Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

Ilmeisesti tahti kuitenkin väheni huomattavasti kun hänet erotettiin puhujan tehtävästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

Ilmeisesti tahti kuitenkin väheni huomattavasti kun hänet erotettiin puhujan tehtävästä.

Ei selitä koko touhua, yksi ihminen ei olisi ehtinyt juosta ympäri suomea vuosikausia alistamassa muita. Kyllä tähän tarvitaan isompi ihmisjoukko ja paikallisyhdistysten ”henkilökunta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

Ilmeisesti tahti kuitenkin väheni huomattavasti kun hänet erotettiin puhujan tehtävästä.

Ei selitä koko touhua, yksi ihminen ei olisi ehtinyt juosta ympäri suomea vuosikausia alistamassa muita. Kyllä tähän tarvitaan isompi ihmisjoukko ja paikallisyhdistysten ”henkilökunta”.

Srk:n kirjasta Myrskyjen keskellä muistelen lukeneeni, että jotkut tosiaan reissasivat ympäri Suomen aika paljon. Tosin kirja ei ole omani niin en voi nyt tarkistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Täällä on paljon näkynyt niitä viestejä tyyliin että "en minä tiennyt niistä hoitokokouksista, en minä voi olla vastuussa".

Tämä on totta mutta ongelma on siinä, ettei kukaan tai mikään ole vastuussa. Joku laimea pahoittelu menneistä toimista on esitetty julkisuuteen, mutta kellään ei ole mandaattia astua esiin ja sanoa että jep, meidän syytä, olemme vastuussa. Vastuuta voi nimittäin käyttää vielä jälkikäteenkin, mutta nyt kukaan ei (kunnolla) pysty siihen tämän "ei johtajia" -käytännön myötä, jota ei ole muutettu ja korjattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei kiinnosta hengellinen tila. Justhan eilen kerroin miten mut on peloteltu niin pahasti tän yhteisön toimesta, etten uskalla lähteä kokonaan yhteisöstä. 😭 Olin myös nuorempana hädissäni muista ihmisistä, tuokin herttainen mummo tuossa kirjaston käytävällä menossa helvettiin? 😭😭 Sain pahoja paniikkiioireita ja pelkotiloja, koska pelkäsin olevani Liian Syntinen. 😭 Mun jumalakuva on edelleen erittäin ankara ja autoritaarinen, joudun työstämään asiaa.😭 

Sitten kuulin, että yhteisössä on raiskailtu samaan aikaan lapsia vuosikausia kun minä podin syyllisyyttä ja pelkoa ties mistä pikku asiasta samaan aikaan. 😭

Ja sitten Sinä, Ah Niin Hurskas Kristitty väität, ettei meitä kiinnosta hengellinen tila?!😭😭

Oletko saanut apua tuohon Jumalakuvasi työstämiseen? 

En. Mun apu on tieto, etsin sitä mistä tahansa kuin diileri huumekätköänsä. Tieto -> totuus -> vapaus. 

Tieto on tosiaan mikä voi auttaa pääsemään turhista peloista. Siinä on vain se juttu, että me ihmiset emme koskaan saavuta lopullista totuutta edes maallisista asioista tietomme avulla ja hengellisissä asioissa vielä vähemmän. Aina jää se mahdollisuus, että entä jos asia onkin toisin kuin uskon sen olevan.

Tästä seuraa se, että rauhan löytääkseen on lopulta kyettävä hyväksymään jonkinlainen epävarmuus. Siinä auttaa se perusturvallisuuden tunne. Ja jos sitä ei ole saanut alunperinkään lapsena tai se on rikkoutunut myöhemmin niin sen saaminen on toipumisessa oleellista. Ainakin traumaterapiassa on keinoja tähän. Myös muut hyvät, turvalliset ihmissuhteet voivat korjata paljon, mutta tarvittaessa ammattiapu voi olla suureksi hyödyksi.

Ja jos etsit nimenomaan armollisempaa jumalakuvaa niin hengellisiä traumoja ymmärtävä sielunhoitaja voi myös auttaa asioiden käsittelyssä.

