Mun mielestä työttömyydessä ei ole pahinta köyhyys, vaan se, että on ihan tarpeeton kansalainen
Jokainen "valitettavasti tällä kertaa emme edenneet rekrytointiprosessissa sinun kanssasi" tuntuu märältä rätiltä naamaan ja suoralta viestiltä siitä, että sinua ei todellakaan kaivata tännekään. Erityisen pahalta se tuntuu sen takia, että on opiskellut käyttökelpoisia tutkintoja, mutta on silti päätynyt johonkin roskalaariin. Ja mitä kauemmin täällä laarissa on, niin sitä epätodennäköisempää täältä on päästä pois. Oon vaan niin vihainen ja pettynyt itseeni. Miksi en kelpaa?
Kommentit (72)
Minusta pahinta on kyllä se rahattomuus. Ainakin minulle työ tarkoittaa ensijassa ja nimenomaan sen rahan saamista, ettei tarvitse laskea joka euroa.
Mutta myös se, ettei ole mitenkään tarpeellinen, alkaa pikkuhiljaa syödä itsetuntoa, jos työttömyys pitkittyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta pahinta on kyllä se rahattomuus. Ainakin minulle työ tarkoittaa ensijassa ja nimenomaan sen rahan saamista, ettei tarvitse laskea joka euroa.
Mutta myös se, ettei ole mitenkään tarpeellinen, alkaa pikkuhiljaa syödä itsetuntoa, jos työttömyys pitkittyy.
Olette kyllä ihan pihalla elämästä. Kun rahattomuus käy oikeasti kiristämään niin kyllä sitä sitten löytää työtä. Kuulostaa vaan tylsyydeltä tuollaiset "yhyy yhyy olen tarpeeton" -ulinat. Keksikää jotain tekemistä. Lukekaa vaikka koko kirjasto.
Ap, luuletko, että jokainen työssäkävijä kokee itsensä tarpeelliseksi???
Sitä on jo tottunut ei-kiitoksiin. Eniten ärsyttää työttömiin suhtautuminen, niinkuin olisit jotain matalinta kastia.
Vierailija kirjoitti:
Sitä on jo tottunut ei-kiitoksiin. Eniten ärsyttää työttömiin suhtautuminen, niinkuin olisit jotain matalinta kastia.
Tämähän se on. Rahattomuus, ja sitten kohtelu, niin kuin sinulla olisi tarttuva tauti.
Välillä tuntuu että haluaisin vain muuttaa johonkin Suomen köyhimpään ja surkeimpaan kirkonkylään, jossa useampi kuin joka toinen olisi työtön (tosin mitä tekisin siellä). Ehkä sellaisessa ei suhtauduttaisi työttömään samalla tavalla.
Et ole turha. Työpaikkoihin on vain niin paljon hakijoita. Joka päivä voit valita tehdä jotakin hyvää toiselle ihmiselle tai eläimelle.
Jaa. Minä olen saanut hyväpalkkaisia töitä ensimmäisellä hakemuksella. Tämä kokemus ei kuitenkaan tehnyt minua onnelliseksi enkä kokenut itseäni erityisen tarpeelliseksi. Ja minkäänlaista tutkintoa minulla ei muuten ole. Kirjaimellisesti ketään kiinnosta.
Kannattaa vain jatkaa sinnikkäästi. Itse olin työttömänä melkein vuoden, mutta lopulta sain valita kolmesta eri paikasta. Nyt olen paljon paremmassa paikassa töissä kuin se lafka josta sain potkut.
Yksi mitä kannattaa miettiä on se, että miten pääset varmasti sinne hakulistan kärkipäähän. Onko se muuttamalla hakemusta, hyödyntämällä suhteita tai hakemalla kokonaan erilaista paikkaa.
Pitää keskittyä siihen mitä itse teet ja ajattelet, eikä IKINÄ verrata itseä muihin. Aina on heikommin ja paremmin menestyviä. Ensimmäinen virhe on ruveta vertaamaan. Sinä olet sinä, hyvine ja huonoine puolineen. Sua ei leimaa pelkkä työttömyys-sana, vaan olet myöskin ihminen. Jotkut ajattelee että työttömät on jokin etninen erikoinen ihmisryhmänsä. Ei. Usko vanhaa mummoa, joka on itsekkin kärsinyt työttömyydestä. P.S: Karma kostaa näille louskuttajille.
Työttömiä syyllistetään niin kauan ku suostut uhriksi. Ei täällä kaikille riitä työpaikat ja työnantajat vetää välistä ja kusettaa minkä pystyy. Samanarvosia ihmisiä ollaan kaikki. Trollit on irti keskustelupalstoilla.
Maailma muuttuu eikä kaikille riitä töitä. On löydettävä se arvo ja merkitys josyain muusta.
Kyllähän ne käyrästöt siitä miten työpaikka löytyykin, kun ollaan putoamassa oleellisesti alemmalle tukitasolle kertoo, ettei tämä ihan promilletason ilmiö ole.