Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (9394)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”
Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään.Hei,
taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.
Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”. Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin.
Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.
Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.
Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen.
Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.
Eikö ehkäisykielto ole ylilyönti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”
Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään.Hei,
taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.
Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”. Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin.
Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.
Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.
Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen.
Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.
Eikö ehkäisykielto ole ylilyönti?
Tuossa luki esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Mukavasti vastasit, tähän yhtyy mielellään.
-toinen vl
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”
Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään.Hei,
taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.
Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”. Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin.
Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.
Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.
Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen.
Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.
Eikö ehkäisykielto ole ylilyönti?
On ja sitä 1970-luvun ehdotonta ehkäisykieltoopetusta - kuolkoon äiti vaikka synnytykseen, sittenpä pääsee taivaaseen- pitäisi todellakin pyytää anteeksi.
Tosin siinäkin pitäisi ensin myöntää, että erehtyväisiä ollaan eikä tulkinta ole aina pysyvää, niin enpä pidättäisi hengitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?
No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.
"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".
Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?
No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.
"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".
Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!
En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen. Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl
Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.
Onko tuo vastaus provo? Pakko olla.
Vl-opin mukaan tuo menee noin. Luomistyöhön ei saa puuttua, ei ulkonäköön jne. Siihen vielä sielunvihollisen kuiskuttelu , soppa on valmis. Ihmiselle on annettu myös järki, jota voi käyttää ja elää omien voimavarojen mukaan
Maallikot sekoilee ja huseeraa niin jälki on pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”
Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään.Hei,
taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.
Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”. Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin.
Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.
Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.
Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen.
Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.
Eikö ehkäisykielto ole ylilyönti?
On ja sitä 1970-luvun ehdotonta ehkäisykieltoopetusta - kuolkoon äiti vaikka synnytykseen, sittenpä pääsee taivaaseen- pitäisi todellakin pyytää anteeksi.
Tosin siinäkin pitäisi ensin myöntää, että erehtyväisiä ollaan eikä tulkinta ole aina pysyvää, niin enpä pidättäisi hengitystä.
Eikö nykyajankin ehkäisykielto ole ylilyönti?
Se minkä takia suhtaudun erittäin epäilevästi kaikkiin vl-tyyppisiin uskontoihin, että ne törmää niin rajusti arkielämän kanssa. Saatan esim. katsoa päiväkotiryhmää, joka kulkee liiveissään kadulla ja ajatelle, okei, Jumala on lahjoittanut näille elämän, antaakseen sen päättyä helvettiin. Tuo mummo tuolla kadulla, joka pysähtyi silittämään koiraa, Jumalan näkee tämän ihmisen elämän, mutta helvettiin on matkalla, koska ei vaan älyä. Miljardeja ihmisiä syntyy, jokaista voitaisiin puhutella henkilökohtaisesti vaikka enkelin toimesta mutta ei. Helvettiin vaan.
Ja kyllä, tiedän vaivan hyvin kaikki teoriat etsikon ajoista ynnä muusta, mutta ei ne kestä minkäänlaista tarkastelua. Ei kerta kaikkiaan minkäänlaista. Raamatunkaan ei löydy tähän mun tarkoittamaan ongelmaan ratkaisua, ei minkäänlaista. Älkää yritätkö laittaa tähän raamatun lauseita, ne ei ratkaise noita ongelmia pohjimmiltaan.
Sen sijaan uskon täysin Jeesukseen ja Jeesuksen antamaan moraaliseen esimerkkiin, jota kaikkien tulisi noudattaa. Mutta nämä yhteisöjen opit ja teoriat, ei niissä vaan ole mitään tolkkua kokonaisuuden kannalta. Tässä on mahdollisesti jonkinlainen megalomaaninen väärinkäsitys jossain kohtaa. Koskee muitakin uskonnollisia ryhmiä.
Huom huom vielä, jokainen meistä on tottunut tiettyihin tulkintoihin. Toivottavasti jokaisella olisi rohkeutta joskus katsoa niiden tulkintojen ulkopuolelle, mikä on totuus…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.”
Anteeksi vaan, mutta mistään ihmisyhteisöstä maan päällä ei voi sanoa, että se on Jumalan valtakunta. Opillisesti aivan kamala kielellinen virhe. Voi kyllä ajatella, että ”tämä joukko on sisällä Jumalan valtakunnassa”. Nämä on aivan eri asioita keskenään.Hei,
taisi käydä niin, että ymmärsit sanani vähän eri tavalla kuin tarkoitin. En tarkoittanut mitään maallista järjestöä – kirjoitinkin tuossa, ettei seurakunta ole minulle ulkoinen organisaatio. Tarkoitin nimenomaan sitä Pyhän Hengen yhdistämää uskovien joukkoa, jonka rajoja ei voi ihminen nähdä.
