Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 3.1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vl-uskosta puhutaan niin mukana on niitä ketkä on siinä tai on olleet ja niitä jotka on aina olleet ulkopuolella. Keskustelussa vlnä esiintyvien mukaan kaikki muut turhaan miettivät heidän uskonsa kysymyksiä ja luulevat tietävänsä asioita. Eikö olisi sitten selvintä, jos vastaatte näihin kysymyksiin?

Ongelmahan vain on täysi kiistäminen ja kaikki ikävät kokemukset leimataan yksittäistapauksiksi tai haluksi mustamaalata yhteisöä. Kun entinen vl kertoo kokemuksestaan niin hän on joko yksittäistapaus tai tahallaan ilkeä. Perustelu "ei ainakaan mun lähipiirissä, lapsuudessa, kuulemissani seurapuheissa" on aika hataralla pohjalla. Viimeisenä keinona poistatetaan koko ketju. Vaikuttaa sille, että asiat on liian arkoja puhuttaviksi. 

Näin vl-näkökulmasta ongelma on se, että kun asiallisesti vastaa, niin vastausta väitetään valehteluksi. Eli ennakkoluulot tai joku muu syy on niin vahvana kysyjän mielessä, että vastaus ei kelpaa, jos se ei ole ennakko-odotuksen mukainen.

Ja ainakaan minua ei huvita vastata, jos lähes joka viesti on kettuilua. Jos kysyy ystävällisesti, niin mielellään vastaan "turhiinkin" kysymyksiin. Kaikista mieluiten vastaisin niille, joilla on hätä oman sielunsa tilasta ja kysymys siitä, miten ihminen voi pelastua.

Faktoiksi tiedettyjen asioiden kiistäminen on valehtelua, siitä ei pääse mihinkään!

Jos joku asia on fakta, sille on varmasti helppo esittää perustelut tai näyttää ”todisteet”. Nyt jäädään aina mutulinjalle: ex-vl kertoo, että…

Ja yleensä ne ex-vl kertomukset somessa ovat aika katkeria, negan kautta mennään.

Älä viitsi, ihan varmasti oikeasti ymmärsit, ettei mihinkään yksittäisiin kertomuksiin viitattu. Mutta tämä kertoo erittäin paljon, ettei edes näitä kiistattomia faktojakaan kyetä käsittelemään tai myöntämään.

 

Miksi sinulle/teille on niin tärkeää se, ettei tosiasiat tule esille? Ja miksi edes kuvittelette, että pystytte manipuloimaan kaikkien käsitystä vanhoillislestadiolaisuudesta?

Aamen!

Tästähän on kyse tässä sensuroinnissakin, mutta onneksi ihan kaikkia keskusteluja eivät saa poistatettua. Suurin osa on poistatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vl-uskosta puhutaan niin mukana on niitä ketkä on siinä tai on olleet ja niitä jotka on aina olleet ulkopuolella. Keskustelussa vlnä esiintyvien mukaan kaikki muut turhaan miettivät heidän uskonsa kysymyksiä ja luulevat tietävänsä asioita. Eikö olisi sitten selvintä, jos vastaatte näihin kysymyksiin?

Ongelmahan vain on täysi kiistäminen ja kaikki ikävät kokemukset leimataan yksittäistapauksiksi tai haluksi mustamaalata yhteisöä. Kun entinen vl kertoo kokemuksestaan niin hän on joko yksittäistapaus tai tahallaan ilkeä. Perustelu "ei ainakaan mun lähipiirissä, lapsuudessa, kuulemissani seurapuheissa" on aika hataralla pohjalla. Viimeisenä keinona poistatetaan koko ketju. Vaikuttaa sille, että asiat on liian arkoja puhuttaviksi. 

Näin vl-näkökulmasta ongelma on se, että kun asiallisesti vastaa, niin vastausta väitetään valehteluksi. Eli ennakkoluulot tai joku muu syy on niin vahvana kysyjän mielessä, että vastaus ei kelpaa, jos se ei ole ennakko-odotuksen mukainen.

Ja ainakaan minua ei huvita vastata, jos lähes joka viesti on kettuilua. Jos kysyy ystävällisesti, niin mielellään vastaan "turhiinkin" kysymyksiin. Kaikista mieluiten vastaisin niille, joilla on hätä oman sielunsa tilasta ja kysymys siitä, miten ihminen voi pelastua.

