Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
26.04.2026 |
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (8159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?
Eiköhän ennemmin tapa-asioista kuten urkkakisoista, konserteista, musiikista, harrastuksista, ulkonäöstä ym. Niissä ei ole yhtenäistä oppia. Ei ole koskaan ollutkaan vaikka vahvat ja näkyvät ihmiset on ylläpitäneet sellaista käsitystä. Aina on ollut niitä, myös puhujia jotka on sanoneet, että sääntöjä ei ole eikä saa olla. Siis eri mieltä tapakulttuurista.
Uskon, että tuolla tavoin ajattelevia on voinut olla aina ja että heitä on voinut olla puhujissakin. Hyvin hissukseen he mielestäni ovat kuitenkin olleet esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla ja sen jälkeenkin.
Ja jos joku sanoo, että sääntöjä ei ole eikä saa olla niin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Niiden olemassaolo on kiistetty niin kauan kuin muistan. Samalla on kuitenkin saatettu suurinpiirtein samaan hengenvetoon edellyttää kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille ja sille, että näin asiat nyt on vain aina yhdessä nähty hyväksi ja ymmärretty. Mitään erivapautta poiketa seurakunnan yhteisestä näkemyksestä ei noissa nykyään tapakulttuuriksi kutsutuissa asioissa ole ollut sen enempää kuin opillisissakaan asioissa ole voinut erilaista mielipidettä olla tai ainakaan esittää. Näin minä vanhoillislestadiolaisuuden koin. Joku muu on ehkä kokenut eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?
Eiköhän ennemmin tapa-asioista kuten urkkakisoista, konserteista, musiikista, harrastuksista, ulkonäöstä ym. Niissä ei ole yhtenäistä oppia. Ei ole koskaan ollutkaan vaikka vahvat ja näkyvät ihmiset on ylläpitäneet sellaista käsitystä. Aina on ollut niitä, myös puhujia jotka on sanoneet, että sääntöjä ei ole eikä saa olla. Siis eri mieltä tapakulttuurista.
Kuitenkin liikkeen johto sanoo suoraan, että mm. meikit ja kilpaurheilu on asioita, jotka on turhaa koreilua tai maailmanrakkautta tai voi vaikuttaa tärkeysjärjestykseen siinä, onko usko tärkeällä sijalla.
Kyseessä on yhteisön asia, ei yksittäisten henkilöiden. Miksi tämä tosiasia pitää kiistää?
Missä liikkeen johto sanoo näin? Yksittäiset ihmiset saattaa sanoa mutta missä liikkeen johto on ottanut tämmöisen kannan? Ei ainakaan srk:n sivulla missä liikkeen oppi on kerrottu. Ei sanaakaan tapakulttuurista ja adiaforasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?
Eiköhän ennemmin tapa-asioista kuten urkkakisoista, konserteista, musiikista, harrastuksista, ulkonäöstä ym. Niissä ei ole yhtenäistä oppia. Ei ole koskaan ollutkaan vaikka vahvat ja näkyvät ihmiset on ylläpitäneet sellaista käsitystä. Aina on ollut niitä, myös puhujia jotka on sanoneet, että sääntöjä ei ole eikä saa olla. Siis eri mieltä tapakulttuurista.
Uskon, että tuolla tavoin ajattelevia on voinut olla aina ja että heitä on voinut olla puhujissakin. Hyvin hissukseen he mielestäni ovat kuitenkin olleet esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla ja sen jälkeenkin.
Ja jos joku sanoo, että sääntöjä ei ole eikä saa olla niin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Niiden olemassaolo on kiistetty niin kauan kuin muistan. Samalla on kuitenkin saatettu suurinpiirtein samaan hengenvetoon edellyttää kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille ja sille, että näin asiat nyt on vain aina yhdessä nähty hyväksi ja ymmärretty. Mitään erivapautta poiketa seurakunnan yhteisestä näkemyksestä ei noissa nykyään tapakulttuuriksi kutsutuissa asioissa ole ollut sen enempää kuin opillisissakaan asioissa ole voinut erilaista mielipidettä olla tai ainakaan esittää. Näin minä vanhoillislestadiolaisuuden koin. Joku muu on ehkä kokenut eri tavalla.
Tämä pelon ilmapiiri eli 80 ja 90-luvulla voimakkaasti. Ne oli oikein kulta-aikaa että vaadittiin kuuliaisuutta yksittäisten ihmisten tulkinnoille. Muut oli hiljaa. Jos miettii kriittisesti onhan se ihan kestämätön lähtökohta että kaikkien pitäisi kuunnella samanlaista musiikkia ja näyttää suurinpiirtein samalta. Erilaiset ihmiset joita yhdistää ainoastaan yhteinen usko. Ei samanlaiseksi ulkoapäin muuttuminen. Enää kyllä harvemmin kuulee mitään kannanottoja aiheisiin jotka ei tule raamatusta vaan isien perinnäissäännöistä.