Ymmärrän mitä haluat sanoa, mutta mikään joukko ei voi ”olla Jumalan valtakunta maan päällä”. Tuosta saisi todella väärän kuvan kristinuskosta. Nämä jutut särähtää omaan korvaan sen takia, koska tiedän miten tässä porukassa on aikanaan kielenkäytön kautta pistetty ihmiset ”kuriin”, suorastaan alistettu sanoisin. Yritit varmasti sanoa, että kuulet tässä yhteisössä Jumalan valtakunnan kutsun, siinä ei ole mitään pahaa tai väärin sanoa noin.
Kyllä sitä kuria on vieläkin, joskaan ei tietysti niin pahaa kuin pahimpina aikoina.
Yksi huoli tosin on, että jos vl liikkeessä käy niin kuin näyttäisi käyvän yhteiskunnassa muutenkin eli että (nuoret) miehet radikalisoituu ja muuttuu mielipiteiltään entistä konservatiivisemmiksi, niin kovat otteet voivat tehdä myös vl liikkeessä paluun. Ei ole siis mitenkään sanottua, etteikö entisiä virheitä voitaisi toistaa.
Mutulla sanoisin, että vl-piireissä on vastakkainen suunta, nuoria miehiä taitaa lähteä enemmän kuin nuoria naisia. Mut tää on ihan mutu vaan. Välillä kuuntelen seuroja ja on nuori puhuja niin siellä on kyllä niin lempeitä yksilöitä, että tuntuu ettei ole suunnitelleet edes kärpäsen liiskaamista kertaakaan elämänsä aikana. Riski on tietysti siinä, että jos yhteisössä pääsisi voimakastahtoinen karismaattinen yksilö vaikuttamaan laajasti, niin se voisi aiheuttaa jonkinlaisen lumipalloefektin. Ilmapiiri lähtisi kiristymään jälleen.
Minun mielestäni srk:n sietäisi suunnitella ja tehdä jotain varotoimenpiteitä ettei esim. 70-luvun ylilyönnit toistu. Sen verran pahaa jälkeä on syntynyt.
Eikö ehkäisykielto ole ylilyönti?
On ja sitä 1970-luvun ehdotonta ehkäisykieltoopetusta - kuolkoon äiti vaikka synnytykseen, sittenpä pääsee taivaaseen- pitäisi todellakin pyytää anteeksi.
Tosin siinäkin pitäisi ensin myöntää, että erehtyväisiä ollaan eikä tulkinta ole aina pysyvää, niin enpä pidättäisi hengitystä.
Eikö nykyajankin ehkäisykielto ole ylilyönti?
On se. Osa porukasta on vuosikymmeniä aivan äärirajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kysyä ihan jokaiselta, miten usko näkyy sinun ja mahdollisen perheesi arjessa? Ei sinänsä liity mihinkään aiemmin keskusteltuun, mutta olisi mukava kuulla. Ja toivon vastauksia ihan kaikilta, muiltakin kuin vl:lta. Olisi kiva myös kuulla, kuulutko johonkin seurakuntaan.
Vastaan tähän itsekin myöhemmin :)
Kiva kysymys :)
Varmaan se näkyy lähes kaikissa asioissa.
Jos ajattelen elämää kronologisesti, niin ihan aluksi siinä, että kaikki lapset saivat syntyä ilman perhesuunnittelua. Lapset on opetettu pienestä asti sopimaan, jos tulee riitoja. Myös aikuiset sopivat keskenään ja lasten kanssa. Lapset on kastettu, ovat käyneet pyhäkoulussa ja seuroissa, SRK:n leireillä, raamattuluokissa, rippikoulussa. Suviseurat ovat vuoden kohokohta ja muut kesäseurat lisäksi. Lapsista halutaan huolehtia hyvin, he ovat meillä vain "lainassa" Jumalalta.
Ammatinvalintaankin se jonkin verran vaikuttaa, ei esim. haluta työhön, jossa joka päivä joutuisi tilanteisiin, jossa esiintyy paljon uskovaiselle sopimatonta käytöstä. Työt pyritään tekemään tunnollisesti, kun on opetettu että "tee työsi niin kuin tekisit sen Jumalalle".
