Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (1875)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen varmaan samoin. Että mitä Jeesus sanoisi naiselle, joka vaikka pelkää uutta raskautta? Sanoisko, että kyllä sun nyt vaan pitää jaksaa! Vai ei. Ja ymmärtäisi.
P.S. Jokaisen raskaustestin pitää olla voi, ihanaa! Eikä että voi ei.
Jeesus kääntyisi katsomaan naisen miestä ja kysyisi, miksi olet ajanut vaimosi tähän tilanteeseen? "Teidän kovasydämisyytenne tähden…"
Joo, tajuan, mutta kai naisellakin jokin vastuu on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Anteeksi, korjaus, 20 lasta yhteensä. Hän oli toisen kerran naimisissa ensimmäisen vaimon kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
Nykyään. Enemmän se on kyllä ollut yhteisön omantunnon asia. Omaa omatuntoa ei ole voinut kuunnella, koska totta kai yhteisö tietää paremmin mitä jaksat ja mihin sun terveys riittää. Älykkäät tekee varmaan omat ratkaisunsa salaa, aina.
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Juu, paitsi että seuroissa ja srk:n sivuilla ja suviseuroissa ja missä ikinä tämä asioita itsenäisesti miettivä törmää tähän "otamme kaikki lapset vastaan" - propagandaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ja siihenhän ei kukaan pakota, kuten edellä todettiin. Jokaisen omantunnon asia ja oma valinta.
Nykyään. Enemmän se on kyllä ollut yhteisön omantunnon asia. Omaa omatuntoa ei ole voinut kuunnella, koska totta kai yhteisö tietää paremmin mitä jaksat ja mihin sun terveys riittää. Älykkäät tekee varmaan omat ratkaisunsa salaa, aina.
Tämä juuri. Ihan turha puhua siitä, että " jokainen tekee omat ratkaisunsa", jos on kerran lapsesta saakka kuullut jatkuvasti sanomaa siitä, miten kaikki lapset otetaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jaksetaan muistuttaa ettei vaan liian kevyin perustein saa ehkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Mitä sitten?
Kysyikö kukaan Bachin vaimon kantaa asiaan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä isoja perheitä ollut ennenkin. Esimerkiksi syvästi uskonnollisella J.S.Bachilla oli 13 lasta.
Se ei ole väärin mutta on väärin pakottaa kaikki samaan kun kaikista ei selvästi ole siihen, ei terveyden eikä jaksamisen suhteen.
Ei se ole oikein myöskään lasten kannalta kaikissa tapauksissa, mutta sitähän vl ei koskaan myönnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä mietin ja ihmettelen, että ehkäisyn kyseessä ollen on kuitenkin ikään kuin joku raja, mihin asti ainoastaan luotetaan Jumalan huolenpitoon. Sitten kun tuo raja ylitetään (missä se sitten kenenkin kohdalla on), niin sitten asiaan pitää kuitenkin itse puuttua ja ruveta ehkäisemään.
Siis että pitää itse ruveta kuitenkin suojelemaan sitä omaa äidin elämäänsä ehkäisemällä kun on "riittävän sairas". Mutta vasta sitten. Miksi vasta sitten? Miksi joka tapauksessa siinä kohdassa? Miksi se olisi aiemmin ollut syntiä ja Jumalan työhön sotkeutumista? En vaan aidosti käsitä, miten se kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu ihmisen järjen asiaksi ja yleensä juuri kriittisimmällä hetkellä.
En tietysti toivo, että kukaan äiti menehtyisi raskauteen tai synnytykseen mutta en käsitä tätä "logiikkaa".
Raja ylittyy jos äidin henki on vaarassa. Elämää tulee suojella myös Jumalansanan mukaan.
Eikö muka yhtään aikaisemmin? Vammautumisen vaara? Sairastumisen vaara? Krooninen väsymys? Vakava masennus? Kuka sen rajan vetää? Sinäkö?
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!
Niin. Eikä minun tietääkseni kenenkään tarvitse kysyä kenenkään vanhan ukon mielipidettä jos aikoo käyttää ehkäisyä. Sehän ei ole luvanvaraista Suomessa.
Näinpä juuri. Sekä vapaus ehkäistä että olla ehkäisemättä on ihan jokaisen oma asia.
-vl
Mutta kun ei ole, jos olet VL!
