Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3. Keskustelu on poistettu.
Mikä tekee tästä aiheesta maailman sensuroidumman?
Kommentit (8159)
”Jeesuksen aikalaisille Gehenna ei ollut pelkkä uskonnollinen tai abstrakti käsite, vaan konkreettinen, arkinen ja pelottava paikka heidän oman kaupunkinsa laidalla. Kun Jeesus käytti tätä sanaa, kuulijat ymmärsivät heti sen historiallisen taustan ja voimakkaan vertauskuvallisuuden.
Konkreettinen paikka: Hinnomin laakso (Ge-Hinnom)
Aikalaiset tiesivät Gehennan Jerusalemin eteläpuolella sijaitsevasta Hinnomin laaksosta (hepreaksi Ge-Hinnom). Paikalla oli synkkä ja verinen historia, joka vaikutti vahvasti siihen, miten Jeesuksen puheet tulkittiin:
Muinaiset lapsiuhrit: Juutalaisten historiankirjoituksesta tiedettiin, että satoja vuosia aiemmin laaksossa oli uhrattu lapsia epäjumalille (kuten Molokille) polttamalla. Juudan kuningas Josia julisti paikan saastaiseksi lopettaakseen tämän kauhun.
Kaupungin kaatopaikka: Jeesuksen aikana laakso toimi Jerusalemin jatkuvasti palavana kaatopaikkana. Sinne vietiin roskat, eläinten raadot ja sellaisten teloitettujen rikollisten ruumiit, joita ei pidetty arollisina saamaan kunnollista hautausta.
Tuli ja madot: Jotta haju ja rutto pysyisivät poissa, laaksossa poltettiin jatkuvasti tulia. Paikoissa, joihin tuli ei ylettynyt, mätänevissä jätteissä kuhisi matoja.
Miten aikalaiset ymmärsivät Jeesuksen vertauksen?
Kun Jeesus puhui Gehennasta – esimerkiksi varoittaessaan, että ihmisen koko ruumis voi joutua sinne, missä "mato ei kuole eikä tuli sammu" (Mark. 9:48) – kuulijat ymmärsivät vertauksen usealla eri tasolla:
1. Täydellinen häpeä ja hylkääminen
Juutalaisessa kulttuurissa kunniallinen hautaus oli äärimmäisen tärkeä asia. Joutuminen kaatopaikalle eläinten raatojen joukkoon oli pahin mahdollinen häpeä. Aikalaiset ymmärsivät, että Jeesuksen varoitus Gehennasta tarkoitti lopullista eroa Jumalasta ja ihmisarvon täydellistä menettämistä.
2. Lopullinen tuho, ei ikuinen kidutus
Koska kaatopaikalla tulen tehtävä oli hävittää ja kuluttaa roskat poroksi, aikalaiset eivät välttämättä ajatelleet Gehennaa paikkana, jossa ihmistä kidutetaan tietoisesti ikuisesti. He ymmärsivät sen paikkana, jossa kaikki Jumalan vastainen ja kelvoton tuhotaan lopullisesti ja peruuttamattomasti. Tuli ei sammu ennen kuin kaikki palava on muuttunut tuhkaksi.
3. Hengellinen puhdistus (Rabbiininen ajattelu)
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa (varhaisessa rabbinistisessa teologiassa) oli myös käsitys, että Gehenna oli joillekin sieluille vain väliaikainen "puhdistamo". Monet ajattelivat, että vain kaikkein pahimmat (kuten pakanakansat tai täysin jumalattomat) tuhoutuvat siellä lopullisesti, kun taas tavalliset synnintekijät kärsivät siellä korkeintaan 12 kuukautta ennen pääsyä paratiisiin.”