Konkreettisesti ulospäin meidän perheessä usko näkyy siinä, että on suuri perhe (iso auto tai kaksi autoa), käydään sunnuntaisin seuroissa, ei kiroilla eikä käytetä päihteitä. Mennään naimisiin ennen kuin muutetaan yhteen. Lapsilla on paljon serkkuja kavereina. Koulun sukupuu-tehtäviin ei mahdu suku :D Yritetään kohdella ylipäätään fiksusti kanssaihmisiä sekä livenä että somessa.
Saa kysyä hassujakin asioita, jos kiinnostaa kuulla enemmän :)
Jos kiinnostaa kristinusko jutut, niin YouTubessa on mm. kanavat One for Israel ja So be it, joissa juutalaistautaiset kristityt käsittelee asioita. Myös keskustelee juutalaisten kanssa kaduilla jne. Nää on jotenkin todella silmiä avaavia ja kiinnostavia. Oppii paljon uusia juttuja, koska totta kai juutalaisille avautuu Raamatun teksti ja kulttuuri ja kieli aivan eri tavalla kuin ei-juutalaisille. Toisaalta menee melkein kylmät väreet kun katsoo miten moni ei halua katsoa uuden testamentin sanomaa, tämä näyttää toteutuvan sanasta sanaan :
”12Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti, 13toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. 14Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa. 15Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa. 16Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. 17Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.”
Vierailija kirjoitti:
Toi on muuten ihan älytöntä toi, että yritetään sysätä lääkärien niskaan kaikki vastuu. Meille on jokaiselle annettu järjen kyky (kuten filosofit sanoisi) just sen takia, että Me Itse käyttäisimme harkintaa kaikessa. Silloin kun oma Tieto ei riitä niin toki kysytään asiantuntijan mielipidettä. Kukaan ei tarvitse lääkärin arviota siihen, onko väsynyt. Sen tietää ainoastaan ihminen itse. Aikuiset ihmiset on aina itse vastuussa valinnoistaan.
Voi hyvänen aika. Välillä kyllä tuntuu kuin puhuisi rikkinäisen puhelimen kanssa, mutta ehkäpä olisi sitten pitänyt avata asiaa enemmän.
Kirjoitin tosiaan itse siitä että lääkärien ammattitaitoon saa luottaa. En niinkään ajatellut tässä kohtaa väsymistä vaan muita asioita. Tosin on tilanteita joissa ihminen ei tunnista omaa uupumistaan, jolloin lääkärin arviointi voi hyvinkin olla paikallaan ja toisaalta työelämän kannalta tällainen diagnosointi on hyväksi, jotta ihmisellä on mahdollisuus toipua.
Lääkärien ammattitaitoon luottamisella ajattelin muita tilanteita, jolloin lääkärin mielipidettä voidaan haluta kysyä mm. mahdollisen uuden raskauden näkökulmasta. Ajatukseni oli että jos lääkäri suosittelee että uutta raskautta ei mahdollisteta, asian kanssa saa mielestäni olla turvallisin mielin. Sama tietysti jos lääkärin arvio jossain tilanteessa on, että vielä uskaltaa.
Uskovaisella on tieto siitä että kaikki on Taivaan Isän käsissä ja mitään ei tapahdu hänen tietämättään. Tähän saamme luottaa ja turvata. Ymmärrämme myös että ihminen on epätäydellinen tiedossaan ja viisaudessaankin, emmehän ajattele lääkärin olevan Jumala.
Mun mielestä se kertoo henkisestä ongelmasta, ei hengellisestä ongelmasta, jos pyydetään kohdunpoistoa silloin kun on tarve vain sterilisaatiolla. Kunpa jokainen ponnistelisi ja yhteisö myöskin erottaakseen henkiset ja hengelliset ongelmat toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys.
Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:
Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta?”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).
Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?
Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea?
Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.
Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.
Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:
Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.
Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.
Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:
1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.
2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.
En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös.
Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon.
Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen.
Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla.
Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.
Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.
Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?
Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti.
Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena. Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta.
Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.
TerkuinRebekka
Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?
Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.
Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.Onko siis syntien uskominen anteeksi papin synninpäästön kautta epäuskoa? Esimerkin henkilö kokee että hän on syntinen mutta synnit ovat silti anteeksi.
Tämä on hyvä ja minusta monitahoinen kysymys, johon kaipaisin jonkun viisaamman ja uskon saralla ansioituneemman vastausta. Koetan jotenkin sinulle vastata, vaikka kyse ei ole ymmärrykseni mukaan ollenkaan suoraviivaisesta asiasta.