Jotenkin en jaksaisi aina tätä samaa inttämistä. Minä OLEN vl ja tasan tarkkaan on minun päätökseni ehkäisenkö vai en. Kukaan ei tarkkaile, kysele eikä pakota kumpaankaan suuntaan.
Mutta: minun ihan ikioma omatuntoni sanoo, että luota vain Luojaan. ”Niin kuin on päiväs, niin on voimas”. Ja siksi en ehkäise. Se on minun vapaa päätökseni. Ja se asia ei kuulu kellekään muulle.
Ja tiedättekö, mulle on ihan sama uskotteko te minua vai ette. Tiedän joka tapauksessa itse puhuvani totta.
Meidän perheessä on yksi ainoa lapsi, alun perin toivottiin useampaa ennen kuin meillä oli perheenlisäystä. Sairastuin vakavasti lapsen synnyttyä, kun hormonitoiminnan muutokset puhkaisivat pysyvän sairauden. Lapsen ikävuodet 0-3 keikuin todella syvällä. Olin vaikeasti sairas, puoliso masentui ja yritettiin hoitaa lasta parhaamme mukaan. Sain diagnoosin myötä kuulla, että uusi raskaus voisi olla vaarallinen minulle tai aiheuttaa sydänvian sekä ennenaikaisen syntymän tulevalle lapselle. Riski oli muistaakseni 25 % luokkaa.
Oli pakko todeta, että en halua ottaa tuota riskiä. Olin jo muutenkin voimieni rajoilla. Mitä jos olisinkin saanut sydänvikaisen lapsen? Miten olisin kestänyt, että tiesin riskistä ja en välittänyt siitä? Miten olisin jaksanut, jos sairauteni olisi pahentunut raskauden ja synnytyksen jälkeisten hormonimuutosten myötä? Ja itselleni kipein kysymys: miksi en suojelisi olemassa olevan lapsen oikeutta (mahdollisimman jaksavaan) äitiin? Ei olisi hänenkään etunsa, jos olisin sairastunut pahemmin tai perheen arki olisi keskittynyt sydänvikaisen sisaruksen ympärille.
En halua edes kuvitella, mitä tämä pohdinta olisi ollut, jos olisi pitänyt miettiä, saako ehkäisyä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on yksi ainoa lapsi, alun perin toivottiin useampaa ennen kuin meillä oli perheenlisäystä. Sairastuin vakavasti lapsen synnyttyä, kun hormonitoiminnan muutokset puhkaisivat pysyvän sairauden. Lapsen ikävuodet 0-3 keikuin todella syvällä. Olin vaikeasti sairas, puoliso masentui ja yritettiin hoitaa lasta parhaamme mukaan. Sain diagnoosin myötä kuulla, että uusi raskaus voisi olla vaarallinen minulle tai aiheuttaa sydänvian sekä ennenaikaisen syntymän tulevalle lapselle. Riski oli muistaakseni 25 % luokkaa.
Oli pakko todeta, että en halua ottaa tuota riskiä. Olin jo muutenkin voimieni rajoilla. Mitä jos olisinkin saanut sydänvikaisen lapsen? Miten olisin kestänyt, että tiesin riskistä ja en välittänyt siitä? Miten olisin jaksanut, jos sairauteni olisi pahentunut raskauden ja synnytyksen jälkeisten hormonimuutosten myötä? Ja itselleni kipein kysymys: miksi en suojelisi olemassa olevan lapsen oikeutta (mahdollisimman jaksavaan) äitiin? Ei olisi hänenkään etunsa, jos olisin sairastunut pahemmin tai perheen arki olisi keskittynyt sydänvikaisen sisaruksen ympärille.
En halua edes kuvitella, mitä tämä pohdinta olisi ollut, jos olisi pitänyt miettiä, saako ehkäisyä käyttää.
Minusta sinä teit oikean ratkaisun.
-vl
Peräsuoli seksi on sitten murhaamista kuin ehkäisy on.
Eiköhän tuostakin huomaa, että ainoa mahdollinen vastaus on rajan vetäjänä nainen itse. Vain hän kroppansa ja mielensä tuntee. Ja siksi tämän ei pitäisi olla mikään yhteisön kysymys, puhumattakaan joittenkin vanhojen ukkojen kysymys!