Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että korvakorut ovat yleistyneet vl-naisilla ja meikkaaminen työpaikalla on arkipäivää myös vl-naisilla ainakin täällä Helsingissä. Harmaita hiuksia näkyy yhä vähemmän. Onko suhtautuminen lieventynyt menneiltä ajoilta? Tiedän heidän olevan vl edelleen eli siitä ei ole kysymys.

Ne on tapakulttuuria ja se muuttuu aikojen mukana. Mikä on hyvä asia, että usko on aidosti elävää eikä vaintapoihin kiteytynyt sääntöihin perustuva diktaturia.

Miksi sitten niiden tapakulttuuriin liittyvien asioiden perusteella ihmisiä on erotettu liikkeestä? Jos ne ei ole edes tärkeitä. 

Omavanhurskauden synti ja hengellinen väkivalta.

Mutta näihin syyllistyneitä ei potkittu/potkita liikkeestä pihalle, toisin kuin esim television katseluun syyllistyneitä potkittiin?

Vl "standardit" uskovalle on suoraan sieltä yhdestä paikasta mihin päivä ei paista.

Onhan siinä toimittu väärin ja moni häpeää sitä että ei puuttunut. Klassinen kiusaamis ilmiö kun muu porukka katsoo sivussa. Pelkää että itse joutuu samaan tilanteeseen. Pelko.

Sinulla ei ole oikeutta syyttä niitä ketkä ei ole ollut olemassakaan silloin. Niinkuin ei voi syyttää nyky suomalaisia menneestä sisällissodasta.

Aina kun puhutaan menneistä vuosikymmenistä, täällä vedotaan ettei ollut itse edes syntynyt silloin. Ihan kuin pahat asiat olisi sillä kuitattu.

Ihan nykyaikanakin ihmisiä jätetään tervehtimättä JT:llä jos ei noudata kulloinkin voimassa olevaa tapakulttuuria. Miten se on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Outoa ostaa lestabussi ennenkuin siihen on tarvetta. 

No eiköhän sille oo silloin tarvetta jos tuntuu että edellinen auto on ahdas, kyllä neljä istuinta 7-paikkaisessa + rattaat + koira ja muut tavarat reissatessa voi tuntua aika ahtaalta. 

Olen itse nuorehko aikuinen vl pääkaupunkiseudulla ja minulle ei merkitse mitään kuka meikkaa tai omaa television. Tai kuka käy konserteissa ja teatterissa tai pelaa joukkueessa. Tai matkaa ympäri maailmaa urheilun perässä. Samalla ry:llä käy seuroissa hyvin erillaisia ihmisiä.  Mikä ketäkin kiinnostaa. Minulle nämä on ihmisten erillaisuutta ja erillaisia tapoja. Tapakulttuuria. Se mikä merkitsee on synnit anteeksi yksin Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi. Se olisi turha jos sen lisäksi pitäisi olla omia tekoja. Se mikä merkitsee on seurakunta yhteys ja rakkaus. Ei syrjimistä, panettelua, juoruilua, toisten uskon kieltämistä, kontrollia, lakihenkeä. Ei ylenkatsetta jne. Rauhaa ja omantunnon vapautta. Ihmettelen 70-luvun meininkiä 2020-luvun aikuisen silmillä ja korvilla. Se että vieläkin osa käyttäytyy niin on aika surullista mutta ymmärrettävää. Kaikki ei ole tulleet osalliseksi rakkaudesta koska pelkää muiden reaktioita. Yhä. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Voi ymmärtää vaikka ei halua toimia samallatavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuorehko aikuinen vl pääkaupunkiseudulla ja minulle ei merkitse mitään kuka meikkaa tai omaa television. Tai kuka käy konserteissa ja teatterissa tai pelaa joukkueessa. Tai matkaa ympäri maailmaa urheilun perässä. Samalla ry:llä käy seuroissa hyvin erillaisia ihmisiä.  Mikä ketäkin kiinnostaa. Minulle nämä on ihmisten erillaisuutta ja erillaisia tapoja. Tapakulttuuria. Se mikä merkitsee on synnit anteeksi yksin Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi. Se olisi turha jos sen lisäksi pitäisi olla omia tekoja. Se mikä merkitsee on seurakunta yhteys ja rakkaus. Ei syrjimistä, panettelua, juoruilua, toisten uskon kieltämistä, kontrollia, lakihenkeä. Ei ylenkatsetta jne. Rauhaa ja omantunnon vapautta. Ihmettelen 70-luvun meininkiä 2020-luvun aikuisen silmillä ja korvilla. Se että vieläkin osa käyttäytyy niin on aika surullista mutta ymmärrettävää. Kaikki ei ole tulleet osalliseksi rakkaudesta koska pelkää muiden reaktioita. Yhä. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Voi ymmärtää vaikka ei halua toimia samallatavalla.

