Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Näin yhteisön reunamilla pyörivänä koen kyllä, että yhteisössä on tavallaan kaksi eri tasoa. Osa ihmisistä noudattaa hyvinkin tiukasti aiempaa ajattelua ”mikä on uskovaiselle sopivaa”. Osa sitten ottaa huomattavasti rennommin. Mun kokemuksen mukaan tämä jälkimmäinen ryhmä tavallaan varoo ilmaisemasta todellisia näkemyksiään suoraan ensiksi mainitulle ryhmälle. 

Minä elän hieman kahden tuollaisen tason välimaastossa, mutta näen, että siinä näkyy sukupolvien välinen ero joissain asioissa: vanhempani suhtautuvat jyrkemmin esimerkiksi musiikkiin ja meikkaamiseen kun oma ikäluokkani.

Onneksi eroavaisuudet koskevat ennen kaikkea noita tapa-asioita eivätkä suuria uskon kysymyksiä. Tiedän nimittäin perheitä, joissa on erilaisia näkemyksiä jopa sellaisista asioista, että voiko vl asua avoliitossa.

Noista hienoisista tapa-asioihin liittyvistä eroavaisuuksista huolimatta uskomme muuten hyvin samalla tavalla opillisia kysymyksiä ajatellen vanhempieni kanssa.

-vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin yhteisön reunamilla pyörivänä koen kyllä, että yhteisössä on tavallaan kaksi eri tasoa. Osa ihmisistä noudattaa hyvinkin tiukasti aiempaa ajattelua ”mikä on uskovaiselle sopivaa”. Osa sitten ottaa huomattavasti rennommin. Mun kokemuksen mukaan tämä jälkimmäinen ryhmä tavallaan varoo ilmaisemasta todellisia näkemyksiään suoraan ensiksi mainitulle ryhmälle. 

Minä elän hieman kahden tuollaisen tason välimaastossa, mutta näen, että siinä näkyy sukupolvien välinen ero joissain asioissa: vanhempani suhtautuvat jyrkemmin esimerkiksi musiikkiin ja meikkaamiseen kun oma ikäluokkani.

Onneksi eroavaisuudet koskevat ennen kaikkea noita tapa-asioita eivätkä suuria uskon kysymyksiä. Tiedän nimittäin perheitä, joissa on erilaisia näkemyksiä jopa sellaisista asioista, että voiko vl asua avoliitossa.

Noista hienoisista tapa-asioihin liittyvistä eroavaisuuksista huolimatta uskomme muuten hyvin samalla tavalla opillisia kysymyksiä ajatellen vanhempieni kanssa.

-vl

Vielä sellainen huomio, että minä ainakin olen ilmaissut selkeästi omat näkemykseni esimerkiksi vanhemmilleni tapa-asioihin liittyen, ja joistakin niistä ajattelemme eri tavalla. Että en sinänsä varo ilmaisemasta todellisia näkemyksiäni kellekään. Sellaisiakin toki voi olla, jotka varovat, mikä ei minusta ole hyvä. Olisi tärkeää pitää avoin keskusteluyhteys kaikkien välillä näissä asioissa, että ei mentäisi liialliseen lakihenkisyyteen.

- se aiempi vl

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Ne tapakulttuurin normithan löystyvät todennäköisesti juuri siksi, että me nykyiset vanhoillislestadiolaiset aikuiset emme kokeneet tiukkoja normeja lapsena ja nuorena hyviksi. Itsekään en kokenut. Miksi siis surisin sitä, että annan lasteni katsoa myös lastenohjelmia, vaikka itse en saanut? En sure, vaan nautin vapaudestani tarjota lapsilleni vähän väljempi kasvuympäristö, jossa sisäisellä uskolla on suurempi merkitys kuin tapanormeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Ne tapakulttuurin normithan löystyvät todennäköisesti juuri siksi, että me nykyiset vanhoillislestadiolaiset aikuiset emme kokeneet tiukkoja normeja lapsena ja nuorena hyviksi. Itsekään en kokenut. Miksi siis surisin sitä, että annan lasteni katsoa myös lastenohjelmia, vaikka itse en saanut? En sure, vaan nautin vapaudestani tarjota lapsilleni vähän väljempi kasvuympäristö, jossa sisäisellä uskolla on suurempi merkitys kuin tapanormeilla. 

