Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija
26.04.2026 |

Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.

 

Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?

Kommentit (8910)

Vierailija
8901/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.

Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?

hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??

En ymmärrä, miten kirjoitukseni tarkoittaisi hoitokokousten väärinkäytösten tai henkisen väkivallan hyväksymistä. Niitä asioita ei siinä puolustettu eikä edes käsitelty.

Kirjoitin aivan eri asiasta: siitä, mitä ihmiselle ja ryhmälle voi tapahtua, jos samoja kielteisiä tapahtumia käsitellään jatkuvasti uudelleen ja keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Se, että jokin menneisyydessä tapahtunut asia on väärin, ei tarkoita, että sen jatkuva toistaminen olisi automaattisesti hyödyllistä. Eikä se, että kysyy tällaisen keskustelun vaikutuksista, tarkoita tapahtumien kieltämistä tai hyväksymistä.

Juuri tätä eroa yritin tuoda esiin.

Niin no asiaa kenties toistetaan siihen asti, että saadaan kunnollisia ja riittäviä vastauksia ja/tai vakuututaan siitä, että kaikki mahdollinen tehdään tapahtumien selvittämiseksi ja sitä myöten sen estämiseksi, ettei vastaavaa tapahtuisi enää koskaan.

Eli ilmeisesti aika pitkään vielä...

Vierailija
8902/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.

Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?

hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??

En ymmärrä, miten kirjoitukseni tarkoittaisi hoitokokousten väärinkäytösten tai henkisen väkivallan hyväksymistä. Niitä asioita ei siinä puolustettu eikä edes käsitelty.

Kirjoitin aivan eri asiasta: siitä, mitä ihmiselle ja ryhmälle voi tapahtua, jos samoja kielteisiä tapahtumia käsitellään jatkuvasti uudelleen ja keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Se, että jokin menneisyydessä tapahtunut asia on väärin, ei tarkoita, että sen jatkuva toistaminen olisi automaattisesti hyödyllistä. Eikä se, että kysyy tällaisen keskustelun vaikutuksista, tarkoita tapahtumien kieltämistä tai hyväksymistä.

Juuri tätä eroa yritin tuoda esiin.

Se, että joku on joskus keskustelussa ehkä kymmeniä tai satoja viestejä sitten kirjoittanut jostain aiheesta ei tee aihetta ”käsitellyksi”. 


Etenkin tilanteessa jossa vastauksena on usein vähättely, tietämättömäksi heittäytyminen ja jopa suoranainen faktojen kiistäminen. Niistä tulee vaikutelma, ettei jotain aihetta tai aiheita olla valmiita vieläkään käsittelemään. Että pitäisi lakaista maton alle, jos joku on joskus sanonut jotain, riippumatta siitä onko asiasta opittu yhteisössä mitään.

Vaikeneminen ei saa huonoja kokemuksia katoamaan. Jos sinusta jokin keskustelu ei vie asioita eteenpäin, voisiko miettiä, missä vika? Voisiko olla, että ne ongelmat, jotka keskustelua aiheuttavat, eivät ole riittävästi poistuneet?

En ole ehdottanut vaikenemista tai kokemusten lakaisemista maton alle. Kysyn, mitä jatkuvalla keskustelulla tosiasiassa saavutetaan. Nähdäkseni ei mitään. Jos samoja kokemuksia, syytöksiä ja johtopäätöksiä käydään vuodesta toiseen uudelleen ilman olennaisesti uutta tietoa, on mielestäni aiheellista kysyä, onko kyse enää asian käsittelystä vai ruminaatiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8903/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Tässä ilmiössä voi olla kyse kollektiivisesta ruminaatiosta eli ryhmätason (tässä ryhmä on pieni) jumiutuneesta märehtimisestä: samojen kielteisten tapahtumien, niiden syiden ja seurausten toistuvasta käsittelystä niin, että keskustelu ja kielteiset tunteet alkavat vahvistaa toisiaan. Siihen voi liittyä myös moraalista suuttumusta ja tarvetta kokea itsensä osaksi moraalisesti merkityksellistä yhteisöä.