Srk:n sivulla sanotaan "Ajattelemme Martti Lutherin tavoin, että ihminen tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden." Ei lue että lisäksi odotamme että ihminen tekee näin ja noin ja että ihmisen pitää näyttää siltä ja tältä eikä tuolta. Ei ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Srk:n sivulla sanotaan "Ajattelemme Martti Lutherin tavoin, että ihminen tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden." Ei lue että lisäksi odotamme että ihminen tekee näin ja noin ja että ihmisen pitää näyttää siltä ja tältä eikä tuolta. Ei ehtoja.
Luepa mitä kuitenkin vastataan, kun kysytään suoraan meikkaamisesta ja kilpaurheilusta. kumma kyllä kanta on kielteinen, vaikka olisi erinomainen mahdollisuus sanoa ettei niillä ole mitään väliä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?
Eiköhän ennemmin tapa-asioista kuten urkkakisoista, konserteista, musiikista, harrastuksista, ulkonäöstä ym. Niissä ei ole yhtenäistä oppia. Ei ole koskaan ollutkaan vaikka vahvat ja näkyvät ihmiset on ylläpitäneet sellaista käsitystä. Aina on ollut niitä, myös puhujia jotka on sanoneet, että sääntöjä ei ole eikä saa olla. Siis eri mieltä tapakulttuurista.
Uskon, että tuolla tavoin ajattelevia on voinut olla aina ja että heitä on voinut olla puhujissakin. Hyvin hissukseen he mielestäni ovat kuitenkin olleet esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla ja sen jälkeenkin.
Ja jos joku sanoo, että sääntöjä ei ole eikä saa olla niin siinä ei ole mitään ihmeellistä. Niiden olemassaolo on kiistetty niin kauan kuin muistan. Samalla on kuitenkin saatettu suurinpiirtein samaan hengenvetoon edellyttää kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille ja sille, että näin asiat nyt on vain aina yhdessä nähty hyväksi ja ymmärretty. Mitään erivapautta poiketa seurakunnan yhteisestä näkemyksestä ei noissa nykyään tapakulttuuriksi kutsutuissa asioissa ole ollut sen enempää kuin opillisissakaan asioissa ole voinut erilaista mielipidettä olla tai ainakaan esittää. Näin minä vanhoillislestadiolaisuuden koin. Joku muu on ehkä kokenut eri tavalla.
Tämä pelon ilmapiiri eli 80 ja 90-luvulla voimakkaasti. Ne oli oikein kulta-aikaa että vaadittiin kuuliaisuutta yksittäisten ihmisten tulkinnoille. Muut oli hiljaa. Jos miettii kriittisesti onhan se ihan kestämätön lähtökohta että kaikkien pitäisi kuunnella samanlaista musiikkia ja näyttää suurinpiirtein samalta. Erilaiset ihmiset joita yhdistää ainoastaan yhteinen usko. Ei samanlaiseksi ulkoapäin muuttuminen. Enää kyllä harvemmin kuulee mitään kannanottoja aiheisiin jotka ei tule raamatusta vaan isien perinnäissäännöistä.
Onko tosiaan näin? Luepa mitä tuolla edellä olleesta linkistä mitä SRK:n edustaja itse sanoo, kun kysytään ulkoisista asioista.
Jotkut vaatii johtoa tilille tapaopeista. Kun lukee srk:n kannanottoa mikä on tärkeää voi nähdä että se on vain usko. Ei elämäntavat. Ja itseasiassa sääntöuskovaisuus nähdään "valheoppina". Tässä on puheenjohtajan kannanottoja.
Monenlaiset synnin muodot ja opilliset harhat pyrkivät turmelemaan seurakuntaa. Tässä ajassa seurakunta ei ole koskaan itsessään puhdas ja viaton. Sen puhtaus on Kristuksessa.
Kristuksen ansaitsema vanhurskaus on ihmiselle täysin vierasta eli hänen ulkopuolellaan valmistettua täydellistä ja pyhää vanhurskautta. Se tulee ihmisen osaksi yksinomaan Jumalan armosta. Myös usko on Jumalan lahjaa. Uskonvanhurskauden salaisuus on siinä, että ihminen saa armosta uskon ja omistaa tällä uskolla vanhurskauden. Itsessään hän pysyy koko elämänsä ajan turmeltuneena ja syntisenä.
Vertauksen mukaan kristityn ei ole syytä asettua toiseen nähden tuomarin istuimelle. Tämä tehtävä kuuluu yksinomaan Jumalalle. Hän näkee ihmisen sydämeen ja tuomitsee oikein. Inhimillisinä ihmisinä kristityt voivat, jopa kokoon tulleena seurakuntana, tehdä virheellisiä päätelmiä.