Sama asenne minulla. Se ei ole miestäni terve ajattelutapa, että "kun minä en saanut tehdä jotakin, niin en kyllä halua että nuoremmatkin saavat"

Vierailija kirjoitti:

Näin yhteisön reunamilla pyörivänä koen kyllä, että yhteisössä on tavallaan kaksi eri tasoa. Osa ihmisistä noudattaa hyvinkin tiukasti aiempaa ajattelua ”mikä on uskovaiselle sopivaa”. Osa sitten ottaa huomattavasti rennommin. Mun kokemuksen mukaan tämä jälkimmäinen ryhmä tavallaan varoo ilmaisemasta todellisia näkemyksiään suoraan ensiksi mainitulle ryhmälle. 

Sinä yhteisön reunamilla pyörivä, kannustan siihen, että älä kuitenkaan jätä uskoa ainakaan tapa-asioiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

En minä osaa kutsua niitä muulla nimityksellä kuin tapakulttuuri, koska ne eivät ole opillisia uskonasioita. En tiedä, mikä olisi parempi termi sitten. Osa puhuu ehdonvallan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Tää oli sivusta siis unohdin mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Ei ole ongelma myöntää, että ne ollut opillisia asioita. Esim. äärimmäisen tiukka ehkäisykielto, kyllä se on katson uskonopilliseksi kysymykseksi. Niin se vaan tämäkin asia on muuttunut. Ihmiset, jotka puhuu vaan tapakulttuurin muutoksesta, puhuu siksi niin, että yritetään tiukasti pitää kiinni siitä narratiivista, että oppi on muuttumaton. Kaikki tietää, että oppi ei ole ollut muuttumaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma myöntää, että ne ollut opillisia asioita. Esim. äärimmäisen tiukka ehkäisykielto, kyllä se on katson uskonopilliseksi kysymykseksi. Niin se vaan tämäkin asia on muuttunut. Ihmiset, jotka puhuu vaan tapakulttuurin muutoksesta, puhuu siksi niin, että yritetään tiukasti pitää kiinni siitä narratiivista, että oppi on muuttumaton. Kaikki tietää, että oppi ei ole ollut muuttumaton. 

Minä olen vl mutta en olisi jaksanut pysyä liikkeessä mukana ilman sitä tietoutta, että osa asioista on muuttuvaa tapakulttuuria ja että minulla on mahdollisuus elää niiden suhteen vapaammin kuin mitä osa tekee. Eli ainakin minä erotan selvästi opilliset ja kulttuuriset asiat toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Mutta viestissä, johon viittasit, puhuttiin juurikin tapakulttuurisista asioista kuten musiikista ja meikkaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Kukaan ei ole kutsunut opillisia asioita tapakulttuurisiksi. Voisin luetella paljonkin opillisia asioita, mutta niitä eivät ole hiusten pituus, meikkaaminen ja musiikki, joihin vastaamassasi viestissä viitattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Mutta viestissä, johon viittasit, puhuttiin juurikin tapakulttuurisista asioista kuten musiikista ja meikkaamisesta.

Ne ovat juuri niitä opillisia asioita, jotka vl-liikkeen on erottanut muista. Ovat olleet vakavia syntejä, jotka vievät helvettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Mutta viestissä, johon viittasit, puhuttiin juurikin tapakulttuurisista asioista kuten musiikista ja meikkaamisesta.

Ne ovat juuri niitä opillisia asioita, jotka vl-liikkeen on erottanut muista. Ovat olleet vakavia syntejä, jotka vievät helvettiin. 

No, voit väittää niitä opillisiksi asioiksi jos haluat, mutta minun määritelmäni mukaan ne eivät ole sellaisia. Ne ovat ulkoisia asioita, jotka muuttuvat ajan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta olen seurannut, miten vl-liikkeessä on tapahtunut viime vuosikymmeninä "rentoutumista". Omassa lapsuudessani 25 v sitten oli hyvin ehdotonta lasten ja nuorten osalta, mitä sai tehdä ja mitä ei. Silloin ei olisi tullut kuuloonkaan, että joku olisi katsonut mm-jääkiekkoa, meikannut kevyesti, lauleskellut lastenohjelman tunnaria tai kuunnellut kevyempää musiikkia. Sitten nyt 2020-luvulla kuuntelen ihmeissäni, miten osa kertoo, että kyllä heillä näin vl-perheissä tehdään.

