Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl

Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.

Eikö sinun Jumalasi lainkaan välitä siitä, miten jo olemassa olevat lapset voivat?  Ainoa  mikä kiinnostaa, on solutason toiminta?

Tuota voi minusta aina näitä kysymyksiä pohdittaessa kysyä ja ihan todella vakavasti. Ihan ilman kenenkään diagnoosiakaan. 

Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla  joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Oletko siis nykyään vl? Kukaan muu kuin vl ei käytä tuota vljargonia: "heränneellä tunnolla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl

Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.

Selvä provo

Sanon tosiaan vielä tuohon nepsyviestiin liittyen, että jos nuo ongelmat on lapsilla pahoja, niin vanhemmat on todella vakavassa uupumusriskissä, samoin muut lähipiirin aikuiset. Kaikkien kannalta inhimillinen tragedia, vaikka lapset niin rakkaita onkin.

Vierailija kirjoitti:

”Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.”

Niin missä tarkasti ottaen sanotaan, että kahden tuhannen vuoden jälkeen Pyhä Henki on vain yhdellä seurakunnalla? Toivoisin ettei Raamattua lähdetä vääristelemään. Tottakai alkukirkossa oli vain yksi seurakunta, koska ensinnäkin kristittyjä oli niin vähän ja sanoma oli vasta lähdössä liikkeelle. Muistutan jälleen, opillisia jyrkkiä eroja ei ole kirkkokuntien välillä kun katsotaan ydinkysymystä: uskoa Kristukseen. 

”

 

Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.

Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan Pyhä Henki on kaikkien Kristukseen uskovien yhteinen lahjariippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan tai paikallisesta yhteisöstään.

Tässä on keskeisiä Raamatun periaatteita Pyhän Hengen toiminnasta:

Henki liittää uskovat yhteen: Paavali kirjoittaa, että kaikki uskovat on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Henki siis yhdistää eri seurakunnat, ei erota niitä.

Henki asuu jokaisessa uskovassa: Raamatun mukaan jokaisen kristityn sydän on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Henki lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat ja ottavat kasteen (Apt. 2:38).

Universaali kirkko: Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa siellä, missä Jeesusta pidetään Herrana (1. Kor. 12:3). Raamatullinen käsitys "seurakunnasta" (kreik. ekklesia) viittaa usein koko maailmanlaajuiseen kristittyjen joukkoon, ei vain yhteen rajattuun ryhmään.”

Minä olen eri mieltä kanssasi:

Raamattu puhuu johdonmukaisesti yhdestä ruumiista ja yhdestä uskosta.

Ei yhdessä (Kristuksen) ruumiissa voi olla montaa erilaista henkeä.

Huomaatko, että olet tehnyt tekoälylle johdattelevan kysymyksen? Sehän toki pyrkii vastaamaan kysyjää miellyttäen. (Tekoälyvastauksiin olisi kiva nähdä käytetty prompti.) 

Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” 

Vaan niin, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole ulkoiset, vaan kulkevat sydämestä sydämeen niiden kautta, joilla on elävä usko (samanlainen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl

Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.

Selvä provo

Ei takuulla ole. Noin puhuu vain uskonliikkeessä oleva ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl

Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.

Selvä provo

Ei takuulla ole. Noin puhuu vain uskonliikkeessä oleva ihminen. 

sarkastinen provo 100% varmuudella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.”

Niin missä tarkasti ottaen sanotaan, että kahden tuhannen vuoden jälkeen Pyhä Henki on vain yhdellä seurakunnalla? Toivoisin ettei Raamattua lähdetä vääristelemään. Tottakai alkukirkossa oli vain yksi seurakunta, koska ensinnäkin kristittyjä oli niin vähän ja sanoma oli vasta lähdössä liikkeelle. Muistutan jälleen, opillisia jyrkkiä eroja ei ole kirkkokuntien välillä kun katsotaan ydinkysymystä: uskoa Kristukseen. 