”Siirtymä Jeesuksen aikalaisten ymmärtämästä Gehennasta – eli roskien ja mätänevien raatojen lopullisesta tuhopaikasta – ikuiseksi tietoiseksi kidutukseksi ei tapahtunut hetkessä. Kyseessä oli vuosisatoja kestänyt historiallinen, kulttuurinen ja kielellinen kehityskulku. [1]
Suurimmat syyt sille, miksi kristilliset suuntaukset alkoivat tulkita Gehennaa ikuisen piinan paikkana, ovat seuraavat:
1. Kreikkalaisen filosofian ja sielun kuolemattomuuden omaksuminen
Alkuperäinen juutalainen näkemys: Ihminen nähtiin yhtenä kokonaisuutena. Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta, kunnes Jumala herättää hänet. Tuli tuhosi kaatopaikalla uhrinsa kokonaan poroksi. [1]
Kreikkalainen vaikutus: Kun kristinusko levisi Rooman valtakuntaan ja pakanakansoille, kirkkoisät alkoivat selittää oppeja Platonin ja muiden kreikkalaisten filosofien käsitteillä. Kreikkalaisessa ajattelussa ihmissielu on luonnostaan kuolematon. [1, 2]
Seuraus tulkintaan: Jos sielu ei voi koskaan kuolla tai lakata olemasta, Gehennan kuluttava tuli ei voikaan enää tuhota sitä. Tästä syystä pääteltiin, että sielun on pakko palaa tulessa ikuisesti ilman, että se koskaan kuluu loppuun. [1, 2]
2. Käännösvirheet ja kielelliset muutokset (Erityisesti latina)
Kun Raamattua alettiin kääntää kreikasta latinaksi (kuten Pyhän Hieronymuksen Vulgata-käännös 300-luvulla), kolme täysin erilaista alkutekstin sanaa (Šeol, Haades ja Gehenna) käännettiin usein yhdellä ja samalla latinan sanalla: Infernus (tai myöhemmin englannin Hell ja suomen Helvetti). [1, 2]
Koska sanat sekoittuivat, Haadeksen kuvaukset tietoisesta olotilasta (kuten Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta) siirrettiin koskemaan myös Gehennaa. Gehennasta tuli näin paikka, jossa "asutaan" ikuisesti. [1]”
”3. Sana "iankaikkinen" (aionios) kreikan kielessä
Jeesus käytti kreikankielisissä evankeliumeissa sanaa aionios rangaistuksen yhteydessä (esim. Matt. 25:46: "iankaikkinen rangaistus"). [1]
Alkukielessä aionios viittaa kirjaimellisesti aikakauteen tai sen laatuun, ei välttämättä päättymättömään ajalliseen kestoon. Se tarkoitti usein sitä, että tuomion vaikutus ja tulos ovat ikuisia (lopullinen tuho), ei itse rankaisemisen prosessi.
Länsimaisessa, latinalaisessa teologiassa sana alettiin kuitenkin tulkita tarkoittamaan puhtaasti matemaattisen päättymätöntä aikajanaa ja jatkuvaa toimintaa. [1]
4. Kirkkoisä Augustinuksen valtava vaikutus
Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva kirkkoisä Augustinus (354–430 jKr.) oli läntisen kristinuskon vaikutusvaltaisin teologi.
Augustinus ei osannut sujuvaa kreikkaa ja luki Raamattua latinaksi. Hän argumentoi painokkaasti sen puolesta, että helvetin tuli on kirjaimellista ja että syntiset kärsivät siellä fyysisesti ja tietoisesti ikuisen elämän vastakohtana.
Augustinuksen näkemys vakiinnutti asemansa katolisen kirkon virallisena oppina, ja se siirtyi myöhemmin sellaisenaan myös uskonpuhdistajille, kuten Martti Lutherille ja Jean Calvinille. [1, 2, 3]
5. Poliittinen ja kirkollinen kontrolli
Kun kristinusko muuttui vainotusta pikkuryhmästä Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi (300-luvun lopulla), kirkon ja valtion edut sulautuivat yhteen.
Pelko oli tehokas keino pitää suuret ja kurittomat ihmismassat järjestyksessä. Ajatus siitä, että kapinoinnista tai kirkon lakien rikkomisesta joutuu paikkaan, jossa kidutetaan kirjaimellisesti ikuisesti, oli valtava pelote- ja hallintakeino. [1]”
Nyt tulee liikaa tavaraa, koeta tiivistää olennaiseen. Vaikka kiinnostaakin.
1. Annihilaatiota (tyhjiinraukeamista) tukevat raamatunkohdat
Monet nykytutkijat argumentoivat, että Raamatun tekstien alkukieli puhuu tuhoutumisesta ja kuolemisesta, ei ikuisesta elossa pitämisestä kidutusta varten. Tässä on keskeisiä perusteita:
Kuolema vs. ikuinen elämä: Raamattu asettaa vastakkain kaksi lopputulosta: elämän ja kuoleman. Tunnetuin jae Johannes 3:16 sanoo, ettei uskova "huku" (kreik. apollymi = tuhoutua, lakata olemasta), vaan saa iankaikkisen elämän. Jos väärämieliset eläisivät ikuisesti helvetissä, hekin saisivat "iankaikkisen elämän", vaikkakin kurjan sellaisen.
Sielun kuolevaisuus: Jeesus sanoi suoraan: "Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää pikemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa." (Matt. 10:28). Sana "tuhota" viittaa olemassaolon päättymiseen.
Tuli kuluttajana: Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jumala on "kuluttava tuli" (Hepr. 12:29). Kuluttava tuli ei jätä kohdettaan ennalleen, vaan muuttaa sen tuhkaksi.
Sodoman ja Gomorran esimerkki: Juudan kirjeessä (jae 7) sanotaan, että Sodoma ja Gomorra ovat varoittava esimerkki, sillä ne kärsivät "iankaikkisen tulen rangaistuksen". Nuo kaupungit eivät pala enää tänä päivänä; iankaikkinen tuli teki tehtävänsä ja tuhosi ne lopullisesti sekunneissa. Rangaistuksen tuloson ikuinen.
