Meillä käy väsymykseni takia sosiaalihuollon perhetyö,mutta hän ei hoida lapsia eikä siivoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei tehdä, jos ei mieskin lasta halua. Ja kun molemmat haluavat lapsen niin molemmat hoitavat lasta.

Ehkä vain leikit tyhmää?

Edelleen valtaosassa perheistä toinen vanhempi käy töissä. Isänkin uni on huonoa, jos vauva herää 1-2 tunnin välein itkemään, mutta työnantaja ei armoa anna.

Mikä siis on ongelma, jos vanhemmat joskus haluaisivat ostaa apua? 

Sitten ostaa siivous- tai lastenhoitoapua? 

Mutta katsos, kun sitä apua ei ole ostettavissa! Ei ole tarvetta siivoojalle tai lapsenhoitajalle vaan henkilölle joka ottaa sen kodin lapsineen hetkeksi hoitoonsa. Eli kodinhoitajalle!

Kuka tarvitsee työntekijää, joka ensimmäiseksi kertoo, mitä kaikkea hön ei tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen. 

Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille. 

En ole mitään henkilökohtaista hierojaa vaatinut, hierojan olen kyllä itse maksanut omasta pussistani jos sitä olen tarvinnut. Ei se ole mitään auttamista jos siistiin kotiin joku tulee tekemään siivous suunnitelmaa se on valmiiseen pöytään tulemista. Kyllä se lyömä ase on jos väität, että ihmisellä on elämänhallinan ongelmia jos hänellä ei ole oman elämänsä hallinan ongelmia vaan esim, kiusaajat aiheuttavat harmia. Esim. mun entinen koulukiusaaja ei ollut saanut edes mitään diagnoosia? Miksi ei? Ei se kiusaaminen Suomessa lopu jos se joka on kiusattu ottaa kotiinsa jonkun hoitamaan ongelmaa joka ei ole hänestä lähtöisin alunperinkään. Olen aina ollut helppo, kiltti ja itseohjautuva, myös lapsena tein kaikki läksyt ym kuulaisesti. Niin siis etkö ymmärrä lukemaasi kun kerroin, että minulla ei ole elämänhallinan ongelmia? Mutta jotenkin oletetaan, että niitä on. 

Yleensä tuollaisessa tilanteessa tulee lapsiperheiden kotipalvelu, jonka kanssa voidaan juurikin sopia, että vievät lapset ulos ja vanhempi nukkuu päiväunet (toki ideana on muutakin tehdä).

Perhetyö tulee enemmän sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhempi on syystä tai toisesta kyvytön vetämään rajoja/antamaan läsnäoloa lapselle. Perhetyöntekijän on tarkoitus toimia kasvatusapuna ja hyvin uupunut vanhempi usein sitäkin tarvitsee (vaikka harva tämän kehtaa myöntää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kokemuksia on mielenkiintoista lukea. Mun lapsuudenperheessä kävi jonkin aikaa äidin kuoleman jälkeen sellainen kodinhoitaja. Hän laittoi ruokaa, siivosi esim. keittiön pinnat ja huolehti käyntipäivinään pyykkihuollon sekä tiskit. Oltiin oikein tyytyväisiä tämän rouvan muutaman kuukauden apuun. 

 

Kun mulla Itselläni oli kaksi taaperoa ja vauva arkisin hoidettavana ja mursin käteni, niin saatiin kotiapua mutta sen sopiminen oli hyvin vaivalloista. Apu ja ajat, joita tarjottiin eivät olleet meille sopivia, joten luovuttiin tästä avusta ja jatkoin murtuneella kädellä tuplavaunujen rytkyttämistä lumikinoksissa, kun piti päästä kauppaan, asukaspuistoon, lääkäriin, neuvolaan etc sekä tietenkin hoidin lapset ja kotityöt, kun mies oli töissä. En oikein ymmärtänyt, että mitä neuvolassa ajateltiin, kun tätä apua tarjottiin. 

Eli apua oli saatavilla, mutta se ei sinulle kelvannut, koska sinun aikataulusi eivät voi joustaa? 

Niin joskus on tilanteita, että aikataulut, jaksaminen, tehtävät tai joku asia ei jousta. Mutta älä huoli. Minähän luovuin tästä avusta ja joku muu osaansa tyytyväinen sai apua, kun minä olin niin joustamaton ja pyysin ihan höpöjä esim. taaperoiden viemistä läheiseen asukaspuistoon leikkimään ja minä sillä aikaa olisin tehnyt ruuan sekä ollut vauvan kanssa.