Faktoiksi tiedettyjen asioiden kiistäminen on valehtelua, siitä ei pääse mihinkään!

Jos joku asia on fakta, sille on varmasti helppo esittää perustelut tai näyttää ”todisteet”. Nyt jäädään aina mutulinjalle: ex-vl kertoo, että…

Ja yleensä ne ex-vl kertomukset somessa ovat aika katkeria, negan kautta mennään.

Älä viitsi, ihan varmasti oikeasti ymmärsit, ettei mihinkään yksittäisiin kertomuksiin viitattu. Mutta tämä kertoo erittäin paljon, ettei edes näitä kiistattomia faktojakaan kyetä käsittelemään tai myöntämään.

 

Miksi sinulle/teille on niin tärkeää se, ettei tosiasiat tule esille? Ja miksi edes kuvittelette, että pystytte manipuloimaan kaikkien käsitystä vanhoillislestadiolaisuudesta?

Aamen!

Tästähän on kyse tässä sensuroinnissakin, mutta onneksi ihan kaikkia keskusteluja eivät saa poistatettua. Suurin osa on poistatettu.

Minä voisin sormet Raamatulla sanoa, että yhtään viestiä en ole koskaan poistattanut. En myöskään harasta peukutusta, en ylös enkä alas. Sen sijaan minun omia viestejäni poistuu aina. En tiedä mikä niissä niin ärsyttää, että ne pitää poistaa. Siksi koen todella epäreiluksi väitteen, että vl poistaa viestejä ja sensuroi, kun oma kokemus on täysin päinvastainen.

Ja ihan aidosti en ymmärrä mihin faktoihin te viittaatte? Mitä on ne tosiasiat, joita ei saa tuoda ilmi? Minusta täällä on todellakin tuotu ilmi vanhoillislestadiolaisuudesta saatuja huonoja kokemuksia. Niihin on vl puolelta vastattu vain, että ne ovat kertojan omia kokemuksia, mutta ei niitä voi yleistää koskemaan koko vanhoillislestadiolaisuutta. Sekö on sitä totuuden kieltämistä vai mikä? Voitteko vääntää ihan rautalangasta, kun joka kerta olen ihan ymmällä, mistä meitä syytetään.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Satuitko kuulemaan viime keväänä Helsingin ryltä alustuksen ehdonvallan asioista? Siinä puhuttiin paljon tuosta asiasta. Voisiko teidän rylle pyytää alustusta tuosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Kas kummaa, minäkin mietin viimeksi tänään että tarvittaisiin uskonpuhdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Satuitko kuulemaan viime keväänä Helsingin ryltä alustuksen ehdonvallan asioista? Siinä puhuttiin paljon tuosta asiasta. Voisiko teidän rylle pyytää alustusta tuosta?

En sattunut, mutta kiitos vinkistä. Olisikohan se vielä jossakin kuunneltavissa. Varmasti olisi hyödyllistä, jos sellainen pidettäisiin myös oman paikkakunnan ry:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vl-uskosta puhutaan niin mukana on niitä ketkä on siinä tai on olleet ja niitä jotka on aina olleet ulkopuolella. Keskustelussa vlnä esiintyvien mukaan kaikki muut turhaan miettivät heidän uskonsa kysymyksiä ja luulevat tietävänsä asioita. Eikö olisi sitten selvintä, jos vastaatte näihin kysymyksiin?

Ongelmahan vain on täysi kiistäminen ja kaikki ikävät kokemukset leimataan yksittäistapauksiksi tai haluksi mustamaalata yhteisöä. Kun entinen vl kertoo kokemuksestaan niin hän on joko yksittäistapaus tai tahallaan ilkeä. Perustelu "ei ainakaan mun lähipiirissä, lapsuudessa, kuulemissani seurapuheissa" on aika hataralla pohjalla. Viimeisenä keinona poistatetaan koko ketju. Vaikuttaa sille, että asiat on liian arkoja puhuttaviksi. 

Näin vl-näkökulmasta ongelma on se, että kun asiallisesti vastaa, niin vastausta väitetään valehteluksi. Eli ennakkoluulot tai joku muu syy on niin vahvana kysyjän mielessä, että vastaus ei kelpaa, jos se ei ole ennakko-odotuksen mukainen.

