Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käytetäänkö minua rahallisesti hyväksi parisuhteessa?
27.04.2026 |
Arka aihe, en ole uskaltanut puhua tästä kenellekään tutulle. Tapasin mieheni kun oltiin opiskelijoita.
Mies valmistui ennen minua ja pääsi hyväliksaiseen duuniin. En saanut tämän takia kaikkia tukia, vaikka ei olla naimisissa. Sovittiin että miehen minun elättäminen on lainaa, koin että se oli siinä vaiheessa parisuhdetta ihan reilua. Oma luonne ei taivu siihen että eläisin jonkun siivellä.
Nyt ollaan oltu vuosia yhdessä, olen valmistunut mutta en pääse työelämään kiinni. Miehen minun elättämiseni on edelleen lainaa, enkä pääse tästä järjestelystä enää pois. En tiedä mitä teen. Jos erottaisiin niin joutuisin silti maksamaan miehelle takaisin ja summa on vuosien yhdessäolon jälkeen iso, vaikka olen kituuttanut rahallisesti ihan pikkusummilla. Jos pääsisin töihin tilanne korjaantuisi. Suhde on myös muuten hyvä, eli lähteminen vuosien parisuhteestä tallaisen asian takia tuntuu myös hölmölle. Toisaalta mitä pidempään olen, sitä suuremmaksi summa käy.
En tiedä mitä teen. Taidan olla hölmö.
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä koskaan kuullut, että joku olisi alkanut perimään velkoja avoliitossa toisen elättämisestä. Minusta suhteeseen kuului toisesta huolehtiminen myös taloudellisesti, jos yhdessä asutaan.
Minä olen kuullut ja läheisenä asiaa todistanutkin, oli rahallisesti ruma ero. Mies vaati sen perusteella että oli maksanut oman asuntolainapuolikkaan lisäksi juoksevat kulut kun rouva maksoi 3 lapsen kulut, että erossa saisi enemmän siitä hyvästä. Oli 20 vuoden avioliiton aikana sentilleen kirjannut kaikki menot joita oli puolison "puolesta" maksanut, eli siis asumisen kulut. Rouva oli liian kiltti eikä antanut samalla mitalla takaisin ja eritellyt lapsien kuluja kuten mies jokaisen kahvinkeittimenkin hankinnan ja lasten kuskaamisen paperilta luki. Velkaa tuli eron myötä kaikkine kuluineen rouvan niskaan yli 40000e ja elää varmaan ikuisesti velkavankeudessa, koska meni samalla myös mielenterveys. Lapsien säästöjen takia ei saa mistään tukea. Mies jaksaa edelleen 10v eron jälkeen itkeä sitä kun avioliitto tuli kuulema HÄNELLE kalliiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on miesystävä ei avopuoliso. Mikä elatusvelvollisuus hänellä on. Asun eri osoitteessa ja maksan itse asuinkulut. Jos hän haluaa lainata minulle matkarahat ja maksan takaisin vähitellen. En ole ap. Vastasit nyt eri henkilölle
Tässä ketjussa ei puhuta sinusta vaan ap:sta, ellei muuta sanota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä koskaan kuullut, että joku olisi alkanut perimään velkoja avoliitossa toisen elättämisestä. Minusta suhteeseen kuului toisesta huolehtiminen myös taloudellisesti, jos yhdessä asutaan.
Minä olen kuullut ja läheisenä asiaa todistanutkin, oli rahallisesti ruma ero. Mies vaati sen perusteella että oli maksanut oman asuntolainapuolikkaan lisäksi juoksevat kulut kun rouva maksoi 3 lapsen kulut, että erossa saisi enemmän siitä hyvästä. Oli 20 vuoden avioliiton aikana sentilleen kirjannut kaikki menot joita oli puolison "puolesta" maksanut, eli siis asumisen kulut. Rouva oli liian kiltti eikä antanut samalla mitalla takaisin ja eritellyt lapsien kuluja kuten mies jokaisen kahvinkeittimenkin hankinnan ja lasten kuskaamisen paperilta luki. Velkaa tuli eron myötä kaikkine kuluineen rouvan niskaan yli 40000e ja elää varmaan ikuisesti velkavankeudessa, koska meni samalla myös mielenterveys. Lapsien säästöjen takia ei saa mistään tukea. Mies jaksaa edelleen 10v eron jälkeen itkeä sitä kun avioliitto tuli kuulema HÄNELLE kalliiksi...