Lutherin mukaan elämään liittyvissä kysymyksissä kristittyjen tulee olla keskenään kärsivällisiä ja pitkämielisiä. Öljyastian puuttuminen kuvaa sitä, että tyhmät morsiusneidot olivat hylänneet evankeliumin. Kenties heitä oli siitä muistutettu, mutta he eivät olleet noudattaneet kehotusta. He olivat saattaneet ruveta tarkastelemaan asioita oman järkensä kautta: tämän minä olen tehnyt ja tämän jättänyt tekemättä. Se, mitä Kristus oli tehnyt heidän puolestaan, oli heiltä unohtunut. Tämän johdosta heiltä puuttui usko, jonka Jumala lukee syntiselle ihmiselle vanhurskaudeksi. Siitä osattomina he jäivät häätalon ulkopuolelle.
Oppi on taivasta, elämä on maata. – – Opissa ei saa olla yhtään erhettä eikä siinä tarvita mitään rikkomusten anteeksiantoakaan. Oppia ja elämää ei oikeastaan voi edes verrata toisiinsa
Paavali kohtasi Galatian seurakunnissa evankeliumin totuudesta poikkeavaa saarnaa. Niin sanotut valhesaarnaajat vaativat uskoon autettuja galatalaisia ympärileikattaviksi eli noudattamaan Mooseksen lakia. Paavali taisteli rohkeasti evankeliumin totuuden puolesta. Hän piti evankeliumin totuutta niin tärkeänä, että sanoi toisin julistavien olevan kirottuja, olivatpa he vaikka taivaan enkeleitä (Gal. 1:8).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi esimerkiksi kaikenlaiseen alkoholin käyttöön ja tanssimiseen on kielteinen kanta, vaikka Raamattu ei näitä kiellä. Tähän ei tarvinne etsiä minkään johtoportaan edustajan näkemyksiä, kun kaikki ovat näihin kasvaneet.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaatii johtoa tilille tapaopeista. Kun lukee srk:n kannanottoa mikä on tärkeää voi nähdä että se on vain usko. Ei elämäntavat. Ja itseasiassa sääntöuskovaisuus nähdään "valheoppina". Tässä on puheenjohtajan kannanottoja.
Monenlaiset synnin muodot ja opilliset harhat pyrkivät turmelemaan seurakuntaa. Tässä ajassa seurakunta ei ole koskaan itsessään puhdas ja viaton. Sen puhtaus on Kristuksessa.
Kristuksen ansaitsema vanhurskaus on ihmiselle täysin vierasta eli hänen ulkopuolellaan valmistettua täydellistä ja pyhää vanhurskautta. Se tulee ihmisen osaksi yksinomaan Jumalan armosta. Myös usko on Jumalan lahjaa. Uskonvanhurskauden salaisuus on siinä, että ihminen saa armosta uskon ja omistaa tällä uskolla vanhurskauden. Itsessään hän pysyy koko elämänsä ajan turmeltuneena ja syntisenä.
Vertauksen mukaan kristityn ei ole syytä asettua toiseen nähden tuomarin istuimelle. Tämä tehtävä kuuluu yksinomaan Jumalalle. Hän näkee ihmisen sydämeen ja tuomitsee oikein. Inhimillisinä ihmisinä kristityt voivat, jopa kokoon tulleena seurakuntana, tehdä virheellisiä päätelmiä.
Lutherin mukaan elämään liittyvissä kysymyksissä kristittyjen tulee olla keskenään kärsivällisiä ja pitkämielisiä. Öljyastian puuttuminen kuvaa sitä, että tyhmät morsiusneidot olivat hylänneet evankeliumin. Kenties heitä oli siitä muistutettu, mutta he eivät olleet noudattaneet kehotusta. He olivat saattaneet ruveta tarkastelemaan asioita oman järkensä kautta: tämän minä olen tehnyt ja tämän jättänyt tekemättä. Se, mitä Kristus oli tehnyt heidän puolestaan, oli heiltä unohtunut. Tämän johdosta heiltä puuttui usko, jonka Jumala lukee syntiselle ihmiselle vanhurskaudeksi. Siitä osattomina he jäivät häätalon ulkopuolelle.
Oppi on taivasta, elämä on maata. – – Opissa ei saa olla yhtään erhettä eikä siinä tarvita mitään rikkomusten anteeksiantoakaan. Oppia ja elämää ei oikeastaan voi edes verrata toisiinsa
Paavali kohtasi Galatian seurakunnissa evankeliumin totuudesta poikkeavaa saarnaa. Niin sanotut valhesaarnaajat vaativat uskoon autettuja galatalaisia ympärileikattaviksi eli noudattamaan Mooseksen lakia. Paavali taisteli rohkeasti evankeliumin totuuden puolesta. Hän piti evankeliumin totuutta niin tärkeänä, että sanoi toisin julistavien olevan kirottuja, olivatpa he vaikka taivaan enkeleitä (Gal. 1:8).