Moni muukin sanoo tässä keskustelussa, ettei ulkoiset asiat merkitse mitään. Jos näin on, miksi tämä ei näy virallisessa opissa? Vaan päinvastoin. 

Nuoret kertovat, että heille opetetaan vl-nuorten tapahtumissa edelleen, ettei uskovaiset meikkaa ja monia muita asioita. 

Tapakulttuurin perusteella ihmisiä tänä päivänä jätetään ulkopuolelle ja jo se estää monia elämästä kuten itse haluavat. Jo se estää laittamasta huulipunaa seuroihin mennessä. Estää kuuntelemasta musiikkia, jota haluaa kuunnella, harrastamasta sitä mitä haluaisi jne.

Kyseessä ei ole yksilöiden asiasta vaan liikkeen linjasta. Ulkoisiin asioihin huomion kiinnittäminen loppuisi, jos yhteisön johto ottaisi asiaan kannan. Näin ei ole tapahtunut, koska ei haluta. Se on tietoinen valinta eikä sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että korvakorut ovat yleistyneet vl-naisilla ja meikkaaminen työpaikalla on arkipäivää myös vl-naisilla ainakin täällä Helsingissä. Harmaita hiuksia näkyy yhä vähemmän. Onko suhtautuminen lieventynyt menneiltä ajoilta? Tiedän heidän olevan vl edelleen eli siitä ei ole kysymys.

Ne on tapakulttuuria ja se muuttuu aikojen mukana. Mikä on hyvä asia, että usko on aidosti elävää eikä vaintapoihin kiteytynyt sääntöihin perustuva diktaturia.

Miksi sitten niiden tapakulttuuriin liittyvien asioiden perusteella ihmisiä on erotettu liikkeestä? Jos ne ei ole edes tärkeitä. 

Omavanhurskauden synti ja hengellinen väkivalta.

Mutta näihin syyllistyneitä ei potkittu/potkita liikkeestä pihalle, toisin kuin esim television katseluun syyllistyneitä potkittiin?

Vl "standardit" uskovalle on suoraan sieltä yhdestä paikasta mihin päivä ei paista.

Onhan siinä toimittu väärin ja moni häpeää sitä että ei puuttunut. Klassinen kiusaamis ilmiö kun muu porukka katsoo sivussa. Pelkää että itse joutuu samaan tilanteeseen. Pelko.

Sinulla ei ole oikeutta syyttä niitä ketkä ei ole ollut olemassakaan silloin. Niinkuin ei voi syyttää nyky suomalaisia menneestä sisällissodasta.

Käsitykseni mukaan näitä hoitokokoustyranneja on vielä elossa? Onko niin että heitä pelätään yhä, eikä siksi menneisyyden traumoja (jotka yhä vaikuttavat "hoidettuihin" ja heidän jälkeläisiinsä) oteta käsittelyyn eikä tapakulttuurin kirouksesta sanouduta totaalisesti irti?

Totuudessa ja tosi rakkaudessa ei ole pelkoa mutta vl liikkeessä sitä on.