Kun ihminen ei ole itse ollut paikalla – esimerkiksi 1960-luvun tapahtumissa – on hyvä kysyä, mitä jatkuva vellominen hänelle nykyhetkessä antaa. Menneisyyden käsittely voi tietenkin olla tarpeellista silloin, kun se lisää ymmärrystä tai tuo esiin uutta tietoa. Mutta jos samoihin asioihin palataan yhä uudelleen ilman uutta tietoa tai rakentavaa etenemistä, keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Menneisyyden kertaaminen ei itsessään muuta historiaa. Pahimmillaan se sitoo ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole hänen omiaan, ja vie huomiota pois siitä, mitä hän nykyhetkessä voisi tehdä toisin. Siksi olisi hyvä pysähtyä kysymään: auttaako tämä keskustelu todella – vai pitääkö se vain yllä samaa kielteistä kehää?

hyvin heität savuverhoa tapahtumien ylle. Hoitokokouksia tapahtui esim 2010-luvulla. Hyväksyt henkisen väkivallan ??

En ymmärrä, miten kirjoitukseni tarkoittaisi hoitokokousten väärinkäytösten tai henkisen väkivallan hyväksymistä. Niitä asioita ei siinä puolustettu eikä edes käsitelty.

Kirjoitin aivan eri asiasta: siitä, mitä ihmiselle ja ryhmälle voi tapahtua, jos samoja kielteisiä tapahtumia käsitellään jatkuvasti uudelleen ja keskustelu alkaa ylläpitää itse itseään.

Se, että jokin menneisyydessä tapahtunut asia on väärin, ei tarkoita, että sen jatkuva toistaminen olisi automaattisesti hyödyllistä. Eikä se, että kysyy tällaisen keskustelun vaikutuksista, tarkoita tapahtumien kieltämistä tai hyväksymistä.

Juuri tätä eroa yritin tuoda esiin.

Se, että joku on joskus keskustelussa ehkä kymmeniä tai satoja viestejä sitten kirjoittanut jostain aiheesta ei tee aihetta ”käsitellyksi”. 


Etenkin tilanteessa jossa vastauksena on usein vähättely, tietämättömäksi heittäytyminen ja jopa suoranainen faktojen kiistäminen. Niistä tulee vaikutelma, ettei jotain aihetta tai aiheita olla valmiita vieläkään käsittelemään. Että pitäisi lakaista maton alle, jos joku on joskus sanonut jotain, riippumatta siitä onko asiasta opittu yhteisössä mitään.

Vaikeneminen ei saa huonoja kokemuksia katoamaan. Jos sinusta jokin keskustelu ei vie asioita eteenpäin, voisiko miettiä, missä vika? Voisiko olla, että ne ongelmat, jotka keskustelua aiheuttavat, eivät ole riittävästi poistuneet?

En ole ehdottanut vaikenemista tai kokemusten lakaisemista maton alle. Kysyn, mitä jatkuvalla keskustelulla tosiasiassa saavutetaan. Nähdäkseni ei mitään. Jos samoja kokemuksia, syytöksiä ja johtopäätöksiä käydään vuodesta toiseen uudelleen ilman olennaisesti uutta tietoa, on mielestäni aiheellista kysyä, onko kyse enää asian käsittelystä vai ruminaatiosta.

No ainakin traumoista toipuminen etenee usein tavallaan spiraalina. Sama asia saattaa tulla mielessä käsiteltäväksi useampia kertoja, mutta joka kerta vähän erilaisessa muodossa, koska väliaikana toipuminen on edennyt. 

Ja hoitokokousvuosien tapahtumat kyllä vaikuttavat niihinkin, jotka eivät ole niitä itse kokeneer. Sen verran voimakas vaikutus niillä vanhoillislestadiolaisuuteen oli.

