Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaat erikseen lastenhoitajan ja kodinhoitajan jos niihin tarvitset apua. Sosiaalihuollon perhetyö ei ole niitä tehtäviä varten.

Luuletko että hänellä on varaa palkata yhtään ketään?

ja silti piti itsekkäästi vielä toinenkin kakara tehdä, vaikka ei ole rahaa, jaksamista ja elämänhallintaa.

Lopeta jo tuo kiusaaminen, mene terapeutilta kysymään miten opetella puhumaan muille ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän sitten tekee?

Missä lasten isä?

lasten isät on AINA töissä, kaljalla tai vankilassa kaikilla. yleensä vielä tuossa järjestyksessä 

Sinun olisi pitänyt pyytää kotipalvelua, koska et saa nukkua tarpeeksi. Ei perhetyötä uupumisen vuoksi, koska se on ymmärretty sinunkin kohdallasi niin, että tarvitset enemmän neuvoja ja opastusta kuin unta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen. 

Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille. 

Joskus (=usein) tilanne on se, ettei se äiti ole hyvien neuvojen vaan hyvien unien tarpeessa.

Kun saisi nukuttua, muut pulmat saattaisivat ratketa kuin itsestään...

Ei, se vaan siirtäisi ne isommat ongelmat tulevaisuuteen. Siksi pitää auttaa vanhempia löytämään ratkaisuja, jotta nämä kykenevät selviytymään arjesta itse. 

Tämä vanhempi selviää arjesta itse, kunhan saa riittävästi lepoa.

Ratkaisu on löytynyt: enemmän unta. Miten perhetyö sitä edistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tehdä, jos ei mieskin lasta halua. Ja kun molemmat haluavat lapsen niin molemmat hoitavat lasta.

Ehkä vain leikit tyhmää?

Edelleen valtaosassa perheistä toinen vanhempi käy töissä. Isänkin uni on huonoa, jos vauva herää 1-2 tunnin välein itkemään, mutta työnantaja ei armoa anna.

Mikä siis on ongelma, jos vanhemmat joskus haluaisivat ostaa apua? 

Sitten ostaa siivous- tai lastenhoitoapua? 

Paljonko ostettu siivous- ja lastenhoitoapu auttaa unettomiin öihin? Toki palkattu lastenhoitaja antaisi äidille päiväunirauhaa, mutta mistä sellaisen lastenhoitajan löytää ja monellako olisi siihen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaat erikseen lastenhoitajan ja kodinhoitajan jos niihin tarvitset apua. Sosiaalihuollon perhetyö ei ole niitä tehtäviä varten.

Luuletko että hänellä on varaa palkata yhtään ketään?

ja silti piti itsekkäästi vielä toinenkin kakara tehdä, vaikka ei ole rahaa, jaksamista ja elämänhallintaa.

Niin kävi sinunkin äidillesi. Ei hänen olisi kannattanut tehdä edes yhtäkään lasta.

Kuulostaa kamalalta. Pyydä vaikka facebookista (ellei mitään muuta ole) jotain täyspäiseltä vaikuttavaa teille istumaan lastenhuoneen lattialle 1-2 h, että saat nukkua. Eikö niitä ole kaikenmaailman kylämummoja, jotka enemmän kuin mielellään auttaisivat ja pärjäisivätkin lasten kanssa. 

Ne kylän naiset jos tulivat auttamaan, luultavasti ymmärsivät olla opettamatta. Tulivat oikeasti auttamaan. Ja jos joku oli yliopettavainen, hänen vikansa tunnettiin ja siltä osattiin sulkea korvat ilman, että siitä seurasi mitään pahaa. Itselleni on naapuri opettanut siivoamista, ja sekin oli helppo ottaa vastaan, koska hän oli minua vanhempi ja hänellä oli selkeämpi näkemys asiaan, ja hän osasi välittää tietonsa ystävällisesti ja loukkaamatta samalla kun siivosimme yhdessä keittiöni. Olen hänelle vieläkin kiitollinen avusta, kun hän näki minun olevan hiukan pihalla ja kiireinen. Mutta yhteiskuntana meillä on omituinen käsitys, että lopultakin hyvin yksinkertainen koulutus yksinkertaisille ja nuorille ihmisille ammennettuna antaa valmiudet ruveta ketä tahansa tuntematonta komentelemaan tämän kodissa valmiiksi stressaavassa tilanteessa. 

Tässä asetelmassa on kaikki pielessä jo valmiiksi. Ei olla samassa rintamassa taistelemassa kaaosta vastaan, vaan tullaan näyttämään valtaa. Ikään kuin upseeriksi äkseeraamaan. Osoittamaan, että sinun tehtäväsi on olla hiljaa ja alistua (koska me, kaikkitietävä ja -osaava valtio, emme luota sinuun ellet osoita nöyryyttä, jotta voimme olettaa sinun kasvattavan meidän lastamme antamiemme sääntöjen puitteissa). Vaikka moni ihminen kärsii vanhemmuuden ongelmista nimenomaan siksi, että he ovat liiankin alistuneita jo valmiiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...? 