Silti on muistettava että joka ihminen on itse vastuussa omista valinnoista ja teoista. On turha olla katkera että joku sanoi että en saa meikata tai kuunnella haluamaani musiikkia. Joku voi ajattelemattomuuttaan niin sanoakkin mutta hän ei ole sen enempää oikeassa kuin sinä. Niin kauan kun ei rikota lakia vastaan ja uskovaiset pitää ohjenuorana raamattua kukaan ei saa asettaa omia sääntöjä sen rinnalle. Eikä määritellä toisten uskoa. Itse valitsee elää jonkun toisen ajatusten mukaan. Älkää antako itseänne orjuuttaa sääntöjen alle jne sanotaan raamatussa. Jos annat tehdä niin vastuussa olet vain sinä. Ei kukaan muu.

Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja. 

Vierailija kirjoitti:

Silti on muistettava että joka ihminen on itse vastuussa omista valinnoista ja teoista. On turha olla katkera että joku sanoi että en saa meikata tai kuunnella haluamaani musiikkia. Joku voi ajattelemattomuuttaan niin sanoakkin mutta hän ei ole sen enempää oikeassa kuin sinä. Niin kauan kun ei rikota lakia vastaan ja uskovaiset pitää ohjenuorana raamattua kukaan ei saa asettaa omia sääntöjä sen rinnalle. Eikä määritellä toisten uskoa. Itse valitsee elää jonkun toisen ajatusten mukaan. Älkää antako itseänne orjuuttaa sääntöjen alle jne sanotaan raamatussa. Jos annat tehdä niin vastuussa olet vain sinä. Ei kukaan muu.

Johan on kummallinen väite. Jos kuuluu yhteisöön, jossa uskotaan ettei oikea uskovainen kuuntele tietynlaista musiikkia, ei kyseessä ole yksilön ongelma vaan yhteisön. 

Uhrin syyllistäminen kiusaamisen vaikutuksista on muutenkin halpa keino kääntää vastuut päälaelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuorehko aikuinen vl pääkaupunkiseudulla ja minulle ei merkitse mitään kuka meikkaa tai omaa television. Tai kuka käy konserteissa ja teatterissa tai pelaa joukkueessa. Tai matkaa ympäri maailmaa urheilun perässä. Samalla ry:llä käy seuroissa hyvin erillaisia ihmisiä.  Mikä ketäkin kiinnostaa. Minulle nämä on ihmisten erillaisuutta ja erillaisia tapoja. Tapakulttuuria. Se mikä merkitsee on synnit anteeksi yksin Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi. Se olisi turha jos sen lisäksi pitäisi olla omia tekoja. Se mikä merkitsee on seurakunta yhteys ja rakkaus. Ei syrjimistä, panettelua, juoruilua, toisten uskon kieltämistä, kontrollia, lakihenkeä. Ei ylenkatsetta jne. Rauhaa ja omantunnon vapautta. Ihmettelen 70-luvun meininkiä 2020-luvun aikuisen silmillä ja korvilla. Se että vieläkin osa käyttäytyy niin on aika surullista mutta ymmärrettävää. Kaikki ei ole tulleet osalliseksi rakkaudesta koska pelkää muiden reaktioita. Yhä. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa. Voi ymmärtää vaikka ei halua toimia samallatavalla.

Hengellisen väkivallan uhrien on tosiaan hieman vaikeaa tulla osalliseksi mistään täydellisestä rakkaudesta. Hoitokokousvuosien jättämiä jälkiä hoidetaan terapioissa vielä tänäkin päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Silti on muistettava että joka ihminen on itse vastuussa omista valinnoista ja teoista. On turha olla katkera että joku sanoi että en saa meikata tai kuunnella haluamaani musiikkia. Joku voi ajattelemattomuuttaan niin sanoakkin mutta hän ei ole sen enempää oikeassa kuin sinä. Niin kauan kun ei rikota lakia vastaan ja uskovaiset pitää ohjenuorana raamattua kukaan ei saa asettaa omia sääntöjä sen rinnalle. Eikä määritellä toisten uskoa. Itse valitsee elää jonkun toisen ajatusten mukaan. Älkää antako itseänne orjuuttaa sääntöjen alle jne sanotaan raamatussa. Jos annat tehdä niin vastuussa olet vain sinä. Ei kukaan muu.