Siis erossa määrättiin vaimo maksamaan miehelle jostain lasten kuskaamisesta? No en todellakaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä koskaan kuullut, että joku olisi alkanut perimään velkoja avoliitossa toisen elättämisestä. Minusta suhteeseen kuului toisesta huolehtiminen myös taloudellisesti, jos yhdessä asutaan.
Minä olen kuullut ja läheisenä asiaa todistanutkin, oli rahallisesti ruma ero. Mies vaati sen perusteella että oli maksanut oman asuntolainapuolikkaan lisäksi juoksevat kulut kun rouva maksoi 3 lapsen kulut, että erossa saisi enemmän siitä hyvästä. Oli 20 vuoden avioliiton aikana sentilleen kirjannut kaikki menot joita oli puolison "puolesta" maksanut, eli siis asumisen kulut. Rouva oli liian kiltti eikä antanut samalla mitalla takaisin ja eritellyt lapsien kuluja kuten mies jokaisen kahvinkeittimenkin hankinnan ja lasten kuskaamisen paperilta luki. Velkaa tuli eron myötä kaikkine kuluineen rouvan niskaan yli 40000e ja elää varmaan ikuisesti velkavankeudessa, koska meni samalla myös mielenterveys. Lapsien säästöjen takia ei saa mistään tukea. Mies jaksaa edelleen 10v eron jälkeen itkeä sitä kun avioliitto tuli kuulema HÄNELLE kalliiksi...
Siis erossa määrättiin vaimo maksamaan miehelle jostain lasten kuskaamisesta? No en todellakaan usko.
Ei, eivät menneet käräjille, vaan keskenään riitelivät. Kuten sanoin, rouva oli liian kiltti (ja väsynyt siinä vaiheessa) ja suostui miehen itse erotteleminen vaatimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä koskaan kuullut, että joku olisi alkanut perimään velkoja avoliitossa toisen elättämisestä. Minusta suhteeseen kuului toisesta huolehtiminen myös taloudellisesti, jos yhdessä asutaan.
Minä olen kuullut ja läheisenä asiaa todistanutkin, oli rahallisesti ruma ero. Mies vaati sen perusteella että oli maksanut oman asuntolainapuolikkaan lisäksi juoksevat kulut kun rouva maksoi 3 lapsen kulut, että erossa saisi enemmän siitä hyvästä. Oli 20 vuoden avioliiton aikana sentilleen kirjannut kaikki menot joita oli puolison "puolesta" maksanut, eli siis asumisen kulut. Rouva oli liian kiltti eikä antanut samalla mitalla takaisin ja eritellyt lapsien kuluja kuten mies jokaisen kahvinkeittimenkin hankinnan ja lasten kuskaamisen paperilta luki. Velkaa tuli eron myötä kaikkine kuluineen rouvan niskaan yli 40000e ja elää varmaan ikuisesti velkavankeudessa, koska meni samalla myös mielenterveys. Lapsien säästöjen takia ei saa mistään tukea. Mies jaksaa edelleen 10v eron jälkeen itkeä sitä kun avioliitto tuli kuulema HÄNELLE kalliiksi...
Siis erossa määrättiin vaimo maksamaan miehelle jostain lasten kuskaamisesta? No en todellakaan usko.
Ei, eivät menneet käräjille, vaan keskenään riitelivät. Kuten sanoin, rouva oli liian kiltti (ja väsynyt siinä vaiheessa) ja suostui miehen itse erotteleminen vaatimuksiin.
Ei vaimolla ole mitään velvollisuutta maksaa miehelle mitään.
Keskenäänhän saa sopia vaikka mitä, eri asia onko järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetää housujen vetoketjun alas* Se on velanmaksun aika.🤤
Mutta että ap luopuu omista taloudellisista eduistaan (tuet) ja itsenäisyydestään voidakseen olla miesystävänsä ja kanssa ja vielä velaksi. Huh! Mies maksattaa seurastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole kyllä koskaan kuullut, että joku olisi alkanut perimään velkoja avoliitossa toisen elättämisestä. Minusta suhteeseen kuului toisesta huolehtiminen myös taloudellisesti, jos yhdessä asutaan.
