Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

”Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki?”

Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.

Jos sinä koet oman seurakuntasi vastaavan Raamatun kuvausta Jumalan valtakunnasta ja minä koen, että omani on, niin joko toinen tai molemmat meistä ovat väärässä. Tämä on USKON asia, ei tiedon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

”Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki?”

Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.

Jos sinä koet oman seurakuntasi vastaavan Raamatun kuvausta Jumalan valtakunnasta ja minä koen, että omani on, niin joko toinen tai molemmat meistä ovat väärässä. Tämä on USKON asia, ei tiedon.

Toki se seurakunta on rajoiltaan vaikeaselkoinen, sydämestä toiseen kulkeva:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

”Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki?”

Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.

Jos sinä koet oman seurakuntasi vastaavan Raamatun kuvausta Jumalan valtakunnasta ja minä koen, että omani on, niin joko toinen tai molemmat meistä ovat väärässä. Tämä on USKON asia, ei tiedon.

Toki se seurakunta on rajoiltaan vaikeaselkoinen, sydämestä toiseen kulkeva:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tekstisi on suoraan sanasta sanaan SRK:n sivulta, mikä olisi hyvä mainita. Olen lukenut sen sieltä eikä sieltäkään löydy vastauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

”Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki?”

Ei mistään. Raamatun mukaan se on vain yhdellä seurakunnalla. Tässä kohtaa ollaan uskon varassa.

Jos sinä koet oman seurakuntasi vastaavan Raamatun kuvausta Jumalan valtakunnasta ja minä koen, että omani on, niin joko toinen tai molemmat meistä ovat väärässä. Tämä on USKON asia, ei tiedon.

Toki se seurakunta on rajoiltaan vaikeaselkoinen, sydämestä toiseen kulkeva:

KRISTUKSEN SEURAKUNTA on Pyhän Hengen kokoama uskovien yhteisö maan päällä. Siinä uskovat ovat elävässä yhteydessä Kristukseen ja toinen toisiinsa. Seurakunta ei ole ensisijaisesti ulkonainen yhteisö, vaan sen jäseniä yhdistää toisiinsa henkilökohtainen sydämen usko. Ulkonainen yhteys syntyy siitä, että seurakunnan jäsenet kilvoittelevat samankaltaisessa uskossa.

Tekstisi on suoraan sanasta sanaan SRK:n sivulta, mikä olisi hyvä mainita. Olen lukenut sen sieltä eikä sieltäkään löydy vastauksia. 

Sorry, olet oikeassa. Tuon vikan kpln olen niin tosi monta kertaa laittanut tähän ketjuun ihan linkin kanssa, että ajattelin kaikkien tietävän että se on sieltä. Pahoittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vl liikkeessä ihmisen traumatkin on opillisia asioita. Vaikea siinä on silloin empatialle löytää sijaa. Oppi (varsinkin 'oikea') ja empatia on valovuosien päässä toisistaan. Traumoja ei voi hoitaa 'opilla'. 

Kuulostaa että sinulla on vanhentunutta tietoa. Olen lukenut pari tutkimusta lestadiolaisuuden historiasta ja menneinä vuosikymmeninä noin on voitu tehdä. Lähivuosina olen kuitenkin lukenut useita kannanottoja joissa mielenterveys ja usko erotetaan. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Taitaa vl-lukijat olla vielä seuroissa. 
Puuttuuko sulla joku sana tästä:

”Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?”

Vierailija kirjoitti:

Taitaa vl-lukijat olla vielä seuroissa. 
Puuttuuko sulla joku sana tästä:

”Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?”

Näköjään sanan tämä loppuun on putkahtanut ylimääräinen n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyhä Henki -kysymykseen ei millään tule vastausta. Miten voi olla, että pyydetään keskustelua, mutta ei sitten vastata kun esitetään aito kysymys. 

Tämä edellisellä sivulla annettu vastaus taisi mennä sun silmien ohi:

Jos kaikki ovat omalla (keskenään erilaisella) uskollaan menossa samaan taivaaseen, missä on silloin Jumalan valtakunta? 

”Että te kaikki yhdenkaltaisenpuheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).”
Väite, että Uuden testamentin mukaan keskenään erilaiset uskot ja opit voisivat muodostaa yhtä lailla Jumalan seurakunnan, ei saa tukea Raamatusta. Vai löydätkö sinä sellaisia kohtia, minä en ole löytänyt?