2. Idän ortodoksisen kirkon näkemys helvetistä
Idän ortodoksinen teologia ei missään vaiheessa omaksunut kirkkoisä Augustinuksen juridista ja mekaanista kuvaa helvetistä erillisenä maanalaisena kidutuskammiona tai kidutuspaikkana. Heidän näkemyksensä on hyvin erilainen:
Helvetti on Jumalan läsnäoloa: Ortodoksisen käsityksen mukaan helvetti ja taivas eivät ole kaksi eri paikkaa maailmankaikkeudessa. Ne ovat kaksi eri tapaa kokea sama asia: Jumalan muuttumaton, häikäisevä rakkaus ja valo.
Aurinko ja vaha -vertaus: Jumalan rakkaus on kuin auringon paiste. Kun aurinko paistaa vahaan, vaha pehmenee (paratiisi/pelastus). Kun se paistaa saveen, savi kovettuu (helvetti/kadotusto). Kyse ei ole siitä, että aurinko vihaisi savea, vaan savi reagoi aurinkoon oman tilansa vuoksi.
Sielun oma tila ratkaisee: Lopussa Jumala on "kaikki kaikessa", eikä Hänen läsnäoloaan pääse pakoon. Niille, jotka rakastavat Jumalaa, Hänen pyhä läsnäolonsa ja rakkautensa on äärimmäinen ilo ja valo. Niille, jotka vihaavat Jumalaa ja ovat itsekkyyden sokaisemia, tuo sama rakkauden valo tuntuu polttavalta, piinaavalta ja sietämättömältä tulelta.
Ei Jumalan kostoa: Ortodoksisuudessa korostetaan, ettei Jumala kiduta ketään. Helvetti on ihmisen oman sisäisen tilan aiheuttama hengellinen sairaus ja kyvyttömyys ottaa vastaan rakkautta.
1. Ilmestyskirjan ”tulijärvi” – Kidutusta vai lopullinen tuho?
Ilmestyskirja on täynnä vertauskuvallista ja mystistä kieltä (apokalyptiikkaa). Lukuun ottamatta muutamaa jaetta, kirja itse asiassa selittää oman symboliikkansa tulijärvestä hyvin suoraviivaisesti.
Kirjaimellinen selitys tekstissä: Ilmestyskirja sanoo suoraan: "Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi."(Ilm. 20:14). Alkukielen lukijalle "toinen kuolema" tarkoitti lopullista kuolemaa, josta ei ole enää heräämistä tai ylösnousemustusta. Se on olemassaolon päättymistä.
Kuolema ja tuonela tuhotaan: Samassa luvussa sanotaan, että "Kuolema ja Tuonela (Haades) heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20:14). Kuolema ja Tuonela eivät ole eläviä olentoja, joita voisi kiduttaa. Niiden heittäminen tulijärveen tarkoittaa, että kuolemaa ja tuonelaa ei enää ole. Tuli siis tuhoaa ne olemattomiin.
Entä ikuinen piina tekstissä? Ilmestyskirjassa sanotaan, että Petoa, väärää profeettaa ja Paholaista piitataan tulijärvessä "aina ja ikuisesti". Koska kyseessä ovat poliittisia järjestelmiä ja henkivaltoja kuvaavat symbolit, kyse on niiden vallan lopullisesta ja peruuttamattomasta murtamisesta. Kun tämä kuvakieli siirrettiin myöhemmin koskemaan tavallisia ihmisiä, syntyi ajatus ikuisesta kidutuskammiosta.
2. Miksi ajatus ikuisesta piinasta on yhä niin vahva?
Vaikka historialliset ja kielelliset faktat viittaavat Gehennan tarkoittaneen lopullista tuhoa, käsitys tietoisesta ikuisesta helvetistä hallitsee edelleen monien kristittyjen ajattelua. Tähän on neljä pääsyytä:
Perinne ja autoritäärisyys
Suurin osa kristityistä oppii uskonsa oman kirkkonsa suullisen perinteen, elokuvien, kirjallisuuden ja saarnojen kautta, ei tutkimalla kreikan ja heprean alkutekstejä. Ajatus on periytynyt sukupolvelta toiselle yli 1500 vuoden ajan, joten sen kyseenalaistamista pidetään herkästi harhaoppisuutena tai Raamatun vähättelynä.
Pelko tehokkaana motiivina
Ikuisen piinan uhka on psykologisesti äärimmäisen voimakas työkalu. Monissa yhteisöissä ajatellaan – usein tiedostamatta – että jos helvetin pelko poistetaan, ihmisillä ei ole enää syytä elää moraalisesti tai tulla uskoon. Pelon nähdään pitävän ihmiset "kaidalla tiellä".