Minä olen kuullut ja läheisenä asiaa todistanutkin, oli rahallisesti ruma ero. Mies vaati sen perusteella että oli maksanut oman asuntolainapuolikkaan lisäksi juoksevat kulut kun rouva maksoi 3 lapsen kulut, että erossa saisi enemmän siitä hyvästä. Oli 20 vuoden avioliiton aikana sentilleen kirjannut kaikki menot joita oli puolison "puolesta" maksanut, eli siis asumisen kulut. Rouva oli liian kiltti eikä antanut samalla mitalla takaisin ja eritellyt lapsien kuluja kuten mies jokaisen kahvinkeittimenkin hankinnan ja lasten kuskaamisen paperilta luki. Velkaa tuli eron myötä kaikkine kuluineen rouvan niskaan yli 40000e ja elää varmaan ikuisesti velkavankeudessa, koska meni samalla myös mielenterveys. Lapsien säästöjen takia ei saa mistään tukea. Mies jaksaa edelleen 10v eron jälkeen itkeä sitä kun avioliitto tuli kuulema HÄNELLE kalliiksi...
Siis erossa määrättiin vaimo maksamaan miehelle jostain lasten kuskaamisesta? No en todellakaan usko.
Ei, eivät menneet käräjille, vaan keskenään riitelivät. Kuten sanoin, rouva oli liian kiltti (ja väsynyt siinä vaiheessa) ja suostui miehen itse erotteleminen vaatimuksiin.
No kannattaisi varmaan vieläkin mennä riitauttamaan asia ja oikeuteen. Kirjoitit myös, että "avioliiton" , eli olivat siis kuitnkin naimisissa? ...Tai ainakin kysyä lakiapua asiassa, että kannattaisiko ja onko mahdollista siis jo tehty ositus vielä riitauttaa.
Aivan hullua, että tuollainen sopimus on todella tehty. Mutta kummasta oli siis kyse, avioliitosta vai avoliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto ja avoliitto eroavat toisistaan merkittävästi juuri elatusvelvollisuuden osalta:
Avioliitossa puolisot ovat avioliittolain mukaan velvollisia kykyjensä mukaan osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Tämä velvollisuus jatkuu niin kauan kuin avioliitto kestää (avioliiton solmimisesta avioeron lainvoimaisuuteen tai toisen kuolemaan).
Avoliitossa avopuolisoilla ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Avoliitossa kumpikin vastaa pääsääntöisesti omista menoistaan ja elatuksestaan."
Lanauksiin laitetaan yleensä lähteet. Siksikin, jotta voi tarkistaa, mistä tekstipätkä on poiminta, missä se on julkaistu ja mitä muuta aiheesta on kirjotettu samassa yhteydessä.
Esimerkiksi Kelan lainsäädäntö ottaa kuitenkin huomioon avopuolison ja hänen tulonsa kumppaninsa elatuksen ja toimeentulon suhteen, jos kumppani on köyhä ja hakee tukia. Varakkaamman kumppanin lasketaan ja katsotaan kustantavan peruselämisen kuluja avopuolisolleen, kuten asumisen kuluja, ruokakuluja ja muita välttämättämiä tarpeita.
Eli tässä kohtaa on ainakin poikkeus tuohon mainitsemaasi "pääsääntöisyyteen" avokumppanin elatuksen suhteen. Yhteiskunnan maksama tuki on tämän johdosta huomattavasti vähäisempää, eikä vaikkapa näin ollen toimeentulotukeen tai asumistukeen ole oikeutta, kuten yksin asuessa ilman kumppanin tuloja usein olisi.
Kelan tukiin avopuoliso vaikuttaa kyllä, mutta lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos avopari ei pysty sopimaan keskenään elatuskuviostaan niin siinä ei oikein auta kuin muuttaa erilleen. Muuttoon saa Kelalta tukea.
Lähde lainaamaasi tekstiin jäi jostain syytä vieläkin puuttumaan (jos nyt olit sama kommentoija).
Käytännössä tällainen avokumppanin elatukseen osallistuminen on siis kuitenkin noissa Kelan tukikriteereissä laissa määritelty. Minusta näistä tarkemmista termeistä on vähän turha vääntää, kun kaikki tietää, että näin asia on käytännössä, vaikka varmasti varsinaisessa elatusvelvollisuudessa (ja mitä sillä sitten missäkin yhteydessä ja lakitekstissä tarkoitetaan) on varmasti eroa avioliiton laissa määriteltyihin velvollisuuksiin.