Osaatko sitten sanoa, miksi asiasta suoraan kysyttäessä SRK:n edustaja suhtautuu kielteisesti sekä meikkaamiseen että kilpaurheiluun? Onhan tämä kummallinen keskustelu, kun asia on kaikkien luettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Srk:n sivulla sanotaan "Ajattelemme Martti Lutherin tavoin, että ihminen tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden." Ei lue että lisäksi odotamme että ihminen tekee näin ja noin ja että ihmisen pitää näyttää siltä ja tältä eikä tuolta. Ei ehtoja.
Luepa mitä kuitenkin vastataan, kun kysytään suoraan meikkaamisesta ja kilpaurheilusta. kumma kyllä kanta on kielteinen, vaikka olisi erinomainen mahdollisuus sanoa ettei niillä ole mitään väliä:
Luin. Tämä sattui silmään "Lestadiolaisia huvittaa ja ihmetyttää ajatusmalli siitä, että asioita saa tai ei saa tehdä. Kukaan ei halua tai voi valvoa toisen ihmisen elämää. Uskovaista ohjaa halu säilyttää sisäinen rauha ja koettu Jumalan armo, jonka usko tuo sydämeen. Toisin kuin usein luullaan, lestadiolaisilla ei ole ohje- tai sääntökirjaa sallituista ja kielletyistä asioista. Raamattu eli Jumalan sana ja siihen sidottu omatunto kertovat, mikä on oikein ja väärin."
Myöhemmin toteaa että "Perinteisesti on ajateltu, että Jumalan luomistyö ihmisessä on kaunis sellaisenaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itsestään ja ulkonäöstään voisi pitää huolta. Ehostaminen kuten meikkaus nähdään kuitenkin Raamatun perusteella tavaksi, joka liittyy turhaan koreiluun, ihmiskeskeisyyteen ja "maailman rakkauteen", josta Jumalan sana varoittaa." Sana perinteisesti. Toisaalta tuo ihminen kumoaa tällä virkkeellä edellä sanomansa. Hän edustaa vain omaa näkemystään joka ei ole sen enempää oikea kuin kenekään muun uskovaisen. Srk:n julkilausumassa sanotaan että ei mitään ihmisestä omaa. Vain armo. Monet uskovaiset teologit ja puhujat kritisoi näitä kirjoittamattomia sääntöjä mitkä on enemmän tapoja ja perinteitä. Ne vesittää ydin opetuksen armo-opista ja kristityn vapaudesta. Siinä on ajatusta että kristityn kauneus on sisäisessä kauneudessa. Ei se kuitenkaan tarkoita tiukkoja rajoja ja sääntöjä mitä saa tehdä kauneuden eteen tai ei. Luultavasti tuokin ihminen laikkaa hiuksiaan, partaansa, valitsee vaatteet ja silmälasit mahdollisimman hyvän näköiset. Ei hänellä ole mitään mandaattia sanoa jollekkin toiselle uskovaiselle mitä hän voi tehdä ulkonäkönsä eteen. Hän on kuten me kaikki vain armosta taivaskelpoisia. Ei ole mitään ulkonäköuskoa olemassakaan. Ulkonäkö perinteet elää ja muuttuu ajassa ja niiden sisältämä viesti ei ole sama eri ajassa ja kulttuureissa. Ei kukaan enää ajattele että huomaamaton siisti ehostus on merkki prostituutiosta kuten joskus aiemmin oli yleisesti. Kun viesti muuttu myös perusta muuttu ja menettää merkityksen. Tapa ja sen merkitys irtoaa toisistaan. Jos tapa jää ihmistä velvoittavaksi se on jo lakioppia eikä elävää uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Srk:n sivulla sanotaan "Ajattelemme Martti Lutherin tavoin, että ihminen tulee vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden." Ei lue että lisäksi odotamme että ihminen tekee näin ja noin ja että ihmisen pitää näyttää siltä ja tältä eikä tuolta. Ei ehtoja.
Luepa mitä kuitenkin vastataan, kun kysytään suoraan meikkaamisesta ja kilpaurheilusta. kumma kyllä kanta on kielteinen, vaikka olisi erinomainen mahdollisuus sanoa ettei niillä ole mitään väliä:
Luin. Tämä sattui silmään "Lestadiolaisia huvittaa ja ihmetyttää ajatusmalli siitä, että asioita saa tai ei saa tehdä. Kukaan ei halua tai voi valvoa toisen ihmisen elämää. Uskovaista ohjaa halu säilyttää sisäinen rauha ja koettu Jumalan armo, jonka usko tuo sydämeen. Toisin kuin usein luullaan, lestadiolaisilla ei ole ohje- tai sääntökirjaa sallituista ja kielletyistä asioista. Raamattu eli Jumalan sana ja siihen sidottu omatunto kertovat, mikä on oikein ja väärin."