Jos asioita ei tehdä minun tavallani, niitä ei sitte vttu tehdä ollenkaan! 

Tästä voitte lukea tämänpäiväisen (29.4.2026) mielipidekirjoituksen Hesarista siitä, mitä tuo menneiden vuosikymmenien täällä jatkuvasti kaipailtu kotiapu oli 70-luvulla. Kirjoittaja kertoo tarkasti ja kiihkottomasti, ja tällä hetkellä kommentoineet miehet raivoavat suu vaahdossa jopa pahemmin kuin vauvapalstalaiset. (!) https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011973546.html

- - - -

Meille liikeni kotiapua vain yhden päivän verran

Sosiaaliturvaa heikennetään kiivaasti, mutta vanhoja muistellessa ei pitäisi maalata liian ruusuista kuvaa menneistä ajoista. Jutussa ”Kotisisarista tuli lähihoitajia, ja samalla katosi kotiapu” (HS 27.4.) kerrottiin, että ”1980-luku oli kotiavun kulta-aikaa, sillä kotiapua oli tarjolla käytännössä kaikille, jotka sitä pyysivät”.

Tämä on kokemukseni mukaan legenda. Se tuntuu kuitenkin elävän nykyisten lapsiperheiden keskuudessa, joten asiaa on syytä avata.

Tulin äidiksi vuonna 1970, jolloin äitiysloma oli noin kolmen kuukauden mittainen. Kahden huoltajan lapselle ei ollut tuolloin tarjolla kunnallista päivähoitoa, vaan se oli järjestettävä ja maksettava itse. Lapsen sairastuminen oli vanhemmille painajainen, koska oikeutta sairaan lapsen hoitovapaaseen ei vielä ollut säädetty. Riippui työnantajasta, miten tilanteeseen suhtauduttiin. Oma työnantajani myönsi kolme palkallista vapaapäivää vuodessa äkillisiä tarpeita varten.

Tuohon aikaan kaikkiin lastentauteihin ei ollut vielä rokotuksia, joten meidänkin perheessämme sairastettiin kaikki tuhkarokosta sikotautiin. Kotipaikkakunnallamme oli muutama kotisisar, mutta meille liikeni apua vain yhden päivän verran lapsen sairastuttua tuhkarokkoon. Me vanhemmat säästimme kumpikin kesälomista viikon hätätilanteita varten. Sukulaiset olivat kaukana, joten oli vain selvittävä tavalla tai toisella. Kulta-ajoiksi en noita vuosia kotiavun perusteella kutsuisi.

Kun syystäkin kauhistellaan hyvinvointivaltion alasajoa, on hyvä pitää mielessä, että paljon pienemmilläkin resursseilla on tultu toimeen ja eletty säällistä elämää. Äänestimme ahkerasti saadaksemme parannuksia lapsiperheiden elämään, mutta joskus tuntuu, että tätä ei suurten ikäluokkien kohdalla haluta muistaa.

Yhtään ei vaivannut väsymys, kun niitä tenavia siihen piti oikein toinenkin vääntää väkisin. Nyt sitten väsyttää ja muiden pitäisi tulla hätiin ja juuri määrätyllä tavalla. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos oli rahaa tehdä se toinenkin penikka, on taatusti rahaa myös palkata hoitoapua, että saa nukuttua välillä. 

Vierailija kirjoitti:

No täytyyhän sinun joka tapauksessa siivota ja tehdä ruokaa, ei se mikään 'ilmainen' kodinhoitaja ole. 

Pitäisi olla. Ihan älytöntä, koska tuo tuki vain tuo lisää stressiä ja rasitusta. Ensimmäinen on se, että saisi rauhassa nukkua. Lapset ulos sen sossun kanssa ja väsynyt huoltaja nukkumaan. 

Sen jälkeen voi miettiä jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...? 

Jos asioita ei tehdä minun tavallani, niitä ei sitte vttu tehdä ollenkaan! 

Juuri näin. Sen avun pitäisi olla asiakaslähtöistä. Nyt tarjotaan jotain mitä sattuu olemaan tarjolla, vaikka se olisi ihan käytön perheen tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...? 

Jos asioita ei tehdä minun tavallani, niitä ei sitte vttu tehdä ollenkaan! 

Juuri näin. Sen avun pitäisi olla asiakaslähtöistä. Nyt tarjotaan jotain mitä sattuu olemaan tarjolla, vaikka se olisi ihan käytön perheen tilanteeseen. 

Kotipalvelua myönnetään 30 +30 tuntia kolmen kuukauden ajalle. Asiakas itse sopii minne noita tunteja sijoittaa. Laittaako vaikka joka torstai klo 10 alkamaan kaksi tuntia vai tiistaisin. Tyypillisesti kyse on palvelusetelillä ostettavasta palvelusta, josta asiakas itse valitsee. 

Kun rahat ovat vähissä ja palveluja muutenkin lakkautetaan, niin eikö tämä joutavanpäiväiseksi muuttunut "palvelukin" jouda roskakoriin.