”

 

Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.

Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan Pyhä Henki on kaikkien Kristukseen uskovien yhteinen lahjariippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan tai paikallisesta yhteisöstään.

Tässä on keskeisiä Raamatun periaatteita Pyhän Hengen toiminnasta:

Henki liittää uskovat yhteen: Paavali kirjoittaa, että kaikki uskovat on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Henki siis yhdistää eri seurakunnat, ei erota niitä.

Henki asuu jokaisessa uskovassa: Raamatun mukaan jokaisen kristityn sydän on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Henki lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat ja ottavat kasteen (Apt. 2:38).

Universaali kirkko: Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa siellä, missä Jeesusta pidetään Herrana (1. Kor. 12:3). Raamatullinen käsitys "seurakunnasta" (kreik. ekklesia) viittaa usein koko maailmanlaajuiseen kristittyjen joukkoon, ei vain yhteen rajattuun ryhmään.”

Minä olen eri mieltä kanssasi:

Raamattu puhuu johdonmukaisesti yhdestä ruumiista ja yhdestä uskosta.

Ei yhdessä (Kristuksen) ruumiissa voi olla montaa erilaista henkeä.

Huomaatko, että olet tehnyt tekoälylle johdattelevan kysymyksen? Sehän toki pyrkii vastaamaan kysyjää miellyttäen. (Tekoälyvastauksiin olisi kiva nähdä käytetty prompti.) 

Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” 

Vaan niin, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole ulkoiset, vaan kulkevat sydämestä sydämeen niiden kautta, joilla on elävä usko (samanlainen).

Mikä on se ”samanlainen” usko? Osaatko määritellä mihin silloin uskotaan? Siis erittele, mikä erottaa samalla lailla uskovat eri tavalla uskovista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.”

Niin missä tarkasti ottaen sanotaan, että kahden tuhannen vuoden jälkeen Pyhä Henki on vain yhdellä seurakunnalla? Toivoisin ettei Raamattua lähdetä vääristelemään. Tottakai alkukirkossa oli vain yksi seurakunta, koska ensinnäkin kristittyjä oli niin vähän ja sanoma oli vasta lähdössä liikkeelle. Muistutan jälleen, opillisia jyrkkiä eroja ei ole kirkkokuntien välillä kun katsotaan ydinkysymystä: uskoa Kristukseen. 

”

 

Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.

Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan Pyhä Henki on kaikkien Kristukseen uskovien yhteinen lahjariippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan tai paikallisesta yhteisöstään.

Tässä on keskeisiä Raamatun periaatteita Pyhän Hengen toiminnasta:

Henki liittää uskovat yhteen: Paavali kirjoittaa, että kaikki uskovat on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Henki siis yhdistää eri seurakunnat, ei erota niitä.

Henki asuu jokaisessa uskovassa: Raamatun mukaan jokaisen kristityn sydän on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Henki lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat ja ottavat kasteen (Apt. 2:38).

Universaali kirkko: Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa siellä, missä Jeesusta pidetään Herrana (1. Kor. 12:3). Raamatullinen käsitys "seurakunnasta" (kreik. ekklesia) viittaa usein koko maailmanlaajuiseen kristittyjen joukkoon, ei vain yhteen rajattuun ryhmään.”

Minä olen eri mieltä kanssasi:

Raamattu puhuu johdonmukaisesti yhdestä ruumiista ja yhdestä uskosta.

Ei yhdessä (Kristuksen) ruumiissa voi olla montaa erilaista henkeä.

Huomaatko, että olet tehnyt tekoälylle johdattelevan kysymyksen? Sehän toki pyrkii vastaamaan kysyjää miellyttäen. (Tekoälyvastauksiin olisi kiva nähdä käytetty prompti.) 

Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” 

Vaan niin, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole ulkoiset, vaan kulkevat sydämestä sydämeen niiden kautta, joilla on elävä usko (samanlainen).