Väärinymmärretyt raamatunkäännökset
Monissa vakiintuneissa raamatunkäännöksissä käytetään edelleen sanaa "helvetti" paikoissa, joissa pitäisi lukea Šeol, Haades tai Gehenna. Tavallinen lukija vetää näistä kaikista yhtäläisyysmerkit suoraan keskiaikaiseen piinamalliin, koska käännös ei erottele sanojen eri merkityksiä.
Inhimillinen oikeustaju ja kostonhalu
Ihmisellä on luontainen tarve nähdä vääryydentekijöiden saavan rangaistuksen. Ajatus siitä, että historian pahimmat hirmutekojen tekijät (kuten diktaattorit tai murhaajat) vain lakkaavat olemasta (annihilaatio), tuntuu monista liian helpolta pääsyltä. Ikuinen rangaistus tyydyttää ihmisen omaa oikeustajua siitä, että jokainen paha teko korvataan maksimaalisella kärsimyksellä.
1. Sodoman ja Gomorran ennalleen palauttaminen
Raamatussa on todellakin hämmentävä ja monilta ohi menevä kohta, jossa Jumala lupaa palauttaa Sodoman entiselleen. Tämä löytyy Hesekielin kirjan 16. luvusta. [1, 2]
Profeetta Hesekiel vertaa Jerusalemia sen "sisariin" eli Samariaan ja Sodomaan. Hän sanoo Jerusalemin tehneen vielä pahempia syntejä kuin Sodoma, mutta antaa lopuksi uskomattoman lupauksen: [1]
"Ja minä tahdon kääntää heidän kohtalonsa: Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon sekä Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon... Ja sinun sisaresi, Sodoma tyttärineen, palajavat entiselleen..." (Hesekiel 16:53, 55 / KR33/38) [1, 2]
Tämä on teologisesti mullistava jae. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Sodoma ja Gomorra tuhottiin tulen ja tulikiven kautta kokonaan maan tasalle. Uudessa testamentissa Juudan kirje (jae 7) puolestaan sanoo, että Sodoma ja Gomorra kärsivät "iankaikkisen tulen rangaistuksen". [1, 2, 3, 4]
Kuitenkin Hesekielin mukaan tämä "iankaikkinen tuhon tuli" ei ollutkaan historian päätepiste, vaan Jumalalla on suunnitelma palauttaa Sodoman ihmiset ja heidän kohtalonsa ennalleen. [1, 2]
2. Voisiko Gehennan tuli olla puhdistava tuli?
Tämän vuoksi monet kristilliset teologit argumentoivat, että Raamatun kuvaama "iankaikkinen tuli" on luonteeltaan puhdistavaa ja korjaavaa, ei pelkästään hävittävää tai kiduttavaa. [1, 2]
Tätä näkemystä tuetaan useilla Raamatun periaatteilla:
Jumala itse on tuli: Heprealaiskirjeessä sanotaan, että "meidän Jumalamme on kuluttava tuli" (Hepr. 12:29). Koska Jumalan olemus on rakkaus, Hänen tulensa tarkoitus ei ole tuhota ihmistä, vaan kuluttaa ja polttaa pois ihmisessä oleva synti, ylpeys ja pahuus. [1]
Kultaa puhdistava tuli: Raamatussa käytetään usein vertauskuvaa, jossa tuli puhdistaa metallia. Esimerkiksi profeetta Malakia sanoo Jumalan olevan "kuin sulattajan tuli" (Mal. 3:2). Tuli erottaa kuonan kullasta.
Koetuksen tuli Uudessa testamentissa: Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeessä (3:15) ihmisestä, jonka elämäntyö palaa tuomiolla: "Jos jonkun tekemä palaa, hän kärsii vahingon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." Tässä teksti sanoo suoraan, että tuli voi satuttaa ja tuhota väärät teot, mutta prosessin lopputuloksena ihminen pelastuu.
Alkukielen sana rangaistukselle: Kun Jeesus puhuu "iankaikkisesta rangaistuksesta" (esim. Matt. 25:46), kreikankielisessä alkutekstissä käytetään sanaa kolasis. Antiikin kreikassa kolasis tarkoitti nimenomaan korjaavaa tai kasvattavaa kuritusta (kuten puiden karsimista, jotta ne kasvaisivat paremmin), erona sanalle timoria, joka tarkoitti puhdasta kostoa ja rangaistusta ilman parannuksen mahdollisuutta.
Yhteenveto
Jos yhdistämme Hesekielin lupauksen Sodoman palauttamisesta ja Juudan kirjeen maininnan siitä, että Sodoma koki iankaikkisen tulen, päädymme loogisesti tulokseen, jota kutsutaan puhdistavaksi tuomioksi.[1, 2]
Tämän tulkinnan mukaan Gehennan "tuli" on Jumalan pyhyyden ja rakkauden kohtaamista. Se tuntuu tuskalliselta niin kauan kuin ihminen pitää kiinni synneistään, mutta sen perimmäinen tarkoitus on polttaa pois pahuus, kunnes jäljelle jää vain se, mikä on hyvää – mahdollistaen lopulta jopa Sodoman kaltaisten syntisten ennallistamisen. [1]
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee liikaa tavaraa, koeta tiivistää olennaiseen. Vaikka kiinnostaakin.
