Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Kyllä se suoraan kielletään Raamatussa, alun perin jo Mooseksen kirjoissa (5.Moos. 6:16), ”Jeesus vastasi: Kirjoituksissa sanotaan myös: 'Älä koettele Herraa, Jumalaasi.'”

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Tai ”tästä yhteisöstä julistetaan Jumalan valtakunnan sanomaa”. Ihmiset eikä yhteisöt itsessään kuitenkaan koskaan muodosta Jumalan valtakuntaa, siinä asetuttaisiin Jumalan paikalle. Siis kirjaimellisesti se on Jumalan valtakunta, ei ihmisten valtakunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.

Kyllä mä luulen, että Seela Sellakin on Jeesuksen helmassa. Joka tapauksessa, onneksi nämä ei ole ihmisten mielipiteistä kiinni. Luojan kädessä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla  joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan. 

Hyvä pointti. Miten tuo itse asiassa edes eroaa siitä, että "Jumala määrää" päiviemme määrän ja elämän pituuden, mutta kuitenkaan emme siihen luota tyyliin "käyköön kuinka käy, kaikki on Luojan kädessä" vaan laitamme autossa turvatyön ja  päähämme pyöräilykypärän eli käytämme omaa järkeämme ja mietimme itse nykyaikaisten keksintöjen valossa (auto, polkupyörä, tuntemattomia käsitteitä Raamatussa), miten olisi viisainta toimia. Luojalle jää sitten joka tapauksessa oma tonttinsa.  

 

Minusta tuo on täysin verrattavissa siihen, että käytämme  myös ehkäisyasioissa sitä nykyaikaista lääketiedettä, joka on saatavilla, mutta siitä huolimatta Luojalle jää joka tapauksessa oma tonttinsa. 

Minulle tulee mieleen myös se, kuinka sielunvihollinen koetteli Jeesusta. Tietyllä tavalla ajattelen että ihmisenkään ei tule koetella Jeesusta, ja juuri siksi tehdä järkeviä valintoja: käyttää turvavyötä tai kypärää, huolehtia terveydestään tilanteen kulloinkin vaatimalla tavalla. 

Myös lääkärien ammattitaitoon saa luottaa erilaisissa terveyskysymyksissä.

Saa. Mutta saa luottaa myös omaan ymmärrykseen omasta ja puolison jaksamisesta ja lasten hyvinvoinnista. Niitä ei voi lääkäri mitata. 

Toi on muuten ihan älytöntä toi, että yritetään sysätä lääkärien niskaan kaikki vastuu. Meille on jokaiselle annettu järjen kyky (kuten filosofit sanoisi) just sen takia, että Me Itse käyttäisimme harkintaa kaikessa. Silloin kun oma Tieto ei riitä niin toki kysytään asiantuntijan mielipidettä. Kukaan ei tarvitse lääkärin arviota siihen, onko väsynyt. Sen tietää ainoastaan ihminen itse. Aikuiset ihmiset on aina itse vastuussa valinnoistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Siis jos ajatellaan ihan maallisen vertauksen kautta, jos Suomella olisi oikea, aidosti vaikutusvaltainen kuningas. Silloin Suomi olisi tämän kuninkaan valtakunta. Hän omistaisi tämän valtakunnan riippumatta kuinkas monta ihmistä siihen kuuluu. Hänellä olisi valta myöntää tai ottaa pois valtakunnan jäsenyys (kansalaisuus). Mikään alamaisista koostuva joukko ei kuitenkaan voi sanoa ”me olemme Suomen valtakunta”, koska valtakunta on olemassa ilman tätä ihmisjoukkoa ja siitä millään tavoin riippumaton. Tämä ihmiskunta voisi kuitenkin mennä kuninkaan puolesta ulkomailla ja kertoa olevansa Suomen valtakunnan asukkaita ja ajaa kuninkaan asiaa, vaikka bisneksiä. 

Ihmiskunta, siis ihmisjoukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.

Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.

Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.

Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi  aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen. 

Minä haluaisin kysyä ihan jokaiselta, miten usko näkyy sinun ja mahdollisen perheesi arjessa? Ei sinänsä liity mihinkään aiemmin keskusteltuun, mutta olisi mukava kuulla. Ja toivon vastauksia ihan kaikilta, muiltakin kuin vl:lta. Olisi kiva myös kuulla, kuulutko johonkin seurakuntaan.

Vastaan tähän itsekin myöhemmin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.

Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.

Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi  aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen. 

Tämä riski on  uskonnollisissa lahkoissa aina olemassa. Ja lahkon tärkein tunnusmerkkihän on se, että lahko opettaa, että vain sen opetus on oikeaa ja kaikki muu opetus on väärin ja harhaoppista. Semmoisella opetuksella on maailmassa todella vaaralliset jäljet ja on ihan turha naivisti kuvitella, että tämä kyseinen liike olisi jotenkin immuuni sellaisen opetuksen vaaroille. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen, että Seela Sellakin on Jeesuksen helmassa. Joka tapauksessa, onneksi nämä ei ole ihmisten mielipiteistä kiinni. Luojan kädessä kaikki. 

Näin minäkin ajattelen, että onneksi minun ei tarvitse olla se joka päättää tai tuomaroi, se on Jumalan tehtävä. Ja kun emme voi kenenkään sydämeen nähdä. 

Terkuin 

Rebekka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä luulen, että Seela Sellakin on Jeesuksen helmassa. Joka tapauksessa, onneksi nämä ei ole ihmisten mielipiteistä kiinni. Luojan kädessä kaikki. 

Näin minäkin ajattelen, että onneksi minun ei tarvitse olla se joka päättää tai tuomaroi, se on Jumalan tehtävä. Ja kun emme voi kenenkään sydämeen nähdä. 

Terkuin 

Rebekka 

 <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.

Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.

Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi  aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen. 

Jo pitkään on ollut niin, että miehiä lähtee enemmän kuin naisia. Naisille se tarkoittaa sitä, että on paljon niitä naisia, jotka ei löydä puolisoa, kun eivät voi etsiä puolisoa yhteisön ulkopuoleltakaan. 
Liikkeen parissa on kyllä nähtävissä konservatiivisuuden kasvu. Näkyy mm. poliittisissa kannoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.

Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta. 

Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan. 

Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.

Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on. 

Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.

Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä. 

Terkuin

Rebekka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”

Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään. 

Hei, 

taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.

Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”.  Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin. 

Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.

Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.

Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi  aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen. 

Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.