että nää isät alkaa vastuullisemmaksi jos äiti/nainen vaatii? Oletko kuullut, että miehillä on myös oma tahto ja omat aivot? Miehet eivät naisia tottele kovin helposti. 

No en tietenkään. Mutta missä ne äidin aivot ja tahto on, miksi kukaan nainen tuollaisen miehen kanssa jatkaisi jos se perhe ei kiinnosta? Eikö olisi helpompaa asua silloin vain lapsen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Kun poikamme oli 5kk atopiaansa yöt ja päivät huutava vauva,neuvolasta ehdotettiin perhetyötä. Suostuin koska ajattelin että vievät vaikka vauvan vaunulenkille että voin laittaa tiskikoneen pyörimään ja nukkua vähän. Kilinkellit,heidän kanssaan piti istua ja keskustella siitä,kuinka voisimme parantaa perheemme tilannetta. Ja sitten kehtasivat vielä sanoa " Kuule Tuija,olemme vähän huolissasi tuosta sinun jaksamisestasi". Siinä vaiheessa repesin hysteeriseen räkänauruun että "No shit Sherlock?" Että minkähän takia te täällä käytte?

Mun lähipiirissä oli sellanen kokemus, että tyrkytettiin perhetyötekijää, kun vauva nukkui vain pätkissä. No tää äiti, joka oli varmaan väsynyt, mutta tervehenkisenä ja reippaana tyyppinä haldas tilanteensa (sai tukea läheisiltään ja nukkuma-aikaakin välillä) eikä itse kokenut olevansa ongelmissa.

Niitten aika meni sit siihen, että vatvoivat tän perhehenkilön ongelmia. :D

Vierailija kirjoitti:

Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.

 

Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"

 

Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni. 

 

No joo. Ennenvanhaan ei ollut tuollaisia etuja.

Hoidettiin lapset, koti JA  käytiin töissä. Ei ollut aikaa murehtia väsymystä vaikka 42v menin max 2-4h yhtäjaksoisilla unilla. Kerran vuodessa 1 yö 5-6 h unet

Nyt kyllä satuilet ja pahasti. 42 vuotta 2-4 tunnin unilla. Kauan sä niitä lapsia teit, 20 veestä 60 veeksi kun et saannut ton pitempää nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tehdä, jos ei mieskin lasta halua. Ja kun molemmat haluavat lapsen niin molemmat hoitavat lasta.

Ehkä vain leikit tyhmää?

Edelleen valtaosassa perheistä toinen vanhempi käy töissä. Isänkin uni on huonoa, jos vauva herää 1-2 tunnin välein itkemään, mutta työnantaja ei armoa anna.

Mikä siis on ongelma, jos vanhemmat joskus haluaisivat ostaa apua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että saisin nukkua. Hänen tehtävänsä tuntuu olevan saada minut siivomaan ja tekemään ruokaa vaikka olisin nukkunut yöllä vain 2 tuntia,pätkissä ja olisi karmea päänsärky.

 

Hirveä sressi kun viidestä asti ollut hereillä,pää niin sekaisin ettei muista mikä vuosi ja tietää että klo 10 soi ovikello ja kuuluu pirteä "moi moi!!! Mitäs me tänään tehtäisiin?"

 

Lapset 2v ja 8kk,kumpikin vielä kirjaimlliesesti minussa kiinni. 

 

No joo. Ennenvanhaan ei ollut tuollaisia etuja.

Hoidettiin lapset, koti JA  käytiin töissä. Ei ollut aikaa murehtia väsymystä vaikka 42v menin max 2-4h yhtäjaksoisilla unilla. Kerran vuodessa 1 yö 5-6 h unet

Nyt kyllä satuilet ja pahasti. 42 vuotta 2-4 tunnin unilla. Kauan sä niitä lapsia teit, 20 veestä 60 veeksi kun et saannut ton pitempää nukkua.

Ei ne lapset valvottanut kaikkia noita vuosia, vaan se sosiaalityöntekijä, joka 42 vuotta soitteli joka aamu ovikelloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tehdä, jos ei mieskin lasta halua. Ja kun molemmat haluavat lapsen niin molemmat hoitavat lasta.

Ehkä vain leikit tyhmää?