Ja ainakaan minua ei huvita vastata, jos lähes joka viesti on kettuilua. Jos kysyy ystävällisesti, niin mielellään vastaan "turhiinkin" kysymyksiin. Kaikista mieluiten vastaisin niille, joilla on hätä oman sielunsa tilasta ja kysymys siitä, miten ihminen voi pelastua.

Faktoiksi tiedettyjen asioiden kiistäminen on valehtelua, siitä ei pääse mihinkään!

Jos joku asia on fakta, sille on varmasti helppo esittää perustelut tai näyttää ”todisteet”. Nyt jäädään aina mutulinjalle: ex-vl kertoo, että…

Ja yleensä ne ex-vl kertomukset somessa ovat aika katkeria, negan kautta mennään.

Onko sitä miten vaikea ymmärtää, että uskon vuoksi traumatisoituneen on aika vaikea mennä posin kautta? Saattaa tuntea että on saattanut mennä kymmeniä vuosia elämästä hukkaan, on saattanut pilata muidenkin elämiä elämällä itse vakaumuksen mukaan, vuosien terapiat, ehkä terveyden menettäminen ja osa asioista on menetetty loppuelämäksi kuten ne nuoruuden kokemukset joista vlt on ulkopuolella tai vanhemmaksi tulo, silloin kun on itse siihen valmis, jotkut ei koskaan. Ja sit vaan pitäisi nähdä tässä jotain hyvää? Täysin kohtuuton ja sydämetön vaatimus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Satuitko kuulemaan viime keväänä Helsingin ryltä alustuksen ehdonvallan asioista? Siinä puhuttiin paljon tuosta asiasta. Voisiko teidän rylle pyytää alustusta tuosta?

En sattunut, mutta kiitos vinkistä. Olisikohan se vielä jossakin kuunneltavissa. Varmasti olisi hyödyllistä, jos sellainen pidettäisiin myös oman paikkakunnan ry:lla.

Sitähän vois kysyä sieltä, vaikka luulen etteivät tallennu, vaan pelkkä livestriimi tulee. Jos vaan muistaisin kuka sen piti 😬

Joku nuorehko pappi, mutta mulla on nimi hukassa nyt.

Semmostakin mietin, että onko joku puhuja teillä sinun mielestä liian ”lakihenkinen” vai isompi porukka? 
Kun puhujat kyllä kovin herkällä mielellä ottaa vastaan palautetta, suorastaan arkana kysyvät puheen jälkeen, että miltä se nyt kuulosti. Niin mietin että jos se on joku yksittäinen puhuja, niin menisit juttelemaan.

-se vl-mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Satuitko kuulemaan viime keväänä Helsingin ryltä alustuksen ehdonvallan asioista? Siinä puhuttiin paljon tuosta asiasta. Voisiko teidän rylle pyytää alustusta tuosta?

En sattunut, mutta kiitos vinkistä. Olisikohan se vielä jossakin kuunneltavissa. Varmasti olisi hyödyllistä, jos sellainen pidettäisiin myös oman paikkakunnan ry:lla.

Sitähän vois kysyä sieltä, vaikka luulen etteivät tallennu, vaan pelkkä livestriimi tulee. Jos vaan muistaisin kuka sen piti 😬

Joku nuorehko pappi, mutta mulla on nimi hukassa nyt.

Semmostakin mietin, että onko joku puhuja teillä sinun mielestä liian ”lakihenkinen” vai isompi porukka? 
Kun puhujat kyllä kovin herkällä mielellä ottaa vastaan palautetta, suorastaan arkana kysyvät puheen jälkeen, että miltä se nyt kuulosti. Niin mietin että jos se on joku yksittäinen puhuja, niin menisit juttelemaan.

-se vl-mummo

Kiitos kauniista ja ystävällisestä viestistä.