Pelkästään evankeliumin (viittaan tällä sanoihin ”Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”) kuuleminen ei-vanhoillislestadiolaiselta papilta ei käsitykseni mukaan itsessään tee ihmistä epäuskoiseksi. Ratkaisevampaa on se, uskooko ihminen saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden. Keskeistähän on Jeesuksen sovitustyö eikä ihmisen omat ansiot, puhujankaan.
Toisaalta kuitenkin tässä kristillisyydessä käsitetään synninpäästön olevan pätevä silloin, kun se tulee toisen uskovaisen ihmisen kautta. Jumalan valtakunnan rajoista on tässä keskustelussa puhuttukin, mutta kirjoitan tähän nyt vielä että minun käsitys tästä pohjautuu Raamattuun. Sen mukaan Jumalan valtakunta ei ole ihmissilmin nähtävillä niin että voitaisiin sanoa sen olevan jossain tietyssä paikassa. Myös virallisissa kannanotoissa on tosiaan esiintynyt puheenvuoroja, joissa todetaan että ei ihmisen tarvitse olla juuri vanhoillislestadiolainen, vaan uskon täytyy olla saman kaltaista. Itse ajattelen että samankaltaista uskoa, joka myös näkyy ja vaikuttaa ihmisen elämässä, on muuallakin ja sitä voi löytyä yllättävän läheltäkin, vaikka äkkiseltään voisi muuta ajatella.
Tässä tullaan myös siihen että emme voi tarkasti tietää esimerkin papin tilaa, kun emme näe kenenkään sydämeen. Kuitenkin ymmärrän että Taivaan Isä järjestää ihmisen uskovaisten yhteyteen tavalla tai toisella, kun ihmisellä sellainen tarve on.
Haluan myös muistuttaa että osa ihmisistä kuuluu rauhanyhdistyksiin ja identifioituu vanhoillislestadiolaisiksi, mutta kuitenkin elää vastoin tämän kristillisyyden käsityksiä ilman aikomustakaan tehdä parannusta. Eli tarkoitan siis että eihän vanhoillislestadiolaisuus itsessään ole uskovaisuuden merkki, tähänkin porukkaan kuuluu monenlaisia.
Toivottavasti tämä vastasi sinulle edes jotenkin, aihe on mielenkiintoinen ja tosiaankin monitahoinen. Toivon että jos joku vl osaa vastata paremmin tai kokee että viestissäni on korjaamista niin tarttuu tähän vapaalla mielellä.
TerkuinRebekka
Toivottavasti et nyt sano että evankeliumi on lause jota ei edes löydy Raamatusta. Olen sitä paitsi lukenut srk:n kirjasta että muitakin sanamuotoja voi käyttää jos esim. veren mainitseminen ahdistaa toista osapuolta. (Kirja oli muistaakseni Erityisen läheisinä joka kertoi erityislapsista.) Eikö evankrliumi tarkoita tietoa että Jeesuksen uhrin takia saa uskoa synnit anteeksi?
No just tämä kun ollaan täysin välinpitämättömiä esim sille, että joitakin lapsia tai nepsyjä saattaa kovastikin ahdistaa vaikkapa jatkuva veren hokeminen, mutta ei olla valmiita toimimaan näiden ihmisten parhaaksi vaan suoraan sanottuna vaikuttaa että tahallaan tai puhtaasta itsekkyydestä ei suostuta muuttamaan käytöstään.
"Aina sitä on verta saarnattu ja minäminä saan siitä turvaa".
Mahtavaa tosin kuulla, että asia on otettu edes jossain esille!!
En ole nepsy, mutta minua on aina kammottanut tuo "veressä sitä" ja "veressä tuota" ja "veri pesee" ja "veri puhdistaa" jne. Lienenkö verikammoinen. Kerran olin vlhäissä, joissa pappi paasasi, että "alttari lainehtii karitsan puhdistavasta verestä" ja se oli kovin lähellä, etten oksentanut siihen paikkaan.
Lahkot on eriseuroja monia harhaoppeja osa sairastuu uskonnosta . Alkaa olla harhoja ja kuvitelmia . Eksytään kun kuolevia palvotaan uskotaan kaikki huijarit .
On sitä aiemmin ollut, ettei ehkäisyä ole uskallettu käyttää kuin vasta kun lääkäri ”antaa luvan”. Ikään kuin oltaisiin lapsen asemassa, joka tarvitsee äidiltä luvan.
Alue: Aihe vapaa
Käytännössä siis ajatellaan, että pitää olla vl. Mikä on se samanlainen usko joka muuten erottaa muista?