Et voi kuitenkaan kiistää puolison tulojen vaikutusta siihen, mihin perustoimeentuloa turvaaviin tukiin henkilö on oikeutettu ja että hyvätuloisen puolison tulojen katsotaan kattavan toisenkin peruselämisen (asuminen, ruoka yms.) kuluja.
Pätee Kelan tukiin, ei päde elatusvelvollisuuteen. Käy oikeudessa kokeilemassa ja sut nauretaan pihalle sieltä.
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)
Kokeile viedä se avopuoliso käräjille, joka ei ole elättänyt sua. Oikeus toteaa, että hänellä ei ole elatusvelvollisuutta, vaan avoliitossa kumpikin vastaa omasta toimeentulostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto ja avoliitto eroavat toisistaan merkittävästi juuri elatusvelvollisuuden osalta:
Avioliitossa puolisot ovat avioliittolain mukaan velvollisia kykyjensä mukaan osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Tämä velvollisuus jatkuu niin kauan kuin avioliitto kestää (avioliiton solmimisesta avioeron lainvoimaisuuteen tai toisen kuolemaan).
Avoliitossa avopuolisoilla ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Avoliitossa kumpikin vastaa pääsääntöisesti omista menoistaan ja elatuksestaan."
Lanauksiin laitetaan yleensä lähteet. Siksikin, jotta voi tarkistaa, mistä tekstipätkä on poiminta, missä se on julkaistu ja mitä muuta aiheesta on kirjotettu samassa yhteydessä.
Esimerkiksi Kelan lainsäädäntö ottaa kuitenkin huomioon avopuolison ja hänen tulonsa kumppaninsa elatuksen ja toimeentulon suhteen, jos kumppani on köyhä ja hakee tukia. Varakkaamman kumppanin lasketaan ja katsotaan kustantavan peruselämisen kuluja avopuolisolleen, kuten asumisen kuluja, ruokakuluja ja muita välttämättämiä tarpeita.
Eli tässä kohtaa on ainakin poikkeus tuohon mainitsemaasi "pääsääntöisyyteen" avokumppanin elatuksen suhteen. Yhteiskunnan maksama tuki on tämän johdosta huomattavasti vähäisempää, eikä vaikkapa näin ollen toimeentulotukeen tai asumistukeen ole oikeutta, kuten yksin asuessa ilman kumppanin tuloja usein olisi.
Kelan tukiin avopuoliso vaikuttaa kyllä, mutta lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos avopari ei pysty sopimaan keskenään elatuskuviostaan niin siinä ei oikein auta kuin muuttaa erilleen. Muuttoon saa Kelalta tukea.
Lähde lainaamaasi tekstiin jäi jostain syytä vieläkin puuttumaan (jos nyt olit sama kommentoija).
Käytännössä tällainen avokumppanin elatukseen osallistuminen on siis kuitenkin noissa Kelan tukikriteereissä laissa määritelty. Minusta näistä tarkemmista termeistä on vähän turha vääntää, kun kaikki tietää, että näin asia on käytännössä, vaikka varmasti varsinaisessa elatusvelvollisuudessa (ja mitä sillä sitten missäkin yhteydessä ja lakitekstissä tarkoitetaan) on varmasti eroa avioliiton laissa määriteltyihin velvollisuuksiin.
Et voi kuitenkaan kiistää puolison tulojen vaikutusta siihen, mihin perustoimeentuloa turvaaviin tukiin henkilö on oikeutettu ja että hyvätuloisen puolison tulojen katsotaan kattavan toisenkin peruselämisen (asuminen, ruoka yms.) kuluja.
Pätee Kelan tukiin, ei päde elatusvelvollisuuteen. Käy oikeudessa kokeilemassa ja sut nauretaan pihalle sieltä.
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)
Kokeile viedä se avopuoliso käräjille, joka ei ole elättänyt sua. Oikeus toteaa, että hänellä ei ole elatusvelvollisuutta, vaan avoliitossa kumpikin vastaa omasta toimeentulostaan.
Avoliitossa ollaan yhtälailla elatusvelvollisia, lopeta jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto ja avoliitto eroavat toisistaan merkittävästi juuri elatusvelvollisuuden osalta:
Avioliitossa puolisot ovat avioliittolain mukaan velvollisia kykyjensä mukaan osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Tämä velvollisuus jatkuu niin kauan kuin avioliitto kestää (avioliiton solmimisesta avioeron lainvoimaisuuteen tai toisen kuolemaan).