En kysynyt johdatellen vaan kysyi tuon sun väittämän perusteella. Anteeksi vaan, mutta se ettei kaikki kristityt ole kaikista asioista samaa mieltä vl-porukan kanssa, ei tarkoita, että kyseessä olisi ”eri henki”. Tuo on ihan uskomatonta sokeutta ja halua luoda oma fundamentalistinen uskonto. Sanoisin myös psykologisten tekijöiden vaikuttavan. Vl-ihmiset ei tee sitä mitä Jeesus toivoi vaan luovat keinotekoisia raja-aitoja. Kannattaa pohtia tätä kohtaa syvällisesti ja huolellisesti:

”Minä en enää ole maailmassa, vaan tulen sinun luoksesi. He kuitenkin jäävät maailmaan. Pyhä Isä, suojele heitä nimelläsi – sillä nimellä, jonka olet minulle antanut. Anna heidän olla yhtä niin kuin mekin olemme. 

- -

21Rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä – että he olisivat meissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Silloin maailma uskoo, että sinä lähetit minut.

22Olen antanut heille sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle. Annoin sen, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin olemme. 23Kun minä olen heissä ja sinä minussa, hekin ovat täydellisesti yhtä. Silloin maailma tietää, että sinä lähetit minut ja että rakastit heitä samoin kuin minua.”

”Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” ”

Vl-liikkeessä väitetään, että vl-yhteisö = ainoa oikea seurakunta. Joka muuta väittää, valehtelee. Tämä sulkee ulos kaikissa muissa kristillisissä seurakunnissa olevat. Puheen tasolla puhutaan sydämestä sydämeen kulkevasta rajasta, kuitenkin käytännössä ”tiedetään”, ettei mihinkään muuhun kristilliseen yhteisöön kuuluvat voi olla oikeita kristittyjä. Taitaa suurin osa vl-yhteisössä näin edelleen ajatella, voin toki olla väärässäkin ja tiedän ettei Kaikki ajattele noin. Tuntuisi vaan absurdilta mennä sanomaan jollekin katoliselle nunnalle, että sun pitää tehdä parannus tähän meidän yhteisöön. Se olisi loukkaavaa ja hengellistä ylimielisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.”

Niin missä tarkasti ottaen sanotaan, että kahden tuhannen vuoden jälkeen Pyhä Henki on vain yhdellä seurakunnalla? Toivoisin ettei Raamattua lähdetä vääristelemään. Tottakai alkukirkossa oli vain yksi seurakunta, koska ensinnäkin kristittyjä oli niin vähän ja sanoma oli vasta lähdössä liikkeelle. Muistutan jälleen, opillisia jyrkkiä eroja ei ole kirkkokuntien välillä kun katsotaan ydinkysymystä: uskoa Kristukseen. 

”

 

Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.

Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan Pyhä Henki on kaikkien Kristukseen uskovien yhteinen lahjariippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan tai paikallisesta yhteisöstään.

Tässä on keskeisiä Raamatun periaatteita Pyhän Hengen toiminnasta:

Henki liittää uskovat yhteen: Paavali kirjoittaa, että kaikki uskovat on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Henki siis yhdistää eri seurakunnat, ei erota niitä.

Henki asuu jokaisessa uskovassa: Raamatun mukaan jokaisen kristityn sydän on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Henki lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat ja ottavat kasteen (Apt. 2:38).

Universaali kirkko: Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa siellä, missä Jeesusta pidetään Herrana (1. Kor. 12:3). Raamatullinen käsitys "seurakunnasta" (kreik. ekklesia) viittaa usein koko maailmanlaajuiseen kristittyjen joukkoon, ei vain yhteen rajattuun ryhmään.”

Minä olen eri mieltä kanssasi:

Raamattu puhuu johdonmukaisesti yhdestä ruumiista ja yhdestä uskosta.

