Lue keskustelun säännöt.
Mielikuvia millainen ihminen viihtyy vuosia kotiäitinä?
Kommentit (70)
Kyllähän sitä kuulee juttua akateemisista kotiäideistä ja onhan heitä varmaan kourallinen, mutta kyllä JOKAINEN minun tuntemani kotiäiti on matalasti koulutettu tai kouluttamaton, huono työpaikka odottaa tai sitten ei ole minne palata.
Ja kotiäidinhän ei tarvitse tykätä kotitöistä: ettekö lukeneet äsken ketjua jossa kotiäidit kilvan mesosivat että miehen kuuluu tehdä puolet kotitöistä vaikka käy töissä, eihän ukkoa pidä passata!
Ylläoleva kertonee mielipiteeni kotiäideistä aika oleellisesti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan näissä viesteissä paljon minua, mutta paljon mitä ei elämäämme kuulu. Jokainen kotiäiti on erilainen niinkuin lapsetkin. Luulen et kaikilla kotiäideillä yksi tärkeimmistä arvoista on perhekeskeisyys, muut arvot vaikuttavat paljon siihen haluaako olla kotona vai muualla töissä.
Ja miten sitte perhepäivähoitajat? Töitähän hekin tekevät, mutta kotona.. Täytyy olla todella avara sydän kun päästää vieraat kotiinsa sotkemaan.
Tykkään työstäni, mutta lapsiani rakastan. Mieluusti kotona olisin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Ehkä juuri arvomaailman vuoksi kotiäidit ovat monesti matalasti koulutettuja. Koulutus ei niin tärkeää kun perhe sijoilla 1. - 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäiti:
- tykkää siivouksesta ja muista kotitöistä, puutarhahommista, pienestä puuhastelusta kotosalla
En pidä siivouksesta enkä puuhastelusta kotona. Mutta kai työssäkäyvätkin niitä joutuvat tekemään? Olen kyllä kehittynyt huomattavasti näissä kotihommissa. Ennen lapsia meillä oli hirvittävän sotkuista.
- sietää hyvin rutiinia ja tapahtumattomuutta
Meillä on kyllä jonkinlaiset rutiinit mutta ei niin tarkat etteikö niistä voisi tarvittaessa joustaa. Se on ihan itsestä kiinni keksiikö niitä tapahtumia. Mies on yleensä kateellinen kun meillä on aina paljon mukavaa tekemistä ja hän joutuu olemaan töissä.
- ei kaipaa kovin paljon aikuiskontakteja
Kaipaan myös aikuiskontakteja, mutta niitä saan jolleivat lapset ole sairaina. Varmasti samoin kuin työssä käyvien perheissä. Esim. Huomenna ohjelmassa puistoreissu ja piknik ystävän ja hänen lastensa kanssa. Sitten tullaan kotiin että pienenpi saa nukkua päiväunet ja ehdin tehdä kotitöitä tai ottaa omaa aikaa. Illaksi olemme menossa kylään, joten aikuiskontakteja on sielläkin. Pääsen myös halutessa ilman lapsia shoppailemaan, leffaan yms.
- ei kaipaa älyllisiä haasteita tai sitten osaa etsiä niitä oma-aloitteisesti eikä kaipaa tähän tueksi työelämän asettamia haasteita
On ehkä älylliset haasteet jäänyt vähän vähemmälle nyt kotiäitinä ollessa mutta yritän pitää aivotoimintaa yllä esim lukemalla.=) Pari kirjaa viikossa. Teen myös myyntikeikkoja halutessa. Joskus useamman viikossa joskus en yhtään. Pitkän kesäloman aion viettää.
- todennäköisesti suhtkoht hyväpalkkainen mies tai sitten ovat molemmat niin pienituloisia, että asuvat vuokralla ja saavat yhteiskunnan tukia. Ei siis ns. keskipalkkainen perhe.
Miehellä on keskipalkkainen työ. Meillä on oma talo.
- mahdollista on myös, ettei pidä työstään tai ei ole työtä, johon palata
Tämä on oikeastaan ainoa joka pitää täysin paikkansa. Minulla on odottamassa työ josta en pidä. Tosin tiedän että nyt olisi vapautumassa
työ jonka luultavasti saisin ja josta todella pitäisin mutta en aio sitä hakea koska haluan hoitaa lapsia kotona niin kauan että kuopus on 3v. Eli vuoden päästä yritän etsiä uuden työn.
- Sellainen jolla on riittävästi rahaa tilillä/hyvätuloinen aviomies.
- Sellainen, jolla on riittävän hyvä itsetunto (ei ole riippuvainen työelämän glooriasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi akateeminen kotiäiti.
