Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Näyttää siltä, että Ollen ja Eevan perheessä lapset ei tuijota ruutua kuten nykyään on valitettavan tavallista. Lasten kanssa tehdään paljon ja heillä on tervehenkisiä virikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Ollen ja Eevan perheessä lapset ei tuijota ruutua kuten nykyään on valitettavan tavallista. Lasten kanssa tehdään paljon ja heillä on tervehenkisiä virikkeitä.

Luuletko, että yksikään vl-perhe näyttäisi julkisesti, että heidän lapsensa katsovat ruutua? Onhan sivulauseessa Kangasteilläkin lipsahtanut se, että lapset ovat katsoneet lastenohjelmia puhelimesta/tietokoneelta. Omassa lapsuudessa vl-lapsilla tuo ei olisi tullut kuuloonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Ollen ja Eevan perheessä lapset ei tuijota ruutua kuten nykyään on valitettavan tavallista. Lasten kanssa tehdään paljon ja heillä on tervehenkisiä virikkeitä.

Luuletko, että yksikään vl-perhe näyttäisi julkisesti, että heidän lapsensa katsovat ruutua? Onhan sivulauseessa Kangasteilläkin lipsahtanut se, että lapset ovat katsoneet lastenohjelmia puhelimesta/tietokoneelta. Omassa lapsuudessa vl-lapsilla tuo ei olisi tullut kuuloonkaan.

Ei ole lipsahtanut vaan ihan avoimesti ovat kertoneet että lapset joskus katsovat ruutua. Ei kuitenkaan varmasti siinä määrin mitä muut lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Ollen ja Eevan perheessä lapset ei tuijota ruutua kuten nykyään on valitettavan tavallista. Lasten kanssa tehdään paljon ja heillä on tervehenkisiä virikkeitä.

Luuletko, että yksikään vl-perhe näyttäisi julkisesti, että heidän lapsensa katsovat ruutua? Onhan sivulauseessa Kangasteilläkin lipsahtanut se, että lapset ovat katsoneet lastenohjelmia puhelimesta/tietokoneelta. Omassa lapsuudessa vl-lapsilla tuo ei olisi tullut kuuloonkaan.

Ei ole lipsahtanut vaan ihan avoimesti ovat kertoneet että lapset joskus katsovat ruutua. Ei kuitenkaan varmasti siinä määrin mitä muut lapset. 

A) Mistä sinä tiedät, minkä verran heillä katsotaan ruutua?

B) Miksi oletat tietäväsi, minkä verran eri perheissä katsotaan ruutua? (Meillä 5 v lapsi ja ruutuaikaa on vähän, suurimpana osana päivistä ei edes avata ruutua ja silloin kun lapsi katsoo, on katsominen luokkaa jakso Pikku Kakkosta. Eiköhän kaltaisiamme perheitä ole muitakin .).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Keksit siis olkiukkoja, kun perustelut ei riitä. Suurissa perheissä on ihan sama todennäköisyys erityislapsille kuin muissakin. Väite, että ADHD tai autismin kirjo olisi taakka yhteiskunnalle on kyllä ihan törkeä, puhutaan minkä kokoisesta perheestä hyvänsä. Ymmärrätkö, kuinka suuresta ihmisjoukosta kirjoitat? 

Tiedätkö, että vaikkapa työkaverisi voi olla autismin kirjolla tai hänellä olla ADHD? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Keksit siis olkiukkoja, kun perustelut ei riitä. Suurissa perheissä on ihan sama todennäköisyys erityislapsille kuin muissakin. Väite, että ADHD tai autismin kirjo olisi taakka yhteiskunnalle on kyllä ihan törkeä, puhutaan minkä kokoisesta perheestä hyvänsä. Ymmärrätkö, kuinka suuresta ihmisjoukosta kirjoitat? 

 

Tiedätkö, että vaikkapa työkaverisi voi olla autismin kirjolla tai hänellä olla ADHD? 