Minua eivät häiritse oikeastaan seurapuheet koskaan, niitä on aina ihana kuunnella. Mutta joskus siis häiritsee se kulttuurisiin asioihin turhan paljon keskittyvä "ilmapiiri". Tai, eivät ne korvakorut vaikka mikään maailman tärkeinkään asia ole, mutta jotenkin vain tuntuu typerältä joskus juuri vaikka selittää liikkeen ulkopuolisille, että miksi niitä ei käytetä. Ei minulla ole asiaan mitään hyvää perustelua. Tuntuu ehkä vain hölmöltä välillä, että miksi ihmeessä en voisi mennä vaikka kynsilakkaa kynsissä seuroihin? Mitä pahaa siinä on kellekään, edes minulle itselle? Ja jokin muu asia, kuten vaikka hiusten laitto, voi olla jollekin muulle paljon aikaa vievempi ja tärkeämpi asia kuin se nopeasti laitettava kynsilakka. Jotenkin vain nuo kulttuuriset asiat tuntuvat usein niin turhilta ja väärään asiaan keskittyviltä. Ei tuollaisilla minun uskonlogiikkani mukaan pitäisi olla mitään merkitystä.

Eri asia taas on se, että jos jokin asia oikeasti olisi jotenkin paheellinen. Menisin vaikka tosi avonaisissa vaatteissa seuroihin/kirkkoon tms. Kiroilisin, juoruilisin, puhuisin selän takana, käyttäytyisin epäsiveästi jne.

Siksi jotkin hiusten sävyttämiset tuntuvat aivan turhilta asioilta, joista pitäisi kantaa huonoa omatuntoa.

Mutta onneksi tämä tuntuu olevan nyt jonkinasteisessa murroksessa (tämä tapakulttuurisiin asioihin jumittuminen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Satuitko kuulemaan viime keväänä Helsingin ryltä alustuksen ehdonvallan asioista? Siinä puhuttiin paljon tuosta asiasta. Voisiko teidän rylle pyytää alustusta tuosta?

En sattunut, mutta kiitos vinkistä. Olisikohan se vielä jossakin kuunneltavissa. Varmasti olisi hyödyllistä, jos sellainen pidettäisiin myös oman paikkakunnan ry:lla.

Sitähän vois kysyä sieltä, vaikka luulen etteivät tallennu, vaan pelkkä livestriimi tulee. Jos vaan muistaisin kuka sen piti 😬

Joku nuorehko pappi, mutta mulla on nimi hukassa nyt.

Semmostakin mietin, että onko joku puhuja teillä sinun mielestä liian ”lakihenkinen” vai isompi porukka? 
Kun puhujat kyllä kovin herkällä mielellä ottaa vastaan palautetta, suorastaan arkana kysyvät puheen jälkeen, että miltä se nyt kuulosti. Niin mietin että jos se on joku yksittäinen puhuja, niin menisit juttelemaan.

-se vl-mummo

Kiitos kauniista ja ystävällisestä viestistä.

Minua eivät häiritse oikeastaan seurapuheet koskaan, niitä on aina ihana kuunnella. Mutta joskus siis häiritsee se kulttuurisiin asioihin turhan paljon keskittyvä "ilmapiiri". Tai, eivät ne korvakorut vaikka mikään maailman tärkeinkään asia ole, mutta jotenkin vain tuntuu typerältä joskus juuri vaikka selittää liikkeen ulkopuolisille, että miksi niitä ei käytetä. Ei minulla ole asiaan mitään hyvää perustelua. Tuntuu ehkä vain hölmöltä välillä, että miksi ihmeessä en voisi mennä vaikka kynsilakkaa kynsissä seuroihin? Mitä pahaa siinä on kellekään, edes minulle itselle? Ja jokin muu asia, kuten vaikka hiusten laitto, voi olla jollekin muulle paljon aikaa vievempi ja tärkeämpi asia kuin se nopeasti laitettava kynsilakka. Jotenkin vain nuo kulttuuriset asiat tuntuvat usein niin turhilta ja väärään asiaan keskittyviltä. Ei tuollaisilla minun uskonlogiikkani mukaan pitäisi olla mitään merkitystä.

Eri asia taas on se, että jos jokin asia oikeasti olisi jotenkin paheellinen. Menisin vaikka tosi avonaisissa vaatteissa seuroihin/kirkkoon tms. Kiroilisin, juoruilisin, puhuisin selän takana, käyttäytyisin epäsiveästi jne.

Siksi jotkin hiusten sävyttämiset tuntuvat aivan turhilta asioilta, joista pitäisi kantaa huonoa omatuntoa.