Avoliitossa avopuolisoilla ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Avoliitossa kumpikin vastaa pääsääntöisesti omista menoistaan ja elatuksestaan."
Lanauksiin laitetaan yleensä lähteet. Siksikin, jotta voi tarkistaa, mistä tekstipätkä on poiminta, missä se on julkaistu ja mitä muuta aiheesta on kirjotettu samassa yhteydessä.
Esimerkiksi Kelan lainsäädäntö ottaa kuitenkin huomioon avopuolison ja hänen tulonsa kumppaninsa elatuksen ja toimeentulon suhteen, jos kumppani on köyhä ja hakee tukia. Varakkaamman kumppanin lasketaan ja katsotaan kustantavan peruselämisen kuluja avopuolisolleen, kuten asumisen kuluja, ruokakuluja ja muita välttämättämiä tarpeita.
Eli tässä kohtaa on ainakin poikkeus tuohon mainitsemaasi "pääsääntöisyyteen" avokumppanin elatuksen suhteen. Yhteiskunnan maksama tuki on tämän johdosta huomattavasti vähäisempää, eikä vaikkapa näin ollen toimeentulotukeen tai asumistukeen ole oikeutta, kuten yksin asuessa ilman kumppanin tuloja usein olisi.
Kelan tukiin avopuoliso vaikuttaa kyllä, mutta lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos avopari ei pysty sopimaan keskenään elatuskuviostaan niin siinä ei oikein auta kuin muuttaa erilleen. Muuttoon saa Kelalta tukea.
Lähde lainaamaasi tekstiin jäi jostain syytä vieläkin puuttumaan (jos nyt olit sama kommentoija).
Käytännössä tällainen avokumppanin elatukseen osallistuminen on siis kuitenkin noissa Kelan tukikriteereissä laissa määritelty. Minusta näistä tarkemmista termeistä on vähän turha vääntää, kun kaikki tietää, että näin asia on käytännössä, vaikka varmasti varsinaisessa elatusvelvollisuudessa (ja mitä sillä sitten missäkin yhteydessä ja lakitekstissä tarkoitetaan) on varmasti eroa avioliiton laissa määriteltyihin velvollisuuksiin.
Et voi kuitenkaan kiistää puolison tulojen vaikutusta siihen, mihin perustoimeentuloa turvaaviin tukiin henkilö on oikeutettu ja että hyvätuloisen puolison tulojen katsotaan kattavan toisenkin peruselämisen (asuminen, ruoka yms.) kuluja.
Pätee Kelan tukiin, ei päde elatusvelvollisuuteen. Käy oikeudessa kokeilemassa ja sut nauretaan pihalle sieltä.
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)
Kokeile viedä se avopuoliso käräjille, joka ei ole elättänyt sua. Oikeus toteaa, että hänellä ei ole elatusvelvollisuutta, vaan avoliitossa kumpikin vastaa omasta toimeentulostaan.
Avoliitossa ollaan yhtälailla elatusvelvollisia, lopeta jo.
Voitko näyttää laista sen kohdan missä se sanotaan? Avioliittolaissa elatusta koskee pykälä 46. Avoliittolaissa sitä ei ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti, koska sitä lakipykälää ei ole. Mutta jos tätä katsotaan työssäkäyvän ja työttömänä avoliitossa olevan näkökannalta, niin Kelalla on oma "lakinsa" (sosiaaliturvalainsäädäntö), ettei työtön saa esim toimeentulotukea jos avopuoliso tienaa tarpeeksi eli käytännössä siihen riittää aika vähäinenkin työssäkäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto ja avoliitto eroavat toisistaan merkittävästi juuri elatusvelvollisuuden osalta:
Avioliitossa puolisot ovat avioliittolain mukaan velvollisia kykyjensä mukaan osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Tämä velvollisuus jatkuu niin kauan kuin avioliitto kestää (avioliiton solmimisesta avioeron lainvoimaisuuteen tai toisen kuolemaan).
Avoliitossa avopuolisoilla ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Avoliitossa kumpikin vastaa pääsääntöisesti omista menoistaan ja elatuksestaan."