Kyllä ja tällaisia työkavereita minulla onkin ja lähipiirissä on vuosien aikana ollut useampikin ADHD, ovat olleet monella tavalla raskaita ihmisiä. ADHD-työkaverien osalta vastaan on tullut mm. seuraavaa:

-osa työtehtävistä jää hoitamatta, kun hajamielisinä unohtavat

-monista työtehtävistä tehdään oma osuus/valmisteluosuus viime tipassa edellisenä yönä, kun ei saada aikaiseksi kuin pakon edessä

-on unohdettu tärkeitä asioita ja sitten vaan naureskellaan "että tällainen adhd kun olen, niin en muista"

-on sählätty liikuntalajien parissa/könytty pihalla niin, että murtumien takia on oltu toista kuukauttakin pois töistä (järkevä viisikymppinen tajuaa, että ei kannata lähteä haastavaan laskettelurinteeseen, jos laskukokemusta on vähän ja suuri elopaino vaikeuttaa liikkumista)

Sanoisin tällaista ongelmaksi, kun työteho kärsii, muut joutuvat tekemään toisten töitä ja tulee ihan turhia sairauspoissaoloja, kun telotaan itseä (eivät teloisi, jos katsoisivat, mihin astuvat ja eivät ottaisi turhia riskeä liikuntalajien osalta). Mieluummin minä ottaisin työkaverit, jotka hoitavat työnsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Keksit siis olkiukkoja, kun perustelut ei riitä. Suurissa perheissä on ihan sama todennäköisyys erityislapsille kuin muissakin. Väite, että ADHD tai autismin kirjo olisi taakka yhteiskunnalle on kyllä ihan törkeä, puhutaan minkä kokoisesta perheestä hyvänsä. Ymmärrätkö, kuinka suuresta ihmisjoukosta kirjoitat? 

 

Tiedätkö, että vaikkapa työkaverisi voi olla autismin kirjolla tai hänellä olla ADHD? 

Kyllä ja tällaisia työkavereita minulla onkin ja lähipiirissä on vuosien aikana ollut useampikin ADHD, ovat olleet monella tavalla raskaita ihmisiä. ADHD-työkaverien osalta vastaan on tullut mm. seuraavaa:

-osa työtehtävistä jää hoitamatta, kun hajamielisinä unohtavat

-monista työtehtävistä tehdään oma osuus/valmisteluosuus viime tipassa edellisenä yönä, kun ei saada aikaiseksi kuin pakon edessä

-on unohdettu tärkeitä asioita ja sitten vaan naureskellaan "että tällainen adhd kun olen, niin en muista"

-on sählätty liikuntalajien parissa/könytty pihalla niin, että murtumien takia on oltu toista kuukauttakin pois töistä (järkevä viisikymppinen tajuaa, että ei kannata lähteä haastavaan laskettelurinteeseen, jos laskukokemusta on vähän ja suuri elopaino vaikeuttaa liikkumista)

Sanoisin tällaista ongelmaksi, kun työteho kärsii, muut joutuvat tekemään toisten töitä ja tulee ihan turhia sairauspoissaoloja, kun telotaan itseä (eivät teloisi, jos katsoisivat, mihin astuvat ja eivät ottaisi turhia riskeä liikuntalajien osalta). Mieluummin minä ottaisin työkaverit, jotka hoitavat työnsä. 

Miten ihmeessä sinun mielipiteesi työkavereistasi liittyy tämän keskustelun aiheeseen? Tajuatko, miten typerältä kuulostaa arvostella autismin kirjolla olevien ja ADHD-ihmisten olemassaoloa ylipäätään? 
Ajattelitko saavasi sillä jotain hyvää aikaan haukkumalla työssäkäyviä ja veroja maksavia ihmisiä, koska he eivät sovi ahtaaseen muottiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Keksit siis olkiukkoja, kun perustelut ei riitä. Suurissa perheissä on ihan sama todennäköisyys erityislapsille kuin muissakin. Väite, että ADHD tai autismin kirjo olisi taakka yhteiskunnalle on kyllä ihan törkeä, puhutaan minkä kokoisesta perheestä hyvänsä. Ymmärrätkö, kuinka suuresta ihmisjoukosta kirjoitat? 

 

Tiedätkö, että vaikkapa työkaverisi voi olla autismin kirjolla tai hänellä olla ADHD? 

Kyllä ja tällaisia työkavereita minulla onkin ja lähipiirissä on vuosien aikana ollut useampikin ADHD, ovat olleet monella tavalla raskaita ihmisiä. ADHD-työkaverien osalta vastaan on tullut mm. seuraavaa:

-osa työtehtävistä jää hoitamatta, kun hajamielisinä unohtavat

-monista työtehtävistä tehdään oma osuus/valmisteluosuus viime tipassa edellisenä yönä, kun ei saada aikaiseksi kuin pakon edessä

-on unohdettu tärkeitä asioita ja sitten vaan naureskellaan "että tällainen adhd kun olen, niin en muista"

-on sählätty liikuntalajien parissa/könytty pihalla niin, että murtumien takia on oltu toista kuukauttakin pois töistä (järkevä viisikymppinen tajuaa, että ei kannata lähteä haastavaan laskettelurinteeseen, jos laskukokemusta on vähän ja suuri elopaino vaikeuttaa liikkumista)

Sanoisin tällaista ongelmaksi, kun työteho kärsii, muut joutuvat tekemään toisten töitä ja tulee ihan turhia sairauspoissaoloja, kun telotaan itseä (eivät teloisi, jos katsoisivat, mihin astuvat ja eivät ottaisi turhia riskeä liikuntalajien osalta). Mieluummin minä ottaisin työkaverit, jotka hoitavat työnsä. 