Mutta onneksi tämä tuntuu olevan nyt jonkinasteisessa murroksessa (tämä tapakulttuurisiin asioihin jumittuminen).

Joo, olen samaa mieltä kanssasi noista. Ja varmaan kaikki kenen kanssa oon asioista jutellu.

Minusta tuossa on semmonenkin juttu, että koska vanhemmat ihmiset on eläny sen lakihenkisyyden ajan (tyyliin miesten hiukset ei saa mennä korvan päälle 😅), niin noista ajoista on jäänyt heille lastia. Vaikka noita asioita on korjattu ja sovittu, niin sitä sävyä on jääny alitajuntaan. 
Minusta tuntuu, että siitä on jääny myös semmonen (jopa yli)varovaisuus, ettei haluta pahentaa ketään siionissa. Siksi, vaikka ne hiusvärit ja muut ei liity uskoon, niin niitä varoo, ettei kukaan (ne vanhemmat) pahennu. 
Kyllä ne alustukset varmasti raikastais ajatuksia. Saa nähä mikä aihe on suviksissa alustuksessa.

Pakko laittaa vielä tämä, kun alkoi suorastaan päässä soimaan:

”Niin kaunis on myös puku liljalla maan, / se illalla kuitenkin kuihtuu. / Vaan Kristuksen morsian kun pukuaan / nyt kantaa, se kunniaan vaihtuu. / Jo maan päällä on osa parhain.”

Helsingin ry:llä alustuksessa sanottiin että ehdonvallan asioiden perusteella ei saa tuomita ketään sisarta tai veljeä.  Että ne on omantunnon asioita jotka jokainen päättää itse. Esim. ulkonäkö jne . Mutta uskon ytimessä olevat asiat on yhteisiä ja niistä ollaan samaa mieltä. 

Tätä voisi seurapuheissa korostaa enemmänkin.

Uskonpuhdistus, kyllä!!!!!

Olen joskus ottanut talteen ihanan viestin aiemmasta ”Luojan lapset” ketjusta. Siinä puhuttiin juuri tuosta alustuksesta. En luonnollisesti tiedä kirjoittajaa, mutta rohkenen sen jakaa (löytyy myös googlettamalla)

”Kuuntelin alustuksen joka toi rauhan ja rakkauden sanoja Raamatusta. On olemassa luovuttamattomat asiat eli evankeliumi ja sakramentit. Ne on muuttumattomat ja niistä pitää pitää kiinni. Ne kuuluu seurakuntayhteyteen ja yhdistää uskovaisia.

Tapakulttuuri on ehdonvallan asioita. Niille kysymyksille ei ole Raamatussa yhtä oikeaa vastausta. Joillekin tapakulttuuri tuo yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, mutta toisille aiheuttaa ristiriitoja ja ahdistusta. Joillakin on jopa kipeitä kokemuksia niiden väärinkäytöstä esim. lapsuudenkodissa. Ehdonvallat asiat saa olla uskovaisilla erilaisia. Uskovaiset eri koulutustaustoilla, luonteilla ja iällä katsoo maailmaa eri kulmista. Se ei ole väärin. Pitää miettiä mikä uskossa on tärkeintä eli Jumala ja syntien anteeksiantamus.

Tapakulttuurista saa olla eri mieltä, näistä alustaja otti esimerkiksi syömisen, juomisen ja ulkonäköön liittyvät asiat Paavalin kirjeen (Room. 14) mukaisesti. Paavali kieltää tuomitsemasta muita tapojen perusteella. Lähimmäinen pitää kuitenkin ottaa huomioon omissa elämänvalinnoissa (ettei pahenna), mutta katseen pitää olla ennen muuta omissa valinnoissa eikä toisten.