Edellytätkö sinä nyt lapselta aikuisen kognitiivisia kykyjä? 

Vierailija kirjoitti:

Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja. 

Siis mitä? Miten voi olla oikeauskoisten yhteisö, jos yhteisön oppi on väärä? Se kun on se virallinen oppi. 
 

Vierailija kirjoitti:

Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja. 

Oletko koskaan miettinyt miksi ne tavalliset ihmiset ylläpitävät niitä sääntöjä? 

Rautalangasta: yhteisön sääntöjä ylläpitää yhteisö mukaanluettuna ja ensisijaisesti niistä on vastuussa yhteisön johto. Jos yhteisö oikeasti haluaa lopettaa vaikkapa ulkonäköön liittyvät säännöt, mitään muuta ei tarvita kuin johdon selkeä kannanotto. Näin ei tapahdu.

Kiusaaminen ja hengellinen väkivalta ei lopu sen uhreja syyllistämällä. Uhrien syyllistäminen päinvastoin vain pahentaa sitä ja osoittaa, että syyllistäjä itse tuomitsee uhrit, ei väärintekijöitä. Eli on osa ongelmaa, ei ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että korvakorut ovat yleistyneet vl-naisilla ja meikkaaminen työpaikalla on arkipäivää myös vl-naisilla ainakin täällä Helsingissä. Harmaita hiuksia näkyy yhä vähemmän. Onko suhtautuminen lieventynyt menneiltä ajoilta? Tiedän heidän olevan vl edelleen eli siitä ei ole kysymys.

Ne on tapakulttuuria ja se muuttuu aikojen mukana. Mikä on hyvä asia, että usko on aidosti elävää eikä vaintapoihin kiteytynyt sääntöihin perustuva diktaturia.

Miksi sitten niiden tapakulttuuriin liittyvien asioiden perusteella ihmisiä on erotettu liikkeestä? Jos ne ei ole edes tärkeitä. 

Omavanhurskauden synti ja hengellinen väkivalta.

Mutta näihin syyllistyneitä ei potkittu/potkita liikkeestä pihalle, toisin kuin esim television katseluun syyllistyneitä potkittiin?

Vl "standardit" uskovalle on suoraan sieltä yhdestä paikasta mihin päivä ei paista.

Onhan siinä toimittu väärin ja moni häpeää sitä että ei puuttunut. Klassinen kiusaamis ilmiö kun muu porukka katsoo sivussa. Pelkää että itse joutuu samaan tilanteeseen. Pelko.

Sinulla ei ole oikeutta syyttä niitä ketkä ei ole ollut olemassakaan silloin. Niinkuin ei voi syyttää nyky suomalaisia menneestä sisällissodasta.

Käsitykseni mukaan näitä hoitokokoustyranneja on vielä elossa? Onko niin että heitä pelätään yhä, eikä siksi menneisyyden traumoja (jotka yhä vaikuttavat "hoidettuihin" ja heidän jälkeläisiinsä) oteta käsittelyyn eikä tapakulttuurin kirouksesta sanouduta totaalisesti irti?

Totuudessa ja tosi rakkaudessa ei ole pelkoa mutta vl liikkeessä sitä on.

70-luvun ”hoitokokoustyranneista” (sinun käyttämäsi sana) ei kukaan ole enää elossa eikä heitä kenenkään tarvitse pelätä. :) Olin tekemisissä näiden asioiden kanssa nuorena opiskelijana, kun seurustelun erään ”tyrannin” perheenjäsenen kanssa. Mitään huonoja muistoja minulle ei jäänyt niistä ihmisistä eikä asioista. Tiedän, että toisenlaisiakin kokemuksia on. Mutta sitä pyydän, että tämän päivän ihmisiä ei syyllustettäisi yli 50 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Ja myös yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri oli 70-luvulla erilainen kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että korvakorut ovat yleistyneet vl-naisilla ja meikkaaminen työpaikalla on arkipäivää myös vl-naisilla ainakin täällä Helsingissä. Harmaita hiuksia näkyy yhä vähemmän. Onko suhtautuminen lieventynyt menneiltä ajoilta? Tiedän heidän olevan vl edelleen eli siitä ei ole kysymys.