Ei yhdessä (Kristuksen) ruumiissa voi olla montaa erilaista henkeä.

Huomaatko, että olet tehnyt tekoälylle johdattelevan kysymyksen? Sehän toki pyrkii vastaamaan kysyjää miellyttäen. (Tekoälyvastauksiin olisi kiva nähdä käytetty prompti.) 

Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” 

Vaan niin, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole ulkoiset, vaan kulkevat sydämestä sydämeen niiden kautta, joilla on elävä usko (samanlainen).

Mikä on se ”samanlainen” usko? Osaatko määritellä mihin silloin uskotaan? Siis erittele, mikä erottaa samalla lailla uskovat eri tavalla uskovista. 

Tässä ollaan ihan asian ytimessä. Rajanveto uskon ydinasioiden ja ehdonvallan asioiden välillä taitaa olla niitä kristinuskon ikuisuuskysymyksiä.

Minusta tässä ratkaisee Pyhän Hengen yhteys. Ajattelen niin, että Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa niin, että perusasioissa ajatellaan samalla tavalla ja vedetään samaan suuntaan, vaikka tilaa pitääkin olla myös erilaisuudelle: Ydinasioissa ykseys, ehdonvallan asioissa vapaus ja kaikessa rakkaus.

Miten te muut hahmotatte tämän? Mikä teistä kuuluu ehdottomasti uskon ydinasioihin?

Ainoa kristillisen uskon ydinasia on evankeliumi, hyvä sanoma. Jos näkee jonkun kristityksi itsensä mieltävän tekevän jotain, mikä sun mielestä on syntiä, toki voi hänen kanssaan asiasta keskustella. Mutta kannattaa nöyrtyä myös sen tosiasian edessä, että voi itse olla väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua. 

Oletko siis nykyään vl? Kukaan muu kuin vl ei käytä tuota vljargonia: "heränneellä tunnolla".

Kyllä olen.

T. Tuo jolta kysyit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.”

Niin missä tarkasti ottaen sanotaan, että kahden tuhannen vuoden jälkeen Pyhä Henki on vain yhdellä seurakunnalla? Toivoisin ettei Raamattua lähdetä vääristelemään. Tottakai alkukirkossa oli vain yksi seurakunta, koska ensinnäkin kristittyjä oli niin vähän ja sanoma oli vasta lähdössä liikkeelle. Muistutan jälleen, opillisia jyrkkiä eroja ei ole kirkkokuntien välillä kun katsotaan ydinkysymystä: uskoa Kristukseen. 

”

 

Raamatussa ei sanota, että Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.

Päinvastoin, Uuden testamentin mukaan Pyhä Henki on kaikkien Kristukseen uskovien yhteinen lahjariippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan tai paikallisesta yhteisöstään.

Tässä on keskeisiä Raamatun periaatteita Pyhän Hengen toiminnasta:

Henki liittää uskovat yhteen: Paavali kirjoittaa, että kaikki uskovat on kastettu yhdessä Hengessä yhdeksi ruumiiksi (1. Kor. 12:13). Henki siis yhdistää eri seurakunnat, ei erota niitä.

Henki asuu jokaisessa uskovassa: Raamatun mukaan jokaisen kristityn sydän on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Henki lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat ja ottavat kasteen (Apt. 2:38).

Universaali kirkko: Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa siellä, missä Jeesusta pidetään Herrana (1. Kor. 12:3). Raamatullinen käsitys "seurakunnasta" (kreik. ekklesia) viittaa usein koko maailmanlaajuiseen kristittyjen joukkoon, ei vain yhteen rajattuun ryhmään.”

Minä olen eri mieltä kanssasi:

Raamattu puhuu johdonmukaisesti yhdestä ruumiista ja yhdestä uskosta.

Ei yhdessä (Kristuksen) ruumiissa voi olla montaa erilaista henkeä.