Ja yksi syy miksi aihe tässä ketjussa tai yleensä palstalla luultavasti nousee silloin tällöin esiin on se, että keskustelijat eivät välttämättä ole aina samoja.

Vierailija
8904/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas vl:t ja vl-usko saavat ryöpytystä. Esim. tuo puhujien kuvailu on suoranaista pilkkaa ja rienausta. Yksi lähisukulaiseni, jo edesmennyt, oli puhuja ja tällä hetkellä perheestämme puhujana on nuoremman polven edustaja. Kuvauksesi loukkaa kyllä suunnattomasti heitä, kun heidät niin läheltä tunsin/tunnen. On turha pilkata täällä puhujia, he todellakaan eivät aseta itseään muiden yläpuolelle. Joillekinhan puhujan”virka” lankeaa, ilman puhujia ei meillä olisi seurojakaan. (Varmasti johonkin tekstini kohtaan joku irvileuka takertuu.)

Korkein johto: SRK (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys)Organisaation huipulla toimii kattojärjestö, jonka kautta linjataan liikkeen yhteiset opilliset kannat, säännöt ja käytännöt.SRK:n johtokunta ja työvaliokunta: Johtokuntaan kuuluu 24 miestä (naiset eivät voi toimia johtotehtävissä tai puhujina). Johtokunnan puheenjohtajalla ja työvaliokunnalla on ylin päätösvalta. Pääsihteeri: SRK:n toimiston toiminnanjohtaja ja liikkeen julkinen kasvo, jolla on suuri hallinnollinen valta.2. Alueellinen taso: Paikalliset RauhanyhdistyksetSRK:n alla toimivat itsenäiset paikallisyhdistykset (rauhanyhdistykset), jotka pyörittävät paikallista toimintaa.Paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta: Koostuu luotettaviksi ja arvostetuiksi katsotuista miehistä, jotka valvovat paikallisen yhteisön tilaa, järjestävät seuroja ja tekevät päätöksiä paikallisella tasolla.3. Hengelliset auktoriteetit: PuhujatPuhujat (eli maallikkosaarnaajat tai liikkeeseen kuuluvat luterilaisen kirkon papit) ovat yhteisössä erittäin arvostetussa asemassa.He käyttävät merkittävää hengellistä valtaa seuroissa ja yhteisössä. Heidän kauttaan välittyy opillinen ohjaus siitä, mikä on uskovaiselle sovellista ja mikä ei.4. Sosiaalinen taso: "Siionin" ja perheiden sisäinen hierarkiaYhteisön sisällä sosiaalinen paine ja hierarkia ulottuvat arkeen:Kokeneet, "vakaat" uskovaiset: Pitkään mukana olleet, perinteitä tiukasti noudattavat perheenisät ja -äidit, joiden sana painaa yhteisön sisällä ja jotka valvovat nuorempien elämäntapaa.Perheenisä: Perheen sisällä miehellä on perinteisen mallin mukainen asema perheen päänä.Tavalliset seurakuntalaiset ja nuoret: Hierarkian alimpana ovat rivijäsenet, joiden odotetaan mukautuvan yhteisön (eli "Siionin") yhteiseen rintamaan, opetukseen ja elämäntapasääntöihin.Hengellinen ulottuvuusOpillisesti ajateltuna liikkeessä katsotaan, että ylimpänä on Jumala ja Pyhä Henki, joka asuu seurakunnassa ("Jumalan valtakunnassa"). Koska Pyhän Hengen katsotaan ohjaavan uskovaisten yhteisöä, yksilön odotetaan olevan kuuliainen ennen kaikkea yhteisön enemmistön ja johdon tekemille päätöksille.

Tiedätkö, mistä tekoäly tietonsa saa? Mm. Vauva-palstalta. Se raukka ei osaa erottaa, mikä on faktaa ja mikä ihmisten mielipiteitä, kun se hakee kysymyksiin sopivia vastauksia.