Ne on tapakulttuuria ja se muuttuu aikojen mukana. Mikä on hyvä asia, että usko on aidosti elävää eikä vaintapoihin kiteytynyt sääntöihin perustuva diktaturia.

Miksi sitten niiden tapakulttuuriin liittyvien asioiden perusteella ihmisiä on erotettu liikkeestä? Jos ne ei ole edes tärkeitä. 

Omavanhurskauden synti ja hengellinen väkivalta.

Mutta näihin syyllistyneitä ei potkittu/potkita liikkeestä pihalle, toisin kuin esim television katseluun syyllistyneitä potkittiin?

Vl "standardit" uskovalle on suoraan sieltä yhdestä paikasta mihin päivä ei paista.

Onhan siinä toimittu väärin ja moni häpeää sitä että ei puuttunut. Klassinen kiusaamis ilmiö kun muu porukka katsoo sivussa. Pelkää että itse joutuu samaan tilanteeseen. Pelko.

Sinulla ei ole oikeutta syyttä niitä ketkä ei ole ollut olemassakaan silloin. Niinkuin ei voi syyttää nyky suomalaisia menneestä sisällissodasta.

Käsitykseni mukaan näitä hoitokokoustyranneja on vielä elossa? Onko niin että heitä pelätään yhä, eikä siksi menneisyyden traumoja (jotka yhä vaikuttavat "hoidettuihin" ja heidän jälkeläisiinsä) oteta käsittelyyn eikä tapakulttuurin kirouksesta sanouduta totaalisesti irti?

Totuudessa ja tosi rakkaudessa ei ole pelkoa mutta vl liikkeessä sitä on.

70-luvun ”hoitokokoustyranneista” (sinun käyttämäsi sana) ei kukaan ole enää elossa eikä heitä kenenkään tarvitse pelätä. :) Olin tekemisissä näiden asioiden kanssa nuorena opiskelijana, kun seurustelun erään ”tyrannin” perheenjäsenen kanssa. Mitään huonoja muistoja minulle ei jäänyt niistä ihmisistä eikä asioista. Tiedän, että toisenlaisiakin kokemuksia on. Mutta sitä pyydän, että tämän päivän ihmisiä ei syyllustettäisi yli 50 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Ja myös yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri oli 70-luvulla erilainen kuin nyt.

Tässä keskustelussa yritetään puhua myös nykyisistä asioista, mitä sanottavaa sinulla on niihin? Lisäksi on erikoista, että sanot ettei sinulla ole huonoa sanottavaa, mikäli et ollut hoitokokousten uhri. Entäpä ne, jotka olivat?

Jotenkin jäätävää lukea, miten täällä nytkin tässä keskustelussa syyllistetään niitä, joilla on tässä ihan nykyajassa huonoja kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että korvakorut ovat yleistyneet vl-naisilla ja meikkaaminen työpaikalla on arkipäivää myös vl-naisilla ainakin täällä Helsingissä. Harmaita hiuksia näkyy yhä vähemmän. Onko suhtautuminen lieventynyt menneiltä ajoilta? Tiedän heidän olevan vl edelleen eli siitä ei ole kysymys.

Ne on tapakulttuuria ja se muuttuu aikojen mukana. Mikä on hyvä asia, että usko on aidosti elävää eikä vaintapoihin kiteytynyt sääntöihin perustuva diktaturia.

Miksi sitten niiden tapakulttuuriin liittyvien asioiden perusteella ihmisiä on erotettu liikkeestä? Jos ne ei ole edes tärkeitä. 

Omavanhurskauden synti ja hengellinen väkivalta.

Mutta näihin syyllistyneitä ei potkittu/potkita liikkeestä pihalle, toisin kuin esim television katseluun syyllistyneitä potkittiin?

Vl "standardit" uskovalle on suoraan sieltä yhdestä paikasta mihin päivä ei paista.