Huomaatko, että olet tehnyt tekoälylle johdattelevan kysymyksen? Sehän toki pyrkii vastaamaan kysyjää miellyttäen. (Tekoälyvastauksiin olisi kiva nähdä käytetty prompti.) 

Minä en missään vaiheessa ole väittänyt näin: ”Pyhä Henki olisi vain yhdellä tietyllä paikallisseurakunnalla tai kirkkokunnalla.” 

Vaan niin, että Jumalan valtakunnan rajat eivät ole ulkoiset, vaan kulkevat sydämestä sydämeen niiden kautta, joilla on elävä usko (samanlainen).

Mikä on se ”samanlainen” usko? Osaatko määritellä mihin silloin uskotaan? Siis erittele, mikä erottaa samalla lailla uskovat eri tavalla uskovista. 

Tässä ollaan ihan asian ytimessä. Rajanveto uskon ydinasioiden ja ehdonvallan asioiden välillä taitaa olla niitä kristinuskon ikuisuuskysymyksiä.

Minusta tässä ratkaisee Pyhän Hengen yhteys. Ajattelen niin, että Pyhä Henki vaikuttaa seurakunnassa niin, että perusasioissa ajatellaan samalla tavalla ja vedetään samaan suuntaan, vaikka tilaa pitääkin olla myös erilaisuudelle: Ydinasioissa ykseys, ehdonvallan asioissa vapaus ja kaikessa rakkaus.

Miten te muut hahmotatte tämän? Mikä teistä kuuluu ehdottomasti uskon ydinasioihin?

Vastaan minäkin tähän itse kysymääni kysymykseen.

Minulle uskon ydin on tämä, näistä kokisin, että pitää olla samanlainen käsitys (liitin mm. sakramentit tähän):
Tärkeintä Jeesuksen sovitustyö. Usko ei ole mikään ihmisen oma suoritus, vaan täysin Jumalan lahja, joka syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Vaikka usko on kokonaan Jumalan työtä, aito usko näkyy kyllä elämässä myös Hengen hedelminä ja konkreettisena rakkautena.
Muutama keskeinen ydinasia:

Evankeliumi ja anteeksianto: Uskon, että Jeesus antoi jokaiselle uskovaiselle valtuuden antaa toisille syntejä anteeksi. Evankeliumin tärkein viesti on lupaus syntien anteeksiannosta. Siksi anteeksi pyytäminen ja antaminen on uskonelämän ylläpitämisessä tärkeää.
Lapsen usko ja kaste: Jumala antaa uskon lahjan jo jokaiselle syntyvälle lapselle. Kasteessa ihminen otetaan seurakunnan yhteyteen ja hoitoon.
Kilvoitus ja rippi: Arjessa usko on kilvoitusta – pyrkimystä pysyä lähellä Jumalaa. Sitä ei kuitenkaan tehdä omilla voimilla, vaan Jumala antaa siihen halun. Jos asiat painavat, on mahdollisuus vielä purkaa niitä luottamuksellisesti ripissä toiselle uskovaiselle ja kuulla vapauttava synninpäästö. Myös ehtoollinen on tärkeä uskon vahvistaja.
Hengen yhteys: Seurakunta ei ole ulkoinen organisaatio, vaan Pyhän Hengen kokoama joukko, jota yhdistää sydämen usko. Ajattelen, että tämä joukko on Jumalan valtakunta täällä maan päällä, ja se on matkalla taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla  joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan. 

Hyvä pointti. Miten tuo itse asiassa edes eroaa siitä, että "Jumala määrää" päiviemme määrän ja elämän pituuden, mutta kuitenkaan emme siihen luota tyyliin "käyköön kuinka käy, kaikki on Luojan kädessä" vaan laitamme autossa turvatyön ja  päähämme pyöräilykypärän eli käytämme omaa järkeämme ja mietimme itse nykyaikaisten keksintöjen valossa (auto, polkupyörä, tuntemattomia käsitteitä Raamatussa), miten olisi viisainta toimia. Luojalle jää sitten joka tapauksessa oma tonttinsa.  