Edelleen valtaosassa perheistä toinen vanhempi käy töissä. Isänkin uni on huonoa, jos vauva herää 1-2 tunnin välein itkemään, mutta työnantaja ei armoa anna.

Mikä siis on ongelma, jos vanhemmat joskus haluaisivat ostaa apua? 

Sitten ostaa siivous- tai lastenhoitoapua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten ihmetelkö miksi syntyvyys laskee kun ei teitä kiinosta äitien pyynnöt eikä mielipiteet. Jos teillä on varaa lähettää kotiin perhetyöntekijä ja jos teillä on varaa maksaa sijaisperheille korvauksia niin kyllä teillä silloin on varaa lähettää myös äitien toivomaa apua sinne äideille. Taitaa kyse olla eniten siitä, että  nyt on ajettu vain tietyn etupiirin ja sisäpiirin omaa etua röyhkeästi muista piittaamatta. Ja yritetään nyt pitää siitä saavutetusta hyväksikäyttöön perustuvasta asemasta kiinni ja muita kohdellaan pelkkänä ilmaisena synnyttäjänä ja kärkytään vain koska saadaan lapsi varastettua heti kun äiti väsähtää. 

Mikäs se isän vastuu on, mihin ne unohtuu?

Olet hauska, oletat että kaikki isät jäävät lapsia hoitamaan. Meillä lapsen isä nukkui kun minä valvoin ja hoidin lapsen. Eivät isät jaksa hoitaa lapsia, jotkut lähtevät ja muuttavat pois kun eivät jaksakkaan lapsi arkea. Niin toden totta, entä isien vastuu. 

No, ei siitä ventovieraitakaan voi syyttää, jos isä ei lapsiaan hoida.

Ei siitä voi myöskään äitejä syyttää jos isät eivät hommiaan hoida. Tai jättää äitejä pulaan? Kuka uskaltaa ottaa enää riskiä synnyttää jos isä sitten häipyykin eikä jaksa lapsia?

Voi se äitikin häipyä, jos ei jaksa. 

Totta äitikin voi häipyä tai lapsi voi haluta asua isänsä kanssa ja silloin se onkin isä joka saattaa tarvia apua. Meillä lapsen isä saikin paljon parempaa apua kuin itse sain, olivat ihan konkreettisesti auttaneet just esim. aamulähdöissä. Mut hän onkin maksanut enemmän veroja kuin minä, en tiedä oliko siinä syy. 

Siis lapsi asui isällä, missä oli ongelmia aamulähdöissä, oletan, että kouluun, isä haki ja sai apua, niin sinä olet katkera, koska sinä haluat saman palvelun, vaikka lapsi asuu isällään? 

Silloin kun lapsi asui minun luonani vuoroviikoin, sossu ei antanut minulle tukea eikä apua lapsen kouluhaasteisiin vaan tuli tekemään siivoussuunnitelmaa siistiin kotiini ja vittuilemaan. Kun lapsi muutti isälleen sossu tarjosi asiallista apua hankaliin aamulähtöihin ym. Onhan tuossa aika iso ero palveluissa. Miksi? Miksi sossu ei tarjonnut minulle tukea koulunkäynnin haasteeseen?

Koska olet äiti ja äitien pitäisi vaan automaattisesti jaksaa ja pärjätä. Järjetöntä tiedän.

Sitten isukki nostetaan jalustalle jos tekee sen minimin.  Ja autetaan, koska eihän nyt miehet...

Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen. 

Joo, aivan turha tuollainen ”apu”. Meillä kävi kyllä ihan lastenhoitajia kunnan puolesta, joku tosi pieni maksu siitä kai meni, mutta oli siis kaksoset ja olin pahasti uupunut ja neuvolalääkäri oli huolestunut. Siitä sitten saatiin prosessi käyntiin ja hoitaja kävi monta kertaa viikossa usean kuukauden ajan ja hoitivat juuri lapsia muistaakseni noin 3 h kerralla ja sain nukkua tai käydä vaikka yksin jossain. Tämä siis vajaa 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitten ihmetelkö miksi syntyvyys laskee kun ei teitä kiinosta äitien pyynnöt eikä mielipiteet. Jos teillä on varaa lähettää kotiin perhetyöntekijä ja jos teillä on varaa maksaa sijaisperheille korvauksia niin kyllä teillä silloin on varaa lähettää myös äitien toivomaa apua sinne äideille. Taitaa kyse olla eniten siitä, että  nyt on ajettu vain tietyn etupiirin ja sisäpiirin omaa etua röyhkeästi muista piittaamatta. Ja yritetään nyt pitää siitä saavutetusta hyväksikäyttöön perustuvasta asemasta kiinni ja muita kohdellaan pelkkänä ilmaisena synnyttäjänä ja kärkytään vain koska saadaan lapsi varastettua heti kun äiti väsähtää. 