Asia on monimutkainen kuten muutkin kristinuskon opilliset teemat. Noissa tekstipätkissä on käsitelty hyvin suppeasti käsitystä helvetistä, mutta jos jaksaa edes ne lukea niin pitäisi olla selvää mitään vl-liikkeen opissa kuten monissa muissakin kristillisissä yhteisöissä on vedetty mutkat suoriksi helvetti-tulkinnoissa. Jos näitä käsittelisi rehellisesti yhteisön lehdissä tai puheissa joku aiheeseen perehtynyt, niin ei tarvitsisi täällä palstoilla laittaa näitä juttuja. Olisin mielellään kuullut jo lapsena, että tulkinnat helvetistä ei välttämättä pidä paikkaansa raamatullisesti tarkastellen. Yhteisössä on satoja teologeja, myös tutkijoita. Rehellisyyteen kuuluu se, että tarkastellaan ja etsitään totuutta. Ei vain vaieta ja hoeta totuttuja tulkintoja.
Vierailija kirjoitti:
”3. Jeesuksen sanat: ”Jokainen on tulella suolattava” (Mark. 9)
Markuksen evankeliumissa (Mark. 9:49) Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat:
”Sillä jokainen on tulella suolattava.”
Tässä Jeesus rinnastaa tulen ja suolan. Suolaa käytettiin tuohon aikaan säilömiseen, puhdistamiseen ja uhrien pyhittämiseen. Tuli toimii siis samalla tavalla kuin suola: se puhdistaa elämän ja tekee siitä Jumalalle kelpaavan. Se ei ole lopullisen tuhon, vaan pyhityksen väline.
4. Varhaisten kreikkalaisten isien tulkinta
Kuten kolasis-sanan kohdalla, myös tulen kohdalla varhaiset kreikkaa puhuneet teologit (kuten Origenes, Klemens Aleksandrialainen ja Gregorios Nyssalainen) ymmärsivät tulen lääkinnällisenä ja puhdistavana.
Gregorios Nyssalainen (300-luvulla) vertasi Jumalan tulta siihen, kun köysi on juuttunut täyteen mutaa ja roskaa. Jotta köysi saadaan puhtaaksi, se täytyy vetää ahtaan reiän läpi. Se tekee tiukkaa ja repii roskat irti, mutta köysi itse säilyy ja puhdistuu.
Heidän mukaansa Gehenna eli ”tulinen järvi” oli Jumalan rakkauden tulta, joka kohtaa synnin. Koska Jumala on ”kuluttava tuli” (Hebr. 12:29), Hänen pyhyytensä kuluttaa ihmisestä pois kaiken sen, mikä ei ole rakkautta.
Kolasis = Korjaava, karsiva kuritus.
Puhdistava tuli = Kuonan polttaminen eroon kullasta.
Huomaamme, että varhaiskristillisessä kreikankielisessä kontekstissa Jumalan tuomio näyttäytyy usein ankarana mutta terapeuttisena prosessina. Tavoitteena ei ole kosto (timoria), vaan ihmisen palauttaminen ennalleen.”
Jestas mitä eksytystä ja haihattelua.
Raamattu sanoo, että "helvetti on varattu perkeleelle ja hänen enkeleilleen ja heitä kidutetaan siellä ikuisesti". Se ei ole mikään puhdistava tuli! Sinne samaan tuleen joutuu jumalattomat, ja tästä puhuu Ilmestyskirja.
Raamattu on tässä erittäin selkeä.
10 Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. [Ilm. 13:11, 14:10,11, 19:20]
11 Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. [Jes. 6:1; Matt. 25:31 | 2. Piet. 3:7]
12 Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. [Dan. 7:10; Luuk. 10:20+ | Matt. 16:27+]
13 Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. [1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
15 Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. [Ps. 69:29; Dan. 12:1; Matt. 25:41; Ilm. 19:20]
-Yhteiskristillinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3. Jeesuksen sanat: ”Jokainen on tulella suolattava” (Mark. 9)
Markuksen evankeliumissa (Mark. 9:49) Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat:
”Sillä jokainen on tulella suolattava.”
Tässä Jeesus rinnastaa tulen ja suolan. Suolaa käytettiin tuohon aikaan säilömiseen, puhdistamiseen ja uhrien pyhittämiseen. Tuli toimii siis samalla tavalla kuin suola: se puhdistaa elämän ja tekee siitä Jumalalle kelpaavan. Se ei ole lopullisen tuhon, vaan pyhityksen väline.