😂🤣😭😅😁

Ja kuitenkin meidän pitäisi uskoa saman keskustelupalstan anonyymiä kirjoittajaa, jonka mielestä tekoäly hakee tietonsa tältä epäluotettavalta sivustolta🤭
Ei ole vaikea valinta valita uskonko enemmän tekoälyyn, vai yksittäiseen nettitrolliin. 
Miksi luottaisin sinun arvioon tekoälystä, kun se perustuu pelkkään ennakkoluuloon?
Oletko koskaan edes käyttänyt tekoälyä mihinkään?

Vierailija
8905/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lestoilla on unohtunut että ken itsensä ylentää se alennetaan. 

Vierailija
8906/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin eräs perhetuttu nuori mies, ”sidottiin” vuodeksi, ei tiennyt edes syytä. Siis sitominen tarkoittaa, että kielletään synninpäästö kokonaan. Kumma kyllä suhtautui aika rauhallisesti ja jäi vielä yhteisöön. En ollut vielä syntynyt tuolloin mut kyllähän näitä juttuja kuulee. Eräs opiston rehtori sanoi joitakin vuosia sitten hyvin, että synninpäästön voi kieltää vain jos ihminen ei sitä halua ottaa vastaan. Ei millään mielivaltaiselle päätöksellä.

Sinä käsität sitomisen lähes päin vastoin kuin se oikeasti on. On muuten tosi harvinaista, itse en tunne ketään. Kannattaisi tarkistaa Raamatusta mitä se oikeasti tarkoittaa.

Mitä se sitominen sitten on?

Raamatussa Jeesus antaa opetuslapsilleen ja seurakunnalle niin sanotun avainten vallan eli valtuuden päästää synneistä ja sitoa synteihin (esim. Matt. 16:19, Matt. 18:18 sekä Joh. 20:23): Synteihin sitominen: Jos ihminen kieltäytyy katumasta, jatkaa tietoisesti väärin tekemistä eikä halua luopua synnistään, hänelle todetaan tai julistetaan, että hänen syntinsä pysyvät voimassa.


Synninpäästöä ei mitenkään kielletä vaa syntinen ei halua pyytää anteeksi.

Se ei ole katumista ja halua päästä synnistä että pyydät kaverilta anteeksi ja se antaa vaikka asia ei häntä koskisi millään tavalla. Ja sitten jatkat sikailua entiseen malliin. Synnissä olet ja pysyt. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8907/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas vl:t ja vl-usko saavat ryöpytystä. Esim. tuo puhujien kuvailu on suoranaista pilkkaa ja rienausta. Yksi lähisukulaiseni, jo edesmennyt, oli puhuja ja tällä hetkellä perheestämme puhujana on nuoremman polven edustaja. Kuvauksesi loukkaa kyllä suunnattomasti heitä, kun heidät niin läheltä tunsin/tunnen. On turha pilkata täällä puhujia, he todellakaan eivät aseta itseään muiden yläpuolelle. Joillekinhan puhujan”virka” lankeaa, ilman puhujia ei meillä olisi seurojakaan. (Varmasti johonkin tekstini kohtaan joku irvileuka takertuu.)