Mikäs se isän vastuu on, mihin ne unohtuu?

Olet hauska, oletat että kaikki isät jäävät lapsia hoitamaan. Meillä lapsen isä nukkui kun minä valvoin ja hoidin lapsen. Eivät isät jaksa hoitaa lapsia, jotkut lähtevät ja muuttavat pois kun eivät jaksakkaan lapsi arkea. Niin toden totta, entä isien vastuu. 

Niin, no jos se isä häipyy kuvioista niin on vähän eri asia. Itse ne valintansa myös puolison suhteen tehdään, että katsooko sellaista miestä vai ei. Mikä mies se sellainen edes on, joka ei lapsestaan ja puolisostaan välitä ja huolehdi? Miksi kukaan sellaista katselisi, yhdessä kun lapsikin tehty? Naisetkin voisi enemmän niiltä "miehiltään" vaatia, eikä vain yhteiskunnalta. 

Luuletko sinä, että nää isät alkaa vastuullisemmaksi jos äiti/nainen vaatii? Oletko kuullut, että miehillä on myös oma tahto ja omat aivot? Miehet eivät naisia tottele kovin helposti. 

No en tietenkään. Mutta missä ne äidin aivot ja tahto on, miksi kukaan nainen tuollaisen miehen kanssa jatkaisi jos se perhe ei kiinnosta? Eikö olisi helpompaa asua silloin vain lapsen kanssa? 

No minähän asunkin vain lapsen kanssa nyt yh äitinä kun lapsen isä ei jaksa perhearkea vaikka niin kovasti lupaili ja väitti, että hän haluaa olla vastuullinen isä, mutta sitten sanoi että  hän rikkoo lupauksensa ihan päin näköä. Että sellaisia ne miehet nyt vaan ovat, että  on kivaa se vaihe kun lasta tehdään, mutta ei kaikkia miehiä kiinostakkaan perhe elämä. Hyvin me lapsen kanssa pärjätään, ja  näistä kommenteista päätellen, en tosiaan mitään apua tule pyytämäänkään kotiin kun noin paljon ihmisiä haittaa jos saisin vaikka jonkun kotiavun. Tosin en sitä just  nyt tarvikkaan. Mut jos tarvisin niin eipä taida kannattaa pyytää. Sehän olisi suurin synti kun ei dementia mummotkaan apua saa on pärjättävä yksin. 

Mikä hitto teitä vaivaa? Oletko itse opettanut kersat sylissä roikkumaan jatkuvasti?  On tässä toisillakin lapsia ollut, itsellä 3 ja tein ansiotöitäkin  kotona koko ajan ja lapset tuli siinä samalla hoidettua  Heti synnäriltä päästyä puolipäivää ja vähän myöhemmin kokopäiväistä. Ei tullut mieleenkään  ketään siihen pyörimään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut perustelut minkä takia et saa kotiapua? Pystyisitkö puhumaan asiasta neuvolassa? Onko kotona toista vanhempaa? Onneksi joku kuitenkin tulee paikalle. Ehkä tämä perhetyöntekijä tulee muusta syystä kun siivoamaan? 

Keskustelu saa jatkua joten lisään tähän oman kokemuksen. Olin vauvan kanssa kahden joitakin viikkoja pian synnytyksen jälkeen. Voin ihan hyvin mutta neuvolasta tarjottiin että psykologi voisi tulla pariksi tunniksi silloin tällöin käymään. Periaatteessa he eivät saisi tehdä kotitöitä mutta olivat keskenään "sopineet" neuvolassa että saa tehdä ruokaa, tiskata tai hoitaa vauvaa jotta äiti saa nukkua. Papereihin vaan merkataan että on juteltu vanhemmuudesta. Pk-seutu. 