4. Varhaisten kreikkalaisten isien tulkinta
Kuten kolasis-sanan kohdalla, myös tulen kohdalla varhaiset kreikkaa puhuneet teologit (kuten Origenes, Klemens Aleksandrialainen ja Gregorios Nyssalainen) ymmärsivät tulen lääkinnällisenä ja puhdistavana.
Gregorios Nyssalainen (300-luvulla) vertasi Jumalan tulta siihen, kun köysi on juuttunut täyteen mutaa ja roskaa. Jotta köysi saadaan puhtaaksi, se täytyy vetää ahtaan reiän läpi. Se tekee tiukkaa ja repii roskat irti, mutta köysi itse säilyy ja puhdistuu.
Heidän mukaansa Gehenna eli ”tulinen järvi” oli Jumalan rakkauden tulta, joka kohtaa synnin. Koska Jumala on ”kuluttava tuli” (Hebr. 12:29), Hänen pyhyytensä kuluttaa ihmisestä pois kaiken sen, mikä ei ole rakkautta.
Kolasis = Korjaava, karsiva kuritus.
Puhdistava tuli = Kuonan polttaminen eroon kullasta.
Huomaamme, että varhaiskristillisessä kreikankielisessä kontekstissa Jumalan tuomio näyttäytyy usein ankarana mutta terapeuttisena prosessina. Tavoitteena ei ole kosto (timoria), vaan ihmisen palauttaminen ennalleen.”
Jestas mitä eksytystä ja haihattelua.
Raamattu sanoo, että "helvetti on varattu perkeleelle ja hänen enkeleilleen ja heitä kidutetaan siellä ikuisesti". Se ei ole mikään puhdistava tuli! Sinne samaan tuleen joutuu jumalattomat, ja tästä puhuu Ilmestyskirja.
Raamattu on tässä erittäin selkeä.
10 Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. [Ilm. 13:11, 14:10,11, 19:20]
11 Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. [Jes. 6:1; Matt. 25:31 | 2. Piet. 3:7]
12 Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. [Dan. 7:10; Luuk. 10:20+ | Matt. 16:27+]
13 Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. [1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
15 Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. [Ps. 69:29; Dan. 12:1; Matt. 25:41; Ilm. 19:20]
-Yhteiskristillinen
Et sitten jaksanut lukea noita selityksiä? Koko homman ideahan on juuri, että nuo käännöksen käännökset eivät aina vastaa sitä, mitä on alun perin tarkoitettu. Joten vetoaminen siihen, mitä sun kirjassasi lukee, ei toimi. Enkä siis ota muuten kantaa:-) Eri, en tuo kielitieteilijä.
Lisäksi tuohon Ilmestyskirjan kohtaan viitaten:
”Kysymys siitä, mitä ihmisille tulijärvessä tapahtuu ja kuinka kauan se kestää, on yksi kristillisen teologian historian kiistellyimmistä aiheista. Itse jakeessa 15 ei käytetä aikamääreitä (kuten "iäti" tai "ikuisesti"), toisin kuin muutamaa jaetta aiemmin (20:10), jossa Saatanan, pedon ja väärän profeetan sanotaan katuvan "yötä päivää, aina ja ikuisesti". [1, 2, 3, 4]
Tämän vuoksi teologit ja eri kristilliset suuntaukset jakautuvat kolmeen pääasialliseen tulkintalinjaan: [1]
1. Traditionalismi (Ikuinen tietoinen rangaistus)
Näkymä: Ihminen joutuu tulijärveen ja kärsii siellä tietoista, loppumatonta piinaa.
Perustelu: Koska tulijärvi on sama paikka, jonne Saatana ja peto heitetään "ikuisesti" (jae 10), perinteinen tulkinta sitoo ihmisten kohtalon samaan loputtomaan kestoon. Tätä näkemystä tukevat muun muassa katolinen kirkko ja monet konservatiiviset protestanttiset suuntaukset. [1, 2, 3]
2. Annihilationismi (Katoamisoppi / Lopullinen tuho)
Näkymä: Tulijärvi ei ole ikuisen piinan paikka, vaan lopullisen hävityksen vertauskuva. Sinne heitetyt ihmiset lakkaavat olemasta – he palavat poroksi ja tuhoutuvat lopullisesti. [1, 2]
Perustelu: Ilmestyskirja itse sanoo jakeessa 20:14, että "tulinen järvi on toinen kuolema". Kreikan sana apolleia (jota usein käytetään kadotuksesta) tarkoittaa tuhoa tai hukuttomaksi tekemistä. Tämän näkemyksen mukaan Jumala on kuolematon, mutta ihminen ei ole lajiltaan kuolematon; ikuinen elämä on lahja vain pelastetuille. Tätä näkemystä edustavat muun muassa adventistit ja Jehovan todistajat, ja se on saanut kannatusta myös joidenkin valtavirran teologien keskuudessa. [1, 2, 3]
3. Universalismi (Kaikkien pelastuminen)
Näkymä: Tulijärvi on puhdistava ja korjaava rangaistus, ei lopullinen päätepiste. Metalli vertauskuvallisesti puhdistetaan kuonasta tulessa, ja lopulta kaikki ihmiset tulevat pelastumaan.