Korkein johto: SRK (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys)Organisaation huipulla toimii kattojärjestö, jonka kautta linjataan liikkeen yhteiset opilliset kannat, säännöt ja käytännöt.SRK:n johtokunta ja työvaliokunta: Johtokuntaan kuuluu 24 miestä (naiset eivät voi toimia johtotehtävissä tai puhujina). Johtokunnan puheenjohtajalla ja työvaliokunnalla on ylin päätösvalta. Pääsihteeri: SRK:n toimiston toiminnanjohtaja ja liikkeen julkinen kasvo, jolla on suuri hallinnollinen valta.2. Alueellinen taso: Paikalliset RauhanyhdistyksetSRK:n alla toimivat itsenäiset paikallisyhdistykset (rauhanyhdistykset), jotka pyörittävät paikallista toimintaa.Paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta: Koostuu luotettaviksi ja arvostetuiksi katsotuista miehistä, jotka valvovat paikallisen yhteisön tilaa, järjestävät seuroja ja tekevät päätöksiä paikallisella tasolla.3. Hengelliset auktoriteetit: PuhujatPuhujat (eli maallikkosaarnaajat tai liikkeeseen kuuluvat luterilaisen kirkon papit) ovat yhteisössä erittäin arvostetussa asemassa.He käyttävät merkittävää hengellistä valtaa seuroissa ja yhteisössä. Heidän kauttaan välittyy opillinen ohjaus siitä, mikä on uskovaiselle sovellista ja mikä ei.4. Sosiaalinen taso: "Siionin" ja perheiden sisäinen hierarkiaYhteisön sisällä sosiaalinen paine ja hierarkia ulottuvat arkeen:Kokeneet, "vakaat" uskovaiset: Pitkään mukana olleet, perinteitä tiukasti noudattavat perheenisät ja -äidit, joiden sana painaa yhteisön sisällä ja jotka valvovat nuorempien elämäntapaa.Perheenisä: Perheen sisällä miehellä on perinteisen mallin mukainen asema perheen päänä.Tavalliset seurakuntalaiset ja nuoret: Hierarkian alimpana ovat rivijäsenet, joiden odotetaan mukautuvan yhteisön (eli "Siionin") yhteiseen rintamaan, opetukseen ja elämäntapasääntöihin.Hengellinen ulottuvuusOpillisesti ajateltuna liikkeessä katsotaan, että ylimpänä on Jumala ja Pyhä Henki, joka asuu seurakunnassa ("Jumalan valtakunnassa"). Koska Pyhän Hengen katsotaan ohjaavan uskovaisten yhteisöä, yksilön odotetaan olevan kuuliainen ennen kaikkea yhteisön enemmistön ja johdon tekemille päätöksille.

Tiedätkö, mistä tekoäly tietonsa saa? Mm. Vauva-palstalta. Se raukka ei osaa erottaa, mikä on faktaa ja mikä ihmisten mielipiteitä, kun se hakee kysymyksiin sopivia vastauksia.

😂🤣😭😅😁

Ja kuitenkin meidän pitäisi uskoa saman keskustelupalstan anonyymiä kirjoittajaa, jonka mielestä tekoäly hakee tietonsa tältä epäluotettavalta sivustolta🤭
Ei ole vaikea valinta valita uskonko enemmän tekoälyyn, vai yksittäiseen nettitrolliin. 
Miksi luottaisin sinun arvioon tekoälystä, kun se perustuu pelkkään ennakkoluuloon?
Oletko koskaan edes käyttänyt tekoälyä mihinkään?

Totta. Hän tuskin tietää tekoälystä mitään.

Vierailija
8908/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä taas vl:t ja vl-usko saavat ryöpytystä. Esim. tuo puhujien kuvailu on suoranaista pilkkaa ja rienausta. Yksi lähisukulaiseni, jo edesmennyt, oli puhuja ja tällä hetkellä perheestämme puhujana on nuoremman polven edustaja. Kuvauksesi loukkaa kyllä suunnattomasti heitä, kun heidät niin läheltä tunsin/tunnen. On turha pilkata täällä puhujia, he todellakaan eivät aseta itseään muiden yläpuolelle. Joillekinhan puhujan”virka” lankeaa, ilman puhujia ei meillä olisi seurojakaan. (Varmasti johonkin tekstini kohtaan joku irvileuka takertuu.)