Minusta tuo on täysin verrattavissa siihen, että käytämme  myös ehkäisyasioissa sitä nykyaikaista lääketiedettä, joka on saatavilla, mutta siitä huolimatta Luojalle jää joka tapauksessa oma tonttinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen perheessä 60 %:lla lapsista on nepsydiagnoosi. Muutamalla lapsista oireilu on niin rajua, että ollaan valitettavasti jouduttu sanomaan tän perheen lapsille, ettei välttämättä kannatta hankkia montaa lasta tai kannattaa harkita tarkoin, kyseessä on niin vahvasti periytyvät asiat. Tässä valitettavsti on pakko olla realisti, vaikka miten uskoisi lasten olevan lahjoja. -vl

Olet synnin tilassa ja epäuskossa. Tuo ei ole mikään syy olla vastaanottamatta kaikkia lapsia. Sielunvihollinen kuiskuttelee nyt aika pahasti.

Ei kuiskuttele. Jos et ole sitä kokenut, et voi ymmärtää millainen maanpäällinen helvetti noista ongelmista tulee pahimmillaan vuosiksi. Vai oletko pitänyt lasta kiinni lattialla, samalla kun toinen aikuinen soittaa ambulanssia? Ettei lapsi karkaa, satuta muita tai itseään. Taistellut vuosikausia ihan perusasioiden kanssa. Jne. Jos sun lapsilla olisi fyysinen perinnöllinen sairaus, joka aiheutta kroonista kärsimystä, suosittelisit myöskin lapsiluvun rajaamista. Tässä on kyse samasta asiasta. 

Niinpä. On myös kannanottoja ja puheenvuoroja joissa on selkeästi todettu että väsymyksen hoitaminen on tärkeää ja että tällöin ehkäisy voi tulla ajankohtaiseksi asiaksi. Minusta tuntuu että tuo saamasi viesti oli provo, ei kai kukaan uskovainen voi tosissaaan ajatella että voi toiselle mennä sanomaan tämmöisessä asiassa joka on niin henkilökohtainen. Varsinkaan täällä palstalla emme luultavasti toistemme tilanteita tunne, joten ei pitäisi vikoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa kristillisen uskon ydinasia on evankeliumi, hyvä sanoma. Jos näkee jonkun kristityksi itsensä mieltävän tekevän jotain, mikä sun mielestä on syntiä, toki voi hänen kanssaan asiasta keskustella. Mutta kannattaa nöyrtyä myös sen tosiasian edessä, että voi itse olla väärässä. 

Juuri tuo. Olen siis täysin allerginen  tuolle  tämän liikkeen  julistamalle ehdottomalle totuudelle, joka heidän mielestään on vain heidän ja vain täysin "samoin" (mitä ikinä tarkoittaakaan) hallussa ja  kaikkia muita pidetään vääräoppisina ja harhaoppisina ja mitä ikinä.  Niskakarvat nousee heti pystyyn. 

Pidän kovasti sellaisesta kiinalaisesta kertomuksesta. Oli korkeasti kunnioitettu guru, jonka luokse ihmiset tulivat kysymään asioista, elämän tarkoituksesta ja muusta.  Guru vastaili, mutta katsoi aina välillä kämmeneensä. Ihmiset ihmettelivät, että miksi hän niin tekee.  Eräs sitten onnistui vilkaisemaan kämmentä. Siinä luki: "voin olla väärässäkin". 

Esim. juutalaisyhteisössä on saatu 

 kuriin tämä erittäin vakava perinnöllinen sairaus sillä tavoin, että ihminen puuttuu asiaan. Eiköhän samat menetelmät yleistyisi vl-yhteisössä, jos olisi iso riski ja jostain syystä yleistynyt ilmiö. Äkkiä unohtuisi ne maallikkopuhujien puheet ”puuttumisesta luojan työhön” jne.  Ihmisen on tunnistettava vastuunsa ja toimittava sen edellyttämällä tavalla.