En minäkään pidä siivoamisesta, leivon mielelläni ja ruokaakin laitan. Välillä on vähän tylsää, mutta niin se on töissäkin. Minulla on vakituinen virka yliopistolla, mutta en kaipaa työyhteisöäni. Kaipaan kyllä aikuista juttuseuraa ja kunnon keskusteluja. Töissä niistä ei olisi pulaa :)
Mutta kyllä minä kotona ja kotiäiti viihdyn. Olen ollut hoito- ja äitiysvapailla työstäni yhteensä yli kymmenen vuotta (kahdessa jaksossa). Vuoden päästä palaan töihin " lopullisesti" . Kukahan ne kotityöt sitten joutaa tekemään, huoh...
Olin paossa huonoa työpaikkaa, mutta jouduin (tai sain, miten vaan) olemaan kotiäitinä myös lapsen sairauden takia.
Monilla kotiäideillä tuntui koko elämä pyörivän perheen ympärillä. Miehelle soiteltiin töihin, että lähdetäänkö illalla hakemaan kukkataimia ja verhotankoja ja vaihdettiin lasten kuulumisen puistossa muiden äitien kanssa. Kaikki oli niin perhettä, äitiyttä ja kotia, ei mitään muuta.
Tarkoitan, että ihmisinä tapaamani kotiäidit eivät olleet kovin mielenkiintoisia, koska heidän todellisesta persoonastaan ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Ei ole korkeasti koulutettu tai työssään menestynyt. Poikkeuksena he, jotka ehkä ovat koulutettuja mutta eivät pidä työstään.
- Pitävät rutiineista ja tarvitsevat niitä.
- Kodin siistinä pitäminen tuottaa suurta tyydytystä, vaikka se olisikin väsyttävää.
- Pyrkivät pätemään lastenkasvatustavoillaan (" Onhan jokaisen oma asia, miten tekee, mutta MEILLÄ..." ). Ottavat lasten hoidolliset ja -kasvatusasiat äärimmäisen tosissaan, vaikea sietää erilaisuutta.
- Elävät käsittämättömän suomalaisen lausumattoman oletuksen mukaan, että itsestään ja ulkonäöstään huoltapitävä nainen olisi jotenkin huono äiti, koska tämä itseen käytetty aika on lapsilta pois.
mutta pitkä kotiäitiys tekee ihmisestä kuin ihmisestä tylsän. Elämä alkaa pyöriä vain lasten ja kodin ympärillä. En itse pidä sellaisten ihmisten seurasta enkä arvosta lasten kotihoitoa niin paljon että arvostaisin kotiäitiyttä elämäntyönä tippaakaan. Toki voi pikkulapsivuodet olla keittämässä puuroa jos pää kestää, mutta sen jälkeen, ei ei ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttamattomia luuserityyppejä tulee niistä, jotka äiti on lykännyt tarhaan yksivuotiaina, kun on ollut pakko palata Siwan kassalle duuniin.
heitä on monenlaisia. Sen sijaan työssäkäyviä pikkulasten äitejä moittivia kotiäitejä kohtaan tunnen ennakkoluuloja. Ajattelen, että he ovat ammatillisesti epäonnistuneita, heillä ei ole uranäkymiä eikä juuri kunnianhimoa.
Kerran täällä joku äiti valitti, että ei jaksa olla vauvan kanssa kotona ja haluaa jo töihin. Siihen hän sai kymmeniä vastauksia, joissa kehotettiin nauttimaan kotona olosta ja lukemaan vaikka joku kirja tai opettelemaan uutta kieltä.
Minä olin loukkaantunut naisen puolesta. Esim. itse töissä ollessani olen mukana laatimassa kirjoja ja oppimateriaalia ja nautin siitä valtavasti. Toki luen myös koko ajan, mutta ajatus, että lukemalla jotain romaania voisin toteuttaa itseäni on typertävä. Kuinka monelle töihin kaipaavalle miehelle edes vastattaisi tuolla tavalla?
Mutta todella oikeasti kotiäitejä on tietenkin yhtä monenlaisia kuin on perheitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menis ikinä töihin jos olis rahaa tarpeeksi.
Saisin laittaa lapset rauhassa aamulla kouluun, ei tarvitsis olla huolissaan mitä ne on syöneet tai mitä niillä on päällä.
Kun muu perhe olis koulussa ja töissä, saisin rauhassa siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa puutarhaa, kunnostaa vanhoja huonekaluja...
Kun he palaisivat kotiin, mulla olis ruoka valmiina, olisi aikaa heille.