Myöhemmin toteaa että "Perinteisesti on ajateltu, että Jumalan luomistyö ihmisessä on kaunis sellaisenaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itsestään ja ulkonäöstään voisi pitää huolta. Ehostaminen kuten meikkaus nähdään kuitenkin Raamatun perusteella tavaksi, joka liittyy turhaan koreiluun, ihmiskeskeisyyteen ja "maailman rakkauteen", josta Jumalan sana varoittaa." Sana perinteisesti. Toisaalta tuo ihminen kumoaa tällä virkkeellä edellä sanomansa. Hän edustaa vain omaa näkemystään joka ei ole sen enempää oikea kuin kenekään muun uskovaisen. Srk:n julkilausumassa sanotaan että ei mitään ihmisestä omaa. Vain armo. Monet uskovaiset teologit ja puhujat kritisoi näitä kirjoittamattomia sääntöjä mitkä on enemmän tapoja ja perinteitä. Ne vesittää ydin opetuksen armo-opista ja kristityn vapaudesta. Siinä on ajatusta että kristityn kauneus on sisäisessä kauneudessa. Ei se kuitenkaan tarkoita tiukkoja rajoja ja sääntöjä mitä saa tehdä kauneuden eteen tai ei. Luultavasti tuokin ihminen laikkaa hiuksiaan, partaansa, valitsee vaatteet ja silmälasit mahdollisimman hyvän näköiset. Ei hänellä ole mitään mandaattia sanoa jollekkin toiselle uskovaiselle mitä hän voi tehdä ulkonäkönsä eteen. Hän on kuten me kaikki vain armosta taivaskelpoisia. Ei ole mitään ulkonäköuskoa olemassakaan. Ulkonäkö perinteet elää ja muuttuu ajassa ja niiden sisältämä viesti ei ole sama eri ajassa ja kulttuureissa. Ei kukaan enää ajattele että huomaamaton siisti ehostus on merkki prostituutiosta kuten joskus aiemmin oli yleisesti. Kun viesti muuttu myös perusta muuttu ja menettää merkityksen. Tapa ja sen merkitys irtoaa toisistaan. Jos tapa jää ihmistä velvoittavaksi se on jo lakioppia eikä elävää uskoa.
Eli sanot, että SRK:n viestintäpäällikkö puhuu pötyä mediassa, eikä kukaan SRK:n johdossa hänen lausumiaan korjaa tai oikaise? Eikö tuo ole vähintään kummallista? Että SRK:n virallinen viestintä antaisi väärää tietoa liikkeen kannasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Millä perusteella yhteisön johdon/puhujien ei tule ottaa kantaa tapakulttuuriasioihin?? Oletetaan esim meikkaava, hiuksia värjäävä vl, jolle toiset vl alkaa svidduilemaan että tämä on stanan kätyri ja joutuu he*vettiin jos ei tee parannusta yms niin eikö ole suorastaan johdon/puhujien velvollisuus ottaa asiaan kantaa ja vaikka tarvittaessa erottaa nuo svidduilijat liikkeestä jos eivät korjaa käytöstään? Muutenhan he ovat pilatuksia, jotka pesevät kätensä väkivallalta ja kuvittelevat sillä suoriutuvansa ehjin nahoin tilanteesta.
Johdon ja puhujien on kannettava vastuunsa johtajina, puhujina, miehinä, ihmisinä!! Eikä luikerreltava surkeina, halveksittavina matoina.
Jos vain armosta ja uskosta pääsee taivaaseen, voiko uskovainen esimerkiksi juoda olutta? Onko hän muiden silmissä vl silloin? Tai jos hän harrastaa tanssia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Millä perusteella yhteisön johdon/puhujien ei tule ottaa kantaa tapakulttuuriasioihin?? Oletetaan esim meikkaava, hiuksia värjäävä vl, jolle toiset vl alkaa svidduilemaan että tämä on stanan kätyri ja joutuu he*vettiin jos ei tee parannusta yms niin eikö ole suorastaan johdon/puhujien velvollisuus ottaa asiaan kantaa ja vaikka tarvittaessa erottaa nuo svidduilijat liikkeestä jos eivät korjaa käytöstään? Muutenhan he ovat pilatuksia, jotka pesevät kätensä väkivallalta ja kuvittelevat sillä suoriutuvansa ehjin nahoin tilanteesta.
Johdon ja puhujien on kannettava vastuunsa johtajina, puhujina, miehinä, ihmisinä!! Eikä luikerreltava surkeina, halveksittavina matoina.
Tässä tapauksessa SRK:n edustaja on ottanut asiaan selkeästi kantaa, mutta täällä on vaikeuksia myöntää asiaa. Eli että kilpaurheiluun ja meikkaamiseen on kielteinen kanta, ei ainakaan neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja.