”Tay–Sachsin tauti

Kyseinen tappava, hermostoa rappeuttava, peittyvästi periytyvä sairaus  on saatu lähes kokonaan hävitetyksi laajamittaisen geeniseulonnan, raskautta edeltävän testauksen ja avioliittoneuvonnan avulla. [1, 2, 3]

Erityisesti aškenasijuutalaisilla esiintyy poikkeuksellisen paljon tiettyjä peittyviä geenimutaatioita ("perustajavaikutus"), jolloin lapsi sairastuu vain, jos hän perii virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan.[1, 2]

Taudin lähes täydellinen pysäyttäminen perustuu seuraaviin menetelmiin:

Dor Yeshorim -järjestelmä: Erityisesti ortodoksijuutalaisten yhteisöissä nuorille tehdään anonyymit geenitestit ennen kumppanin etsintää. Kun kaksi ihmistä harkitsee avioliittoa, järjestelmästä tarkistetaan vain se, ovatko he molemmat saman sairauden kantajia. Jos ovat, heitä neuvotaan olemaan avioitumatta keskenään. [1, 2]

JScreen ja yhteisölliset seulonnat: Nykyään laajojen JScreenin kaltaisten järjestöjen ansiosta pariskunnat voivat testata itsensä helposti sylkinäytteellä ennen perheenperustamista. [1, 2]

Alkiodiagnostiikka (PGT): Jos pariskunta on saman tautigeenin kantaja, he voivat käyttää koeputkihedelmöitystä, jossa alkioista tutkitaan geenivirheet ennen niiden siirtämistä kohtuun.

Tämän järjestelmällisen seulonnan ansiosta Tay–Sachsin taudin esiintyvyys juutalaisessa väestössä on pudonnut yli 90–95 prosenttia 1970-lukuun verrattuna. Nykyään suurin osa Tay–Sachs-lapsista syntyykin muille kuin juutalaisille vanhemmille, koska muissa väestöryhmissä vastaavaa järjestelmällistä seulontaa ei tehdä.”
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ehkäisyasiassa voisi ajatella niin, että kun kerran mikään ehkäisykeino ei muutoinkaan ole sataprosenttisen varma, niin ainahan Jumalalla  joka tapauksessa on mahdollisuus luoda halutessaan uutta elämää. Kaikkivoipainen kun on, käsityksenne mukaan. 

Hyvä pointti. Miten tuo itse asiassa edes eroaa siitä, että "Jumala määrää" päiviemme määrän ja elämän pituuden, mutta kuitenkaan emme siihen luota tyyliin "käyköön kuinka käy, kaikki on Luojan kädessä" vaan laitamme autossa turvatyön ja  päähämme pyöräilykypärän eli käytämme omaa järkeämme ja mietimme itse nykyaikaisten keksintöjen valossa (auto, polkupyörä, tuntemattomia käsitteitä Raamatussa), miten olisi viisainta toimia. Luojalle jää sitten joka tapauksessa oma tonttinsa.  

 

Minusta tuo on täysin verrattavissa siihen, että käytämme  myös ehkäisyasioissa sitä nykyaikaista lääketiedettä, joka on saatavilla, mutta siitä huolimatta Luojalle jää joka tapauksessa oma tonttinsa. 

Minulle tulee mieleen myös se, kuinka sielunvihollinen koetteli Jeesusta. Tietyllä tavalla ajattelen että ihmisenkään ei tule koetella Jeesusta, ja juuri siksi tehdä järkeviä valintoja: käyttää turvavyötä tai kypärää, huolehtia terveydestään tilanteen kulloinkin vaatimalla tavalla. 

Myös lääkärien ammattitaitoon saa luottaa erilaisissa terveyskysymyksissä.