Raamatussa seurakunta näyttäytyy yhtenä Kristuksen ruumiina, ei joukkona keskenään erilaisia uskoja. Paavali puhuu yhdestä Hengestä, yhdestä ruumiista, yhdestä uskosta, yhdestä kasteesta ja yhdestä Herrasta (Ef. 4:4–6). Pyhä Henki yhdistää uskovaiset yhdeksi ruumiiksi, jossa on yksi henki (1. Kor. 12:12–13), ja Jeesus sanoo: ”Niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen”(Joh. 10:16).

Vastasiko tämä siihen, mitä halusit kysyä?

Ei vastannut. Tuo ei ole vastaus kysymykseen. Maailmassa on valtavasti seurakuntia ja herätysliikkeitä. Miksi juuri vl-yhteisö olisi ainoa oikea? 

Lisäksi käsitys siitä, mikä on yksi usko jää hämäräksi. Suuri osa kristityistä jakaa kristillisen pelastusopin. Mikä on se yhteinen oppi, jonka kaikki vl:t jakavat mutta kukaan muu ei? Se, että pelastukseen vaaditaan vl-yhteisö? Kuulostaa kehäpäätelmältä.

Haluan ensin selventää tätä ilman ”järjestökeskeistä” leimaa.

Kyse ei ole siitä, että tietty rekisteröity yhdistys, nimi tai tiettyyn herätysliikkeeseen kuuluminen pelastaisi ihmisen. Raamatullisessa ajattelussa kynnyskysymys ei ole järjestö, vaan Pyhä Henki ja sen synnyttämä elävä usko.

Vastauksena kysymykseesi siitä, mikä tämä "yksi usko" on ja mitä muut eivät tavoita:

 Usko ei ole vain pään tason opillinen hyväksyntä. Suuri osa kristityistä myöntää samat teoreettiset uskonkappaleet paperilla, mutta meidän mukaan usko syntyy ja elää siitä, kun Pyhä Henki antaa synnit anteeksi elävän sanoman ja saarnan kautta.

Yksi usko tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki liittää ihmiset samaan Kristuksen ruumiiseen, jolloin uskovat kokevat keskenään yhtenevän uskonkäsityksen ja Hengen yhteyttä — ei pakotettuna organisaationa, vaan sisäisenä todellisuutena.

Ero syntyy siis siinä, miten seurakunta määritellään:

1. Jos seurakunta nähdään sateenvarjona, jonka alle mahtuu satoja keskenään eri mieltä olevia oppeja ja liikkeitä, silloin väite yhdestä ainoasta joukosta tuntuu mielettömältä.

2. Jos seurakunta nähdään yhtenä Kristuksen ruumiina, jossa vaikuttaa yksi ja sama Pyhä Henki, oppi ja usko eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Syystä tai toisesta tämä elävä usko ja Hengen yhteys on säilynyt ja koettu juuri tässä yhteisössä, jossa saarnataan synninpäästön evankeliumia. Kyse ei ole meidän paremmuudestamme tai halusta sulkea muita ulkopuolelle, vaan siitä, missä uskomme mukaan kuullaan ja eletään todeksi se sama usko, josta jo Paavali kirjoitti.

En kuvittele, että olisit samaa mieltä kanssani, mutta ehkä voisit yrittää ymmärtää mihin minun näkökulmani perustuu.

Ei edelleenkään tule vastausta siihen, miksi juuri vl-ihmisillä olisi Pyhä Henki eikä muilla. Mistä tietää, millä tuhansista tai miljoonista yhteisöistä on Pyhä Henki? Ei synninpäästö ole vain yhden kristillisen yhteisön asia vaan muiden myös. 

 

Ensiksi haluan vastata tähän kysymykseesi sillä vajavaisella ymmärryksellä mikä minulla asiasta on. Korostan että en halua vastauksellani sinua kysyjä loukata, vastaan täysin siitä käsin miten olen asian oppinut ja ymmärtänyt ja kuinka uskon. 

Ei missään sanota että täytyy olla vanhoillislestadiolainen, vaan että uskon täytyisi olla samanlaista. Jumalan valtakunnan rajoja ei voi omin silmin nähdä, se kulkee sydämestä sydämeen. 