Siis sellainen, jossa vain tullaan sohville istumaan ja "vuorovaikutussuhteita" tarkkailemaan tai antamaan vanhemmille pyykinviikkausohjeita.

Kun todellista apua todellisiin tarpeisiin (uni/lepo) ei saa, niin tällainen pseudoauttaminen, jonka hyöty on lähinnä sosionomien tms. oma työllistyminen, on vain yhteiskunnalle kallis rasite.  Eikö heitä itseäänkin hävetä nostaa verorahoista palkkaa tavalla, jossa väsyneiden vanhempien pitää vielä heitäkin passata ja kahvittaa? Hankkikoon jokainen omalla rahallaan tarvitessaan konsultaatiota perhesuhteisiin. Jokainen ymmärtää, että jos on unenpuutteesta hämärän rajamailla, niin ei siinä tilassa vuorovaikutus ja läsnäolokaan loista.  

Vierailija kirjoitti:

Kun rahat ovat vähissä ja palveluja muutenkin lakkautetaan, niin eikö tämä joutavanpäiväiseksi muuttunut "palvelukin" jouda roskakoriin.

Siis sellainen, jossa vain tullaan sohville istumaan ja "vuorovaikutussuhteita" tarkkailemaan tai antamaan vanhemmille pyykinviikkausohjeita.

Kun todellista apua todellisiin tarpeisiin (uni/lepo) ei saa, niin tällainen pseudoauttaminen, jonka hyöty on lähinnä sosionomien tms. oma työllistyminen, on vain yhteiskunnalle kallis rasite.  Eikö heitä itseäänkin hävetä nostaa verorahoista palkkaa tavalla, jossa väsyneiden vanhempien pitää vielä heitäkin passata ja kahvittaa? Hankkikoon jokainen omalla rahallaan tarvitessaan konsultaatiota perhesuhteisiin. Jokainen ymmärtää, että jos on unenpuutteesta hämärän rajamailla, niin ei siinä tilassa vuorovaikutus ja läsnäolokaan loista.  

Voitteko lopettaa sen väsyneiden äitien jankutuksen. Perhetyöllä hoidetaan pääosin ihan erilaisia asioita. Perhetyöllä opetetaan esim. vanhempaa asettamaan rajoja lapsilleen, tai rakentamaan perheeseen toimivaa arkea. Perhetyöllä voidaan työstää vanhempien työnjakoa reilummaksi tai puuttua kun jatkuvaan riitelyyn ja saada lasten asiat keskiöön vanhempien keskinäisten riitojen sijaan. t: sossu

Valittaa väsymystä ja nukkunut 2h yöllä? Ei ihme että väsyttää. Pitäiškö opetella nukkumaan

Elämä ei aina mene kuten suunnittelee.

Itse en todellakaan odottanut että avomies,30vuotias,kuusi yhteistä vuotta takana,kumpikin halusi lapsen,päättikin yhtäkkiä vauvan synnyttyä ettei sittenkään halua tätä,"mä lähden moido."

En myöskään odottanut vauvan huutavan aina kun hänet laski sylistä,vaunulenkit oli yhtä huutamista eikä sitterissäkään viihtynyt yhtään. Kävin pissalla vauva sylissä,suihkussa vauva sylissä ja yhdellä kädellä koetin valmistaa pikakahvia ja paahtaa leipää että saisin edes jotain vatsaan. Minulle tuli rytmihäiriöitä. Elämäni oli suoraan sanottuna selviytymistaistoa päivästä toiseen ja olisin varmaan tehnyt mur han, jos joku olisi tullut istuskelemaan olohuoneeseen ja huudellut sieltä " Nyt peset ikkunat ja pyöräytät sämpylätaikinan,sitten värikoodataan kirjahylly ja keksitään lääke syöpään!"

Vierailija kirjoitti:

Valittaa väsymystä ja nukkunut 2h yöllä? Ei ihme että väsyttää. Pitäiškö opetella nukkumaan

Oletko ikinä koettanut nukkua kun juuri seisomaan oppinut lapsi ylpeänä taidostaan seisoo,hytkyy ja hihkuu pinnasängyssä kaikki yöt?

Ja tuo oli vain yksi esimerkki,miten lapset riistää viedä vanhemmilta sen vähäisenkin yöunen.

Unen riistäminen on yksi kidutuksen muoto ja pikkulapset ovat mestareita siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaa väsymystä ja nukkunut 2h yöllä? Ei ihme että väsyttää. Pitäiškö opetella nukkumaan

Oletko ikinä koettanut nukkua kun juuri seisomaan oppinut lapsi ylpeänä taidostaan seisoo,hytkyy ja hihkuu pinnasängyssä kaikki yöt?

Ja tuo oli vain yksi esimerkki,miten lapset riistää viedä vanhemmilta sen vähäisenkin yöunen.

Unen riistäminen on yksi kidutuksen muoto ja pikkulapset ovat mestareita siinä.

Miksi luulet, että jokainen äiti ei tiedä tuota? Tuo vaihe ei kestä kauaa.