Minä jäin vauvan kanssa yksin, kun hän oli 2 viikkoa vanha. Mies lähti ulkomaille töihin. Toisen lapsen synnyttyä jäin yksin, kun vauva oli 11 vrk vanha.  Tästä on aikaa lähes 40 v ja silloin ei ollut mitään perhetyöntekijöitä. Nyt, kun luen näitä mielipiteitä, niin luulen , että säästyin mielipahalta.  Luulen, että selvisin täysijärkisenä, kun vauvani nukkuivat melko hyvin eikä ollut koliikkia.

Kun jouduin sairaalaan kuukausiksi, niin miehelle tarjottiin kaikenlaista apua, lapset saivat taksikyydit kouluun ja päiväkotiin (vaikka mies siis työttömänä kotona), siivooja kävi ja sossut veivät lapsia shoppailemaan ja muuta. 

Naapuritalossa asui yksinhuoltajaäiti vauvan ja viisivuotiaan kanssa, eikä heilläkään ollut autoa. Tämä äiti siis kuskasi joka päivä viisivuotiaan vauvan kanssa bussilla päiväkotiin, lapsi oli siellä sosiaalisista syistä. 

Tasan ei käy onnen lahjat. 

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen. 

Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Ihan oikeasti, et saanut edes murtuneella kädellä kunnon apua? Mitä täällä Suomessa tapahtuu oikeasti. Aivan järkyttävää lukea tätä rappiota ja rakenteiden mädäntymistä. Jatkuvia uutisia kun ihmiset jää kiinni epärehellisyydestä korkeissa viroissakin. Huomaa elävänsä mätien omenien keskellä ja yritäppä siinä sitten elää kun rehelliset selkärangan omaavat ihmiset alkavat olla harvemmassa. 

"Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta"

Eli apua olisi saanut, mutta ei kelvannut. 

Miksi änkeä ylisuurta kolmiota pieneen rastiin? On palveluita ja tarpeita. Joskus ne ei kohtaa. Silloin on fiksumpaa luopua asiasta ja säästin varmaan jonkun sunkin maksaman veroeuron, kun luovuin itselleni sopimattomasta palvelusta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten ennen aikaan suurperheiden äidit jaksoivat käydä kodin ulkopuolella töissä, hoitaa lapset, kodin, ja siinä sivussa tehdä ruuan ja ylläpitää taloutta vaikka  vekseleiden avulla. Eivät murtuneet työtaakkaansa ja henkisten paineiden alle vaan sinnikkäästi suoriutuivat päivistään kunnes ilta antoi armon ja pääsi muutamaksi tunniksi nukkumaan. Ei ollut nykyajan vempaimia apuna kuten astiakoneita, pyykinpesukonekin oli mallia pulsaattori tai sitten perus pyykkilauta. Että repikääpä nykypäivän "uupuneet" mammelit siitä. Suhteuttakaapa ongelmanne, ei ole niin vaikeita asioita nykypäivänä ettettekö selviäisi parin kersanne kanssa. Ja ohjeeksi: jos olet herkästi ahdistuvaa ja uupuvaa sorttia, älä tee lainkaan lapsia.

Sehän taisi olla sitä aikaa, kun riitti, että lapset pysyy hengissä ja eivät yleensä juokse kylillä alasti.

Olen kyllä osittain myös sitä mieltä, että nykyvanhemmat repivät turhaa stressiä ja kokevat vanhemmuuden sen takia liian kuormittavana, mutta jos joku myös eläisi niin kuin ennen aikaan, niin lapset olisivat melko nopeasti huostassa.

Lisäksi somejätit ja erilaiset uutissivustot tarkoituksella koukuttavat ihmiset mielenterveydelle haitallisiin tapoihin, ennen aikaan normaali elämä ei ollut samalla tavalla henkisesti kuormittavaa.

Ja kyllä, jos lapsi ei anna nukkua, on se kovaa ja kuormittavaa, vaikka ei käyttäisi yhtään mitään elektronista laitetta.

Toivottavasti nautit 😍😍😍🥰🥰🥰😘😘😘