Ja tämä puistoleikitys oli välttämätöntä hoitaa juuri sillä hetkellä koska...? 

Jos lukisit uudestaan sen ensimmäisen ja toisenkin viestin. Kirjoitin muustakin kuin aikatauluista. Jos esimerkiksi lapsien pitää päästä ulos, niin siinä ei välttämättä ole pakottavaa aika määrettä mutta jos se kotiin tullut apu ei syystä tai toisesta vienyt niitä lapsia ulos, niin se oli turha "apu", jos apu oli nimenomaan hankittu siihen, että joku auttaa niissä arkisissa tehtävissä lasten kanssa.

Tämä. Meillä oli onneksi vanhempi nainen, joka ei näistä säännöistä piitannut ja toimi, kuten kodinhoitajat ennen vanhaan. Maksoi muutaman euron per kerta. Ostin ison lahjan kiitokseksi, kun asiakassuhde päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt ongelma ei tarkoita aina elämähallinan puutteita. Masentunutkin voi olla hyvinkin korkean toimintakyvyn ihminen. Ei ole myöskään mitenkään eettisesti oikein käyttää mt diagnoosia henkilö vastaan aseena jos hän on ollut avoin ja luottanut terveydenhuollon henkilöstöön. Ei sosiaalihuolto voi silloin käyttää tätä tietoä äitiä vastaan jonakin aseena, millä lyödä ja syyllistää äitiä. Sitä suuremmalla syyllä se masentunut äitikin voisi saada jotakin konkreettista apua eikä mitään ylimääräistä lapsellista vittuilua osakseen. 

Mikä ase ja lyömistä se on, että joku tulee katsomaan tilanteen ja auttaa löytämään tavat hoitaa niitä ongelmia? Tässä nyt taas vaaditaan yhteiskuntaa tarjoamaan kokin, piian, lastenhoitajan, autonkuljettajan, siivoojan ja henkilökohtaisen hierojan uupuneelle äidille. 

Joskus (=usein) tilanne on se, ettei se äiti ole hyvien neuvojen vaan hyvien unien tarpeessa.

Kun saisi nukuttua, muut pulmat saattaisivat ratketa kuin itsestään...

Tämä ketju on kuin oppikirja suomalaisten pahasta olosta ja siitä, ettei kateellinen osa suomalaisista pysty asettumaan toisen ihmisen osaan. Syytetään niitä, jotka ovat syystä tai toisesta väsyneitä, sairaita tai kykenemättömiä. Ihmisillä on myös erilainen sietokyky ja jonkun resilienssi on voitu tuhota jo lapsena. Harvoin näiden haasteiden takana on yksi asia vaan useampi asia tai tapahtuma, jotka kuormittavat ja lopulta ihminen tarvitsee apua, jota teistä moni tulee tänne taivastelemaan ja tarjoamaan pennin ajatuksiaan (syytöksiään). Menkääpä peilin eteen ja katsokaa, onko siinä vastassa pahansuopainen ja kateellinen ihmisen kuori vai sellainen ihminen, joka on osaa olla ihminen toiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin oppikirja suomalaisten pahasta olosta ja siitä, ettei kateellinen osa suomalaisista pysty asettumaan toisen ihmisen osaan. Syytetään niitä, jotka ovat syystä tai toisesta väsyneitä, sairaita tai kykenemättömiä. Ihmisillä on myös erilainen sietokyky ja jonkun resilienssi on voitu tuhota jo lapsena. Harvoin näiden haasteiden takana on yksi asia vaan useampi asia tai tapahtuma, jotka kuormittavat ja lopulta ihminen tarvitsee apua, jota teistä moni tulee tänne taivastelemaan ja tarjoamaan pennin ajatuksiaan (syytöksiään). Menkääpä peilin eteen ja katsokaa, onko siinä vastassa pahansuopainen ja kateellinen ihmisen kuori vai sellainen ihminen, joka on osaa olla ihminen toiselle ihmiselle.

Haukutaanhan meitä velojakin ja syyllistetään miten se muka on parempi? Onko meidän velojen vika että joku päättänyt hankkiutua raskaaksi tajuamatta että tottakai se elämä tulee muuttumaan lapsen myötä?