Millä perusteella yhteisön johdon/puhujien ei tule ottaa kantaa tapakulttuuriasioihin?? Oletetaan esim meikkaava, hiuksia värjäävä vl, jolle toiset vl alkaa svidduilemaan että tämä on stanan kätyri ja joutuu he*vettiin jos ei tee parannusta yms niin eikö ole suorastaan johdon/puhujien velvollisuus ottaa asiaan kantaa ja vaikka tarvittaessa erottaa nuo svidduilijat liikkeestä jos eivät korjaa käytöstään? Muutenhan he ovat pilatuksia, jotka pesevät kätensä väkivallalta ja kuvittelevat sillä suoriutuvansa ehjin nahoin tilanteesta.
Johdon ja puhujien on kannettava vastuunsa johtajina, puhujina, miehinä, ihmisinä!! Eikä luikerreltava surkeina, halveksittavina matoina.
Pitäisi ottaa kantaa toisten tuomitsemiseen. Ja samalla olla itse tuomitsematta ja varoa lausumasta asioita yli raamatun. Puhujat on nostettu sanan palvelijoiksi lauman oppaiksi. Heidän pitäisi todentaa virallista kannanottoa yksin uskosta, yksin armosta, yksin kristuksen tähden. Ja että ei ole sääntökokoelmaa sillä perinteet eivät ole sama kuin raamattu. Heillä on suuri vastuu mitä he sanoo ja mitä jättää sanomatta.
Saakohan tänne lainata jos laittaa lähteen näkyviin. Tämmöinen löytyi Kotimaa-lehdestä liittyen tuohon jonkun linkkaamaan kannanottoon:
Vähäjylkkä Iltasanomissa
Vuokko Ilola
05.07.2022 11:28
Iltasanomat haastattelivat vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen SRK:n viestintäpäällikköä Harri Vähäjylkkää liittyen liikkeen ohjeistuksiin. Jotain ajatuksia artikkelista.
Käsitykseen kilpaurheilukiellosta vl-liikkeessä, Vähäjylkkä vastaaa seuraavasti:
– Lestadiolaisia huvittaa ja ihmetyttää ajatusmalli siitä, että asioita saa tai ei saa tehdä. Kukaan ei halua tai voi valvoa toisen ihmisen elämää. Uskovaista ohjaa halu säilyttää sisäinen rauha ja koettu Jumalan armo, jonka usko tuo sydämeen. Toisin kuin usein luullaan, lestadiolaisilla ei ole ohje- tai sääntökirjaa sallituista ja kielletyistä asioista. Raamattu eli Jumalan sana ja siihen sidottu omatunto kertovat, mikä on oikein ja väärin.
—
– Oma kysymyksensä on suhtautuminen kilpaurheiluun. Lähtökohtana on Raamatun opetus uskon ja Jumalasuhteen tärkeydestä. Usko ja siitä nousevat valinnat nähdään ihmisen elämän ja erityisesti iankaikkisen elämän kannalta ensisijaisina. Kilpa- ja huippu-urheilu voivat nousta uhkaamaan tätä asioiden tärkeysjärjestystä. Kilpaurheiluun liittyy usein kunnian, menestyksen ja voiton tavoittelu niin, että muut asiat jäävät taustalle.
Entisenä vanhoillislestadiolaisena minua huvittaa ja ihmetyttää enemmänkin Vähäjylkän vastaus. Tosin itsekin asiaa selittelin aikoinani samalla tavalla, mutta vaivaantuneena. Sillä eihän tuo vastaus ole ollenkaan totuudenmukainen. Se on kielipeliä, jolla yritetään peittää ja kieltää liikkeessä olevaa sääntölistaa, jollainen ei ole kristinuskon mukaista. Nyt kun suviseuroissakin hypetettiin niin kovasti sitä, miten pieni lapsi on uskovaiselle esikuvana, niin se voisi olla nyt tätäkin asiaa selventämässä.
Nimittäin omat lapseni kukin vuorollaan kysyivät aina jossakin ikävaiheessa, miksi me ei saada mitä milloinkin tehdä. Miksi me ei saada katsoa telkkaria? Miksi me ei saada lakata kynsiä? Miksi me ei saada meikata? Miksi me ei saada laittaa korviksia? Miksi me ei saada käydä elokuvissa? Miksi me ei saada kuunnella rockia? Miksi meidän pitää käydä seuroissa?
Noh, vanhoillislestadiolaisen kielipelin hyvin sisäistenääni osasin vastata lapsilleni Vähäjylkän tavoin: ei se niin ole, että emme saa tehdä niitä asioita, vaan niin, että emme halua tehdä niitä. Emme halua siksi, että jos tekisimme niitä, me emme pysyisi uskomassa, emmekä pääsisi kuoltuamme taivaaseen. No eivätkö lapsemme ja me aikuiset haluttu tehdä niitä asioita? Totta mooseksessa halusimme, mutta helvetinpelossa emme uskaltaneet sitten tehdä. Välillä tuli lankeemuksia, mutta nehän sai ja piti pyytää anteeksi, mikäli sinne taivaaseen himotti.