Toivottavasti työkaverit eivät koskaan kerro rehellisesti, ottaisivatko sinun tilalle jonkun muun. 

Olet halunnut evätä raskauteen ja synnytykseen liittyvän julkisen terveydenhuollon suurilta perheiltä (riippumatta lasten terveydentilasta) sekä kaikilta, joiden perheessä on autismia ja ADHD:tä. Oliko tässä nyt varmasti kaikki vai jatkuuko lista? Ketä jää lopulta jäljelle? 

Moni vanhoillislestadiolainen oppii tulkinnan helvetistä, Jumalasta joka ikuisesti rankaisee tuonpuoleisessa kiduttamalla. Aika kammottava kuva. Kuka voi olla pelkäämättä? Samanaikaisesti Raamattu käskee olla pelkäämättä, ristiriitaista.

”Matteuksen evankeliumin jae 25:46 (”Ja he menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”) on kielellisesti ja teologisesti yksi koko Uuden testamentin painavimmista jakeista. Kreikaksi se kuuluu:

, .

(kai apeleusontai outoi eis kolasin aiōnion, oi de dikaioi eis zōēn aiōnion)

Tämä jae on haastanut kääntäjiä ja tutkijoita vuosisatoja. Kun jaetta tarkastellaan sanatasolla, siitä paljastuu kaksi erittäin mielenkiintoista sanaa: kolasis (rangaistus) ja aionios (iankaikkinen).”

 
Tosiasiassa koko Raamatussa ei esiinny helvettiä siinä merkityksessä kun sitä on opetettu pelkäämään. Alkutekstit heprea, aramea ja kreikka puhuu aivan eri sanoilla. Aionios, kolasis, gehenna. Jne.

Mitä nämä sitten tarkoittaa? Voitte kysyä vaikka tekoälyltä, antaa yllättävän kehittyneitä vastauksia.

”Esim.” Ikuinen rangaistus”
Lyhyesti: aionios: Sana juontuu sanasta aion (), joka tarkoittaa aikakautta, aikakautta vastaavaa ajanjaksoa tai eonia. Raamatun kreikassa sitä käytetään kuvaamaan sekä ikuisuutta että pitkiä, määriteltyjä ajanjaksoja.

Syy siihen, miksi adjektiivi aionios on käännetty merkitsemään ”ikuista”, vaikka sen kantasana aiontarkoittaa määrättyä ajanjaksoa tai maailmankautta, johtuu kielen kehityksestä, raamatunkäännösten historiasta sekä teologisista tulkinnoista. Kyseessä on yksi raamatuntutkimuksen ja kielitieteen kiistellyimmistä käännösvalinnoista.

Nykyään monet arvostetutkin raamatuntutkijat (kuten N.T. Wright) huomauttavat, että ”ikuinen elämä” pitäisi usein kääntää muotoon ”tulevan aikakauden elämä”. Tällöin kyse ei ole pelkästään siitä, kuinka kauan elämä kestää (ajan pituus), vaan elämän laadusta ja sen lähteestä: elämästä, joka kuuluu Jumalan uuteen maailmankautteen.

Monet kreikan kielen ja varhaiskristillisyyden tutkijat (kuten David Bentley Hart, joka käänsi Uuden testamentin kirjaimellisesti englanniksi) huomauttavat, että aionios viittaa ensisijaisesti ajanjaksoon tai sen laatuun, ei matemaattisesti päättymättömään aikaan.

Tämän näkemyksen mukaan jae pitäisi kääntää:

”Ja he menevät pois tulevan aikakauden rangaistukseen, mutta vanhurskaat tulevan aikakauden elämään.”
 
Jatkuu…

Toinen avain jakeen ymmärtämiseen on sana kolasis (), joka on käännetty rangaistukseksi.

Kreikan kielessä oli kaksi eri sanaa rangaistukselle: timoria ja kolasis.

Timoria tarkoitti kostavaa tai hyvittävää rangaistusta, jonka tarkoituksena oli tyydyttää lain tai rankaisijan oikeustaju.

