Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Jos kiinnostaa kristinusko jutut, niin YouTubessa on mm. kanavat One for Israel ja So be it, joissa juutalaistautaiset kristityt käsittelee asioita. Myös keskustelee juutalaisten kanssa kaduilla jne. Nää on jotenkin todella silmiä avaavia ja kiinnostavia. Oppii paljon uusia juttuja, koska totta kai juutalaisille  avautuu Raamatun teksti ja kulttuuri ja kieli aivan eri tavalla kuin ei-juutalaisille. Toisaalta menee melkein kylmät väreet kun katsoo miten moni ei halua katsoa uuden testamentin sanomaa, tämä näyttää toteutuvan sanasta sanaan :

”12Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, 13toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. 14Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 15Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. 16Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.”

Juudaksen peite kun juudalaisilla on . Messias on heille jäänyt tulematta . 

Juudalaisilla Joosua 7 onkin . Juudas oli varas . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.

Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta. 

Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan. 

Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.

Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on. 

Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.

Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä. 

Terkuin

Rebekka 

Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?

No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.

"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".

Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!

En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen.  Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan  puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan. 

Olin joskus naisille suunnatussa illanvietossa, jossa oli tästä puhetta. Muistaakseni ei tullut sitä näkökulmaa että joku olisi kokenut oman lapsensa pelkäävän tai ahdistuvan, mutta sitä taisi useampi pohtia että osassa Siionin lauluja ja virsiäkin sanoitukset on sellaisia että lasten kannalta hirvittää.

Itsellekin tulee mieleen muutama ilmaisu Siionin lauluista: ”Jeesuksen veren ääni”, ”..katsella alttaria verestä kuohuvaa”, ”Nouse jo pilvi verinen”. Esimerkiksi. Nämä ovat rajuja kielikuvia. 

Mitenhän tällaiseen ilmaisuun on sitten päädytty. Jäin miettimään onko ilmaisu ja kerrontatapa ollut ennen muutenkin ronskimpaa. Jos miettii jotain vanhempia satuja, niin ovat aika karuja luettavaksi lapsukaisille. Eri asia tietysti mutta tuli vain mieleen. 

Te jäätte kiinni terveystietojen luvatta kaivelusta ja juoruamisesta . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.

Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta. 

Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan. 

Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.

Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on. 

Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.

Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä. 

Terkuin

Rebekka 

Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?

No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.

"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".

Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!

En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen.  Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan  puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan. 

Olin joskus naisille suunnatussa illanvietossa, jossa oli tästä puhetta. Muistaakseni ei tullut sitä näkökulmaa että joku olisi kokenut oman lapsensa pelkäävän tai ahdistuvan, mutta sitä taisi useampi pohtia että osassa Siionin lauluja ja virsiäkin sanoitukset on sellaisia että lasten kannalta hirvittää.

Itsellekin tulee mieleen muutama ilmaisu Siionin lauluista: ”Jeesuksen veren ääni”, ”..katsella alttaria verestä kuohuvaa”, ”Nouse jo pilvi verinen”. Esimerkiksi. Nämä ovat rajuja kielikuvia. 

Mitenhän tällaiseen ilmaisuun on sitten päädytty. Jäin miettimään onko ilmaisu ja kerrontatapa ollut ennen muutenkin ronskimpaa. Jos miettii jotain vanhempia satuja, niin ovat aika karuja luettavaksi lapsukaisille. Eri asia tietysti mutta tuli vain mieleen. 

Joo noin kävi kun jäi ulos uudesta liitosta ja yrittää ostaa pelastusta kymmenyksillä. 

Minkä takia edes nai kun voi olla neitsyt ! 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se kertoo henkisestä ongelmasta, ei hengellisestä ongelmasta, jos pyydetään kohdunpoistoa silloin kun on tarve vain sterilisaatiolla. Kunpa jokainen ponnistelisi ja yhteisö myöskin erottaakseen henkiset ja hengelliset ongelmat toisistaan. 

Ajattelen että ongelma on myös epätietoisuudessa, sterilisaatio on kuitenkin paljon pienempi ja riskittömämpi operaationa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.

Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta. 

Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan. 

Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.

Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on. 

Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.

Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä. 

Terkuin

Rebekka 

Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?

No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.

"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".

Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!

En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen.  Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan  puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan. 

Olin joskus naisille suunnatussa illanvietossa, jossa oli tästä puhetta. Muistaakseni ei tullut sitä näkökulmaa että joku olisi kokenut oman lapsensa pelkäävän tai ahdistuvan, mutta sitä taisi useampi pohtia että osassa Siionin lauluja ja virsiäkin sanoitukset on sellaisia että lasten kannalta hirvittää.

Itsellekin tulee mieleen muutama ilmaisu Siionin lauluista: ”Jeesuksen veren ääni”, ”..katsella alttaria verestä kuohuvaa”, ”Nouse jo pilvi verinen”. Esimerkiksi. Nämä ovat rajuja kielikuvia. 

Mitenhän tällaiseen ilmaisuun on sitten päädytty. Jäin miettimään onko ilmaisu ja kerrontatapa ollut ennen muutenkin ronskimpaa. Jos miettii jotain vanhempia satuja, niin ovat aika karuja luettavaksi lapsukaisille. Eri asia tietysti mutta tuli vain mieleen. 

Joo noin kävi kun jäi ulos uudesta liitosta ja yrittää ostaa pelastusta kymmenyksillä. 

Tulikohan nyt vähän väärän kommentin alle. 

Vierailija kirjoitti:

Te jäätte kiinni terveystietojen luvatta kaivelusta ja juoruamisesta . 