Jos olisin itse liikkeen jäsen, tuntuisi minusta ehdottomien sääntöjen murentuminen pahalta. Miettisin, miksi itse en olisi saanut lapsena/nuorena tehdä näitä asioita ja nyt ne olisivatkin ok. Ainakin omassa lapsuudessani ilmapiiri oli hyvin jyrkkä, eikä poikkeuksia noihin asioihin sallittu. Heräisi myös tunne, että missä muissa asioissa luovutaan aiemmista säännöistä. Nakertaisi omaa luottamustani liikkeen opettamien asioiden pysyvyyteen.

Nuo kaikki luettelemasi asiat ovat tapakulttuuria, joka muuttuu joka tapauksessa. Esimerkiksi joskus miehillä ei "saanut" olla pitkiä hiuksia ja partaankin suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuollaista ei voisi nykyään enää kuvitellakaan

Itse esimerkiksi meikkaan kevyesti ja kuuntelen myös kevyempää musiikkia klassisen ja hengellisen musiikin lisäksi (joskin sen kanssa olen tarkka, millaiset sanat kuuntelemassani musiikissa on). En minä haluaisi palata mihinkään tiukkapipoisempaan aikaan enkä ajattele, että tällaisiin asioihin puuttuminen olisi edes oikein.

-vl

Sano se niille, joita on helvetillä peloteltu, ja jopa erotettu liikkeestä. Tuskin ovat sitä mieltä että "tapakulttuurin" ssioista oli kyse.

 

Tapakulttuuriksi kutsuminen on kyllä erikoinen tapa mitätöidä historialliset tosiasiat.

Mutta siis eikö se ole hyvä asia, että niistä vanhoista vääristä ajattelutavoista luovutaan? Vaikka mua olisi kuritettu lapsena fyysisesti (ei ole), niin tuntuisi oudolta ajatella, että on huono juttu kun fyysisesti kurituksesta luovutaan koska minäkin kärsin asiasta. Jos tästä ymmärtää pointin? Erittäin ikävää, että monet on joutuneet kärsimään menneisyydessä ymmärtämättömyyden ja pahuuden takia, mutta ehdottomasti hyvä, jos niistä asioista päästään irti. 

Opillisista asioistahan niissä oli kyse, turha muuta on väittää. Vai johtaako tapakulttuurin asiat helvettiin?

Minulle on ihan sama noudatatteko, tai ette näitä kieltoja. Haluaisin vain REHELLISTÄ keskustelua näistä asioista, joita sinä kutsuit "vanhoiksi vääriksi ajattelutavoiksi". Mieti, mitä olisi seurannut, jos julkisesti olisit tuon asian sanonut joku vuosikymmen sitten. 

Täältä sivusta kommentoin, mutta minusta on ikävää syyttää epärehelliseksi jonkun kokemusta. Täälläkö kelpaa vain tietty narratiivi eikä tietynlaisia näkemyksiä ja kokemuksia voi esittää?

Et siis ymmärtänyt? 

Ei ole rehellistä kutsua opillisia asioita tapakulttuuriksi, eli puhun tavasta keskustella, en kenenkään kokemuksista. 

Kukaan ei ole kutsunut opillisia asioita tapakulttuurisiksi. Voisin luetella paljonkin opillisia asioita, mutta niitä eivät ole hiusten pituus, meikkaaminen ja musiikki, joihin vastaamassasi viestissä viitattiin.

Kyllä ne on ollut opillisia kysymyksiä. Siitä kertoo jo se, että naiset on voineet viime aikoihin asti laittaa korvakorut sen merkiksi, ettei ole enää uskovainen. Nyt kun moni tilanne on havaittu kiusalliseksi, niin näkemyksiä on pehmennetty ja puhutaan tapakulttuurista. Tämä on jonkinlaista historian kasvojen pesua sanoisin. Minusta se voitaisiin ihan reilusti vaan myöntää, että metsään meni ja nyt ollaan opittu jotain. Kaikki ihmiset ja yhteisöt tekee virheitä, se on henkisen ja hengellisen kypsyyden merkki kun virheet myönnetään eikä pyritä selittämään pois. 

Jos ne ovat sellaisia olleet, niin sitten asiat ovat muuttuneet paljon. Ei kukaan ole ainakaan nykyään tuomitsemassa ketään vaikka meikkaamisesta, koko ajatus tuntuu järjettömältä.

Ehkä olen sitten sen verran nuorempaa ikäpolvea, että en tunnista itse väitettäsi.

Tämä ihan rehellinen 90-luvulla syntyneen vl:n kokemus.