Kolasis tuli alun perin puutarhanhoidosta ja tarkoitti kasvien karsimista tai oksien leikkaamista, jotta kasvi kasvaisi paremmin. Aristoteles määritteli filosofiassaan, että kolasis on rangaistus, jota käytetään kurituksena ja korjaamiseen (parantamiseen), kun taas timoria tehdään vain rangaistavan vahingoksi.

Jos Matteus valitsi sanan kolasis tietoisesti, ”tulevan aikakauden kuritus/Karsinta” voisi viitata prosessiin, joka puhdistaa ja korjaa ihmisen, eikä niinkään loppumattomaan kidutukseen.”

Ekat merkittävät kristityt, jotka puhui kreikkaa äidinkielenään tulkitsi tuota kohtaa keskenään eri tavoin. Käännösprosessista ja tulkintojen taustasta voitte etsiä itse lisää tietoa tai kysyä vaikka tekoälyltä. Tässä on rajallisesti tilaa, mutta ymmärtänee keskeisimmän.

Ainakaan minusta kuva rakastavasta Jumalasta ja kuva Jumalasta, joka ikuisesti kiduttaa maan tomusta luomaansa olentoa ei yksinkertaisesti ole mahdollinen. Tähän viittaa myös alkutekstit.

Aikamoista vellihousuilua, ettei kukaan yhteisön teologi näytä haluavan ottaa tuota aionios/kolasis/gehenna tematiikkaa esille. Enpä muista ainakaan koskaan lukeneeni/kuulleeni yhteisön opetuksessa asiasta. Oikeastaan se on suorastaan väärin, koska ihmisiä jätetään elämään helvetinpelossa, joka perustuu tulkintoihin ja käännöstyöhön. Kristittyjen pitäisi aina etsiä totuutta, asiassa kuin asiassa. Ainakin pitäisi tuoda esille vaihtoehtoiset tulkinnat ja olla uskollisia alkutekstille.

Edeltäviin liittyen myös esim. tämä raamatunkohta:

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen”

Sana kadotus, käännetty erittäin ongelmallisesti, sekä sana että millaisen merkityssisällön se antaa nykyihmiselle.

”1. Vaihe: Kreikkalainen arki ja konkreettinen kieli

Alussa sana apollymi oli täysin arkinen verbi. Jos antiikin kreikkalainen hukkasi lompakkonsa, jos viini happani kelvottomaksi leilissä tai jos sotilas kaatui taistelukentällä, käytettiin tätä sanaa.

Ydinmerkitys: Jokin menetti alkuperäisen tarkoituksensa, muuttui käyttökelvottomaksi tai rikkoutui.

Kyseessä ei ollut uskonnollinen termi, vaan havainto siitä, että jokin asia oli mennyt hukkaan tai pilalle.

2. Vaihe: Juutalainen ajattelu ja Jeesuksen vertaukset

Kun heprealaista Raamattua (Vanhaa testamenttia) käännettiin kreikaksi (Septuaginta) ja kun Jeesus opetti, apollymi-sanaa alettiin käyttää kuvaamaan ihmisen suhdetta Jumalaan.

Jeesus käytti sanaa tutuissa arkisissa vertauksissa: kadonnut lammas ja kadonnut kolikko olivat apollyma.

Tässä vaiheessa "hukassa olo" tarkoitti moraalista ja hengellistä suunnan kadottamista. Lammas oli yhä olemassa ja arvokas, mutta se oli väärässä paikassa, erossa paimenesta ja vaarassa.

3. Vaihe: Paavalin teologia ja käynnissä oleva prosessi

Kuten alussa katsoimme 1. Korinttolaiskirjeen kohdasta, Paavali alkoi käyttää sanan nykyhetken partisiippimuotoa (apollumenoi).

Paavalille se oli tässä ja nyt tapahtuva elämän valuminen hukkaan. Ihminen, joka eli ilman Jumalaa, oli parhaillaan hajoamassa ja menettämässä elämänsä tarkoituksen.

Sana ei vieläkään viitannut niinkään maantieteelliseen paikkaan tuonpuoleisessa (kuten helvettiin), vaan ihmisen sisäiseen ja hengelliseen tilaan.

4. Vaihe: Käännöshistoria ja opin vakiintuminen (Latina ja Suomi)

Suurin muutos käsitteen luonteessa tapahtui, kun Raamattua alettiin kääntää muille kielille ja kristillinen oppi alkoi institutionalisoitua.