Perustelu: Sanat, jotka käännetään "ikuiseksi" (kreik. aionios), viittaavat alkukielessä usein tiettyyn "aikakauteen" tai "maailmanajan kestoiseen" rangaistukseen, eivät välttämättä absoluuttiseen loppumattomuuteen. Universalismin mukaan Jumalan rakkaus voittaa lopulta kaiken vastustuksen.”
Ihmiset mielummin uskoo ”rakastavan” Jumalan pistävän suurimman osan(?) ihmisistä ikuiseen kidutuskammioon kuin harkitsee sitä vaihtoehtoa, että on ehkä itse väärässä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”3. Jeesuksen sanat: ”Jokainen on tulella suolattava” (Mark. 9)
Markuksen evankeliumissa (Mark. 9:49) Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat:
”Sillä jokainen on tulella suolattava.”
Tässä Jeesus rinnastaa tulen ja suolan. Suolaa käytettiin tuohon aikaan säilömiseen, puhdistamiseen ja uhrien pyhittämiseen. Tuli toimii siis samalla tavalla kuin suola: se puhdistaa elämän ja tekee siitä Jumalalle kelpaavan. Se ei ole lopullisen tuhon, vaan pyhityksen väline.
4. Varhaisten kreikkalaisten isien tulkinta
Kuten kolasis-sanan kohdalla, myös tulen kohdalla varhaiset kreikkaa puhuneet teologit (kuten Origenes, Klemens Aleksandrialainen ja Gregorios Nyssalainen) ymmärsivät tulen lääkinnällisenä ja puhdistavana.
Gregorios Nyssalainen (300-luvulla) vertasi Jumalan tulta siihen, kun köysi on juuttunut täyteen mutaa ja roskaa. Jotta köysi saadaan puhtaaksi, se täytyy vetää ahtaan reiän läpi. Se tekee tiukkaa ja repii roskat irti, mutta köysi itse säilyy ja puhdistuu.
Heidän mukaansa Gehenna eli ”tulinen järvi” oli Jumalan rakkauden tulta, joka kohtaa synnin. Koska Jumala on ”kuluttava tuli” (Hebr. 12:29), Hänen pyhyytensä kuluttaa ihmisestä pois kaiken sen, mikä ei ole rakkautta.
Kolasis = Korjaava, karsiva kuritus.
Puhdistava tuli = Kuonan polttaminen eroon kullasta.
Huomaamme, että varhaiskristillisessä kreikankielisessä kontekstissa Jumalan tuomio näyttäytyy usein ankarana mutta terapeuttisena prosessina. Tavoitteena ei ole kosto (timoria), vaan ihmisen palauttaminen ennalleen.”
Jestas mitä eksytystä ja haihattelua.
Raamattu sanoo, että "helvetti on varattu perkeleelle ja hänen enkeleilleen ja heitä kidutetaan siellä ikuisesti". Se ei ole mikään puhdistava tuli! Sinne samaan tuleen joutuu jumalattomat, ja tästä puhuu Ilmestyskirja.
Raamattu on tässä erittäin selkeä.
10 Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. [Ilm. 13:11, 14:10,11, 19:20]
11 Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. [Jes. 6:1; Matt. 25:31 | 2. Piet. 3:7]
12 Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. [Dan. 7:10; Luuk. 10:20+ | Matt. 16:27+]
13 Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
14 Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. [1. Kor. 15:26,54; Ilm. 2:11]
15 Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. [Ps. 69:29; Dan. 12:1; Matt. 25:41; Ilm. 19:20]
-Yhteiskristillinen
Luitko olleenkaan edeltäviä tekstejä? Vaikka tuo sun tulkinta pitäisi paikkansa , että tosiaan osa ihmisistä heitetään lopulta tuliseen järveen ”lopullisesti”, niin sitä edeltää ”hadeksessa” olo raamatun mukaan. Eli ensin ihmiset on kuolleiden valtakunnnassa, kaikki kutsutaan sieltä pois ja vasta sitten on lopullinen tuomio/tuho. Hadeksessa taas voi hyvinkin tapahtua ”puhdistuminen”. Ymmärrätkö miten vaikea asiaa on tulkita jos otetaan kaikki seikat huomioon?
Ei. Kuoleman jälkeen loppusijoituspaikka ei muutu. Tuonelan paremmalta puolelta mennään Taivaaseen, tuonelan pahemmalta puolelta tullaan kokoontumaan viimeisellä tuomiolla mennäkseen vaan helvettiin.
Sä oot kehitellyt opin jota ei löydy Raamatusta. Ei siellä ole "huh, kerkisimpäs puhdistua tuonelassa ennen helvettiä".