Lanauksiin laitetaan yleensä lähteet. Siksikin, jotta voi tarkistaa, mistä tekstipätkä on poiminta, missä se on julkaistu ja mitä muuta aiheesta on kirjotettu samassa yhteydessä.
Esimerkiksi Kelan lainsäädäntö ottaa kuitenkin huomioon avopuolison ja hänen tulonsa kumppaninsa elatuksen ja toimeentulon suhteen, jos kumppani on köyhä ja hakee tukia. Varakkaamman kumppanin lasketaan ja katsotaan kustantavan peruselämisen kuluja avopuolisolleen, kuten asumisen kuluja, ruokakuluja ja muita välttämättämiä tarpeita.
Eli tässä kohtaa on ainakin poikkeus tuohon mainitsemaasi "pääsääntöisyyteen" avokumppanin elatuksen suhteen. Yhteiskunnan maksama tuki on tämän johdosta huomattavasti vähäisempää, eikä vaikkapa näin ollen toimeentulotukeen tai asumistukeen ole oikeutta, kuten yksin asuessa ilman kumppanin tuloja usein olisi.
Kelan tukiin avopuoliso vaikuttaa kyllä, mutta lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos avopari ei pysty sopimaan keskenään elatuskuviostaan niin siinä ei oikein auta kuin muuttaa erilleen. Muuttoon saa Kelalta tukea.
Lähde lainaamaasi tekstiin jäi jostain syytä vieläkin puuttumaan (jos nyt olit sama kommentoija).
Käytännössä tällainen avokumppanin elatukseen osallistuminen on siis kuitenkin noissa Kelan tukikriteereissä laissa määritelty. Minusta näistä tarkemmista termeistä on vähän turha vääntää, kun kaikki tietää, että näin asia on käytännössä, vaikka varmasti varsinaisessa elatusvelvollisuudessa (ja mitä sillä sitten missäkin yhteydessä ja lakitekstissä tarkoitetaan) on varmasti eroa avioliiton laissa määriteltyihin velvollisuuksiin.
Et voi kuitenkaan kiistää puolison tulojen vaikutusta siihen, mihin perustoimeentuloa turvaaviin tukiin henkilö on oikeutettu ja että hyvätuloisen puolison tulojen katsotaan kattavan toisenkin peruselämisen (asuminen, ruoka yms.) kuluja.
Pätee Kelan tukiin, ei päde elatusvelvollisuuteen. Käy oikeudessa kokeilemassa ja sut nauretaan pihalle sieltä.
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)
Kokeile viedä se avopuoliso käräjille, joka ei ole elättänyt sua. Oikeus toteaa, että hänellä ei ole elatusvelvollisuutta, vaan avoliitossa kumpikin vastaa omasta toimeentulostaan.
Avoliitossa ollaan yhtälailla elatusvelvollisia, lopeta jo.
Voitko näyttää laista sen kohdan missä se sanotaan? Avioliittolaissa elatusta koskee pykälä 46. Avoliittolaissa sitä ei ole ollenkaan.
Melkoisen huono parisuhde, jos sitä eletään lakikirja kädessä. On varoitusmerkki, jos toinen alkaa pitää velkavihkoa, kun toinen ei pysty maksamaan 50/50 jaolla menoja sen vuoksi, että ei saa tukia toisen tulojen vuoksi. Kysymys ei silloin ole parisuhteessa vaan ihmiskaupasta. Siinähän usein luodaan juuri tällainen velkasuhde, josta toisen on käytännössä mahdotonta päästä eroon vaan pysyy toiselle alisteisena vuodesta toiseen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitto ja avoliitto eroavat toisistaan merkittävästi juuri elatusvelvollisuuden osalta:
Avioliitossa puolisot ovat avioliittolain mukaan velvollisia kykyjensä mukaan osallistumaan perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Tämä velvollisuus jatkuu niin kauan kuin avioliitto kestää (avioliiton solmimisesta avioeron lainvoimaisuuteen tai toisen kuolemaan).
Avoliitossa avopuolisoilla ei ole lakisääteistä elatusvelvollisuutta toisiaan kohtaan. Avoliitossa kumpikin vastaa pääsääntöisesti omista menoistaan ja elatuksestaan."
Lanauksiin laitetaan yleensä lähteet. Siksikin, jotta voi tarkistaa, mistä tekstipätkä on poiminta, missä se on julkaistu ja mitä muuta aiheesta on kirjotettu samassa yhteydessä.