Ehdonvallan asioissa on kristityn vapaus. Lahjavanhurskaus voi muttua tekovanhurskaudeksi jos ehdonvallan asiat muuttuu uskon ehdoksi mitä ne ei Raamatun mukaan ole. Jeesus kohteli tylysti fariseuksia jotka asetti näitä omia tapoja. Kaikessa on keskeisintä se että mikään asia ei saa nousta tärkeämmäksi kuin usko eikä saa nousta Jumalaksi sydämeen. Esim. raha voi olla tällainen tai mikä vaan, jos se saa liian ison merkityksen elämässä. Uskovaiset on erilaisia ja erilaisista taustoista ja heillä saa olla eri mielipiteitä tapa-asioista. Uskon ydin on se mikä yhdistää uskovaiset. ”

Tuosta "pahentamisesta":

Liikkeeseen kuulumattomana minun on vaikea ymmärtää tätä, että vastuutetaan ihmistä toisten tunteista. Ei tietenkään tarkoita, että toisia saisi loukata käyttäytymällä ilkeästi tms. Mutta ihan arkinenkin asia saattaa herättää toisessa negatiivisia tunteita. Vl-kontekstissa vaikka nyt tuo kynsien lakkaaminen voi olla jollekin negatiivisia tunteita herättävä asia ja siksi muut välttävät kynsien lakkaamista, ettei toinen "pahentuisi". 

Miksi tätä toisten tunteista vastuun kantamista sysätään erityisesti naisille? Ei vain vl-yhteisössä, vaan yleensäkin. Miksi juuri tytön/naisen pitää olla se, joka yrittää olla sovittelevainen, varoo loukkaamasta toisia ja yrittää pitää heidät hyväntuulisina? Miksi tytöille/naisille on annettu niin valtava vastuu toisten tunne-elämästä. Ei tuo vastuu kuulu muille, vaan jokaisella itsellään on vastuu omista tunteistaan.

Tätä näkee siis ihan kaikenlaisissa piireissä. Itse tunnistan tämän ilmiön vaikka työpaikallani. Naiset tekevät paljon, auttavat toisia ja pyrkivät olemaan sovittelevia, eivätkä halua loukata toisia. Miehiä ei tippaakaan kiinnosta tehdä mitään ylimääräistä, he hoitavat oman työnsä (ja senkin minimissään). Eivät miehet mieti tunneilmapiiriä tai muuta. 

Enkä ole kyllä koskaan kuullut, että kukaan mies miettisi, voinko laittaa tällaisen paidan, vai minkähän laista palautetta tästä tulee ja tuleeko jollekin paidastani paha mieli. Naisten suusta olen näitä kommentteja kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Mikä avautuminen tämä taas oli?

Eli miksi keskustelet asian vierestä, vai onko joku täällä kehottanut jättämään liikkeen?

Ja jos olisi, miksi jäisit vellomaan siinä ja kirjoittamaan uhriutumistarinaa?

Eli jos joku on sanonut näin, haasta hänet, äläkä täytä palstaa tällaisella jaarituksella tyhjästä.

sinun toimintasi vaikuttaa ulkopuolisesta pelkältä trollaukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Kulttuuristen?

SRK:n säännöt on siis kulttuuria?

Et kai ihan tosissasi väitä, että tämä "kulttuuri" olisi syntynyt vahingossa ilman mitään kieltoja, sääntöjä ja painostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Tästä olen monelta osin kanssasi ihan samaa mieltä. 
Mutta: rakas ystävä, älä ihmeessä kuvittele saavasi täältä anonyymiltä nettipalstalta ohjeita uskomisen asioissa!

Ihan varmasti sinulla on joku tuttu uskovainen, jonka kanssa voit jutella asioista. Tai tule naisteniltaan, tai jos sinulla ei ole yhtään tuttua, niin löydätkö vaikka diakoniatoimikunnan edustajan, jonkun jonka kanssa voit jutella? Tai keittiövuorossa? Meidän ry:llä onnistuisi nuo kaikki em. tai voisi jutella vaikka penkissä tai kahviossa kenen kanssa vaan. Älä turhaan ujostele <3

MInä olen jutellut paljonkin eri uskovaisten kanssa yksityisesti ja moni on samaa mieltä kanssani noiden kulttuuristen asioiden turhuudesta. Mutta ei se yhteisön yleinen kanta tunnu silti kaikista keskusteluista huolimatta muuttuvan. Tai, se muuttuu hyvin hitaasti. Tiedän, että moni ei tuomitse minua, jos menisin vaikka korvakoruissa seuroihin, mutta miksi en silti mene? Koska en jaksa aiheuttaa hämminkiä, koska sitä se sitten aiheuttaisi.