Latina (Vulgata): Kreikan sana apollymi käännettiin latinaksi verbillä perire (menehtyä, tuhoutua) tai substantiivilla perditio. Tästä kehittyi englannin sana perdition, joka alkoi merkitä nimenomaan tuonpuoleista kadotusta.

Suomen kieli (Agricolasta nykypäivään): Suomen kieleen valikoitui sana kadotus (verbistä kadottaa / kadota). Varhaisessa suomessa sana kytkeytyi vielä vahvasti konkreettiseen hukkaamiseen. Vuosisatojen kuluessa sanan arkimerkitys kuitenkin hämärtyi, ja kirkollisessa kielenkäytössä "kadotus" vakiintui tarkoittamaan pelkästään ikuista rangaistusta tai helvettiä.

Tiivistelmä kehityksestä

Alkuperäinen dynaaminen kielikuva ("ihminen on elämässään eksyksissä ja rikki") muuttui historian saatossa juridiseksi ja staattiseksi tuomioksi ("ihminen joutuu paikkaan nimeltä kadotus"). Alkuperäinen kreikankielinen teksti painotti sitä, mitä ihminen tekee itselleen ja elämälleen tässä ja nyt, kun taas myöhempi oppi siirsi painopisteen siihen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Tämä kielellinen matka osoittaa, miten paljon kääntäminen ja kulttuuri muuttavat sanojen painotuksia.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta rautainfuusiosta. Se ei ole mikään halpa, usein n. 500 e tai jopa enemmän. Ymmärrän, miksi yhteiskunta ei maksa sitä toistuvasti. Tällaisessa tilanteessa äiti x olisi infuusion tarpeessa jokaisen raskauden yhteydessä/raskauden jälkeen. Jos äiti on lähes joka vuosi raskaana, on myös infuusioiden tarve säännöllinen, kun raskaus/synnytys aiheuttaa ferritiinin laskun.

En vähättele infuusiota. Sain sellaisen itsekin 2 kk synnytyksen jälkeen ja olinkin ollut huonossa kunnossa. Infuusion hyöty on kuitenkin ollut pysyvä, kun ferritiini on pysynyt hyvänä. Tähän suurin syy on se, että kuukautisvuodot saatiin loppumaan kierukalla ja samalla moni muu terveysvaivani helpotti. Uutta infuusiota ei ole tarvinnut antaa. 

Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa terveydenhuolto on äärirajoilla, on ymmärrettävää, että hoitoa rajataan. Kukaan ei pakota harrastamaan seksiä niin, että uusi raskaus alkaa (lähes) joka vuosi. Selibaatissakin voi olla ja eiköhän jokainen pari tiedä sellaisia seksin harrastamisen tapoja, joista ei tule raskaaksi.

Ymmärrän näkökulmasi, mutta jos syntyvyyttä yritetään saada nousemaan niin silloin täytyisi myös äitien hoitoon panostaa. Eikä jokainen raskaana oleva äiti ole infuusiota vailla, vaikka olisikin synnyttänyt tiheästi. Suurimmalla osalla rauta imeytyy suun kautta, mutta infuusiohan on juuri niitä tilanteita varten kun se suun kautta otetava rauta ei jostain syystä imeydy. Minullakin on 5 raskautta takana lyhyen ajan sisällä, muttei rauta-arvojen kanssa ole ollut koskaan ongelmia. Raskausaikana toki aina laskee, mutta korjaantuu suun kautta otettavalla raudalla. 

Syntyvyyttä halutaan nostaa niiden naisten kohdalla, jotka jättävät lapset kokonaan hankkimatta tai joilla lapsiluku jää yhteen. Lestadiolaiset saavat lapsensa joka tapauksessa, heihin syntyvyyttä lisäävät toimenpiteet eivät vaikuta.

Aika erikoinen ajatusmaailma: ensin ihmiset luokitellaan sen perusteella, kuinka monta lasta he saavat, ja sen jälkeen päätetään, kuinka paljon heidän terveydestään kannattaa välittää sen luokituksen perusteella.

Se, että jonkun lapsiluku on jo korkea, ei tee hänen terveydestään yhteiskunnalle vähemmän arvokasta. Eikä se, että joku kuuluu lestadiolaiseen yhteisöön, tee hänestä mitään väestöpoliittista tuotantoyksikköä, jonka lisääntymistä voidaan pitää itsestään selvänä ja jonka hoitokuluja voidaan siksi alkaa punnita eri tavalla.