Jos päädyt hakemaan apua jostakin niin pidä mielessä se, että pätevä ammattilainen, olipa hän terapeutti tai sielunhoitaja tai kuka tahansa, ei edellytä sinulta mitään tiettyä lopputulosta uskossasi tai maailmankuvassasi. Ammattitaitoinen traumaterapeutti ei vaadi sinua jättämään uskoa tai uskonnollista yhteisöä ja hengellisiä traumoja ymmärtävä sielunhoitaja ei edellytä sinua uskomaan Jumalaan tai päätymään mihinkään hengellisyyttä sisältävään maailmankuvaan. Heidän tehtävänsä on hyväksyä sinut ja ajatuksesi sellaisena kuin ne ovat ilman vaatimuksia tai pelottelua ja antavat sinun myös muuttaa mieltäsi, jos koet tarvetta tehdä niin. 

Ja ammattiavun hakeminen ei ole sekään pakollista eikä se korvaa sitä tiedonhakua mitä nyt teet. Se kuitenkin voi auttaa siinä turvallisuuden tunteen saamisessa mikä on minun ymmärtääkseni oleellista siinä armollisemman jumalakuvan löytämisessä. Pelkkä tieto ilman turvallisuuden kokemusta ei ehkä riitä siihen.

Nämä ovat tämän saman asian kanssa kamppailleen ja asiaa pohtineen maallikon näkemyksiä eli suhtaudu niihin sellaisina, älä totuutena.

Omasta kokemuksesta tiedän, että turvallinen maailmankuva on mahdollista löytää. Toivottavasti myös sinä löydät sen mitä etsit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ei kiinnosta hengellinen tila. Justhan eilen kerroin miten mut on peloteltu niin pahasti tän yhteisön toimesta, etten uskalla lähteä kokonaan yhteisöstä. 😭 Olin myös nuorempana hädissäni muista ihmisistä, tuokin herttainen mummo tuossa kirjaston käytävällä menossa helvettiin? 😭😭 Sain pahoja paniikkiioireita ja pelkotiloja, koska pelkäsin olevani Liian Syntinen. 😭 Mun jumalakuva on edelleen erittäin ankara ja autoritaarinen, joudun työstämään asiaa.😭 

Sitten kuulin, että yhteisössä on raiskailtu samaan aikaan lapsia vuosikausia kun minä podin syyllisyyttä ja pelkoa ties mistä pikku asiasta samaan aikaan. 😭

Ja sitten Sinä, Ah Niin Hurskas Kristitty väität, ettei meitä kiinnosta hengellinen tila?!😭😭

Oletko saanut apua tuohon Jumalakuvasi työstämiseen? 

En. Mun apu on tieto, etsin sitä mistä tahansa kuin diileri huumekätköänsä. Tieto -> totuus -> vapaus. 

Tieto on tosiaan mikä voi auttaa pääsemään turhista peloista. Siinä on vain se juttu, että me ihmiset emme koskaan saavuta lopullista totuutta edes maallisista asioista tietomme avulla ja hengellisissä asioissa vielä vähemmän. Aina jää se mahdollisuus, että entä jos asia onkin toisin kuin uskon sen olevan.

Tästä seuraa se, että rauhan löytääkseen on lopulta kyettävä hyväksymään jonkinlainen epävarmuus. Siinä auttaa se perusturvallisuuden tunne. Ja jos sitä ei ole saanut alunperinkään lapsena tai se on rikkoutunut myöhemmin niin sen saaminen on toipumisessa oleellista. Ainakin traumaterapiassa on keinoja tähän. Myös muut hyvät, turvalliset ihmissuhteet voivat korjata paljon, mutta tarvittaessa ammattiapu voi olla suureksi hyödyksi.

Ja jos etsit nimenomaan armollisempaa jumalakuvaa niin hengellisiä traumoja ymmärtävä sielunhoitaja voi myös auttaa asioiden käsittelyssä.