Esimerkiksi Kelan lainsäädäntö ottaa kuitenkin huomioon avopuolison ja hänen tulonsa kumppaninsa elatuksen ja toimeentulon suhteen, jos kumppani on köyhä ja hakee tukia. Varakkaamman kumppanin lasketaan ja katsotaan kustantavan peruselämisen kuluja avopuolisolleen, kuten asumisen kuluja, ruokakuluja ja muita välttämättämiä tarpeita.
Eli tässä kohtaa on ainakin poikkeus tuohon mainitsemaasi "pääsääntöisyyteen" avokumppanin elatuksen suhteen. Yhteiskunnan maksama tuki on tämän johdosta huomattavasti vähäisempää, eikä vaikkapa näin ollen toimeentulotukeen tai asumistukeen ole oikeutta, kuten yksin asuessa ilman kumppanin tuloja usein olisi.
Kelan tukiin avopuoliso vaikuttaa kyllä, mutta lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisolla ei ole. Jos avopari ei pysty sopimaan keskenään elatuskuviostaan niin siinä ei oikein auta kuin muuttaa erilleen. Muuttoon saa Kelalta tukea.
Lähde lainaamaasi tekstiin jäi jostain syytä vieläkin puuttumaan (jos nyt olit sama kommentoija).
Käytännössä tällainen avokumppanin elatukseen osallistuminen on siis kuitenkin noissa Kelan tukikriteereissä laissa määritelty. Minusta näistä tarkemmista termeistä on vähän turha vääntää, kun kaikki tietää, että näin asia on käytännössä, vaikka varmasti varsinaisessa elatusvelvollisuudessa (ja mitä sillä sitten missäkin yhteydessä ja lakitekstissä tarkoitetaan) on varmasti eroa avioliiton laissa määriteltyihin velvollisuuksiin.
Et voi kuitenkaan kiistää puolison tulojen vaikutusta siihen, mihin perustoimeentuloa turvaaviin tukiin henkilö on oikeutettu ja että hyvätuloisen puolison tulojen katsotaan kattavan toisenkin peruselämisen (asuminen, ruoka yms.) kuluja.
Pätee Kelan tukiin, ei päde elatusvelvollisuuteen. Käy oikeudessa kokeilemassa ja sut nauretaan pihalle sieltä.
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)
Kokeile viedä se avopuoliso käräjille, joka ei ole elättänyt sua. Oikeus toteaa, että hänellä ei ole elatusvelvollisuutta, vaan avoliitossa kumpikin vastaa omasta toimeentulostaan.
Siellä käräjillä myös todetaan että tuollainen sopimus on mitätön.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti, koska sitä lakipykälää ei ole. Mutta jos tätä katsotaan työssäkäyvän ja työttömänä avoliitossa olevan näkökannalta, niin Kelalla on oma "lakinsa" (sosiaaliturvalainsäädäntö), ettei työtön saa esim toimeentulotukea jos avopuoliso tienaa tarpeeksi eli käytännössä siihen riittää aika vähäinenkin työssäkäynti.
Älä unohda asumistukea.
Vaikea juttu.
Olen aina huolehtinut itse itsestäni ja maksanut noin puolet 20 avioliiton aikana tulleista menoista. En pystyisi olemaan elättinä, joten ymmärrän, että lainat jotenkin kirjattaisiin. Olen itsekin lainannut 10 0000 miehelleni autoon. Minulla on siis oma auto. Tämän lainan hän maksoi takaisin.
Miten sinä olet vuosia ollut ilman tuloja? Opiskeluunkin saa lainaa ja tukia.
Muuttaisin erilleen, jos asia vaivaa noin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Niin, siis mitä minä "kävisin oikeudessa kokeilemassa"? Vetäisin Kelan oikeuteen, kun eväsi tukeni puolison tulojen perusteella, vai. hohhoijaa. No mitenpä luulet, että siinä kävisi...?
Tästä tukiasiasta täällä on nimenomaan puhuttu. Ja että puolison tuloja katsotaan käytettävän lain mukaan avokin asumiseen ja perustarpeisiin. Mistä asiasta sinä itse nyt mahdat tarkemmin ottaen puhua? Se ei ole käynyt sen sijaan aivan selväksi.
(ps. En ole itse ollut tuon kuvitteellisen esimerkin tilanteessa.)