Ja tässä on muuten aivan olennainen ristiriita: jos kerran yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, miksi juuri niitä naisia, jotka niitä lapsia todella synnyttävät, pitäisi kohdella niin kuin heidän terveytensä olisi jokin ylimääräinen kustannuserä?

Se ei ole vahinko, että joku saa kymmenen lasta. Eikä tuossa ole kyse vakaumuksesta, lisääntyvät muutkin paljon.

Miksi tässä asiassa pitäisi ajatella, että yhteiskunta maksaa viulut?

Mutta tässä juuri menee kustannuslaskelmasi nurinpäin.

Se, että joku saa paljon lapsia, ei tarkoita, että ”yhteiskunta maksaa viulut”. Päinvastoin. Vanhemmat kantavat itse valtavan osan lasten saamisen ja kasvattamisen kustannuksista – ajasta, työstä, rahasta, asumisesta ja kaikesta muusta.

Ja juuri nämä lapset ovat tulevia työntekijöitä ja veronmaksajia, jotka ylläpitävät yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan.

Aika erikoista talousajattelua on laskea äidin rautainfuusio yhteiskunnan kuluksi, mutta hänen lastensa tuleva työpanos ja verotulot jättää kokonaan laskelmasta pois.🤔

Tässä ajatellaan, että tulevat lapset ovat terveitä, kunnollisia veronmaksajia, jotka päätyvät töihin. Todellisuudessa tiedän monia perheitä (ei ole vain vl, vaan myös muita), joissa useilla lapsilla on jotakin suurempaa haastetta (adhd, autismin kirjo tms, erilaiset vammat). Nämä ovat vanhempien lasten osalta olleet jo tiedossa nuorempien syntyessä ja silti on jatkettu lisääntymistä. Yhteiskunnalle tulee melkoiset kulut, kun yhteiskunta maksaa näiden lasten terapiat, tukitoimet, kouluavustajat yms. Osasta ei koskaan tule terveitä, kunnollisia veronmaksajia, vaan ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa aikuisenakin. Kyllä minusta on ihan relevantti kysymys miettiä, että miksi jotkut jatkavat lisääntymistä vielä silloin, kun on tiedossa tulevien lasten sairaudet, vammat ja kehityshaasteet? Miksi haluavat tieten tahtoen lapselle tuollaisia haasteita? Ja miksi yhteiskunnan pitää maksaa nämä viulut, kun ihmiset ovat TÄYSIN TIETOISESTI halunneet hankkia sairaita ja tuen tarpeisia lapsia?

Keksit siis olkiukkoja, kun perustelut ei riitä. Suurissa perheissä on ihan sama todennäköisyys erityislapsille kuin muissakin. Väite, että ADHD tai autismin kirjo olisi taakka yhteiskunnalle on kyllä ihan törkeä, puhutaan minkä kokoisesta perheestä hyvänsä. Ymmärrätkö, kuinka suuresta ihmisjoukosta kirjoitat? 

 

Tiedätkö, että vaikkapa työkaverisi voi olla autismin kirjolla tai hänellä olla ADHD? 

Tuohan ei siinä mielessä pidä paikkaansa, että äidin korkean iän vuoksi riski erilaisille vammoille lisääntyy ja suurperhe tarkoittaa hyvin usein sitä, että viimeisten lasten kohdalla äiti on jo hyvän matkaa neljänkympin tuolla puolen. 

Vierailija kirjoitti:

Edeltäviin liittyen myös esim. tämä raamatunkohta:

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen”

Sana kadotus, käännetty erittäin ongelmallisesti, sekä sana että millaisen merkityssisällön se antaa nykyihmiselle.

”1. Vaihe: Kreikkalainen arki ja konkreettinen kieli

Alussa sana apollymi oli täysin arkinen verbi. Jos antiikin kreikkalainen hukkasi lompakkonsa, jos viini happani kelvottomaksi leilissä tai jos sotilas kaatui taistelukentällä, käytettiin tätä sanaa.

Ydinmerkitys: Jokin menetti alkuperäisen tarkoituksensa, muuttui käyttökelvottomaksi tai rikkoutui.

Kyseessä ei ollut uskonnollinen termi, vaan havainto siitä, että jokin asia oli mennyt hukkaan tai pilalle.

2. Vaihe: Juutalainen ajattelu ja Jeesuksen vertaukset

Kun heprealaista Raamattua (Vanhaa testamenttia) käännettiin kreikaksi (Septuaginta) ja kun Jeesus opetti, apollymi-sanaa alettiin käyttää kuvaamaan ihmisen suhdetta Jumalaan.