Jos päädyt hakemaan apua jostakin niin pidä mielessä se, että pätevä ammattilainen, olipa hän terapeutti tai sielunhoitaja tai kuka tahansa, ei edellytä sinulta mitään tiettyä lopputulosta uskossasi tai maailmankuvassasi. Ammattitaitoinen traumaterapeutti ei vaadi sinua jättämään uskoa tai uskonnollista yhteisöä ja hengellisiä traumoja ymmärtävä sielunhoitaja ei edellytä sinua uskomaan Jumalaan tai päätymään mihinkään hengellisyyttä sisältävään maailmankuvaan. Heidän tehtävänsä on hyväksyä sinut ja ajatuksesi sellaisena kuin ne ovat ilman vaatimuksia tai pelottelua ja antavat sinun myös muuttaa mieltäsi, jos koet tarvetta tehdä niin. 

Ja ammattiavun hakeminen ei ole sekään pakollista eikä se korvaa sitä tiedonhakua mitä nyt teet. Se kuitenkin voi auttaa siinä turvallisuuden tunteen saamisessa mikä on minun ymmärtääkseni oleellista siinä armollisemman jumalakuvan löytämisessä. Pelkkä tieto ilman turvallisuuden kokemusta ei ehkä riitä siihen.

Nämä ovat tämän saman asian kanssa kamppailleen ja asiaa pohtineen maallikon näkemyksiä eli suhtaudu niihin sellaisina, älä totuutena.

Omasta kokemuksesta tiedän, että turvallinen maailmankuva on mahdollista löytää. Toivottavasti myös sinä löydät sen mitä etsit. 

Kiitos ihanasta viestistä!

(Eri kuin hän jolle kirjoitit)

Vierailija kirjoitti:

Jos hengellistä hierarkiaa ei ole, miksi kaikki eivät pääse ääneen eli seurapuhujiksi? Eihän yhden tyypin puheet ole sen "pyhempiä" kuin toisenkaan eikä kyse ole pappisvirasta.

Hyvä että kaikki eivät ole puhujia tai ettei ole sellaista käytäntöä että kuka tahansa voi mennä eteen höpöttämään mitä hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hengellistä hierarkiaa ei ole, miksi kaikki eivät pääse ääneen eli seurapuhujiksi? Eihän yhden tyypin puheet ole sen "pyhempiä" kuin toisenkaan eikä kyse ole pappisvirasta.

Hyvä että kaikki eivät ole puhujia tai ettei ole sellaista käytäntöä että kuka tahansa voi mennä eteen höpöttämään mitä hyvänsä. 

kyllähän siellä höpötetään ......liike täynnä ristiriitaisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Tuosta syntipukkijutusta en olekaan kuullut aiemmin. Kertoisitko lisää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Kristillisen uskon mukaan ihminen voi saada paljon anteeksi. Ev. lut. kirkon pappi ei esimerkiksi saa kertoa edes poliisille, vaikka joku tulisi sielunhoitokeskusteluun tunnustamaan murhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Tuosta syntipukkijutusta en olekaan kuullut aiemmin. Kertoisitko lisää?

voit etsiä tiedon itse. löytyy helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hengellistä hierarkiaa ei ole, miksi kaikki eivät pääse ääneen eli seurapuhujiksi? Eihän yhden tyypin puheet ole sen "pyhempiä" kuin toisenkaan eikä kyse ole pappisvirasta.

Hyvä että kaikki eivät ole puhujia tai ettei ole sellaista käytäntöä että kuka tahansa voi mennä eteen höpöttämään mitä hyvänsä. 

No voi hyvänen aika, pakkoko se on "kaikkien" olla puhujia. Mutta kyllä minun mielestäni lähtökohta on se, että jos kerran kaikki ovat hengellisesti katsoen samalla viivalla, niin jokaisen jutut eli "höpinät" ovat myös samalla viivalla. Siis tämän perusteella kuuluisi olla.

En ymmärrä, miten tämäkin pystytään perustelemaan niin oudosti, että sitten kuitenkaan kaikki samanarvoiset eivät kelpaa puhumaan. Ja miksi yleensäkään mennä sitten kuuntelemaan ketään puhujaa, kun minun jutut ovat samanarvoisia ja yhtä päteviä kuin hänenkin. Vai eikö sittenkään ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Kristillisen uskon mukaan ihminen voi saada paljon anteeksi. Ev. lut. kirkon pappi ei esimerkiksi saa kertoa edes poliisille, vaikka joku tulisi sielunhoitokeskusteluun tunnustamaan murhan.