Myös piiska oli hyvä oppinuora halulle tehdä vääriksi saarnattuja asioita uskovaisella. Minäkin pieni vaaleatukkainen tyttö sain pakaroilleni napakat piiskansivallukset, katsottuani lastenohjelmia naapurissani. Kyllähän se kotimatka naapurista kotiin oli vaikea ja raskas, kun pelotti helvetti telkkarisynnin takia ja kotona odottavat vanhemmat, jotka aina jostakin arvasivat, että syntisillä teillähän tyttö oli taas ollut.
Tuo ”pyhästä uskosta” vuotava haluttomuus olla tekemättä tai halu tehdä joitakin asioita, saatiin piiskan ja helvetillä pelottelun ansiosta hyvin iskostettua selkäytimeen.
Vaikka mitään synti- tai sääntölistaa ei olisikaan millekään viralliselle paperille laadittu, sehän on olemassa kirjoitettuna kaikkien vl-ihmisten selkäytimiin. Se tulee myös jatkuvasti esiin puheissa ja keskinäisissä kanssakäymisissä. Miten monta kertaa olen ollutkaan osallisena keskusteluun, jossa uskovaisten koululaisten vanhemmat miettivät, voiko uskovaiset oppilaat osallistua johonkin koulun tapahtumaan? Miten monta kertaa olenkaan osallistunut huolikeskusteluun, jossa pohditaan jonkun liikkeen jäsenen leväperäistä suhtautumista parran kasvattamiseen, miehellä liian pitkiin hiuksiin, liialliseen laittautumiseen, liian harvoihin seurakäynteihin? Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Vähäjylkän mielestä kukaan ei voi tai halua valvoa toisen ihmisen elämää. Mihin on unohtunut opetus Olemmeko veljemme vartijoita – olemme? Nimen omaan piti mennä juttelemaan uskossaan väsynyttä matkaystävää, jos hänessä näkyi uupumisen merkkejä. Juuri maailmallisen musiikin kuuntelu oli hyvä syy huolikeskustelulle tai mikä tahansa emme halua -listasta.
Tämä emme saa – emme halua selitysmalli on olemassaan erittäin sekava ja ei sitä kuulkaa lapsenuskolla mitenkään käsitä. Ei edes aikuisen aivokapasiteetti riitä siihen. Ihminen siis A) haluaa tehdä jotain ja kysyy, miksi ei saa tehdä niin. Hänelle vastataan, että B) ensinnäkin sinä saat tehdä niin, mutta sinä et halua, koska uskovaisena sinua ohjaa halu olla tekemättä sitä. Mutta kun minä C) haluan tehdä just niin. Noh, sitten D) sinä et voi olla oikealla tavalla uskovainen. Nyt sinun täytyy tehdä parannus, jotta olet oikealla tavalla uskovainen, jotta sinua ohjaa halua olla tekemättä niin ja jotta pysyt uskovaisena ja pääset kerran taivaaseen.
Äiti, annatko minulle anteeksi kun katsoin eilen kaverilla telkkaria? Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Ja tuo kilpaurheilukielto. Se on oikeasti kielto. Jos nuori alkaa liikaa viihtymään urheilukentillä ja häntä kerjätään seuraan mukaan urheilemaan, niin vanhemmat lyövät kapulat piikkareiden piikkeihin: sinulta menee usko jos menet mukaan seuratoimintaan ja alat kilpailla. Me ei suostuta sinua tukemaan asiassa oman uskosi tähden. Joo, mutta menestyä saa vaikka kuinka paljon bisneksissä ja muissa jutuissa, missä raha virtaa.
Kuulkaas kansalaiset, medborgare. Siitä tietää, onko kyseessä sääntö, jos sen noudattamatta jättämisestä seuraa sanktio. Pistäppä nuori vanhoillislestadiolainen kunnon luukutukset poppia kotonasi ja katso kuinka käy. Nuhdellaanko sinua? Pyydetäänkö sulkemaan jumalaton musiikki kiinni? Pitääkö sinun pyytää anteeksi luukutustasi? Tai nainen, nuori tai vanha, laitappa kunnon meikit naamaasi, korvikset korviisi, mene seuroihin ja katso kuinka käy. Jos joku tulee nuhtelemaan, vastaa, että eihän meillä mitään sääntöjä ole.
No ja nuhteluthan moisesta seuraisi ja kehotus parannukseen. Nuhtelija luultavasti ajaa itse komiasti katumaasturilla kyynärpää ulkona, eikä pidä statuksenjatketta mitenkään korskeiluna ja maailman rakkautena, vaikka se tärkeääkin tärkeämpi silmäterä ja ylpeydenaihe onkin. Mutta niinhän se eräs vanha saarnamies sanoikin, että se on täällä ajassa mersulla ajettava jos meinaa ajaa. No mutta niinhän se on meikattavakin ja korvisteltavakin täällä ajassa jos niin meinaa tehdä. Taivaassa on muut ilot riemuineen.