Jeesus käytti sanaa tutuissa arkisissa vertauksissa: kadonnut lammas ja kadonnut kolikko olivat apollyma.

Tässä vaiheessa "hukassa olo" tarkoitti moraalista ja hengellistä suunnan kadottamista. Lammas oli yhä olemassa ja arvokas, mutta se oli väärässä paikassa, erossa paimenesta ja vaarassa.

3. Vaihe: Paavalin teologia ja käynnissä oleva prosessi

Kuten alussa katsoimme 1. Korinttolaiskirjeen kohdasta, Paavali alkoi käyttää sanan nykyhetken partisiippimuotoa (apollumenoi).

Paavalille se oli tässä ja nyt tapahtuva elämän valuminen hukkaan. Ihminen, joka eli ilman Jumalaa, oli parhaillaan hajoamassa ja menettämässä elämänsä tarkoituksen.

Sana ei vieläkään viitannut niinkään maantieteelliseen paikkaan tuonpuoleisessa (kuten helvettiin), vaan ihmisen sisäiseen ja hengelliseen tilaan.

4. Vaihe: Käännöshistoria ja opin vakiintuminen (Latina ja Suomi)

Suurin muutos käsitteen luonteessa tapahtui, kun Raamattua alettiin kääntää muille kielille ja kristillinen oppi alkoi institutionalisoitua.

Latina (Vulgata): Kreikan sana apollymi käännettiin latinaksi verbillä perire (menehtyä, tuhoutua) tai substantiivilla perditio. Tästä kehittyi englannin sana perdition, joka alkoi merkitä nimenomaan tuonpuoleista kadotusta.

Suomen kieli (Agricolasta nykypäivään): Suomen kieleen valikoitui sana kadotus (verbistä kadottaa / kadota). Varhaisessa suomessa sana kytkeytyi vielä vahvasti konkreettiseen hukkaamiseen. Vuosisatojen kuluessa sanan arkimerkitys kuitenkin hämärtyi, ja kirkollisessa kielenkäytössä "kadotus" vakiintui tarkoittamaan pelkästään ikuista rangaistusta tai helvettiä.

Tiivistelmä kehityksestä

Alkuperäinen dynaaminen kielikuva ("ihminen on elämässään eksyksissä ja rikki") muuttui historian saatossa juridiseksi ja staattiseksi tuomioksi ("ihminen joutuu paikkaan nimeltä kadotus"). Alkuperäinen kreikankielinen teksti painotti sitä, mitä ihminen tekee itselleen ja elämälleen tässä ja nyt, kun taas myöhempi oppi siirsi painopisteen siihen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Tämä kielellinen matka osoittaa, miten paljon kääntäminen ja kulttuuri muuttavat sanojen painotuksia.”

Kiitos, varsin valaisevaa!

Elma täytti jo puoli vuotta.

"Raskaus ja synnytys ei ole milloinkaan olleet yhtä turvallisia kuin nykyaikana. Monisynnyttäjien terveys myös. Ennen oli ihan tavallista kuolla raskauden ja synnytyksen vuoksi. Nyt se on äärimmäisen harvinaista. Kiitos terveydenhuollon ja hyvän ravitsemuksen. "

Tämä on totta. Sen valossa voi kuitenkin todeta, että vanhoillislestadiolainen liike on  aivan täysin suomalaisen korkealaatuisen äitiyshuollon  ja sairaanhoidon ja synnytysavun varassa ja sen koko olemassaolo oikeastaan siitä riippuvainen. 

Miettikää mikä tilanne olisi ilman sitä? Jos lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus olisi korkeissa lukemissa ja ilman muutahan se tarkoittaisi erityisen suurta lapsikuolleisuutta ja äitiyskuolleisuutta siellä, missä lapsia edelleen syntyisi  perheisiin paljon, ilman ehkäisyä.  Yleinen mielipide kääntyisi luultavasti hyvin nopeasti erittäin kielteiseksi ja sillä olisi monia seurauksia. Luultavasti myös evankelisluterilainen kirkko joutuisi ihan eri tavalla miettimään, voiko se pitää helmoissaan liikettä, jonka opetuksen piirissä ja opetuksen takia monia naisia ja lapsia kuolee ja monet lapset jäävät ilman äitiä. 
 

Jos lapsia syntyy joka toinen vuosi niin käytännössä nainen on joka vuosi raskaana koska raskaushan jakaantuu yleensä kahdelle vuodelle. Kyllä tuo on kova oppi vaatia tuota kaikilta ja selvää on ettei kaikilla terveys eikä mielenterveys kestä. 