Raamatussa ei yksikään vaihda paikasta toiseen. Sellainen järjestely ja kiirastulioppi olisi niin iso asia, että se taatusti saisi palstatilaa Raamatussa.
-Yhteiskrist.
Mä en ole kehitellyt yhtään mitään, olen vaan tutkinut alkuperäisiä tekstejä. :D Huomautan myös, että monet varhaiset kreikkaa äidinkieltä puhuvat kirkkoisät tulkitsi Raamattua juurikin niin, että ei ole kyseessä ikuisen kidutuksen paikka vaan puhdistava tuli tai olemassaolon lakkaaminen.
Nykykristityt on nimenomaan tehneet omia tulkintojaan oman mielensä mukaan ottamatta rehellisesti huomioon eri tulkintavaihtoehtoja ja mihin alkuteksti viittaa.
Onhan se mukava paasata milloin kirkossa milloin puhujan penkistä ikuista helvettiä ja pitää ihmiset pelossa ja Herran nuhteessa. Mitäs pienestä vaikka siinä sivussa traumatisoidaan sukupolvia sukupolvien perään.
Lukemisen arvoista myöskin:
https://lettersfromthewilderness1.substack.com/p/what-happens-to-the-ri…
https://lettersfromthewilderness1.substack.com/p/the-fire-that-sets-you…
”Raamatussa ei yksikään vaihda paikasta toiseen. Sellainen järjestely ja kiirastulioppi olisi niin iso asia, että se taatusti saisi palstatilaa Raamatussa. ”
Sinäpäs olet varma asiassasi. ”Pelastuminen” ja ”tuhoutuminen/päätyminen ikuiseen kidutukseen” on sen verran isoja asioita, että ne tosiaan saisi hyvin selkeän palstatilan vailla tulkintaa Raamatussa. Tulkinnaksi menee, se on totuus. Lisäksi jos asia olisi noin mustavalkoinen kuin haluat ajatella, asia on tosiaan sen verran merkittävä, että Jumala voisi puhutella vaikka jokaista ihmistä henkilökohtaisesti. Jokainen Raamatun mukaan luotu Jumalan kuvaksi ja yhtä
Arvokas Jumalan silmissä. Mustavalkoiset tulkinnat ei toimi, koska siinä tapauksessa myös Raamattu olisi aidosti hyvin mustavalkoinen ja selkeä, samoin Jumalan toiminta maailmassa.
Edes kristityille halu olla oikeassa ei pitäisi olla tärkeämpi asia kuin halu aidosti etsiä mikä on totuus.
”Šeol, Haades ja Gehenna sekoitetaan usein keskenään, koska suomenkielisissä raamatunkäännöksissä ne on usein käännetty sanalla ”tuonela” tai ”helvetti”. Alkuteksteissä ne tarkoittavat kuitenkin kolmea eri asiaa.
1. Šeol (hepreaa) – Vanha testamentti
Šeol on heprealaisen Raamatun käsite kuolleiden valtakunnalle.
Yleinen hautapaikka: Se ei tarkoita yksittäistä hautaa, vaan kuolleiden yhteistä tilaa maan alla.
Kaikkien suunta: Sinne menivät kuoltuaan kaikki ihmiset, sekä hyvät että pahat (esim. Job ja Jaakob odottivat menevänsä Šeoliin).
Hiljaisuuden paikka: Šeol kuvataan usein pimeäksi, hiljaiseksi ja varjoisaksi paikaksi, jossa ei ole toimintaa tai tietoista elämää.
2. Haades (kreikkaa) – Uusi testamentti
Haades on kreikkalaisen mytologian sana, jota Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät vastineena heprean Šeol-sanalle.
Väliaikainen tila: Haades on kuolleiden henkien väliaikainen oleskelupaikka ennen lopullista tuomiota.
Kaksi osastoa: Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Haades näyttäytyy paikkana, jossa on kärsimyksen puoli ja lohdutuksen puoli (Aabrahamin syli).
Lopullinen kohtalo: Haades ei ole ikuinen. Ilmestyskirjan mukaan Haades tyhjennetään lopussa ja heitetään tuliseen järveen.
3. Gehenna (kreikkaa/arameaa) – Uusi testamentti
Gehenna viittaa lopulliseen kadotukseen, rangaistukseen ja tuhoon, eli siihen, mitä nykyään useimmiten tarkoitetaan sanalla ”helvetti”.
Lopullinen tuomio: Toisin kuin väliaikainen Haades, Gehenna on paikka, jonne ihmiset tuomitaan vasta viimeisellä tuomiolla.
Sielun ja ruumiin tuho: Jeesus varoitti pelkäämään Häntä, joka voi hukuttaa sekä sielun että ruumiin Gehennaan.
Symboliikka: Sana viittaa konkreettiseen Hinnomin laaksoon, jossa poltettiin roskia, saastaisia asioita ja rikollisten raatoja. Se kuvastaa täydellistä ja lopullista puhdistusta tulen kautta.”