Aidot pelikortit – oli minun aikanani täysin pannassa ja nuoret joutuivat puhutteluihin jos niillä pelasivat, vaikka penniäkään ei rahoja liikuteltu taskusta toiseen.
Noh, voihan se olla, että säännöt tai emme halua -asiat ovat muuttuneetkin vl-liikkeessä sitten minun aikani. Kuitenkaan se asia ei ole havaintoni mukaan muuttunut, että seurakunnalle ja sen neuvoille tulee olla kuuliainen ja tottelevainen. Se se onkin koko jutun juoni. Synnit ja säännöt muuttuvat ja haalenevat, mutta aina pitää olla vallalla oleville käsityksille ja seurakunnan armoneuvoille kuuliainen. Kuuliaiset lapset Jumala hyvästi siunaa. Se on sitten eri asia, ketkä ovat oikeasti kuuliaisia neuvoille, mielestäni ne, joidenka ei nimenomaan pitäisi olla; herkät ja rikotut. Muut porskuttavat omilla versioillaan sääntölistasta.
Kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden vaade on valtaa. Ihan silkkaa valtaa.
Lapsen pitää totella vanhempiaan – se on valtaa.
Jumalan lasten pitää olla kuuliainen ja tottelevainen seurakunnalle – se on valtaa.
Kun kristinuskon käsityksen mukaan tie taivaaseen kulkee kaistalta nimeltä Kristus, vanhoillislestadiolaisuudessa kaista on ohituskaista nimeltä seurakunta.
Lopetan tämän piiskan sivaltamilla pakaroilla istumisen ja tietokoneella näpyttelyni tähän ja yritän taas päästä normaaliin elämään ilman taustastani kumpuavia haamuja. Pyydän esirukouksia unohtaa traumani <3
Tämmöisiä kommentteja tuohon Kotimaan kirjoitukseen (löytyy netistä)
Marko Sjöblom 05.07.2022 21:21 Klo 21:21
Kiitos kiinnostavasta erittelystä. Teologianhistoriallinen pohtiva ja hiukan yksinkertaistava näkökulma: Lestadiolainen herätysliike on herrnhutilaisuuden ja parannuspietismin perillinen (hurmoksellisuuteen ja raittiuteen ei kannata tässä mennä). Jälkimmäisestä tulee ”maailmallisen” koreuden ja maallisten harrastusten vieroksunta (tästä jäljempänä). Edellisestä tulee verinen evankeliumi ja ns. lain kolmannen käytön vieroksuminen.
Koska lain kolmatta käyttöä ei tunnusteta, laumaa pitää koossa yhtäältä seurakuntaoppi ja toisaalta normisto, joka tietenkin jossakin määrin elää ja muuttuu. Tietenkin myös oppi, sosiaalinen verkosto ja evankeliumi. Jo Gustaf Johansson arvosteli 1800-luvun lestadiolaisuutta ”lahkoksi” joka korvaa kirkon viran julistaman synninpäästön ”lahkon” omalla synninpäästöllä. SRK-vanhoillisuudessa tietyt piirteet on tietenkin puhtaaksiviljelty vuosikymmenten aikana.
1800-luvun tilanteessa oli selvää, ketkä kokoontuivat ”maailmallisiin” menoihin ja ketkä tupaseuroihin veisaamaan ”vanhaa Siionia”: säätyläiset vs. rahvaan eri kerrokset. Edellisillä oli tapana harrastaa teatteria, ns. maallista musiikkia ja varaa korvakoruihin, jälkimmäisillä ei. Tämä lähtökohta on sitten elänyt omaa elämäänsä.
Ollaan eri asioiden sopivuudesta uskovaisille mitä mieltä tahansa, minusta on lähtökohtaisesti myönteistä se että luodaan kristillistä vastakulttuuria. Itse asiassa vanhoillislestadiolaisia linjauksia voidaan myös perustella mielekkäästi. (Onko todellakin välttämätöntä meikata, ottaa lävistyksiä ja kuunnella rokkia tai vetää kaljaa vain siksi, että kaikki muut tekevät niin?). Mutta jostain syystä nämä koskevat useammin naisia kuin miehiä.
Vanhoillislestadiolainen kielipeli on kieltämättä ongelmallista, koska se perustuu keskeisesti juuri normien esittämiseen epäsuorasti. Tämä koskee myös uskonopin suhdetta kirkon normaalidogmatiikkaan.
Kuitenkin liikkeen johto sanoo suoraan, että mm. meikit ja kilpaurheilu on asioita, jotka on turhaa koreilua tai maailmanrakkautta tai voi vaikuttaa tärkeysjärjestykseen siinä, onko usko tärkeällä sijalla.
Kyseessä on yhteisön asia, ei yksittäisten henkilöiden. Miksi tämä tosiasia pitää kiistää?