Nyt elämä on yhtä sirkusta ja kiirettä, aina väsyttää.
Jos tulisi tylsä aika, voisin ruveta kotona tekemään työtä, josta ei välttämättä maksettaisi paljon, mutta kuitenkin. Esim. verhoilisin vanhoja huonekaluja, tekisin pitopalvelukeikkoja. Silloin kun itseään huvittaa, nyt on pakko käydä töissä.
Ei ennenvanhaan ollut näin, saamarin tasa-arvo.
Suurin osa naisista RAATOI päivät pitkät (myös lauantait!) tosi raskaissa töissä pienellä palkalla. Paljon lapsia kuoli ihan vain tapaturmiin, koska kukaan aikuinen ei kunnolla katsonut heidän perään. ihmisten mielikuvat entiajasta pohjautuvat kaupunkien peien keskiluokan ja yläluokan elämään, jota on ollut muutama hassu prosentti ihmisistä. Heillä sitten poikkeuksetta olikin lastenhoitajat, jotka tekivät kotityöt eli eivät itse hekään lapsiaan hoitaneet. Eli kiitos vain tasa-arvolle ja sille että naisten työolot sitä myöten tulleet edes joten kuten siedettäviksi.
Joku vastasi, että saahan niitä puistoissa ja kerhoissa ym. Jäin miettimään asiaa. Tarkoitinkin ehkä pikemminkin, että minä kotiäitinä kaipaan aikuisia ihmisiä, joiden kanssa yhdessä ratkoa vaikeita ongelmia ja saada tulosta aikaan, vaikuttaa ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan.
Tänäänkin ongelmanratkaisuni on liikkunut aiheissa:
- miten ehtiä ajoissa puistoon
- miten saada jätski ajoissa pakastimeen ennen kuin se sulaa
- antaako lapsen nukkua päiväunia niin kauan kuin haluaa vai herättääkö
- miten liottaa pöytään piintynyt tahra irti
- mitä söisi illalla jääkiekkoa ja euroviisuja seuratessa
Tunnen, ettei tämä riitä :(
Vastaan omalta osaltani näin:
-akateeminen, työpaikka odottaa paluutani
-sellaista kokemusta ja kuvioita myös kotiäitivuosina, jotka edesauttavat uralla etenemistä, jos myöhemmin kiinnostaa
-tiivis sukulais- ja ystäväpiiri
-paljon sisältöä elämässä
-liikunta ja ulkoilu tärkeitä
-luova, kekseliäs, rikas sisäinen maailma
-onnellinen parisuhde
-kotityöt ok, joistain nautin
ennen lapsia olen seikkaillut maailmalla, tehnyt paljon erilaisia töitä, opiskellut.... ehkä tässä vaikuttaa sekin, " ehkä!" että miehellä on hyvä palkka ja hänkin on sitä mieltä, että lapset hoitoon vasta pikkuisen isompina ja lapsia on useampi. Aika rumba tulisi, jos molemmat töissä. Se pistää kummasti viihtymään kotona, kun ajattelee tammipakkasia ja pimeitä aamuja ja neljää lasta.
Uskon että kotiäiti, joka on kotona vain siksi että pääsisi mahdollismman helpolla, kasvattaa juuri niitä tulevaisuuden luusereita. Kotona saatu käyttäytymismalli tuppaa periytymään.
Työssäkäyvän Siwan kassan lapsi saattaa saada sen sijaan ihan hyvän mallin kotoa. Hänestä saattaa kasvaa uuttera ja hyvinvointina eteen töitä tekevä. Karu tosiasiahan on, että harva meistä saa mitään ilmaiseksi, mutta aika moni saa mukavan elämän jos jaksaa sen eteen töitä tehdä.
Iloisia, sosiaalisia, luovia, kekseliäitä. Eivät tyydy turvallisen työyhteisön elottomaan ja kiireiseen maailmaan. Haluavat ottaa etäisyyttä omaan työelämäänsä ja kenties haistella uusia tuulia mahdollisesti uuden uravalinnan suhteen.
Ovat seikkailijoita, joille jokainen päivä on haaste. Ovat seikkailijoita ja haluavat saman ominaisuuden opettaa myös lapsilleen.
Ovat seikkailijoita ja tutkimusretkeilijöitä, joille jokainen päivä on ainutlaatuinen.
Terveisin konttorirotta, joka ei tiedä, mitä haluaa tehdä, kun on iso ja on joka päivä surullinen mennessään hakemaan lapsia päiväkodista. Haaveena olla ensi vuonna raskaana / taas äiti ja saada jäädä kotiäidiksi.