Onhan siinä toimittu väärin ja moni häpeää sitä että ei puuttunut. Klassinen kiusaamis ilmiö kun muu porukka katsoo sivussa. Pelkää että itse joutuu samaan tilanteeseen. Pelko.

Sinulla ei ole oikeutta syyttä niitä ketkä ei ole ollut olemassakaan silloin. Niinkuin ei voi syyttää nyky suomalaisia menneestä sisällissodasta.

Käsitykseni mukaan näitä hoitokokoustyranneja on vielä elossa? Onko niin että heitä pelätään yhä, eikä siksi menneisyyden traumoja (jotka yhä vaikuttavat "hoidettuihin" ja heidän jälkeläisiinsä) oteta käsittelyyn eikä tapakulttuurin kirouksesta sanouduta totaalisesti irti?

Totuudessa ja tosi rakkaudessa ei ole pelkoa mutta vl liikkeessä sitä on.

70-luvun ”hoitokokoustyranneista” (sinun käyttämäsi sana) ei kukaan ole enää elossa eikä heitä kenenkään tarvitse pelätä. :) Olin tekemisissä näiden asioiden kanssa nuorena opiskelijana, kun seurustelun erään ”tyrannin” perheenjäsenen kanssa. Mitään huonoja muistoja minulle ei jäänyt niistä ihmisistä eikä asioista. Tiedän, että toisenlaisiakin kokemuksia on. Mutta sitä pyydän, että tämän päivän ihmisiä ei syyllustettäisi yli 50 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Ja myös yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri oli 70-luvulla erilainen kuin nyt.

Tässä keskustelussa yritetään puhua myös nykyisistä asioista, mitä sanottavaa sinulla on niihin? Lisäksi on erikoista, että sanot ettei sinulla ole huonoa sanottavaa, mikäli et ollut hoitokokousten uhri. Entäpä ne, jotka olivat?

Jotenkin jäätävää lukea, miten täällä nytkin tässä keskustelussa syyllistetään niitä, joilla on tässä ihan nykyajassa huonoja kokemuksia. 

Luitko kommenttini tarkkaan: ”Tiedän, että toisenlaisiakin kokemuksia on.” En kieltänyt huonoja kokemuksia, enhän? 

Vierailija kirjoitti:

Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja. 

Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?

Kuinkahan moni sellainen tämän päivän vanhoillislestadiolainen, joka ajattelee, että ei itse ole kuten ne 70-luvun lakihenkisyyteen jähmettyneet vaan on aidosti elävässä uskossa olisi hoitokokousvuosina eläessään ollut yksi hoitamisella ruotuun laitetuista tai ulos hoidetuista? 

Nuo 70-luvun tapahtumat on aiheuttanut pelon ilmapiiriä ja kyttäyskulttuuria vielä meidänkin aikaan. Mutta läheskään kaikki ei ala siihen. Ei ole alkanut 70-luvullakaan. Siihen ne loppuikin että niistä sanouduttiin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta yhteisön johto on tavallisia erehtyväisiä ihmisiä. Heilläkin on eri mielipiteitä ja heikkouksia keskenään. Ei heidän tarvi ottaa kantaa tapakulttuuriin koska se on jokaisella omansa. On moni puhuja ottanutkin kantaa ulkoisiin tapoihin ja farisealaiseen toimintaan. Tavalliset ihmiset näitä sääntöjä ylläpitää. Tai moni ei pidä, jokainen päättää itse omasta elämästä eikä aikuinen tarvi arkipäivän elämään kenenkään muun kannanottoja. 

Mistä asioista yhteisön johdossa olevilla ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Opillisista asioista?

Eiköhän ennemmin tapa-asioista kuten urkkakisoista, konserteista, musiikista, harrastuksista, ulkonäöstä ym. Niissä ei ole yhtenäistä oppia. Ei ole koskaan ollutkaan vaikka vahvat ja näkyvät ihmiset on ylläpitäneet sellaista käsitystä. Aina on ollut niitä, myös puhujia jotka on sanoneet, että sääntöjä ei ole eikä saa olla. Siis eri mieltä tapakulttuurista.