Korkein johto: SRK (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys)Organisaation huipulla toimii kattojärjestö, jonka kautta linjataan liikkeen yhteiset opilliset kannat, säännöt ja käytännöt.SRK:n johtokunta ja työvaliokunta: Johtokuntaan kuuluu 24 miestä (naiset eivät voi toimia johtotehtävissä tai puhujina). Johtokunnan puheenjohtajalla ja työvaliokunnalla on ylin päätösvalta. Pääsihteeri: SRK:n toimiston toiminnanjohtaja ja liikkeen julkinen kasvo, jolla on suuri hallinnollinen valta.2. Alueellinen taso: Paikalliset RauhanyhdistyksetSRK:n alla toimivat itsenäiset paikallisyhdistykset (rauhanyhdistykset), jotka pyörittävät paikallista toimintaa.Paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta: Koostuu luotettaviksi ja arvostetuiksi katsotuista miehistä, jotka valvovat paikallisen yhteisön tilaa, järjestävät seuroja ja tekevät päätöksiä paikallisella tasolla.3. Hengelliset auktoriteetit: PuhujatPuhujat (eli maallikkosaarnaajat tai liikkeeseen kuuluvat luterilaisen kirkon papit) ovat yhteisössä erittäin arvostetussa asemassa.He käyttävät merkittävää hengellistä valtaa seuroissa ja yhteisössä. Heidän kauttaan välittyy opillinen ohjaus siitä, mikä on uskovaiselle sovellista ja mikä ei.4. Sosiaalinen taso: "Siionin" ja perheiden sisäinen hierarkiaYhteisön sisällä sosiaalinen paine ja hierarkia ulottuvat arkeen:Kokeneet, "vakaat" uskovaiset: Pitkään mukana olleet, perinteitä tiukasti noudattavat perheenisät ja -äidit, joiden sana painaa yhteisön sisällä ja jotka valvovat nuorempien elämäntapaa.Perheenisä: Perheen sisällä miehellä on perinteisen mallin mukainen asema perheen päänä.Tavalliset seurakuntalaiset ja nuoret: Hierarkian alimpana ovat rivijäsenet, joiden odotetaan mukautuvan yhteisön (eli "Siionin") yhteiseen rintamaan, opetukseen ja elämäntapasääntöihin.Hengellinen ulottuvuusOpillisesti ajateltuna liikkeessä katsotaan, että ylimpänä on Jumala ja Pyhä Henki, joka asuu seurakunnassa ("Jumalan valtakunnassa"). Koska Pyhän Hengen katsotaan ohjaavan uskovaisten yhteisöä, yksilön odotetaan olevan kuuliainen ennen kaikkea yhteisön enemmistön ja johdon tekemille päätöksille.

Tiedätkö, mistä tekoäly tietonsa saa? Mm. Vauva-palstalta. Se raukka ei osaa erottaa, mikä on faktaa ja mikä ihmisten mielipiteitä, kun se hakee kysymyksiin sopivia vastauksia.

😂🤣😭😅😁

Ja kuitenkin meidän pitäisi uskoa saman keskustelupalstan anonyymiä kirjoittajaa, jonka mielestä tekoäly hakee tietonsa tältä epäluotettavalta sivustolta🤭
Ei ole vaikea valinta valita uskonko enemmän tekoälyyn, vai yksittäiseen nettitrolliin. 
Miksi luottaisin sinun arvioon tekoälystä, kun se perustuu pelkkään ennakkoluuloon?
Oletko koskaan edes käyttänyt tekoälyä mihinkään?

Totta. Hän tuskin tietää tekoälystä mitään.

Tämä tekoälyä mollaava viesti on kirjoitettu tarkoituksella, jottei tarvitsisi myöntää faktaksi hierarkista rakennetta. Tosiasia on, ettei kaikki ole vanhoillislestadiolaisuudessa samalla tasolla, vaan osa on muiden yläpuolella. Ja sieltä ylhäältä kaikki säännöt tuodaan alaspäin, kuten esierkiksi  ehkäisy- ja televisiokielto. Lista olisi niin pitkä, ettei ole järkeä laittaa kaikkia kieltoja tähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8909/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskooko joku vanhoillislestadiolainen oikeasti, ettei SRK;n johto ole liikkeen ylin auktoriteetti?

Vierailija
8910/8910 |
23.09.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Uskooko joku vanhoillislestadiolainen oikeasti, ettei SRK;n johto ole liikkeen ylin auktoriteetti?

Jos on tarpeeksi tyhmä, niin silloin ehkä.