”Raamatun alkukielessä ja varhaiskristillisessä ajattelussa tuli ei edustanut vain tuhoa tai kidutusta, vaan se oli ennen kaikkea puhdistava, erotteleva ja pyhittävä elementti.

Uuden testamentin kreikassa ja sen ajan kulttuurissa tuli liitettiin vahvasti metallurgiaan – eli kullan ja hopean puhdistamiseen kuonasta – sekä maanviljelyyn, jossa akanat poltettiin, jotta puhdas vilja saatiin talteen.

Tässä on katsaus siihen, miten Uusi testamentti ja varhaiset kristityt ymmärsivät puhdistavan tulen:

1. Metallurginen vertauskuva: Kullan puhdistaminen

Kun Uusi testamentti puhuu Jumalan tulesta, se viittaa usein prosessiin, jossa metalli sulatetaan, jotta epäpuhtaudet (kuona) nousevat pintaan ja ne voidaan kuoria pois.

Tämä ajatus nousee suoraan Vanhasta testamentista, esimerkiksi Malakian kirjasta (Mal. 3:2–3):

”Sillä hän on niin kuin sulattajan tuli... Hän istuu ja sulattaa sekä puhdistaa hopean.”

Kun ihminen joutuu ”tuleen”, kyse ei ole siitä, että Jumala haluaa tuhota ihmisen, vaan siitä, että Hänessä oleva synnin kuona palaa pois, jotta jäljelle jää vain se, mikä on puhdasta ja arvokasta.

2. Paavalin kuvaus: Tuli koettelee ja pelastaa (1. Kor. 3)

Apostoli Paavali kirjoittaa kenties selkeimmän kuvauksen puhdistavasta tulesta 1. Korinttilaiskirjeessä (1. Kor. 3:12–15). Hän puhuu siitä, miten ihmiset rakentavat elämäänsä eri materiaaleista (kulta, hopea, jalokivet vs. puu, heinä, olki):

”...itsekunkin työ on tuleva näkyviin; sillä se päivä on sen saattava ilmi, koska se tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen itsekunkin työ on. [...] Jos jonkun työ palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.”

Tämä on teologisesti äärimmäisen tärkeä kohta, sillä se osoittaa:

Tuli ei tuhoa ihmistä itseään.

Tuli tuhoa ihmisen pahat ja turhat työt (puun ja heinän).

Lopputulos on pelastus: ihminen riisutaan kaikesta viallisesta, ja hän pelastuu ”tulen läpi”.” 

”3. Jeesuksen sanat: ”Jokainen on tulella suolattava” (Mark. 9)

Markuksen evankeliumissa (Mark. 9:49) Jeesus sanoo arvoitukselliset sanat:

”Sillä jokainen on tulella suolattava.”

Tässä Jeesus rinnastaa tulen ja suolan. Suolaa käytettiin tuohon aikaan säilömiseen, puhdistamiseen ja uhrien pyhittämiseen. Tuli toimii siis samalla tavalla kuin suola: se puhdistaa elämän ja tekee siitä Jumalalle kelpaavan. Se ei ole lopullisen tuhon, vaan pyhityksen väline.

4. Varhaisten kreikkalaisten isien tulkinta

Kuten kolasis-sanan kohdalla, myös tulen kohdalla varhaiset kreikkaa puhuneet teologit (kuten Origenes, Klemens Aleksandrialainen ja Gregorios Nyssalainen) ymmärsivät tulen lääkinnällisenä ja puhdistavana.

Gregorios Nyssalainen (300-luvulla) vertasi Jumalan tulta siihen, kun köysi on juuttunut täyteen mutaa ja roskaa. Jotta köysi saadaan puhtaaksi, se täytyy vetää ahtaan reiän läpi. Se tekee tiukkaa ja repii roskat irti, mutta köysi itse säilyy ja puhdistuu.

Heidän mukaansa Gehenna eli ”tulinen järvi” oli Jumalan rakkauden tulta, joka kohtaa synnin. Koska Jumala on ”kuluttava tuli” (Hebr. 12:29), Hänen pyhyytensä kuluttaa ihmisestä pois kaiken sen, mikä ei ole rakkautta.

Kolasis = Korjaava, karsiva kuritus.

Puhdistava tuli = Kuonan polttaminen eroon kullasta.

Huomaamme, että varhaiskristillisessä kreikankielisessä kontekstissa Jumalan tuomio näyttäytyy usein ankarana mutta terapeuttisena prosessina. Tavoitteena ei ole kosto (timoria), vaan ihmisen palauttaminen ennalleen.”