Näin vl:na olen sitä mieltä, että liikkeessä tarvittaisiin melkein jonkinlainen "uskonpuhdistus" noita tapakulttuurisia asioita koskien, jotka ovat tulleet aivan liian tärkeäksi merkiksi siitä, että joku kuuluu liikkeeseen. Ei saisi olla niin ulkoisten asioiden varassa usko. Itse uskonoppia ei minusta tarvitse muuttaa ja se on minulle rakas. Mutta mielestäni pitäisi keskittyä juuri siihen eikä mihinkään ylimääräiseen, varsinkin kun ne usein liittyvät asioihin, joissa ei todellakaan ole mitään syntistä ja pahaa.

Kulttuuristen?

SRK:n säännöt on siis kulttuuria?

Et kai ihan tosissasi väitä, että tämä "kulttuuri" olisi syntynyt vahingossa ilman mitään kieltoja, sääntöjä ja painostusta?

Miksi täällä joidenkin keskustelijoiden tyyli on näin raivokas? 🤔Vois rauhoittua vähän 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla oikein että jos vl:nä kysyy perusteita epäolennaisiin tapoihin ja niistä kiinni pitämiseen väkisin vastauksena annetaan kehotus lähteä koko liikkeestä. En halua lähteä. Haluan olla uskovainen. Samalla en ymmärrä moniakaan tapakulttuuri asioita. Ja niitä ei tunnu moni muukaan ymmärtävän. Miksi joku kehottaa lähtemään kyselevää. Eikö pitäisi ennemmin rohkaista uskomaan synnit anteeksi omana itsenään ja sanoa että nuo on epäolennaisia asioita uskomisen lahjan suuruuden rinnalla. Ei viedä toiselta uskoa kehottamalla lähtemään kokonaan ulos "häiritsevien kysymysten" kera.

Mikä avautuminen tämä taas oli?

Eli miksi keskustelet asian vierestä, vai onko joku täällä kehottanut jättämään liikkeen?

Ja jos olisi, miksi jäisit vellomaan siinä ja kirjoittamaan uhriutumistarinaa?

Eli jos joku on sanonut näin, haasta hänet, äläkä täytä palstaa tällaisella jaarituksella tyhjästä.

sinun toimintasi vaikuttaa ulkopuolisesta pelkältä trollaukselta.

Totta, tämän yleisen uhriutumisen olisi aika loppua. Ja jos on sanottavaa johonkin viestiin, niin lainaa sitä KYSEISTÄ viestiä. 

Vai onko tuollaista viestiä edes ollut? En oikeasti ole sellaista nähnyt, saattaa olla vain tarkoitus leimata "vastapuoli".

Ikävää, että tällaisesta edes joutuu keskustelemaan, mutta tätä keskustelun sotkemista esiintyy aina sen jälkeen kun on keskusteltu tabuina pidetyistä aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivusta: nytkin täällä kommentoivat ovat omasta mielestään vain satunnaisia kävijöitä ja ihan sattumalta paikalle osuneita. 😅 Ja todellakin keskustelevat vain keskenään. Ja sen saa myös selville, että kaikki ovat naisia (nyt tietenkin joku sanoo olevansa mies 🙈). Olen minä tätä ns. keskustelua jo pitkän aikaa sivullisena seurannut ja ihmetellyt. Kommentoijat luulevat lisäksi saavansa täältä oikeaa tietoa, kun toistensa mielipiteitä vahvistavat. Lestadiolaisuutta kommentoidaan semmoisilla sanoilla kuin jösses, naurettava, huvittava … En usko, että kellään on mielenkiintoa vastata, kun jo lähtökohtaisesti katsotaan alaspäin. Mutta mukavaa keskustelua niille, jotka tästä nauttivat! 

En usko saavani täältä mitään tietoa. Heitän vaan joskus ilmoille ajatuksia, joita mun mielestä vl-opin suhteen olisi hyvä pohtia. :)

Huolehditko sinä samalla intensiteetillä myös muista uskonnoista? Niitähän tässä maaimassa kaikkine kummallisuuksineen riittää.Tuskin kirjoitat minnekään keskustelupalstalle esim. i’lamilaisuuden meille vieraista puolista. 

Huolehdin tästä uskonnosta, koska se on  ollut ja on edelleen jollain tavoin mun uskonto. Jokainen huolehtikoon omasta tontistaan. Jos olisin kasvanut helluntaipiireissä, keskustelisin varmaan niinden ongelmista jne.