Olen itse vanhoillislestadiolainen ja omat kokemukseni rajoittuvat seuroihin sekä kirkon jumalanpalveluksiin. Kirkossahan saatetaan lukea yhteisesti virsikirjan takaa synnintunnustus ja pappi saattaa (vaikka ei siis tosiaan aina ole vl) sanoa että synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomahan on lohdullinen mutta joku juttu tässä on, koska se ei kuitenkaan mene perille samalla tavalla kuin jos joku samalla tavoin uskova synninpäästön sanoman tarjoaa, seuroissa tai muuten. Tietenkään koko ajan ei tarvitse tuntua joltain ja osittain olenkin sitä mieltä että joku voimakas kokemuksellisuus ei tosiaan ole tavoite tai välttämättä edes hyväksi. Mutta rauha ja vapauden tunne laskeutuu sydämeen, ja tämän jälkeen on kevyempi olla. 

Helluntailainen kaveri sanoi myös kerran, että heilläkin kokouksessa joskus julistetaan tätä syntien anteeksiantoa. En ehtinyt kysyä enempää kun keskustelutilanne oli niin ohikiitävä, mutta jäin miettimään että miten tarkalleen ottaen tämä tapahtuu. Seuroissahan voit uskoa tämän yleisestä saarnasta kun puhuja evankeliumia tarjoaa, tai voit kohottaa kätesi jolloin puhuja saarnaa sinulle henkilökohtaisesti evankeliumin sieltä puhujan paikalta. Voi myös kysyä keneltä tahansa uskovaiselta, vaikka vierustoverilta.

Jos tässä ketjussa on muita kuin vanhoillislestadiolaisia, niin voisitteko kertoa, onko teillä asiasta joku käytäntö ja miten teillä toimitaan? Ihan mielenkiinnosta, koska tiedän kyllä itsekin että monen yhteisön kanssa yhtäläisyyksiäkin on.

Minuakin kiinnostaa tämä! Olen myös alkanut miettiä, erästä skenaariota jota varmasti tapahtuu: Tavallinen luterilainen, joka uskoo olevansa kokonaan syntinen käy usein kirkossa. Hän kuulee siellä yhä uudelleen, että Jeesuksen tähden saa synnit anteeksi. Tämän hän uskoo. Hän elää myös tavallista hyvää ja rehellistä elämää sekä pyrkii kohtelemaan muita hyvin. Ei ansaitakseen armoa, vaan koska haluaa.

 

Mitä tämän ihminen pyytää anteeksi jos pyytää synninpäästöä nimenomaan lestadiolaiselta?

Kirkossa synninpäästön julistaminen on kai usein ajateltu papin tehtäväksi, vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan että Jeesus antoi tämän viran uskovaisille yleisesti. 

Synninpäästön sanomalla on myös tässä kristillisyydessä erityinen merkitys uskon vastaanottamisen ja säilyttämisen näkökulmasta jotta matkaa jaksaa taittaa puhtaalla omallatunnolla, taakat harteilta hetkeksi kadonneena.  Sinänsähän syntejä ei tarvitse nimetä erikseen, ihminenhän tekee päivittäin asioita joita ei välttämättä sen kummemmin tiedosta. 

Arkisesti voidaan kysyä, että jaksatko siunata tai voi sanoa vaikka että haluaisin uskoa evankeliumin omalle kohdalleni. Näin matkan vaivoista väsynyt saa virkistyä tai heränneellä tunnolla oleva omistaa Jumalan rauhan.

Terkuin 

Rebekka 

Mutta mitä ei-lestadiolaisen papin synninpäästöstä synnit anteeksi uskonut pyytäisi anteeksi pyytäessään synninpäästöä lestadiolaiselta?

Mikäli usko ei ole samankaltaista ja henkilö olisi heränneellä tunnolla eli kokisi vahvasti oman syntisyytensä, ja ettei omat asiat ole kunnossa, niin tällöin varmaankin epäuskoa, jos ihminen osaisi tämän siinä hetkessä nimetä.

Itse en vastaavassa tilanteessa olisi osannut eritellä asiaani. Vein lapset ry:n pyhäkouluun koska halusin heidän saavan kunnollista opetusta uskomisen asiassa, en siis itse ollut vl eikä heitä ollut lapsuudenperheessänikään. Kun minulle tarjoutui hetki kahdenkeskiselle keskustelulle paikalla olevan uskovaisen kanssa, kerroin hänelle ajatuksistani ja olotilastani. Toinen tunnisti synnin hädän ja julisti minulle evankeliumia. Tällöin toki olin heränneellä tunnolla, etsikkoajasta voisi puhua.