Tämä on kyllä synnintekijän kannalta huippukäytäntö, mutta hänen tekojensa uhrit jää tässä kyllä ihan yksin. Tätä juttua on vaikea itselleen selittää järkevästi.

Jos te hiukankin tuntisitte Raamattua, niin tietäisitte että puhujien asettaminenkin ohjeistetaan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos te hiukankin tuntisitte Raamattua, niin tietäisitte että puhujien asettaminenkin ohjeistetaan siellä.

Jos hiukan tuntisit traditiota ja historiaa niin ymmärtäisit ettei asia ole noin yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”johtokunnat olivat keskeisessä roolissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen 1970-luvun hoitokokouksia järjestettäessä ja johdettaessa. [1, 2]

Hoitokokouskäytäntö kytkeytyi vahvasti liikkeen organisaatiorakenteeseen sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla: [1]

Paikalliset rauhanyhdistykset: Käytännön hoitokokouksia järjestettiin paikallisten rauhanyhdistysten tiloissa. Niiden koollekutsujina ja johtajina toimivat usein kyseisen paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenet, puheenjohtajat sekä yhdistyksen omat puhujat ja maallikovanhimmat. [1, 2]

Keskusjärjestö SRK: Valtakunnallisella tasolla toimintaa ja sen taustalla ollutta tiukkaa opillista linjaa ohjasi kattojärjestö SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) johtokunta ja liikkeen silloinen vaikutusvaltainen johto. SRK:n puhujat ja johtokunnan jäsenet kiersivät myös eri paikkakunnilla ”hoitamassa” paikallisia yhdistyksiä ja niiden jäseniä. [1, 2]

Hoitokokouksissa käytettiin merkittävää yhteisöllistä ja hallinnollista valtaa. Jos hoitokokoukseen joutunut ihminen ei suostunut pyytämään anteeksi hänelle osoitettuja ”syntejä” tai ”väärää henkeä”, paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta saattoi erottaa hänet yhdistyksen jäsenyydestä tai evätä häneltä tervehdyksen (evankeliumin) ja osallistumisen seuroihin.”

Tässä näkyy jälleen hengellinen hierarkia. Johtokunta käski tavallisen rivijäsenen seurakunnan eteen tekemään parannusta milloin mistäkin asiasta, aina syytetyt ei edes ymmärtäneet mistä oli kyse. Puhdasta mielivaltaa. 

Minä olen ymmärtänyt, että hoitokokousten aikaan srk:ssa vaikutti yksi nimekäs puhuja, joka käytännössä järjesti hoitokokoukset.

Höpö höpö. Kyllä näitä hidalgoja oli ympäri suomen.

muistaakseni yhdestä tehtiin syntipukki. Hän taisi olla maanviljelijä ammatiltaan

Hän sai tekonsa anteeksi. Kuoli siis liikkeensä hyväksymänä saarnaajana. Hän tuskin pyysi keneltäkään anteeksi ? Maallikoille annetaan valtaa, niin jälki on rumaa. 

Ei taidettu enää palauttaa saarnaajaksi. Rivijäsenenä kuoli.

ei, mutta tekonsa sai anteeksi. Olen lukenut, että hänestä tehtiin syntipukki hoitokokouksiin. Kun luen hänen sanomisiaan, niin on niissä paljon outoja selityksiä

Kristillisen uskon mukaan ihminen voi saada paljon anteeksi. Ev. lut. kirkon pappi ei esimerkiksi saa kertoa edes poliisille, vaikka joku tulisi sielunhoitokeskusteluun tunnustamaan murhan.

Paitsi että, kirkkolaki koskien rippisalaisuutta velvoittaa papin viemään asian eteenpäin, jos joku kertoo suunnittelevansa rikosta tms. Eli jos joku menee papille kertomaan aikovansa murhata sen ja sen tiettynä aikana, niin papilla on velvollisuus toimittaa tieto eteenpäin, kuitenkin niin ettei tekijän henkilöllisyys paljastu.