Sehän on hyvä että väärintekijät paljastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Samaa mieltä! Yhteisö ei ole Jumalan valtakunta. - Vl 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Samaa mieltä! Yhteisö ei ole Jumalan valtakunta. - Vl 

Rohkenen lisätä vielä tämän:

Jumalan valtakuntaa ei voi samastaa mihinkään maalliseen organisaatioon, mutta Raamattu puhuu ihmisistä, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja muodostavat Kristuksen seurakunnan. Eli kyllä se ihmisistä koostuu. Esim. Kol. 1:13: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Valtakuntaan siis siirrytään, ja siinä on ihmisiä.

-toinen vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Samaa mieltä! Yhteisö ei ole Jumalan valtakunta. - Vl 

Rohkenen lisätä vielä tämän:

Jumalan valtakuntaa ei voi samastaa mihinkään maalliseen organisaatioon, mutta Raamattu puhuu ihmisistä, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja muodostavat Kristuksen seurakunnan. Eli kyllä se ihmisistä koostuu. Esim. Kol. 1:13: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Valtakuntaan siis siirrytään, ja siinä on ihmisiä.

-toinen vl

Voi hyvänen aika. Yrittäkää nyt selvittää itsellenne seurakunnan/kirkon/valtakunnan ero. Keskustellaan sitten uudelleen. Hämmentävän sekavaa näyttää monille olevan. Edes seurakunta ei ole itsenäinen yksikkö vaan osa ”Kristuksen ruumista”, jossa Kristus on päänä. Päätä ei voida amputoida, jäseniä voidaan. Haiskahtaa siltä, että yritetään ottaa Jumalan valta mielivaltaisesti ihmisten käsiin. Muistakaa, Jumalan voi herättää lapsia vaikka kivistä ja Pyhä Henki vaikuttaa siellä missä Jumala tahtoo. 

Ei meillä ole nimityksillä väliä. Ketjussa oli joku henkilö tarkka sanoista, siksi lähti tuo keskustelu.

Olemme Jumalan lapsia Kristuksen seurakunnassa. Pääasia on, ettei kukaan vedä yhtäläisyysmerkkejä (ulkopuolisten antaman nimityksen vl ja elävässä uskossa olevan Jumalan valtakunnan jäsenen välille. Siinä on kaksi eri joukkoa, jotka menevät joltain osin päällekkäin, mutta eivät ole sama asia.

Eiköhän se riitä, että käyttää sanaa Jumalan lapsi. Aika monessa yhteisössä vaan näyttää olevan järkyttävä vimma kieltää muiden Jumalan lapseus. Mielenkiintoista. 

Vierailija kirjoitti:

On sitä aiemmin ollut, ettei ehkäisyä ole uskallettu käyttää kuin vasta kun lääkäri ”antaa luvan”. Ikään kuin oltaisiin lapsen asemassa, joka tarvitsee äidiltä luvan.

Niin, onhan tällaistakin. Mutta kaikkea ei voi aina omalla järjellä ja viisaudella ratkaista, eipä sitä toisten tilanteita voi tietää eikä joka asiassa ole kysymys samasta asiasta tai näkökohdastakaan.

Läheiselläni tuli neljännen lapsen kohdalla äkillinen asia eteen, ja tämän vuoksi kysyivät lääkäriltä neuvoa onko parempi ehkäistä vai vieläkö uskaltaa ajatella seuraavaa. Olisin varmastikin toiminut samoin, kun tilanne ei ollut selkeä. 

Vanha artikkeli, mutta edelleen käytössä esim. yliopistolla. 

https://kielikello.fi/kirkko-seurakunnassa-vai-seurakunta-kirkossa/

Tän ketjun alapeukutus on lapsellista. Noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Samaa mieltä! Yhteisö ei ole Jumalan valtakunta. - Vl 

Rohkenen lisätä vielä tämän:

Jumalan valtakuntaa ei voi samastaa mihinkään maalliseen organisaatioon, mutta Raamattu puhuu ihmisistä, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja muodostavat Kristuksen seurakunnan. Eli kyllä se ihmisistä koostuu. Esim. Kol. 1:13: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Valtakuntaan siis siirrytään, ja siinä on ihmisiä.

-toinen vl

Kyllä. Samaa mieltä. Minusta vain mennään vikaan kun puhutaan että Lestadiolaisuus =Jumalan valtakunta. Se sulkee silloin sisälleen ne jotka kuuluvat lest. yhteisöön mutta eivät usko sydämessään ja sulkee ulos "näkymättömän Jumalan valtakunnan" jäsenet jotka eivät kuulu VL nimikkeellä olevaan yhteisöön. 

-sama VL. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Samaa mieltä! Yhteisö ei ole Jumalan valtakunta. - Vl 

Rohkenen lisätä vielä tämän:

Jumalan valtakuntaa ei voi samastaa mihinkään maalliseen organisaatioon, mutta Raamattu puhuu ihmisistä, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan ja muodostavat Kristuksen seurakunnan. Eli kyllä se ihmisistä koostuu. Esim. Kol. 1:13: ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Valtakuntaan siis siirrytään, ja siinä on ihmisiä.

-toinen vl

Kyllä. Samaa mieltä. Minusta vain mennään vikaan kun puhutaan että Lestadiolaisuus =Jumalan valtakunta. Se sulkee silloin sisälleen ne jotka kuuluvat lest. yhteisöön mutta eivät usko sydämessään ja sulkee ulos "näkymättömän Jumalan valtakunnan" jäsenet jotka eivät kuulu VL nimikkeellä olevaan yhteisöön. 

 

-sama VL. 

Just näin! 

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun alapeukutus on lapsellista. Noloa.

Miten niin? Olisi kiva jos perustelisit.